Kertokaahan kokemuksia polven eturistiside ja sivusidevamman kuntoutuksesta. Mieheni eturistiside meni poikki ja sivusiteet melkein poikki, haluaisinkin tietää mitä on tiedossa leikkauksen jälkeen. Kuinka kauan kepeillä pitää liikkua ja mitä on odotettavissa kuntoutuksen suhteen?
Eturistiside ja sivuside vamma
Viiuli
22
7590
Vastaukset
- Kärsivä(llinen)
Vammoista kuntoutuminen on aina yksilöllistä ja riippuu vamman laadusta, henkilökohtaisista paranemiseen liittyvistä ominaisuuksista, kuntoutuksen onnistumisesta jne. jne. Aikaisemmin aiheesta on kuitenkin käyty tällaista keskustelua: http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000470&posting=22000000041651023
- sisar66
Sattuipa tuossa tapaturma (liukastumisen seurauksena eturistiside poikki varmuudella)ja kai myös kierukka osittain revennyt. Varsinaista korjaavaa toimenpidettä tässä odottelen josko tuon jalan saisi vielä normaalisti toimivaksi vaan alkaa toivo ruveta tässä pikkuhiljaa hiipumaan kun saa niin monenlaista asiantuntija lausuntoa vamman tiimoilta et ei tiedä ketä pitäs uskoa. Odotettu on jo 5-viikkoa ja joidenkin mielestä vamma ei estä normaalia toimintaa, vaan eihän tämmöisellä jalalla liiemmalti kävellä saati juosta.Ja ilman kyynärsauvoja liikkuminen on lähes mahdotonta. Kannanotoista vammaan saa sellaisen mielikuvan et vika taitaa olla enemmän korvien välissä kuin jalassa, vai liekö ikää jo sen verran et ei kannata korjata. Jos olisi kaikki vapaehtoiset vakuutukset tai muuten paljon rahaa hoidon saisi nopeasti. Liekö muilla vastaavia kokemuksia toiminnasta. Paljon haittaa normaalia toimintaa tällainen vamma ja meikäläisen kohdalla aika oli pahin mahdollinen juuri opinnot loppusuoralla kohta olisin valmistunut ja sitten tällainen. Ja valmistuminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen(ehkä joskus). Hiukan meinaa kärsivällisyys/hermot loppua tähän paranemisprosessiin!
- Kinttunen
sisar66 kirjoitti:
Sattuipa tuossa tapaturma (liukastumisen seurauksena eturistiside poikki varmuudella)ja kai myös kierukka osittain revennyt. Varsinaista korjaavaa toimenpidettä tässä odottelen josko tuon jalan saisi vielä normaalisti toimivaksi vaan alkaa toivo ruveta tässä pikkuhiljaa hiipumaan kun saa niin monenlaista asiantuntija lausuntoa vamman tiimoilta et ei tiedä ketä pitäs uskoa. Odotettu on jo 5-viikkoa ja joidenkin mielestä vamma ei estä normaalia toimintaa, vaan eihän tämmöisellä jalalla liiemmalti kävellä saati juosta.Ja ilman kyynärsauvoja liikkuminen on lähes mahdotonta. Kannanotoista vammaan saa sellaisen mielikuvan et vika taitaa olla enemmän korvien välissä kuin jalassa, vai liekö ikää jo sen verran et ei kannata korjata. Jos olisi kaikki vapaehtoiset vakuutukset tai muuten paljon rahaa hoidon saisi nopeasti. Liekö muilla vastaavia kokemuksia toiminnasta. Paljon haittaa normaalia toimintaa tällainen vamma ja meikäläisen kohdalla aika oli pahin mahdollinen juuri opinnot loppusuoralla kohta olisin valmistunut ja sitten tällainen. Ja valmistuminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen(ehkä joskus). Hiukan meinaa kärsivällisyys/hermot loppua tähän paranemisprosessiin!
Niin oli minunkin kohdalla alkuun varsin nuiva suhtautuminen siteen korjaamiseen! Ja vaikka oli vakuutus joka maksoi ja yksityispuolella!!
Leikkaava lääkäri oi alkuunsa sitä mieltä ettei ala korjaamaan polvea kun en harrasta mitään kontaktilajeja!!! Minä, 43vuotias rouvashenkilö, en todellakaan harrasta jalkapalloa enkä syöksylaskua mutta ei sillä vaurioituneella polvella pärjännyt edes sienimetsällä kun tasapainoa ei ollut ja polvi petti heti kun astui vähänkin johonkin epätasaiseen kohtaan....
Polvi sattui viimevuoden huhtikuussa ja se korjattiin vasta marraskuun lopulla, kun lääkäri sitten lopulta, työni laadun huomioon ottaen, suostui toimenpiteen tekemään.
Kyllä olin minäkin pyörällä päästäni kulkiessani lääkäriltä toiselle ja jokaisella oli erilainen mielipide toimenpiteen tarpeellisuudesta!
No olen nyt myöhemmin lueskellut että eturistisiteen konstruktion onnistumiselle antaa parhaat edellytykset se, että sitä ei tehdä heti tapaturman sattumisen jälkeen vaan fysioterapialla kuntoutetaan jalka ensin niin että se ojentuu ja koukistuu normaalisti ja vasta sen jälkeen (n 6kk kuluttua) aika on otollinen toimenpiteelle.
Mutta pidä vain kiinni siitä että korjaavat jalkasi, ei sillä tule jatkossa pärjäämään jos vieläkin kuljet keppien kanssa 5 viikkoa liukastumisen jälkeen. Pyydä lähete fysioterapiaan ellet ole sitä vielä saanut. Aikaa tuo kuntoutuminen tulee sitten vaatimaan kuukausia joten älä hermostu, kyllä se siitä!
Tuntuu noilla lääkäreillä riittävän samasta asiasta kaikilta eri mielipide, mutta kyse on sinun jalastasi, älä anna periksi!! - liukastuja
sisar66 kirjoitti:
Sattuipa tuossa tapaturma (liukastumisen seurauksena eturistiside poikki varmuudella)ja kai myös kierukka osittain revennyt. Varsinaista korjaavaa toimenpidettä tässä odottelen josko tuon jalan saisi vielä normaalisti toimivaksi vaan alkaa toivo ruveta tässä pikkuhiljaa hiipumaan kun saa niin monenlaista asiantuntija lausuntoa vamman tiimoilta et ei tiedä ketä pitäs uskoa. Odotettu on jo 5-viikkoa ja joidenkin mielestä vamma ei estä normaalia toimintaa, vaan eihän tämmöisellä jalalla liiemmalti kävellä saati juosta.Ja ilman kyynärsauvoja liikkuminen on lähes mahdotonta. Kannanotoista vammaan saa sellaisen mielikuvan et vika taitaa olla enemmän korvien välissä kuin jalassa, vai liekö ikää jo sen verran et ei kannata korjata. Jos olisi kaikki vapaehtoiset vakuutukset tai muuten paljon rahaa hoidon saisi nopeasti. Liekö muilla vastaavia kokemuksia toiminnasta. Paljon haittaa normaalia toimintaa tällainen vamma ja meikäläisen kohdalla aika oli pahin mahdollinen juuri opinnot loppusuoralla kohta olisin valmistunut ja sitten tällainen. Ja valmistuminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen(ehkä joskus). Hiukan meinaa kärsivällisyys/hermot loppua tähän paranemisprosessiin!
Minä myös liukastumalla katkoin eturistisiteen ja samalla sivuside revähti osittain ja nivelkapseliin repeämä mutta nämä muut ilmeisesti ei vaadi toimenpiteitä. Kun menin lääkäriin samantien kun liukastuin lääkäri käski varata ajan viikon päästä ortopedille ja ortopedi passitti magneetti kuviin ja paljastui että acl poikki. Ortopedi sanoi minulle että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata. Jalka todellakin on löysä ja ei suoristu eikä mene koukkuun. Tapaturma sattui noin kolme viikkoa sitten ja leikkaus ehkä nyt huhtikuun alku puolella.
- närkästynyt
Kinttunen kirjoitti:
Niin oli minunkin kohdalla alkuun varsin nuiva suhtautuminen siteen korjaamiseen! Ja vaikka oli vakuutus joka maksoi ja yksityispuolella!!
Leikkaava lääkäri oi alkuunsa sitä mieltä ettei ala korjaamaan polvea kun en harrasta mitään kontaktilajeja!!! Minä, 43vuotias rouvashenkilö, en todellakaan harrasta jalkapalloa enkä syöksylaskua mutta ei sillä vaurioituneella polvella pärjännyt edes sienimetsällä kun tasapainoa ei ollut ja polvi petti heti kun astui vähänkin johonkin epätasaiseen kohtaan....
Polvi sattui viimevuoden huhtikuussa ja se korjattiin vasta marraskuun lopulla, kun lääkäri sitten lopulta, työni laadun huomioon ottaen, suostui toimenpiteen tekemään.
Kyllä olin minäkin pyörällä päästäni kulkiessani lääkäriltä toiselle ja jokaisella oli erilainen mielipide toimenpiteen tarpeellisuudesta!
No olen nyt myöhemmin lueskellut että eturistisiteen konstruktion onnistumiselle antaa parhaat edellytykset se, että sitä ei tehdä heti tapaturman sattumisen jälkeen vaan fysioterapialla kuntoutetaan jalka ensin niin että se ojentuu ja koukistuu normaalisti ja vasta sen jälkeen (n 6kk kuluttua) aika on otollinen toimenpiteelle.
Mutta pidä vain kiinni siitä että korjaavat jalkasi, ei sillä tule jatkossa pärjäämään jos vieläkin kuljet keppien kanssa 5 viikkoa liukastumisen jälkeen. Pyydä lähete fysioterapiaan ellet ole sitä vielä saanut. Aikaa tuo kuntoutuminen tulee sitten vaatimaan kuukausia joten älä hermostu, kyllä se siitä!
Tuntuu noilla lääkäreillä riittävän samasta asiasta kaikilta eri mielipide, mutta kyse on sinun jalastasi, älä anna periksi!!On aivan pakko vielä kommentoida tuosta jo aiemmin kirjoittamastani liittyen vamman hoitoon/hoitamatta jättämiseen. On tässä ollut aikaa pohtia asiaa ja olen miettinyt sitä et mikä minun "tavan tallaajan" polvesta tekee erilaisen verrattuna sen ammattti futaajan polveen kun tämän korjaavan toimenpiteen suorittaminen on niin vaikeaa?? Tähän mennessä todella 8 eri lääkäriä on asiaa kommentoineet jokainen tavallaan ja mielipiteet ovat olleet varsin erilaisia. Sellaisenkin kommentin sain kuulla et "normaali" ihminen tulee toimeen vaikkei eturistisidettä polvessa olisikaan voi kuulemma toimia normaalisti?! Olen kyllä vahvasti sitä mieltä et ilman eturistisidettä ei lenkkeillä, pelata tennistä tai sulkista, uida ym. ym. En tiedä kuinka väärässä olen mut oma tuntemukseni pohjalta olen tätä mieltä. Kun polvi on niin "rempula" et on varottava joka askeleella sen muljahtamista. Tänäpäivänä taitaa olla vain ikävä tosiasia se et kellä on rahaa se saa hoitoa ja kansalaiset jaetaan eri luokkiin(A,B,C) varallisuuden mukaan.Omalla kohdallani tuli asia esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, jos minulla olisi ollut vapaaehtoinen tapaturmavakuutus olisi korjaus jo tehty vaan kun ei ole niin ei asialla ole kiirettä. Jos keskustelupalstaa sattuu lukaisemaan ihminen jolla ei ole polvessaan eturistisidettä haluaisin kuulla kommenttia miten sellaisen jalan kanssa eletään NORMAALIA elämää???
- korjataan
närkästynyt kirjoitti:
On aivan pakko vielä kommentoida tuosta jo aiemmin kirjoittamastani liittyen vamman hoitoon/hoitamatta jättämiseen. On tässä ollut aikaa pohtia asiaa ja olen miettinyt sitä et mikä minun "tavan tallaajan" polvesta tekee erilaisen verrattuna sen ammattti futaajan polveen kun tämän korjaavan toimenpiteen suorittaminen on niin vaikeaa?? Tähän mennessä todella 8 eri lääkäriä on asiaa kommentoineet jokainen tavallaan ja mielipiteet ovat olleet varsin erilaisia. Sellaisenkin kommentin sain kuulla et "normaali" ihminen tulee toimeen vaikkei eturistisidettä polvessa olisikaan voi kuulemma toimia normaalisti?! Olen kyllä vahvasti sitä mieltä et ilman eturistisidettä ei lenkkeillä, pelata tennistä tai sulkista, uida ym. ym. En tiedä kuinka väärässä olen mut oma tuntemukseni pohjalta olen tätä mieltä. Kun polvi on niin "rempula" et on varottava joka askeleella sen muljahtamista. Tänäpäivänä taitaa olla vain ikävä tosiasia se et kellä on rahaa se saa hoitoa ja kansalaiset jaetaan eri luokkiin(A,B,C) varallisuuden mukaan.Omalla kohdallani tuli asia esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, jos minulla olisi ollut vapaaehtoinen tapaturmavakuutus olisi korjaus jo tehty vaan kun ei ole niin ei asialla ole kiirettä. Jos keskustelupalstaa sattuu lukaisemaan ihminen jolla ei ole polvessaan eturistisidettä haluaisin kuulla kommenttia miten sellaisen jalan kanssa eletään NORMAALIA elämää???
Mulla on poikki mutta korjataan ja mulle lääkäri sanoi että kun tuo polvi pettää alta helposti ja useasti niin ehdottomasti leikataan. Muuten voi tulla erittäin helposti esim. kierukkavaurioita, sivusidevaurioita ja pitemmällä aika välillä melko varmasti rustovaurioita joka ei todellakaan ole hauskaa. Myös me tavalliset tallaajat vaikka ei kilpaurheilijoita olla niin harrastamme tennistä,sählyä ym. kaiken maailman liikunta lajeja. Pelkstään tuon takia että polvi pettää alta helposti niin on suuri riski oheisvammoihin ja pitäisi ehdottomasti leikata!
- Kinttunen
liukastuja kirjoitti:
Minä myös liukastumalla katkoin eturistisiteen ja samalla sivuside revähti osittain ja nivelkapseliin repeämä mutta nämä muut ilmeisesti ei vaadi toimenpiteitä. Kun menin lääkäriin samantien kun liukastuin lääkäri käski varata ajan viikon päästä ortopedille ja ortopedi passitti magneetti kuviin ja paljastui että acl poikki. Ortopedi sanoi minulle että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata. Jalka todellakin on löysä ja ei suoristu eikä mene koukkuun. Tapaturma sattui noin kolme viikkoa sitten ja leikkaus ehkä nyt huhtikuun alku puolella.
Sillä todella taitaa olla niin että jalka täytyy ensin kuntouttaa toimimaan kunnolla. Eli liikeradassa ei saa olla suuria vajauksia. Etenkin polven suoristaminen... Toimenpiteen jälkeenkin se suoraksi saaminen on hyvin haasteellista ollut ainakin minulla.
Leikkaava lääkäri totesi että toimenpide epäonnistuu jos sitä lähdetään tekemään huonosti liikkuvaan polveen.
No niinkuin tuossa toisessa kirjoituksessa sanoin, lääkäreillä tuntuu olevan tässä(kin) asiassa hyvin erilaisia mielipiteitä. Mutta omasta kokemuksesta uskon että polven kuntouttaminen ennen toimenpidettä on varmasti aivan täyttä asiaa.
Ja kun ajattelee että toimenpiteen seurauksen kanssa joutuu sitten elämään opun elämäänsä, niin tottahan sen soisi onnistuvan nappiin.
Toivotan sinulle onnea matkaan! Kärsivällisyyttä tulet tarvitsemaan.... - liukastuja
Kinttunen kirjoitti:
Sillä todella taitaa olla niin että jalka täytyy ensin kuntouttaa toimimaan kunnolla. Eli liikeradassa ei saa olla suuria vajauksia. Etenkin polven suoristaminen... Toimenpiteen jälkeenkin se suoraksi saaminen on hyvin haasteellista ollut ainakin minulla.
Leikkaava lääkäri totesi että toimenpide epäonnistuu jos sitä lähdetään tekemään huonosti liikkuvaan polveen.
No niinkuin tuossa toisessa kirjoituksessa sanoin, lääkäreillä tuntuu olevan tässä(kin) asiassa hyvin erilaisia mielipiteitä. Mutta omasta kokemuksesta uskon että polven kuntouttaminen ennen toimenpidettä on varmasti aivan täyttä asiaa.
Ja kun ajattelee että toimenpiteen seurauksen kanssa joutuu sitten elämään opun elämäänsä, niin tottahan sen soisi onnistuvan nappiin.
Toivotan sinulle onnea matkaan! Kärsivällisyyttä tulet tarvitsemaan....Jännä että tuo ortopedi ei ole tuosta kuntouttamisesta mitään puhunu mutta olen kyllä nyt kun aikaa on runsaasti niin lukenut paljon näitä kokemuksia ja paljon on puheena tuo kuntoutus ennen toimenpidettä. Nyt parin viime päivän aikana kun on vaan käännellyt jalkaa niin alkaa paremmin suoristua mutta koukistuu ehkä hieman yli 90 astetta. Kävely on kyllä todella epävarmaa nilkuttamista joka varmaan johtuu kun sivuside on myös ainakin osittain revenny ja nivelkapselissa myös repeämä. Mutta eiköhän tästä kärsivällisyydellä selvitä (ainakin toivottavasti).
- -polvi-
närkästynyt kirjoitti:
On aivan pakko vielä kommentoida tuosta jo aiemmin kirjoittamastani liittyen vamman hoitoon/hoitamatta jättämiseen. On tässä ollut aikaa pohtia asiaa ja olen miettinyt sitä et mikä minun "tavan tallaajan" polvesta tekee erilaisen verrattuna sen ammattti futaajan polveen kun tämän korjaavan toimenpiteen suorittaminen on niin vaikeaa?? Tähän mennessä todella 8 eri lääkäriä on asiaa kommentoineet jokainen tavallaan ja mielipiteet ovat olleet varsin erilaisia. Sellaisenkin kommentin sain kuulla et "normaali" ihminen tulee toimeen vaikkei eturistisidettä polvessa olisikaan voi kuulemma toimia normaalisti?! Olen kyllä vahvasti sitä mieltä et ilman eturistisidettä ei lenkkeillä, pelata tennistä tai sulkista, uida ym. ym. En tiedä kuinka väärässä olen mut oma tuntemukseni pohjalta olen tätä mieltä. Kun polvi on niin "rempula" et on varottava joka askeleella sen muljahtamista. Tänäpäivänä taitaa olla vain ikävä tosiasia se et kellä on rahaa se saa hoitoa ja kansalaiset jaetaan eri luokkiin(A,B,C) varallisuuden mukaan.Omalla kohdallani tuli asia esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, jos minulla olisi ollut vapaaehtoinen tapaturmavakuutus olisi korjaus jo tehty vaan kun ei ole niin ei asialla ole kiirettä. Jos keskustelupalstaa sattuu lukaisemaan ihminen jolla ei ole polvessaan eturistisidettä haluaisin kuulla kommenttia miten sellaisen jalan kanssa eletään NORMAALIA elämää???
Hei,
minulla on polvessa uusi eturistiside, leikattiin viime vuoden puolella jo. Polvi leikattiin noin 6 viikkoa tapaturman sattumisesta. Viimeiset 2 viikkoa ennen leikkausta elin täysin normaalia päivittäistä elämää polveni kanssa. Mutta koska urheilen, oli polveni leikattava. Lääkäri sanoi, että jos en urheilisi ei polveani tarvitsisi leikata ollenkaan. Ehdottipa joku ortopedi olla leikkaamatta ollenkaan urheilemisesta huolimatta..
Ilman eturistisidettä voi siis elää täysin normaalia elämää. Ihmiset on kuitenkin erilaisia. Toisille elämä ilman eturistisidettä ei tulisi onnistumaan ollenkaan.. Tietysti leikkaamatta jättämiseen liittyy aina polven muitten rakenteiden mahdolliset kulumat ja vammat. - polvivammanen
närkästynyt kirjoitti:
On aivan pakko vielä kommentoida tuosta jo aiemmin kirjoittamastani liittyen vamman hoitoon/hoitamatta jättämiseen. On tässä ollut aikaa pohtia asiaa ja olen miettinyt sitä et mikä minun "tavan tallaajan" polvesta tekee erilaisen verrattuna sen ammattti futaajan polveen kun tämän korjaavan toimenpiteen suorittaminen on niin vaikeaa?? Tähän mennessä todella 8 eri lääkäriä on asiaa kommentoineet jokainen tavallaan ja mielipiteet ovat olleet varsin erilaisia. Sellaisenkin kommentin sain kuulla et "normaali" ihminen tulee toimeen vaikkei eturistisidettä polvessa olisikaan voi kuulemma toimia normaalisti?! Olen kyllä vahvasti sitä mieltä et ilman eturistisidettä ei lenkkeillä, pelata tennistä tai sulkista, uida ym. ym. En tiedä kuinka väärässä olen mut oma tuntemukseni pohjalta olen tätä mieltä. Kun polvi on niin "rempula" et on varottava joka askeleella sen muljahtamista. Tänäpäivänä taitaa olla vain ikävä tosiasia se et kellä on rahaa se saa hoitoa ja kansalaiset jaetaan eri luokkiin(A,B,C) varallisuuden mukaan.Omalla kohdallani tuli asia esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, jos minulla olisi ollut vapaaehtoinen tapaturmavakuutus olisi korjaus jo tehty vaan kun ei ole niin ei asialla ole kiirettä. Jos keskustelupalstaa sattuu lukaisemaan ihminen jolla ei ole polvessaan eturistisidettä haluaisin kuulla kommenttia miten sellaisen jalan kanssa eletään NORMAALIA elämää???
Itseltäni meni eturistiside jalkapallossa noin kaksi vuotta sitten ja sain uuden eturistisiteen 2 viikkoa sitten. Eturistisiteen puuttuminen haittasi minua ainoastaan jalkapalloa pelatessa, jonka höntsäämisen olenkin polvien muljahtelun takia jättänyt. Esimerkiksi juosta pystyin aivan hyvin. Myös salilla pystyi esimerkiksi kyykkäämään ja tekemään jalkapenkkiä ihan niin isoilla painoilla, kuin jaksoi nostaa. Muljahtelun takia polvesta oli vaurioitunut myös kierukka jota myös korjattiin.
Leikannut ortopedi sanoi, että jos olisin 15-20 vuotta vanhempi ei leikkausta välttämättä kannattaisi/tarvitsisi tehdä. Leikkauksen jälkeen olen maannut viimeiset 2 viikkoa kotona ja ensimmäiset päivät menivät kipulääkkeitä popsiessa. Niin ja yleisellä puolella kävin leikkauttamassa, eikä ole mitään vakuutuksia yms. - kinttunen
polvivammanen kirjoitti:
Itseltäni meni eturistiside jalkapallossa noin kaksi vuotta sitten ja sain uuden eturistisiteen 2 viikkoa sitten. Eturistisiteen puuttuminen haittasi minua ainoastaan jalkapalloa pelatessa, jonka höntsäämisen olenkin polvien muljahtelun takia jättänyt. Esimerkiksi juosta pystyin aivan hyvin. Myös salilla pystyi esimerkiksi kyykkäämään ja tekemään jalkapenkkiä ihan niin isoilla painoilla, kuin jaksoi nostaa. Muljahtelun takia polvesta oli vaurioitunut myös kierukka jota myös korjattiin.
Leikannut ortopedi sanoi, että jos olisin 15-20 vuotta vanhempi ei leikkausta välttämättä kannattaisi/tarvitsisi tehdä. Leikkauksen jälkeen olen maannut viimeiset 2 viikkoa kotona ja ensimmäiset päivät menivät kipulääkkeitä popsiessa. Niin ja yleisellä puolella kävin leikkauttamassa, eikä ole mitään vakuutuksia yms.No oli mitä oli. Minä en kyllä olisi tullut toimeen ilman sitä ristisidettä vaikka olenkin jo peräti 43 vuotias enkä urheile. Polvi muljahti tosi helposti ja kyllä siinä ennenpitkää olisi ollut isompi remontti edessä....
Maalaisena teen jo kotona sellaisia töitä joita risa koipi ei muljumatta sietänyt, eikä maastossa kulkeminenkaan ottanut onnistuakseen. Plus vielä leipätyö joka on lähinnä tikkailla roikkumista.
En kyllä ollenkaan ymmärtänyt, mitä tekemistä iällä ja korjaamistarpeella on keskenään? Eläkeikä vain nousee korkeammalle ja aina vanhemmaksi pitäisi työssä pystyä vääntämään, tuo on aika ikävä asenne lääkäriltä.
Voihan olla että punttisalilla ja toimistotyössä, jalan kanssa pärjäilisi, mutta tosi elämässä maalla ja ruumiillisessa työssä ei todellakaan. Meitä turpeenpuskijoitakin on vielä olemassa :DDD - Pelkokerroin1000
-polvi- kirjoitti:
Hei,
minulla on polvessa uusi eturistiside, leikattiin viime vuoden puolella jo. Polvi leikattiin noin 6 viikkoa tapaturman sattumisesta. Viimeiset 2 viikkoa ennen leikkausta elin täysin normaalia päivittäistä elämää polveni kanssa. Mutta koska urheilen, oli polveni leikattava. Lääkäri sanoi, että jos en urheilisi ei polveani tarvitsisi leikata ollenkaan. Ehdottipa joku ortopedi olla leikkaamatta ollenkaan urheilemisesta huolimatta..
Ilman eturistisidettä voi siis elää täysin normaalia elämää. Ihmiset on kuitenkin erilaisia. Toisille elämä ilman eturistisidettä ei tulisi onnistumaan ollenkaan.. Tietysti leikkaamatta jättämiseen liittyy aina polven muitten rakenteiden mahdolliset kulumat ja vammat.Minä en henkilökohtaisesti usko, että kukaan pystyy elämäään täysipainoista elämää ilman eturistisidettä. Minun fysioterapeuttini sanoi, että yksi hänen potilaista, 60v. ja risat yritti kuntouttaa jalkaa ja elää ilman eturistisidettä. Vuoden kesti sitä hommaa, kunnes meni eturistisiteen korjausleikkaukseen. Itse olen 30v. ja risat ja kestin onnettomuuden jälkeen sen pakollisen 12 vrk ilman eturistisidettä kun odotin leikkausaikaa korjausleikkaukseen. Elämää voi elää niin monella tavalla ja ihmisiä on erilaisia, mutta minun mielestä katkennut eturistiside kandee korjauttaa heti kun se on mahdollista!
- Pelkokerroin1000
Minulle tehtiin eturistisiteen korjausleikkaus 13.1. Olin sairaslomalla 8 vk leikkauksen jälkeen. Silloin kävely alkoi sujua suht normaalisti, eli en nilkuttant silmiinpistävästi ja sain fysioterapeutiltani luvan mennä töihin. Nyt kolme päivää töissä olleena voin kertoa, että yhtään liian pitkää en ollut sairaslomalla. Kaksi eka päivää meni ihan ok, mutta tänään on ollut jo vaikeampaa. Olen joutunut fysioterapeutin (ja kivun) käskystä jättämään nyt jumpan väliin viikonloppun asti. Eli siis kovilla jalka on kun palaa normaaliin elämään. Kepeillä kävelin noin viikon, täysvaraus jalalle oli sallitua heti. Aika pitkään pidin silti ulkona keppejä, etten liukastuisi. Sitten jossakin välissä tunsin ne turhana ulkonakin. Kuntoutuminen on noin vuoden projekti, siis niin että jalka on täysin kunnossa. Hermoja vaatii ja paljon kärsivällisyyttä, minulla ei oikein ole kumpaakaan, joten rankkaa on! Tsemppiä!
- kinttunen
Ja nyt olen toista viikkoa töissä loman jälkeen ja samat sanat, ei yhtään liian pitkä sairasloma! Minulla tosin oli poikki vain eturistiside.
Kyllä on ollut rankkaa olla kokopäivä jalkojen päällä ja kiipeäminen on aivan kaameaa! Jalat oli molemmat niin poikki ensimmäisten työpäivien jälkeen että hädin tuskin pääsin raahautumaan autosta sisään kotiin! Jumppaa ei viimeviikolla jaksanut kuin yhtenä aamuna, ei kertakaikkiaan ollut voimia!
Tämä viikko on mennyt hieman paremmin, tosin tuiskahdin yhtenä aamuna nurin takamuksilleni ja satutin häntäluuni (onneksi en polvea!!!) joten liikkuminen ja kiipeily on nyt tosi tuskallista.
Täytyy sanoa että varsin hammasta purren tässä eteenpäin joutuu menemään. Vaikka sairasloman aikana liikuin ja jumppasin mielestäni paljon, ei se kuitenkaan ollut läheskään verrattavissa tähän mitä työssä ollessa joutuu liikkumaan.
Polvi on kutakuinkin kivuton mutta kankea ja voimaton se tuntuu olevan edelleen, eli jumppaaminen on elintärkeää ilmeisesti vielä pitkään.
Koitan ajatella positiivisesti, kun niin moni on täällä kertonut että jalka tulee lähes entiselleen, mutta aikaa se vaan vaatii ja paljon jumppailua! - Pelkokerroin1000
kinttunen kirjoitti:
Ja nyt olen toista viikkoa töissä loman jälkeen ja samat sanat, ei yhtään liian pitkä sairasloma! Minulla tosin oli poikki vain eturistiside.
Kyllä on ollut rankkaa olla kokopäivä jalkojen päällä ja kiipeäminen on aivan kaameaa! Jalat oli molemmat niin poikki ensimmäisten työpäivien jälkeen että hädin tuskin pääsin raahautumaan autosta sisään kotiin! Jumppaa ei viimeviikolla jaksanut kuin yhtenä aamuna, ei kertakaikkiaan ollut voimia!
Tämä viikko on mennyt hieman paremmin, tosin tuiskahdin yhtenä aamuna nurin takamuksilleni ja satutin häntäluuni (onneksi en polvea!!!) joten liikkuminen ja kiipeily on nyt tosi tuskallista.
Täytyy sanoa että varsin hammasta purren tässä eteenpäin joutuu menemään. Vaikka sairasloman aikana liikuin ja jumppasin mielestäni paljon, ei se kuitenkaan ollut läheskään verrattavissa tähän mitä työssä ollessa joutuu liikkumaan.
Polvi on kutakuinkin kivuton mutta kankea ja voimaton se tuntuu olevan edelleen, eli jumppaaminen on elintärkeää ilmeisesti vielä pitkään.
Koitan ajatella positiivisesti, kun niin moni on täällä kertonut että jalka tulee lähes entiselleen, mutta aikaa se vaan vaatii ja paljon jumppailua!Olen nyt toista viikkoa töissä leikkauksen jälkeen. Jalkaa ei varsinaisesti säre, mutta se on kankea. Ajattelenkin, että lääkäri on tehnyt uudesta eturistisiteestä tarkoituksella liian tiukan, että sen saa jumpalla sopivaksi. Ajattelen, että jos se olisi valmiiksi sopiva, se löystyisi jumpalla ja jäisi löysäksi. En tiedä pitääkö tuo teoria paikkansa, mutta näin mä luulen. Jalka ei edelleenkään mene täysin koukkuun, eikä juokseminen onnistu. En kerta kaikkiaan keksi muuta syytä kuin sen että uusi side on liian tiukka tai sitten polvessa on vielä nestettä. Jumppa on kyllä tosiaankin tärkeää, ja fysioterapeuttini on käskenyt minun väkisin yrittää saada kantapää pakaraan jalkaa vaan reilusti pakottamalla koukkuun. Jalka kuitenkin kipetyy siitä, joten en tee jumppaa ja koukistusvenytystä läheskään joka työpäivä, sillä työssä saan kyllä jumppaa kerrakseen. Olisi tosi kiva lukea muidenkin kuntoutuskuulumisia ko. leikkauksesta!
- Kinttunen
Pelkokerroin1000 kirjoitti:
Olen nyt toista viikkoa töissä leikkauksen jälkeen. Jalkaa ei varsinaisesti säre, mutta se on kankea. Ajattelenkin, että lääkäri on tehnyt uudesta eturistisiteestä tarkoituksella liian tiukan, että sen saa jumpalla sopivaksi. Ajattelen, että jos se olisi valmiiksi sopiva, se löystyisi jumpalla ja jäisi löysäksi. En tiedä pitääkö tuo teoria paikkansa, mutta näin mä luulen. Jalka ei edelleenkään mene täysin koukkuun, eikä juokseminen onnistu. En kerta kaikkiaan keksi muuta syytä kuin sen että uusi side on liian tiukka tai sitten polvessa on vielä nestettä. Jumppa on kyllä tosiaankin tärkeää, ja fysioterapeuttini on käskenyt minun väkisin yrittää saada kantapää pakaraan jalkaa vaan reilusti pakottamalla koukkuun. Jalka kuitenkin kipetyy siitä, joten en tee jumppaa ja koukistusvenytystä läheskään joka työpäivä, sillä työssä saan kyllä jumppaa kerrakseen. Olisi tosi kiva lukea muidenkin kuntoutuskuulumisia ko. leikkauksesta!
Oletko kokeillut juoksemista? Minä en ole juoksua koskaan edes harrastanut mutta nyt olen kokeillut muutaman kerran pyrähtää, mutta ei se tosiaan onnistu. Tärähdys saa vedet silmiin ja jalka on niin kankea että vaikkei kipua tuntuisikaan niin ei se vielä onnistuisi.
Nyt olen kolmatta viikkoa töissä ja päässyt jonkinlaiseen rytmiin, käyn joka päivä salilla tekemässä kevyehkön jalkaohjelman jossa on paljon toistoja pienillä painoilla ja kuntopyörää sekä steppilautaa. Ja tuntuu että nyt on sopivasti harjoitetta työn lisäksi, ei rasitu liikaa mutta liikkuvuus selvästi parempaan päin menossa.
Kotona olen ottanut käyttöön hyppynarun, tosin vain muutama hyppy kerrallaan (ja silloin kun siihen on aikaa...) kun se tärähdys ei tunnu hyvältä, mutta kaipa tuo sietokyky tässä kasvaa...
En minäkään saa kantaa pakaraan kiinni, mutta paljosta se ei ole enää kiinni. Luulen että mun pitäisi lisätä venyttelyn osuutta, se tahtoo jäädä tekemättä kunnolla kun ihminen elää näitä ns. ruuhkavuosiaan, aina olevinaan kiire sinne tai tänne ;-) - Pelkokerroin1000
Kinttunen kirjoitti:
Oletko kokeillut juoksemista? Minä en ole juoksua koskaan edes harrastanut mutta nyt olen kokeillut muutaman kerran pyrähtää, mutta ei se tosiaan onnistu. Tärähdys saa vedet silmiin ja jalka on niin kankea että vaikkei kipua tuntuisikaan niin ei se vielä onnistuisi.
Nyt olen kolmatta viikkoa töissä ja päässyt jonkinlaiseen rytmiin, käyn joka päivä salilla tekemässä kevyehkön jalkaohjelman jossa on paljon toistoja pienillä painoilla ja kuntopyörää sekä steppilautaa. Ja tuntuu että nyt on sopivasti harjoitetta työn lisäksi, ei rasitu liikaa mutta liikkuvuus selvästi parempaan päin menossa.
Kotona olen ottanut käyttöön hyppynarun, tosin vain muutama hyppy kerrallaan (ja silloin kun siihen on aikaa...) kun se tärähdys ei tunnu hyvältä, mutta kaipa tuo sietokyky tässä kasvaa...
En minäkään saa kantaa pakaraan kiinni, mutta paljosta se ei ole enää kiinni. Luulen että mun pitäisi lisätä venyttelyn osuutta, se tahtoo jäädä tekemättä kunnolla kun ihminen elää näitä ns. ruuhkavuosiaan, aina olevinaan kiire sinne tai tänne ;-)Minulla on myös elämän ruuhkavuodet menossa, ja kiirettä riittää joka suuntaan. Lisäksi olen töissä koko ajan jalkojen päällä ja jalat tuntuu tosi väsyneeltä työpäivän jälkeen. Onhan se tosi iso muutos parin kuukauden sairasloman jälkeen. Jalka on jokatapauksessa huomattavasti parempi kuin ennen töihin menoa, mutta aikaa ei oikein ole nyt keskittyä jalkaan samalla lailla kuin sairaslomalla. En ole vielä juossut luvan kanssa. Fysioterapeuttini sanoi, että ensi kerralla voisimme koittaa sitä. En ole ikinä ollut juoksijatyyppiä, mutta nyt odotan innolla, että lumet sulaa ja pääsen juoksemaan. Jos nyt jalka sitä kestää...
- Kinttunen
Pelkokerroin1000 kirjoitti:
Minulla on myös elämän ruuhkavuodet menossa, ja kiirettä riittää joka suuntaan. Lisäksi olen töissä koko ajan jalkojen päällä ja jalat tuntuu tosi väsyneeltä työpäivän jälkeen. Onhan se tosi iso muutos parin kuukauden sairasloman jälkeen. Jalka on jokatapauksessa huomattavasti parempi kuin ennen töihin menoa, mutta aikaa ei oikein ole nyt keskittyä jalkaan samalla lailla kuin sairaslomalla. En ole vielä juossut luvan kanssa. Fysioterapeuttini sanoi, että ensi kerralla voisimme koittaa sitä. En ole ikinä ollut juoksijatyyppiä, mutta nyt odotan innolla, että lumet sulaa ja pääsen juoksemaan. Jos nyt jalka sitä kestää...
Se on toisaalta hyvä kun on töissä niin ei ole aikaa "märehtiä" omaa vointiaan. Mutta toisaalta se on huono homma kun tahtoo olla aika kortilla niin sen tinkii siitä jumppaamisesta :-(.
Mulla on nyt menny vähän huonosti sen kaatumisen jälkeen... Pystyn kyllä polkemaan kuntopyörää ja tekemään muutkin harjoitteet mutta kyllä on sitten pyrstö niin kipeä ettei voi selällään maata eikä kävelykään aina luonnistu.
En oikein tiedä mitä tässäkohtaa olisi viisainta tehdä, mutta koitan nyt kuitenkin noudattaa jumppaamista sen minkä sietää.
Eilen kävelin noin 6 km lenkin ja sen päätteeksi ei elättänyt edes istua kunnolla!!!
Mutta onneksi aurinko paistaa jo korkealla! - Pelkokerroin1000
Kinttunen kirjoitti:
Oletko kokeillut juoksemista? Minä en ole juoksua koskaan edes harrastanut mutta nyt olen kokeillut muutaman kerran pyrähtää, mutta ei se tosiaan onnistu. Tärähdys saa vedet silmiin ja jalka on niin kankea että vaikkei kipua tuntuisikaan niin ei se vielä onnistuisi.
Nyt olen kolmatta viikkoa töissä ja päässyt jonkinlaiseen rytmiin, käyn joka päivä salilla tekemässä kevyehkön jalkaohjelman jossa on paljon toistoja pienillä painoilla ja kuntopyörää sekä steppilautaa. Ja tuntuu että nyt on sopivasti harjoitetta työn lisäksi, ei rasitu liikaa mutta liikkuvuus selvästi parempaan päin menossa.
Kotona olen ottanut käyttöön hyppynarun, tosin vain muutama hyppy kerrallaan (ja silloin kun siihen on aikaa...) kun se tärähdys ei tunnu hyvältä, mutta kaipa tuo sietokyky tässä kasvaa...
En minäkään saa kantaa pakaraan kiinni, mutta paljosta se ei ole enää kiinni. Luulen että mun pitäisi lisätä venyttelyn osuutta, se tahtoo jäädä tekemättä kunnolla kun ihminen elää näitä ns. ruuhkavuosiaan, aina olevinaan kiire sinne tai tänne ;-)Olin eilen fysioterapiassa ja fysioterapeuttini väänsi kantapääni pakaraan kiinni. Tunne oli mahtava! Vihdoin se onnistui, eikä käynyt edes hurjan kipeästi, mitä nyt illalla ja tänään! Sain luvan juosta ulkona heti, kun jäät ja irtokivet lähtee ja sisällä saan juosta heti. Kyllä tämä tapahtuma on opettanut nauttimaan liikunnasta ihan eri tavalla. Nyt odotan aivan innolla, että pääsisin juoksemaan ulos, vaikka se ei koskaan ole ollut suosikkilajini. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin ja koko ajan vain enemmän ja enemmän!
- Kinttunen
Pelkokerroin1000 kirjoitti:
Olin eilen fysioterapiassa ja fysioterapeuttini väänsi kantapääni pakaraan kiinni. Tunne oli mahtava! Vihdoin se onnistui, eikä käynyt edes hurjan kipeästi, mitä nyt illalla ja tänään! Sain luvan juosta ulkona heti, kun jäät ja irtokivet lähtee ja sisällä saan juosta heti. Kyllä tämä tapahtuma on opettanut nauttimaan liikunnasta ihan eri tavalla. Nyt odotan aivan innolla, että pääsisin juoksemaan ulos, vaikka se ei koskaan ole ollut suosikkilajini. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin ja koko ajan vain enemmän ja enemmän!
Onnittelut edistymisen johdosta! Jos tästä kaikesta tapahtuneesta täytyy hakea jotain hyvää, niin se on kyllä ehdotomasti tuo tunne kun saavuttaa kuntoutumisessaan jotakin konkreettista!
En minä ole aiemmin kuntoillut millään tavalla tuloshakuisesti, kunhan olen kävellä lurputellut (ja ihastellut luontoa) mielenvirkeydeksi. Nyt sitä on tullut kuntoiltua tähdäten samalla edistymiseen polven toimivuuden kanssa ja kun huomaa saavuttavansa jotain, vaikka ihan pikkuriikkisen edistysaskeleen, siitä saa todella mielihyvää ja se kannustaa jatkamaan!
Minulla on edistymistä tapahtunut huomattavasti työssä, huomaan tikkaille kiipeämisen olevan päivä päivältä helpompaa. Aluksi se lähes mission impossible!
Mutta sitten taas työt joissa pitäisi kyykistyä tai mennä peräti polvilleen lattialle....niissä on vielä matkaa jäljellä, kyykky onnistuu tukea ottaen mutta en pysty siinä asennossa työskentelemään!
Mutta jatketaan harjoituksia! Todella aurinkoisia kevätpäiviä kaikille meille kampurakoipisille toivottelen!!!! - Pelkokerroin1000
Kinttunen kirjoitti:
Onnittelut edistymisen johdosta! Jos tästä kaikesta tapahtuneesta täytyy hakea jotain hyvää, niin se on kyllä ehdotomasti tuo tunne kun saavuttaa kuntoutumisessaan jotakin konkreettista!
En minä ole aiemmin kuntoillut millään tavalla tuloshakuisesti, kunhan olen kävellä lurputellut (ja ihastellut luontoa) mielenvirkeydeksi. Nyt sitä on tullut kuntoiltua tähdäten samalla edistymiseen polven toimivuuden kanssa ja kun huomaa saavuttavansa jotain, vaikka ihan pikkuriikkisen edistysaskeleen, siitä saa todella mielihyvää ja se kannustaa jatkamaan!
Minulla on edistymistä tapahtunut huomattavasti työssä, huomaan tikkaille kiipeämisen olevan päivä päivältä helpompaa. Aluksi se lähes mission impossible!
Mutta sitten taas työt joissa pitäisi kyykistyä tai mennä peräti polvilleen lattialle....niissä on vielä matkaa jäljellä, kyykky onnistuu tukea ottaen mutta en pysty siinä asennossa työskentelemään!
Mutta jatketaan harjoituksia! Todella aurinkoisia kevätpäiviä kaikille meille kampurakoipisille toivottelen!!!!Juu, kyllä on olo kuin uudesti syntynyt, kun tulee näitä edistysaskeleita kuntoutumisessa. (Eilen oli 11 vk leikkauksesta.) Tänään sain kantapään pakaraan ihan omin avuin, mitä ei ole tapahtunut leikkauksen jälkeen! Alkaa usko palata siihen, että kyllä tästä vielä jalka tulee! Itse en pääse vielä kyykkyyn, tai en ole nyt kyllä koittanutkaan. Vaikka siihen asentoon pääseminen saattaisi onnistua, en kuitenkaan voisi itsekään kyykyssä olla. Polvillaan oleminen on myös hankalaa ja tuntuu kummalliselta polvissa. Konttaamista en voisi kuvitellakaan, mutta ehkä joskus. Jokatapauksessa nyt on kuitenkin uskoa tulevaisuuteen! Voimia kaikille uuden eturistisiteensä kuntouttajille!
- pimpelipompeli
...mulla meni urheillessa eturistiside ja sisäsivuside. Sivusiteelle ei tehty leikkauksessa mitään vaan se parani itsekseen polvituen avulla. Polvituessa oli liikerajoitin siten, että ekoilla viikoilla polvi taipui vaan muutamia asteita ja siitä sitten tukeen laitettiin kulmaa lisää jonkun 10 astetta per viikko.
Pelkästä eturistisideoperaatiosta toipuu nopeammin kuin tuollaisesta yhdistelmästä juuri liikerajoituksen takia. Itse olin 10 viikkoa sairauslomalla. Jumppaaminen kävi työstä sillä joka toinen päivä piti käydä salilla ja sen lisäksi tehdä kotona tietyt harjoitteet. Työ kannatti, sillä polvesta tuli tosi hyvä.
Selllainen vinkki, että jos oma polvituki kiinnostaa, kannattaa pyytää lääkäriä määräämään se jo vamman hoidon aikana. Vakuutus ei muuten korvaa sitä. Itse sain ohjeen käyttää tukea lumilautaillessa vuoden ajan operaation jälkeen, mutta vakuutus ei sitä maksanut, sillä kyseessä ei ollut vamman hoito vaan uuden vamman estäminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman491506Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761335Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊86993- 16972
- 86936
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee187876Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20831- 82811
Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi87788Kaipaan seuraasi niin
monella eri tavalla ja tasolla. En tiedä mitä tapahtui, mutta niin vain kävi että ihastuin sinuun.17740