:D :D :D :D :D
Bonusbiisi on huippu! FUNK!!!
Ainakin tähän mennessä on tämä Taylorin uusi indie-levy saanut positiivista buzzia aikaan...Taylor Hicksin näköinen ja kuuloinen levy. Ei voi muuta toivoa. :D
Bonusbiisi on huippu! FUNK!!!
Ainakin tähän mennessä on tämä Taylorin uusi indie-levy saanut positiivista buzzia aikaan...Taylor Hicksin näköinen ja kuuloinen levy. Ei voi muuta toivoa. :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taylor Hicksin uusi Indie-levy ei pettänyt. Se sisältää sekä covereita että originaaleja, ja musiikillisesti antaa hyvän kuvauksen siitä, mitä Taylor Hicks tänä päivänä haluaa olla. Levyltä löytyy rockia, country- ja bossa nova latino-sävyjä, southern rockia, gospelia, bluesia, soulia ja funkia. Taylor Hicksiä on turhaa yrittää sulloa yhteen genreen, sillä hän on saanut vaikutteita niin monesta tyylistä ja osaa käsitellä niitä kaikkia niin että ne tuntuu omalta. Levy paranee joka kuuntelukerralla.
Levyyn antaa lisäulottuvuutta, jos on ikinä nähnyt Hicksin esiintyvän livenä. Taylor Hicks on ennenkaikkea live-esiintyjä ja lavalla näihin kappaleisiin tulee roppakaupalla uusia vivahteita.
Tässä omia mietteitä…
1. The Distance
Levyn nimikkokappale. Rockbiisi, jossa on hyvä sanoma.
2. What’s Right Is Right
Ensimmäinen single-lohkaisu levyltä. Tällä hetkellä #23 AC-listoilla Yhdysvalloissa. Hyvän mielen rakkasulaulu. Kertosäe jää mieleen.
3. New Found Freedom
Gospel-sävytteinen, sanoista tulee mieleen Taylorin tämän hetkinen musiikillinen vapaus. Jalka alkaa väpättämään, kun tätä kuuntelee.
4. Nineteen
Taylor tekee Waycrossin originaalista oman versionsa. Country-sävytteinen, surullinen laulu 19-vuotiaasta sotasankarista. Ajankohtainen sanoma.
5. Once Upon a Lover
Latinosävytteinen kappale, josta jää hyvä mieli. Taylor on kokeillut latinorytmejä live showssaan ja ne on aina toimineet.
6. Seven Mile Breakdown
Omasta mielestäni yksi levyn helmistä. Taylor on kirjoittanut biisin ystävänsä Wynn Christianin kanssa, joka levytti laulun jo muutama vuosi sitten omalla levyllään (Spoonful James: Seven Mile Breakdown). Southern rockia, jonka beat vie eteenpäin. Toivottavasti tästä tulee seuraava single-lohkaisu. Livenä tulee olemaan huippu.
7. Maybe You Should
Levyn toinen rakkauslaulu. Tässä on murtunut sydämiä. Kuulen melodiassa paikoitellen vivahteita Ray Charlesin Georgiasta sekä Sam Cooken Change Is Gonna Comesta. Kaunis laulu.
8. Keepin’ it Real
Kieli poskessa tehty näkemys tämän hetken yltiöjulkkispop-kulttuurista. Ei voi kuin naurahtaa, kun kuuntelee sanoja.
Taylor sai kuulemma inspiraation lauluun selaamalla roskalehtiä lehtimyymälässä…heh.
Ainoa biisi, jolla Taylor soittaa huuliharppua tällä levyllä (Snif).
9. I Live On a Battlefield
Yksi lempibiiseistäni koko levyllä. Taylor tekee bluesmaisen version Nick Lowen originaalista. Biisi on mahtava jo levyversiona, mutta livenä se tulee olemaan ihan älyttömän mahtava! Hitaammat kohdat välissä mahdollistavat jammailun ja toisten laulujen sisällyttämisen biisin sisään ja lopun rytmin nopeneminen…tuskin maltan odottaa!
10. Wedding Day Blues
Tämä biisi tuo myös esiin Taylor Hicksin huumorintajun. Nauroin ääneen lopussa.
Luin viikonloppuna taustaa tälle biisille. Laulaja/lauluntkijä Alan Little kirjoitti biisin 13 vuotta sitten ja Taylor oli tykästynyt lauluun jo silloin…parikymppisenä…ja luvannut jonain päivänä levyttää laulun. Viulun käyttö biisissä mahtavaa.
11. Woman’s Gotta Have It with Elliott Yamin
Bobby Womack originaali, Taylorin ja Elliott Yaminin äänet sopivat yhteen hyvin. Levyn päätösbiisi jättää haluamaan lisää…
Bonustracks:
Yes We Can (iTunes)
Funkity Funk-funk!!! Mahtava Pointer sisters -cover, todella valitettavaa, että jäi bonus-kappaleeksi. Toivottavasti fyysisen levyn ostajat tajuavat ladata laulun iTunesista. Mielenkiintoinen lauluvalinta Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikana (levytys oli käynnissä vaalien aikana).
Voin kuvitella, miten tätä revitellään konserteissa. Ehkä paras versio laulusta ikinä! Maria Muldaurin versio oli ennen suosikki, mutta tämä on niin funkattu, että pesee sen mennen tullen.
Hide Nor Hair (WalMart)
Ray Charles cover. Olen kuullut tän jo livenä, tätä kannatti odottaa. Edelleen pahoillani, että bonuskappaleena...kaikki ei osta kolmea levyä yhden laulun takia...
Indiscriminate Act of Kindness (Target)
Foy Vance -cover. Tarinalaulu. En ollut aikaisemmin kuullut, joten vaikea verrata muihin versioihin. Taylor osaa tulkita lauluja, todella kaunis biisi.
Once upon a time — in 2006, to be precise — Taylor Hicks was one of the more annoyingly omnipresent figures in all of popular culture. At least he's not omnipresent anymore. Abandoned by his major-label benefactors the moment his 15 minutes finally ran out, the American Idol winner has now been reduced to hawking his supposedly soulful music on his own independent label. That doesn't make Hicks' music any better, of course, but look at it this way: He's no worse than any of the countless other graying dudes singing what they believe to be the blues in hotel lobbies and dive bars across the nation. C
Refusing to commit to a location is Taylor Hicks' M.O. on The Distance. The salt-and-pepper haired winner of American Idol, Season Five, has parted ways with J and Arista, the labels that handle the recording contracts of theIdols, but that hasn't razzled, shaken or knocked Hicks off his game. The husky crooner dabbles in pop, blues, country, soul, gospel, Latin and classic rock throughout the whole of The Distance. He's even a balladeer commenting on the Iraq War on the album. By avoiding the trappings of "genre-fication," Hicks is able to be everything to everyone and that's the cultural touchstone upon which American Idol is able to succeed.
Thankfully, Hicks' smoky voice is the reason he avoids being another chunk of manufactured grist for the Idol mill. There's a passion and a sincerity that laces his vocals and while some of the songs are standard, verse-chorus-verse numbers, replete with hearty, back up female vocals to support Hicks' ultra-manly vox, the album never comes across as overly cooked or processed. Hicks' is a bit too real for that and whether that's his saving grace or his downfall remains to be seen, a decision that will be handed down by his public.
The Distance opens with a heartfelt title track that could be about a lover or family members while "Nineteen" ponders the plight of military servicemen. "New Found Freedom" is a positive, life-affirming anthem that basks in the glow of, well, life in general, while “Once Upon a Lover” is infused with Latin, semi-tropical percussion and guitars. Fellow Idol Elliot Yamin pops up on album closer, the funked out duet "Woman's Got to Have It," while "What's Right is Right" resonates with a bit of pop-country twang. The dapper Hicks has the pipes and the ability to plant roots across multiple genres. He's a jack of all trades and actually masters the sounds of the styles he is working in. Ain't nothing wrong with that.
http://top40.about.com/od/albums/fr/taylorhicksdist.htm
http://blogcritics.org/archives/2009/03/10/091359.php