Ensiksi sanon että en koe olevani erityisen uskonnollinen. Mutta sairas olen... Minulla on pakko-oireinen häiriö, varsin paha sellainen. Olen itseltäni henkeäkin koittanut pois. Nyt olen ollut vuosia lääkekuurilla, ja oireet eivät niin pahat ole. Mutta en terveeksi pääse, ja tässä on dilemma:
Aluksi ajatukset oli, että jos en toista jotain/neutraloi ahdistusta, läheinen kuolee. No sellaisesta oli helppo selvitä, sillä sitä huomasi ettei läheinen suinkaan kuole. Mutta sitten tuli sielulliset asiat... Jos en toista, joku menettää sieluna tms. No vaikka en erityisen uskonnollinen ole, niin tämä koitui kohtaloksi. Vuosien tuska ja ahdistus. Sitä kun ei näe menettääkö joku sielunsa. Sitä kehittelee päässään syitä miksi pitää pakko-oireilla. Kysynkin:
Voisiko Jumala kiusata minua niin että jos en pakko-oireile, läheiseni tai minä menetän sieluni? (Tuntuuhan se tyhmältä, mutta sairaus on vahva ja piinaava) Voiko olla sieluton ihminen?
Kuitenkin Raamattu kertoo jobista ja tulvista, ja sitä miettii että kiusaisiko Jumala minua.
Koin aika pahaa jatkuvaa ahdistusta tässä pari päivää ja päällä se on vieläkin, kun en saanut vaikeaa pakko-oire -tilannetta selvitettyä. Olen järkeillyt että Jumala ehkä piinaa minua kunnes lääke poistaa täysin vaivani. Nyt mietin pitäisikö minun luopua joksikin aikaa lääkkeistä, kunnes ahdistu tulisi vähän suuremmaksi ja saisin suoritettua tuon pakko-oireen kuten silloin kun se tuli. Se tietäisi tuskien taivalta.
Kiitos vastauksista
Aluksi ajatukset oli, että jos en toista jotain/neutraloi ahdistusta, läheinen kuolee. No sellaisesta oli helppo selvitä, sillä sitä huomasi ettei läheinen suinkaan kuole. Mutta sitten tuli sielulliset asiat... Jos en toista, joku menettää sieluna tms. No vaikka en erityisen uskonnollinen ole, niin tämä koitui kohtaloksi. Vuosien tuska ja ahdistus. Sitä kun ei näe menettääkö joku sielunsa. Sitä kehittelee päässään syitä miksi pitää pakko-oireilla. Kysynkin:
Voisiko Jumala kiusata minua niin että jos en pakko-oireile, läheiseni tai minä menetän sieluni? (Tuntuuhan se tyhmältä, mutta sairaus on vahva ja piinaava) Voiko olla sieluton ihminen?
Kuitenkin Raamattu kertoo jobista ja tulvista, ja sitä miettii että kiusaisiko Jumala minua.
Koin aika pahaa jatkuvaa ahdistusta tässä pari päivää ja päällä se on vieläkin, kun en saanut vaikeaa pakko-oire -tilannetta selvitettyä. Olen järkeillyt että Jumala ehkä piinaa minua kunnes lääke poistaa täysin vaivani. Nyt mietin pitäisikö minun luopua joksikin aikaa lääkkeistä, kunnes ahdistu tulisi vähän suuremmaksi ja saisin suoritettua tuon pakko-oireen kuten silloin kun se tuli. Se tietäisi tuskien taivalta.
Kiitos vastauksista
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ole vastuussa muiden sieluista tai kuolemista.
Voisiko henkilökohtainen lääkärisi auttaa?
Voitko ja pystytkö ottamaan yhteyttä lääkäriisi ja orjentoitumaan hetkeksi niin, että piipahdat juttelemassa hänelle?
ei voi veljeään lunastaa, eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja ja jää iäti suorittamatta."
Eli et voi "suorituksillasi" pelastaa ketään, sen sijaan voit turvallisesti jättää heidät Herran käsiin. Vain Jeesus voi sovittaa synnit ja häneen turvaamalla pelastua. Se on mullekin ollut aina vaikeeta.
Jumalan Sanasta, varsinkin Psalmeista löytyy kilpiä pahan palavia nuolia vastaan. Järkevistä terapeuteistakin on apua.
Sielu on iankaikkinen, ei voi olla sielutonta ihmistä, ainakaan elävää.
Arvelisin että Jumala haluaa vetää sua puoleensa. Luulisin että pakko-oireilla ihminen jostain syystä kiusaa itteään.
Jeesus ei hylkää eikä pudota. "suitsevaa kynttilää hän ei sammuta"
oiskohan tässä osotteessa jotain rohkaisevaa materiaalia???
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2.htm
Kiitti nyt noista rohkaisuista. Mutta niinhän sitä Dr. Philkin :P sanoi että pakko-oireilla ei ole mitään tekemistä loogisuuden kanssa. Tai siis tässä tapauksessa tarkoitan sitä että ei voi ikäänkuin järjellä vakuuttaa itselleen että pakko-oireet olisi turhia. Kyllähän sen tiiän, mutta pienet vakuuttelut oli silti tervetulleita.
Niin tosiaan, kun ei voi havaita asiaa kuten että toinen ei kuollutkaan. Ja sitä kehittää tahtomattaankin ideoita miksi sitten jotenkin voisi toisen tai omaan sieluun vaikuttaa. Sitä miettii että oisinko minä kenties ainoa ihminen maailmassa jonka pakko-oireet olisikin totta, tai ainakin nuo sielulliset pakko-oireet. Muista kun havaitsen ettei ne totta ole. Aikalaista, ja kuulostaa varmasti kummalta. Ahdistuksen voima vaan on nii kova.
Sairautesi kuulostaa melko pahalta..
Aivan kuten jo yksi epäili Jumalan vetävän sinua puoleensa, niin uskon minäkin...itse asiassa olen varma siitä.
Voit antaa huolesi Jeesukselle, jos siltä tuntuu, ei tarvitse kuin pyytää synnit anteeksi ja ottaa Jeesus Kristus Vapahtajanasi sydämmeesi ja olen varma että matka parannukseen alkaa!
Itse olen myös kamppaillut kaikenlaisten psyykkisten oireiden kanssa vuosikaudet.
Joskus vuonna savikakku, sairastuin syvään depressioon ja itsemurha ajatukset olivat joka päiväisiä, joskus ajatukset olivat niin pahoja että olin menettää otteeni elämään kokonaan.
Siitä seurasi pitkä taival huumeiden kanssa, pillereitä kasapäin ja muuta paskaa seurasi mukana.
Päätin lopettaa kaiken yhtenä päivänä ja kärsin 1 1/2 kuukautta vieroitusoireista joihin olisin voinut kuolla, mutten tiennyt silloin etten olisi voinut lopettaa niin...
Tulin uskoon myöhemmin, itse asiassa ihan hiljattain ja olen parantunut nyt aivan täysin, kiitos Herralle siitä.
Moni ei usko Jeesuksen Kristuksen parantavaan vaikutukseen, mutta voin vakuuttaa että Jeesuksen ottaminen sydämmeeni ja uskoon tuleminen on parasta mitä elämässäni on tapahtunut.
Älä kieriskele tuskissasi enää, sinulle on annettu nyt mahdollisuus saada rauha jos uskot!
Kirjoitat: < ja sitä miettii että kiusaisiko Jumala minua.>
- Jumala ei ketään kiusaa, eikä ole kenenkään kiusattavissa! Sanotaan Sanassa. Ei Hän Jobiakaan kiusannut. Saatana häntä kiusasi. Jumala tosin salli sen tapahtuvan määrätyillä ehdoilla.
>
Hm, tarkoittaako tuo, ettet usko Jeesukseen Jumalana? Jos niin on, voi hyvinkin olla, että Jumala kutsuu sinua ja sallii sinulle tuon kärsimyksen.
Jumala rakastaa sinuakin ja odottaa, että kokosydämisesti antautuisit Hänelle, antaisit Hänelle vapaat kädet tehdä, mitä Hän tahtoo tehdä sinun elämässäsi.
Tunnustaisit syntisi Hänelle pyytäen niitä anteeksi ja lupaisit tahtoa kääntää niille selkäsi.........ja myös tekisit sen.
Jeesus on luvannut, että joka Hänen puoleensa kääntyy, sitä Hän ei aja luotaan pois. Hän antaa syntisi anteeksi, KAIKKI syntisi. Hän on ne jo sovittanut sinun puolestasi.
Jeesuksen tunnustaminen Herraksesi olisi elämäsi TÄRKEIN teko. Muu seuraa sitten perässä.
Siunausta!
tässä yksi näkökanta vaivaasi
nuo vaivasi saattavat johtua aikaisemmin rukoilemalla saadusta avusta sillä kaikesta avusta mitä rukoilemalla saamme joudumme maksamaan
tuo saaminen saattaa olla jo edellisessä elämässä saatua josta josta maksun aika on
tullut nyt
kukaan muu ei voi sinua auttaa ainoastaan
lääkkeillä lievittää oireita
on omakohtaisesti ymmärrettä ne syyt
mistä ne johtuvat silloin voi paraneminen alkaa
jeesus sanoi älä ole pahaa vastaan
se tarkoittaa ihmisen sisäistä pahuutta
ihminen on ns.psykologiselta perimältään paha
tätä pahuutta ihminen alkaa vastustamaan
luomalla hyvän idean uskonnon aatteen tai jonkun muun
mitä enenmmän vastustamme omaa pahuuttamme sitä lujemman otteen tuo pahuus meistä saa koska se elää siitä vastustuksesta
jos myönnämme oman pahuutemme emmekä yritä tulla
muuksiko mitä olemme
silloin tuon pahan ote kirpoaa meitä eikä se voi saada meitä hyvän nimissä tekemään pahaa
ei ihminen voi tehdä pahaa ellei mielessään saa
oikeutusta tuon pahan tekemiseen
kaikki sodat vaativat oman oikeutuksensa puolin ja toisin
kun myönnämme oman historiallisen pahuutemme ja otamme vastaan kaiken mitä tuleman pitää
silloin pelko häviää ja pahuuden ote kirpoaa
ongelma on ratkaistava tässä elämässä
eikä itsari ole ratkaisu ongelmaan sillä kuoleman jälkeen tuo ongelma jatkuu ja
siellä sitä ei voi enään korjata
jotain...
itse oireilen vähemmän kun saan hyväksyvää huomiota, siis jutella ihan jostain tavallisista asioista ja tehdä jotain mukavaan.
tuomitseva ilmapiiri, kovat sanat ja asenteet pahentaa.
Jumalalla on loputtomasti hyväksyvää huomiota tarjolla... vastaanottamista vaan tarttee opetella, hiljaisuudessa, sanan äärellä...
Sanassaan. Hän kulkee tuulen henkäyksessäkin, joskus myrkyssä.
Tunteet eivät ole uskon merkki, uskossa voi olla, vaikka ei tuntuisi miltään.
Tunteitakin on, mutta niillä ei kannata uskoa mitata. Lepää Herrassa, Hän huolehtii jokaista. Tie valmis on, voin löytää sen, keskellä kysymyksien jne.. Laulaminenkin helpottaa. Halaus vielä sinulle, kipuileva lähimmäinen.