Ihmisoikeusjärjestö on kuulema puuttunut lestadiolaisnaisten huonoon asemaan.
he kun joutuvat uskonnon sääntöjen (ei ehkäisyä) mukaan olemaan synnytyskoneita.
Joskus korvaamattomin seurauksin.
Samanlaisia ihmisoikeuksia tarvitsisivat papit, katoliset papit.
Milloinkahan luovutaan säännöstä ettei pappi saa mennä naimisiin.
Joku on kyllä ymmärtänyt asioita täysin väärin laittamalla Jumalan rakastamisen ja ihmisen rakastamisen vastakohdikseen tai toisensa pois-sulkeviksi.
Ei ole ihmisoikeuksia siinäkään, ettei eronnut pappi voi olla enää pappi. Miten ihmeessä ne kuuluu yhteen? Avioero ja heti sopimaton papiksi?
En ymmärrä munkkeudenkaan ihanuutta. Oliskio enemmän pakenemista ihmissuhteista kuin kurottautumista Jumalasuhteeseen?
Miksi kaikki vääristyy?
he kun joutuvat uskonnon sääntöjen (ei ehkäisyä) mukaan olemaan synnytyskoneita.
Joskus korvaamattomin seurauksin.
Samanlaisia ihmisoikeuksia tarvitsisivat papit, katoliset papit.
Milloinkahan luovutaan säännöstä ettei pappi saa mennä naimisiin.
Joku on kyllä ymmärtänyt asioita täysin väärin laittamalla Jumalan rakastamisen ja ihmisen rakastamisen vastakohdikseen tai toisensa pois-sulkeviksi.
Ei ole ihmisoikeuksia siinäkään, ettei eronnut pappi voi olla enää pappi. Miten ihmeessä ne kuuluu yhteen? Avioero ja heti sopimaton papiksi?
En ymmärrä munkkeudenkaan ihanuutta. Oliskio enemmän pakenemista ihmissuhteista kuin kurottautumista Jumalasuhteeseen?
Miksi kaikki vääristyy?
Vastaukset 22
Vanhimmat
mikä huono asema on ihmisellä, joka vapaaehtoisesti haluaa tehdä niitä lapsia. Kyllä ihmiset lisääntyvät luonnovaraisinakin aivan yhtä paljon. Ehkäisyn käyttö vasta naisten oikeuksia loukkaakin. Hormonivalmisteet eivät ole mitään terveellistä ainetta ja moni joutuu niitä miesten pakottamana käyttämään puolet elämästään. Tunnen monta entistä lestadiolaista. Helposti siitä on eroon päässyt, jos ei ole miellyttänyt.
Sama koskee pappeja. voivat hyvin vaihtaa ammattia tai uskontoa, jos asia vaivaa. Turhaa valitusta.
"Milloinkahan luovutaan säännöstä ettei pappi saa mennä naimisiin. "
Ehkä samalla kun idän ja lännen kirkkojen välinen skisma vihdoin päättyy. Se on yhtä vanha asia ja onnettomuus kuin katolilaisen pappien selibaatissa eläminen - joka onneksi ei ole läntisen kirkon teologinen dogmi vaan ainoastaan vallitseva tapa ja sääntö.
"En ymmärrä munkkeudenkaan ihanuutta."
Minä ymmärrän, niin kuin kristityt ovat ymmärtäneet, satojen vuosien ajan myöhäisantiikista tähän päivään saakka.
"Oliskio enemmän pakenemista ihmissuhteista kuin kurottautumista Jumalasuhteeseen?"
Yksilöllinen juttu. Moni meistä on mieluummin "Jumalan hullu" kuin ns. kunnon kansalainen, luterilaisen työ- ja perhemoraalin tukipylväs.
"Miksi kaikki vääristyy?"
Vääristyneisyyden syitä ja ilmentymiä kannattaa etsiä modernista nykyisyydestä eikä kirkon ja kristillisyyden vuosisatojen aikana koetelluista kestävistä muodoista. Ortodoksien pitäisi olla nimensä arvoisia.
Katolilaisuuden vääristymät (joita ei niin monia ole, verrattuina reformoitujen lahkojen hupsutuksiin ja yleisen sekularismin jumalattomaan menoon) korjaantuvat vielä ja kirkko yhdistyy, Jumalan armosta. Niin uskon.
Katoliseksi papiksi aikova tietänee, että latinalaisessa riituksessa on vain selibaattipappeja. Jos vielä pappiskoulutukseen pyritään vapaaehtoisesti niin eikös pappeus ole silloin oma valinta? Kenen ihmisoikeuksia silloin on loukattu?
Munkkeuskin on (toivottavasti) itsekunkin munkin oma valinta. Onko munkkina olo ihanaa? Enpä tiedä kun en ole koskaan kokeillut. Mitä ihmissuhteita munkki pakenee liittymällä veljestöön? Ihmisiähän ne on munkitkin ja elävät yhteisössä. Okko nää elänyt luostarissa? Menepä kokeilemaan. Mulle on riittänyt viiko-pari talkoolaisena ja olen jo ollut kurkkua myöten täynnä yhteisöä. Pääsen maailmassa paljon helpommalla.
Ortopappien avioliitosta mulle on opetettu, että kun kirkko opettaa yksiavioisuutta niin on kohtuullista, että edes papit pystyisivät siihen. Siis elämään yhden vaimon kanssa elämänsä. Mitä sulle on tästä asiasta opetettu?
Kyseenalaistan ns. "oman valinnan" koska
ihminen on vahvasti ympäristönsä tuote ja "uhri",
uskonnollisessa yhteisössä saattaa ajautua 30-lapsisen perheenäidiksi tai munkiksi (tai nunnaksi),koska
uskonnollinen yhteisö pitää näitä asemia jotenkin ylitse muiden.
Ja näinpä heikko ihminen ajautuu tilanteeseen jossa hakeakseen itselleen "asemaa" ja "arvostusta" menee vaikka tuhoamaan aidon itsensä.
lestadiolaisyhteisössä ikänsä elänyt nainen menee 18-vuotiaana naimisiin. 24-vuotiaaana hänellä on jo 5 lasta ja tätä jatkuu hamaan hautaan.
Lestadiolaispiiressä johtopaikoilla kyrnivät vanhat ukonkäävät ovat juuri niitä, jotka pakottavat naisia tuohon epäinhimilliseen rääkkiin. Vapaaehtoista, kaukana siitä, huomaa kun vilkaisee heidän nettikeskustelujaan. Mutta kapina itää.
Ortodoksinen aito- itse: ihminen on Jumalan kuva ja hänellä on mahdollisuus ja tarve pyrkiä Jumalan kaltaisuuteen.
Jotkut kilvoittelevat luostarissa, jotkut avioliitossa, jota sitäkin voi pitää yhtenä askeesin muotona.
Kuka meistä voi tietää toisen ihmisen toiminnan lähtökohdat ja käydä niistä kepeästi heittelemään sitä sun tätä?
pikkuisen tai suorastaan pikkuisen yli. Missä kummassa on 30-lapsisia perheitä? Tai kuka on ajautunut yhteisön painostuksesta munkiksi? Jos kyseenalaistat "oman valinnan" muiden kohdalla, niin miksi et omalla kohdallasi? Millaisen ympäristön tuote Sinä itse olet?
että katoliset papit eivät saa olla avioliitossa? Ortodoksipapit ovat pääsääntöisesti avioliitossa ja papiksi aikova saa valita tahtooko olla naimisissa vai naimaton. Olet väärällä palstalla. Milloin toisuskoiset tajuavat, ettei ortodoksinen kirkko ole sama tai samanlainen kuin katolinen kirkko.
pitäisi olla naimisissa ennen pappisvihkimystä ja ettei sen jälkeen voi mennä enää naimisiin.
Inhimillistä olisi myös, että voisi mennä erottuaan uusiin naimisiin. Joku roti tietysti pitäisi olla, ettei nyt alvariinsa vaihtaisi eikä pienistä syistä eroaisi.
jos pappi ei noudattaisi omia ohjeitaan. No nykyään avioliitosta on hävinnyt merkitys kaikenlaisten homoliittojen takia, mutta kyllä kirkon pitää seistä opetustensa takana.
onkin syöjätär? Kun on vaimo löydetty ja pappeuteen vihitty, entäpä jos tämä pakko-löytää-eukko-ennen-kuin-vaimo paljastuukin todelliseksi riivinraudaksi, jonka kanssa elämä on yhtä helvettiä. Ei auta kuin kärsiä?
ohjesäännön takana. Se mitä tapahtuu fasadin takana on salaista. Monellako papeistamme on rakastajatar?
Mikä on kiellettyä toisille, on sallittua joillekin.
Ihan vaan tasapuolisuuden nimissä, voihan asetelma olla myös toisin päin. Oletetaan, että riivinrauta onkin mies. Eivät kai pappien avioerot kaikki siitä johdu, että nimen omaan vaimo on se syyllinen osapuoli?
olla jo vakiintunut vanhempi mies (alaikäraja vihkimykselle on 30 vuotta). Kyllä sen ikäisen miehen täytyy jo olla naimisissa tai vakiintunut vanhapoika.
Käsitys, jonka mukaan hmisen pitää olla avioliittomarkkinoilla koko ikänsä, mennä naimisiin, erota ja taas uudestaan avioitua, ei ole kristillinen. Kristitty avioituu nuorena ja elää koko ikänsä saman puolison kanssa.
Pappi ei saa leskeytymisen jälkeen mennä uudestaan avioliitoon, avioerosta nyt puhumattkaan. Avioerosta pappi voi menettää jopa pappeutensa eli joutua loppuiäkseen toimituskieltoon.
Avioero on hyvin paha ja vakava juttu, vaikka monet ortodoksimaallikot ja jotkut papitkin nykyisin erovat puolisostaan.
eroavat ja ottavat uuden ja saavat jatkaa virassaan.
Täällä taitaa olla soveltamisen saaristo. pärstän mukaan tuomitaan tai ei tuomita.
tämä on, että todella odotetaan siihen 30 ikävuoteen, ennen kuin vihitään papiksi?
kanoneja voidaan rikkoa tässä asiassa. Ainakin täällä Helsingin seurakunnassa on viime aikoina vihitty vain vanhoja miehiä papeiksi. Nykyään tuntuu siltä, että kolmikymppiset olvat liian nuoria olemaan "vanhimpia". Sitähän kreikan sana bresbyteros (= pappi) tarkoittaa. Kun ihmiset elävät kauemmin ja avioituvat myöhemmin, niin papiksi voitasiin vihkiä vasta 35-40 vuotiaana.
nuorena. Itse olin jo kolmekymppinen, ennen kuin ensimmäistä kertaa eläissäni edes rakastuin. Tosin naimisissa olevaan mieheen, joten homma kuivui kokoon jo kättelyssä.
Tuommoisia tyhmiä prototyyppejä latelevat vain elämälle vieraat nipottajat.
Pitäisikö sitten ollakseen "oikea ortodoksi" tempaista kaksikymppisenä kuka tahansa, joka nyt ulkoisesti näyttäisi olevan mallikelpoinen, elää rakkaudettomassa sisko-veli-liitossa, jossa intohimoa ei pisaraakaan.
avioliitolla ja "rakastumisella" ole perinteisesti ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Sinäkin "rakastuit" jo avioliitossa olevaan, joten se siitä. Romanttista haihattelua.
Ennen puoliso haettiin jo nuorena. 30 v uotias nainen on jo auttamatta vanhapiika ja parhaan synnytysikänsä ohittanut. Oletankin, että et tuolla asenteella ole löytänyt ketään etkä koskaan löydäkään.
jossa oli tärkeää että naitiin nuori, pulska ja työpperä, joka pyöräyttelisi ilta- ja aamulypsyn lomassa uusia käsipareja talon töihin.
Rakkausko romanttista haitattelua?
Jos jotain olen elämässä oppinut, niin ainakin sen, että rakkaudeton liitto on suoraan perkeleestä. Siihen ei pidä kenenkään ryhtyä, ellei itse ole tunteeton kuiva käppyrä.
että vaikka olisi mimmosia sääntöjä ja kanoneja ja lakeja ja muuta,
ihmisluontoon kuuluu ja pitääkin kuulua lupa ja mahdollisuus inhimilliseen lämpöön - rakkauteen.
Jos joku 30-vuotias nuorimies LUULEE, ettei tule sellaista kaipaamaan ja antaa vihityttää itsensä papiksi, selibaattipapiksi, niin väärin luulee.
Ennemmin tai myöhemmin kaipaus toiseen ihmiseen syntyy.
Eikä sitä riitä tyydyttämään seurakuntalaisten kutomat villasukat.
luostareiden ulkopuolella. Ortodoksisen papin pitää olla naimisissa (ensimmäisessä avioliitossa) niin kuin I :ssä Timoteus kirjeessä sanotaan (I Tim 3:2).