Tätä sanontaa viljellään mahtipontisesti näillä palstoilla usein, mutta jospa Raamatun mainitsema Jumala tarkoittaakin oikeasti ja yksinkertaisesti sanottuna substantiivia "rakkaus", maailman tärkeintä asiaa? Maailmassa on ahtaasti ajateltuna kaksi luovaa voimaa: rakkaus ja viha, eli hyvä ja paha, jos asiat yksinkertaistetaan. Hyvä luo uutta ja kaunista, viha taas on kaikkea tuhoava voima. Tämän voi kokea tässä maailmassa jokainen ihminen elämänsä aikana.
Jumala (rakkaus) loi maailman, Jumala (rakkaus) loi ihmisen... Tämähän olisi jopa ymmärrettävää, sillä näinhän nykyisinkin asiat ovat, lapset (ihmiset) syntyvät rakkaudesta, ja kaikki hyvät asiat tässä maailmassa syntyvät rakkaudesta tähän maailmaan. Olen ehkä väärässä etsiessäni Jumalaa näin, mutta sana rakkaus liittyy Jumalaan oleellisesti: Jumala rakasti maailmaa, niin että antoi ainokaisen poikansa. "Rakasti maailmaa." Jos Jumala rakastaa maailmaa, niin kai silloin meidänkin on syytä tehdä niin, ja nauttia kaikesta kauneudesta, jota maailmassamme on. Ihmiset, luonto, kauniit rakennukset, erilaiset kulttuurit jne. Maailma on hieno paikka.
Jumala (rakkaus) loi maailman, Jumala (rakkaus) loi ihmisen... Tämähän olisi jopa ymmärrettävää, sillä näinhän nykyisinkin asiat ovat, lapset (ihmiset) syntyvät rakkaudesta, ja kaikki hyvät asiat tässä maailmassa syntyvät rakkaudesta tähän maailmaan. Olen ehkä väärässä etsiessäni Jumalaa näin, mutta sana rakkaus liittyy Jumalaan oleellisesti: Jumala rakasti maailmaa, niin että antoi ainokaisen poikansa. "Rakasti maailmaa." Jos Jumala rakastaa maailmaa, niin kai silloin meidänkin on syytä tehdä niin, ja nauttia kaikesta kauneudesta, jota maailmassamme on. Ihmiset, luonto, kauniit rakennukset, erilaiset kulttuurit jne. Maailma on hieno paikka.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala.
Joh 4:7-8. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. . Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
rakkaus on ääretön kaikkialinen voima josta kaikki on saanut alkunsa
rakkaus on ajaton eikä sillä ole syytä eikä aiheuttajaa
jos sillä on jokin syy niin se ei ole rakkautta
vaan rakkauden kaapuun pukeutunutta pyydettä,nautintoa ja omistuksen halua
viha taas on aikaan sidottua ihmisen keksintöä
viha on olotila joka on tuskaa ja ahdistusta
rakkautta ei voi tuntea se on olotila jossa kaikki ristiriidat ovat päättyneet ja valitsee rauha sekä autuus
jos maailmassa olisi edes vähänkään rakkautta niin maailma olisi ihan toisenlainen
# SINÄPÄ SEN SANOIT
Kempiläinen 11.3.2009 klo 06.42
Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala. #
(Olet ilmoittanut väärän kohdan Raamatusta. Se on 1.Joh.4:7-8.)
Kun Raamatussa sanotaan, että JUMALA ON RAKKAUS, se EI tarkoita sitä, mitä ME rakkaudella tarkoitamme. Jumalan rakkaus on aivan muuta, kuin inhimillinen rakkaus.
Me unohdamme, että Jumala on myös VANHURSKAUS. Hän on ehdottoman oikeamielinen ja pyhyydessään täydellinen.
Mitä siis tarkoittaa, kun sanotaan: "jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.. joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"?
Mietippä sitä!
Jumala on rakkaus.
Tätä sanontaa viljellään mahtipontisesti näillä palstoilla usein, mutta jospa Raamatun mainitsema //Jumala tarkoittaakin oikeasti ja yksinkertaisesti sanottuna substantiivia "rakkaus", maailman tärkeintä asiaa?//
- Mikä jumala, mistä jumaluudesta puhut?
Korkein=Rakkaus/Rakkaus=Korkein
//Maailmassa on ahtaasti ajateltuna kaksi luovaa voimaa: rakkaus ja viha, eli hyvä ja paha, jos asiat yksinkertaistetaan. Hyvä luo uutta ja kaunista, viha taas on kaikkea tuhoava voima. Tämän voi kokea tässä maailmassa jokainen ihminen elämänsä aikana.//
- Maaimassa voi esiintyä yksittäisiä rakkaudellisia tekoja ja ajatuksia, mutta itse maailma ei sisällä
i t s e s s ä ä n
I d e a n a
rakkautta.
Maailma perustuu moninaisuuteen,sen toiminta-periaate itsekkyyteen, joka johtuu materialisen maailman rajallisuudesta.
"Hyvä" ja "rakkaus" voidaaan edellisestä johtuen erehdyttävästi mieltää yksityiseen,yhteisölliseen "hyvään", eli faktallisesti elossa-säilymis-taisteluun ja "paha" vastaavasti tuon o m a n elossa-säilymisen ja siten "hyvän" estäjiin.
Hyvä ja paha ovat täällä ihmisenä ollessa paikallisia, ei kaiken kattavia tai ehdottoman absoluuttisia.
Paha on opettajamme siinä missä hyväkin ja kummatkin määreet riippuvat katsojasta ja kokijasta, eli mm. "kun toisella kumartaa toiselle pyllistää".
//Jumala (rakkaus) loi maailman, Jumala (rakkaus) loi ihmisen... Tämähän olisi jopa ymmärrettävää, sillä näinhän nykyisinkin asiat ovat, lapset (ihmiset) syntyvät rakkaudesta, ja kaikki hyvät asiat tässä maailmassa syntyvät rakkaudesta tähän maailmaan.//
- Olen täysin eri mieltä.
Itsekkyys ja kapina loi mailman ja seuraukset ovat maailman
i d e a - lisesta
toimimattomuudesta nähtävissä.
Raamatun luoja-jumaluus ei edusta mielestäni rakkautta lainkaan, vain itsekkyyttä ja kapinallista vihaa Alkujuurista Korkeinta kohtaan, joka Korkein/Kaikki on Rakkaus. Todellinen Rakkaus on tämän vuoksi meille ilmenemätön/käsittämätön.
Olemme luojamme ja itsemme tahdosta erossa Korkeimmasta[Rakkaus] ja siksi myös kaikesta oleellisesta, olemme raamattu'kontekstissa kadotuksessa koko lössi.
//Olen ehkä väärässä etsiessäni Jumalaa näin, mutta sana rakkaus liittyy Jumalaan oleellisesti: Jumala rakasti maailmaa, niin että antoi ainokaisen poikansa. "Rakasti maailmaa." Jos Jumala rakastaa maailmaa, niin kai silloin meidänkin on syytä tehdä niin, ja nauttia kaikesta kauneudesta, jota maailmassamme on. Ihmiset, luonto, kauniit rakennukset, erilaiset kulttuurit jne. Maailma on hieno paikka.//
- "Älkää rakastako maailmaa ja sitä mitä siinä on" sanoo sama kirja ja tämänkö luoja haluaa pelastaa, miksi?
Täytyy ottaa huomioon että maailma olemme juuri me, ei "alusta" eli materia jossa ilmenemme ja ME haluamme nauttia ole'massa'olosta.
Vastaus luojan pelastamis'halusta liittyy taas ainoastaan itsekkyyteen, sillä luojan loppu on se, kun maailmaa ei enää ole, kaikki palvojat ovat poissa, konteksti siis totaalisesti poissa, siis tällöin luojakin poissa.
Ainut keino pitää yllä tätä mielettömyyttä, eli omaa pikku-maailmaansa on "pelastaa" se. Tuhota säännöllisin välein siitä ajattelevat olennot, eli kapinalliset luojaa vastaan,jotta kadotus voisi jatkua ja luoja tuntisi itsensä "kaikkivaltiaaksi".
Raamattu on ristiriitainen kirja, toisaalta annetaan ymmärtää, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, mutta toisessa paikassa kielletään muita sitä rakastamasta.
Samasta asiasta voidaan puhua useammalla tavalla.
Niinpä sinäkin cybo-ceronimo-cabriel-61 käytät Korkein=Rakkaus/Rakkaus=Korkein -muotoja.
Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, eivät asiat todellakaan ole niin yksinkertaisesti selitettävissä, jota yrititn kirjoituksessani viestittää.
Jumaluutta sinänsä, johon aihepiiriin tämäkin kirjoitusketju kuuluu, pitäisi tälläkin palstalla miettiä sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin valossa. Mitä ne eroavuudet oikeastaan tarkoittavat. Uudessa testamentissa muun muassa helvetti-käsitys on keskeinen, vanhassa sitä ei mainita lainkaan.
VT;n ja UT;n välillä on nähtävissä kasvu-kertomus patriarkkaalisesta jumaluudesta---> matriarkkaalisen jumaluuden kautta UT;n kaiken kattavaan abstraktimpaan rakkaus=jumala käsitykseen, jota Naziiri edustaa.
Jumala ei ole 'kaiken kattava abstrakti', vaan Hän on Henki/persoona. Hänestä käytetään persoonapronominia, HÄN.
Tuo, lyhyesti sanottuna.
Niin käytetään ja mielletään "Häneksi".Minä esitin yhden kasvu-kertomuksen, joka raamatusta voidaan löytää.
Alkukantaisissa uskonnoissa eläimistä tuli palvonnan kohteita, toteemipaaluissa ja sotanaamioissa eläimet hallitsivat kuvastoa, eläimistä tuli jumalia.
Ihmisen taitojen ja tietojen kehittyessä ja hänen vapautuessaan luonnon hänen elämälleen satunnaisesti asettamista rajoista, ihminen luo itselleen jumalan omien kättensä tuotteista, tällä asteella palvotaan, savesta, hopeasta, kullasta tehtyjä omien kätten tekemiä jumalia. Ihminen näkee omien kättensä luomia jumalankuvia ja näkee voimiensa vaikuttavan niissä, näin hän palvoo itseään, omaa mahtiaan muunnetussa muodossa.
Seuraavaksi ihminen antaa jumalilleen ihmisenmuodon, tämä tapahtuu vasta silloin kun hän tunsi jo itseään ja tunsi olevansa perillä itsestään ja siitä että hän on korkein ja arvokkain kaikista maailman esineistä ja olennoista.
Tässä rinnalla kulkee mielenkiintoinen toinen asetelma, nimittäin uskontojen ”sukupuolikehitys”, ensin oli matriarkaalinen vaihe, jumala, jumaluus oli maan-äiti, äidin rakkaushan on ehdotonta, kaikkea suojelevaa ja kaiken kasvun sallivaa, koska se on ehdotonta, sitä ei voida valvoa tai hankkia.
Koska äiti rakastaa lapsiaan siksi että nämä ovat hänen lapsosiaan, eikä siksi että he ovat tottelevaisia hyviä ja toteuttavat hänen toiveensa ja käskynsä, äidin rakkaus perustuu tasa-arvoisuuteen.
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, kaikki yhden äidin lapsia, koska ovat maa-emon lapsia.
Seuraavassa vaiheessa äiti on suistettu ylhäisestä asemastaan ja isä on korkein olento sekä yhteiskunnassa että uskonnoissa, tästä vaiheesta meillä on tarkkoja tietoja joten ei tarvitse turvautua päätelmiin ja rakennelmiin, on patriarkaalinen vaihe.
Isä rakkauteen kuuluu että hän esittää vaatimuksia, laatii lakeja ja sääntöjä ja hänen rakkautensa lapsiaan kohtaan perustuu, riippuu siitä, miten nämä täyttävät hänen toiveítaan. Hän pitää eniten lapsestaan, joka on eniten hänen kaltainen ja jatkaa hänen ominaisuuksiaan.
Patriarkaalinen järjestys on hierarkkinen, ihmisten tasa-arvoisuuden syrjäyttää kilpailu ja toisten edelle pyrkiminen, kilvoittelu.
Patriarkaalisessa uskonnossa minä rakastan Jumalaa kuin isää; minä oletan että hän on oikeuden mukainen ja ankara, että hän rankaisee ja palkitsee ja että hän on lopulta valitseva rakkaaksi lapsekseen, aivan kuten Abraham valitsi Iisakin ja Jumala Israelin kansakseen.
Matriarkaalisessa uskonnossa minä rakastan Jumalaa kuin kaikki syleilevää äitiä, minä luotan hänen rakkauteensa, ettei köyhyys, voimattomuus, mikään synti voi erottaa minua hänen rakkaudestaan, ettei hän aseta ketään lastaan toisen edelle.
Raamatun Jumalassa tapahtuu mielenkiintoinen kehitys, alkuvaiheen itsevaltaisen, mustasukkaisen Jumalan, joka pitää ihmisinä omaisuutenaan ja jota hän käsittelee miten haluaa, hän hävittää ihmisrodun hukuttamalla, koska tämä ei häntä miellytä, lukuun ottamatta hänen mielipoikaansa Nooaa. Jumala vaatii Abrahamia tappamaan oman poikansa Iisakin osoittamaan tällä teolla olevansa ehdottomaan tottelevainen ja Jumalan rakkauden arvoinen.
Samaan aikaan alkaa uusi vaihe, jolloin Jumala tekee Nooana kanssa liiton ja tämä lupaus sitoo myös Häntä itseään, eikä vaan lupaus vaan myös vanhurskaus, tähän perustaen Hänen on pakko myöntyä Aabrahamin pyyntöön säästää Sodoma, jos sieltä löytyy 10 vanhurskasta ihmistä.
Jumala muuttuu isä hahmosta edustamiensa periaatteiden vanhurskauden, totuuden ja rakkauden symboliksi. Jumala on totuus, Jumala on rakkaus, Jumala on vanhurskaus, Jumala lakkaa olemasta persoona, ihminen, isä ja Hänestä tulee moninaisuuden takana vaikuttava voima, Jumalalla ei ole enää nimeä, miten Jumalalla voi olla nimi kun nimi viittaa aina johonkin henkilöön tai esineeseen tai ylipäässä johonkin määrättyyn.
Esimerkki muutoksesta esiintyy Raamatussa kertomuksessa Jumalan ilmestymisestä Moosekselle, kun Mooses kertoi Jumalalle, että Heprealaiset eivät usko Jumalan lähettäneen häntä, ellei hän voi kertoa heille Jumalan nimeä, Jumala tekee myönnytyksen. Hän sanoo Moosekselle, että hänen nimensä on; Minä olen se joka minä olen ja hän sanoo vielä, sano Israelilaisille, Minä olen.
Yleinen käsitys Jumalasta on se, että Jumalaa rakastetaan kuin isää, pelätään kuin isää, pääpainon ollessa, milloin rakkauden kohteen anteeksiantavuudessa, milloin vihassa.
Mistä olet kopsannut tai referoinut tuon pitkän 'litanian', jota täydennykseksi nimität?
Onko sillä merkitystä?
Itse asiassa muistelin kyseistä asiaa ja muistin kirjoittaneeni kyseisen tekstin muistiin joskus vuosia sitten ja löysin[kin] tekstin vanhalta rompulta, jossa se oli runojeni ja muun sälän joukossa, kopsasin sen siltä suoraan.
Tyytyväinen?
Väität, että: # lapset (ihmiset) syntyvät rakkaudesta #
Mistä lähtien lapset ovat syntyneet'rakkaudesta'?
Mieti asiaa syvällisemmin ja mitä yleensä tarkoitat rakkaudella?
lapset ovat rakkauden hedelmia, sanotaan, vaikka se kuulostaakin arkipäiväiseltä.
Voithan kysyä saman kysymyksen Raamatun Jumalasta, joka rakastaa maailmaa. Mitä on sellainen Jumalan rakkaus?
Itse sanoin aiemmin että rakkaus on vihan vastakohta, ja olen edelleenkin samaa mieltä.
raamatun jumala on persoonallinen ja ilmaissut itsensä sanassa
tuo kaikki on aikaan sidottua
rakkaus on aina ajatonta eikä sillä ole kristittyjen jumala kanssa mitään tekemistä
jos olisi niin maailma olisi rakkautta tulvillaan
mutta nyt sitä ei ole edes sinapinsiemenen vertaa
totuus on niin yksinkertainen että ihmisen maailman viisautta täynnä oleva ihmisen monimutkainen mieli ei voi sitä ymmärtää
kun mieli tyhjenee sisällöstään silloin voit nähdä totuuden
vain tyhjä mieli voi ymmärtää mitä on ajatuksen tuolla puolen
sanoa, että maailmassa taistelevat hyvyys ja pahuus koko ajan. Nimitettäköön näitä miksi hyvänsä, mutta hyvät ja pahat teot ovat yleensä ihmisistä itsestään lähtöisin ja seurausta monista asioista.
Luulen, että terve ihminen itse ohjelmoi itsensä (=aivonsa) tekemisiensä asioiden kautta joko rakastamaan tai vihaamaan maailmaa. Jos ihminen antautuu johonkin asiaan täysillä, hyvään tai pahaan, niin hänen maailmankuvansa tavallaan muuttuu (mielestäni) asioita vain/ tai enimmäkseen tältä kannalta peilautuvaksi.
Olen myös sitä mieltä, että vanhetessaan huomaa selvemmin kauneutta maailmassa, ihmisissä, pienissä lapsissa jne. Silloin voi tuntea onnellisuuden tunnetta, ainakin jonkin aikaa. Ja varmasti tuo tunne edustaa enemmän rakkautta kuin vihaa.
Toteat:
< YLEENSÄ
"lapset ovat rakkauden hedelmia, sanotaan" >
Vai 'rakkauden' hedelmiä?.... Mieti vähän tilanteita, joiden seurauksena lapsia 'tulee'. Ja mitkä ovat motiivit, kun 'rakastellaan'?
Siinä sinulle 'rakkauden hedelmää'.
Mitä taas tulee väittämääsi, että 'Jumala rakastaa maailmaa', niin kysyn, missä niin sanotaan?
Jumala on yhden kerran agape-rakkaudella rakastanut maailmaa, siis, YHDEN kerran. Silloin Hän teki rakkaudellisen teon ja antoi Ainoan Poikansa kuolemaan mailman syntien sovitukseksi. Maailma TARVITSI sitä, ja Jumala TYYDYTTI sen tarpeen!
Missään ei sanota, että Jumala rakastaa koko ajan maailmaa........... Mieti ja tutki, mitä Raamatussa TODELLA sanotaan.
Raamatussa sanotaan myös, ettei ihmisen pidä rakastaa maailmaa. Se, nimittäin, on 'syntinen, langennut ja kaikin puolin turmeltunut yhteiskunta'. Jos ihminen rakastaa maailmaa, Jumalan rakkaus ei ole hänessä, kirjoittaa Johannes(1.Joh.2:15).
Tässä sinulle mietittävää.
ulkopuolisena sen, mitä Raaamattu sanoo:
Niin on Jumala maailmaa rakastanut jne...
Minun maailmankuvani on ehkä erilainen, ja ymmärrän mitä tarkoitat niillä tilanteilla, joista lapsia syntyy. Onhan se pääosin sukupuolivietin tulosta eikä aina rakkauteen perustuvaa.
Mutta sitä en ymmärrä - ja vastustan Raamattua siinä - että se käskee olla rakastamatta maailmaa?? Mutta käskeekö se vihaamaankaan, ei kai.
Pitääkö sitä ihmisen olla niin lammasmainen, että ajattelematta omilla aivoillaan tekee kaiken mitä Raamatussa sanotaan ja käsketään tehdä.
Maailma on aina ollut tällainen, turmeltunutkin, jos niin haluat ymmärtää, mutta kuitenkin suurelta osin äärettömän hieno paikka. Voitko kuvitella parempaa paikkaa kuin maapallomme. No, ehkä sinä voit, jos kuvittelet taivaan autuutta. Mutta ennen sitä, yritä kuitenkin nauttia tästäkin ainutlaatuisesta kokemuksesta, joka sinulle on annettu. Voi olla, että se on sinullekin ainoa ja ainutlaatuinen kokemus. Olipa tarjoana Jumala tai evoluutio, niin se kannattaa ottaa kiitollisena vastaan.
Ei Raamatussa maailmalla tarkoiteta paikkaa vaan ihmiskuntaa.
Entä sitten: < Niin on Jumala maailmaa rakastanut jne...> Se EI tarkoita sitä, mitä me sen ajattelemme ja toivomme tarkoittavan, nimittäin..."niin paljon". Sitä se EI tarkoita.
Se tarkoittaa, että samalla tavalla Jumala teki, kuin Mooseksen aikana, antoi kansalle pelastumisen mahdollisuuden käärmeenpuremista, jos se uskoi ja katsoi siihen.
Lue jakeet 14 ja 15, ennen kuin jaetta 16... Ja rakastaa-verbin aikamuoto EI ole preesens. Hän rakasti/teki SILLOIN, ei jatkuvasti, eikä enää tänään.
Jumala rakastaa tänään OMIAAN, niitä, jotka uskovat Jeesukseen Jumalana ja vapahtajana.
rakkaudella ei ole vastakohtaa sillä se on ajaton ja aiheuttamaton
viha taas on aikaan sidottu ja sillä on syy ja aiheuttaja
kaikki viha on ihmisen keksintöä
ajatonta vihaa ei ole
jos ns.rakkaudella on syy tai maiheuttaja niin se ei ole rakkautta vaan rakkauden kaapuun pukeutunutta pyydettä,nautintoa ja omistuksen halua
Tätä ns.rakkautta ja hyvyyttä paha käyttää
itsensä ikuistamiseen
Näinollen kun hyvä voittaa pahan niin tuo hyvä
muuttuu valtaan päästyään pahaksi
Ja näin kärsimysten kierre jatkuu maailmassa
se kiertää ikuista kehää
maailmanhistoria todistaa tämän jos vain viitsimme katsoa
mutta kuitenkin erilaisia tulkintoja siitä, mitä minä ajattelen.
Miksi maailma ei tarkoita mielestäsi paikkaa (= maapallo minun mielestäni), vaan ihmisiä? Eiväthän ihmiset ole maailma, vaan ihmiset elävät maailmassa, joten "maailma" ei voi tarkoittaa ihmisiä!
Tuo aikamuoto, josta mainitset, on oikein, koska Jeesuksen aika on imperfektiä, mennyttä aikaa.
Uudessa testamentissa oleva kirjoitus on laadittu Jeesuksen elämän jälkeen, joten tulkintasi on aivan oikein.
Loppuosa kirjoituksestasi on sitten uskonnollista propagandaa.
Raamatun sanaa, ei tulkintaa. Se, miten yleensä ihmiset HALUAVAT sen ymmärtää, on tulkintaa.
Ihmiset elävät ihmiskunnan keskellä = maailmassa. 1.Joh.2:15-17:
"Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa (ihmiskunnassa) on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta (=ihmisestä).
17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti."
Ei maapallolla, luonnossa ja kaikessa mitä SIINÄ on, ole sitä, mitä edellisessä lueteltiin. Kyllä se kaikki on ihmisissä = ihmiskunnassa.
Minä EN omia mielipiteitäni tänne totuutena kirjoita.
Sinä toteat, 'maailma ei voi tarkoittaa ihmisiä'. Millä perusteella ja millä tiedolla sinä niin ajattelet?
Muun kirjoitukseni kuittaat 'uskonnolliseksi propakandaksi'. Se on helpoin tapa mitätöidä Raamatun sana.
ihmisetkin maailmaan kuuluvat, kuten eläimet ja kasvitkin. Kaikki nämä yhdessä ovat maailma, jossa elämme.
Jos sinun logiigallasi "tulkittaisiin" tuota Raamatun lausetta "Älkää rakastako maailmaa", niin tarkoittaisiko se oikein ymmärrettynä: Älkää rakastako ihmisiä?
Kyllä aika selvästi kirjoitin, jos vaan viitsit ymmärtää etkä kierrellä.
Sanaswsa selvästi sanottiin, mitä EI saa rakastaa. Ja jos sinä ET sitä ymmärrä, niin valitettavasti se on SINUN ongelmasi.
..Sorry, kirjoitusvirhe!
kierrellä. Sanojen merkityksen ymmärtäminen (semantiikka, josta olen monessa kohdassa ennenkin puhunut) on tärkeintä, jos halutaan viesti saada perille oikein ymmärrettynä ja oikein tulkittuna.
Sinäkään et ottanut kantaa tulkintaani, että "älkää rakastako maailmaa" tarkoittaa itse asiassa Sinun sanojen merkitysoppisi mukaan, että "älkää rakastako ihmistä (tai ihmiskuntaa)".
Tästä aiheesta en halua enempää keskustella, koska alkuperäinen aloitukseni liittyi sanontaan "Jumala on rakkaus". Siis Jumala = rakkaus. Piste.
^^ Sinäkään et ottanut kantaa tulkintaani, että "älkää rakastako maailmaa" tarkoittaa itse asiassa Sinun sanojen merkitysoppisi mukaan, että "älkää rakastako ihmistä (tai ihmiskuntaa)".^^
Tuon viimeisen lauseen sanoit SINÄ ja 'tulkitsit' kirjoitustani.... Kerron aivan arkisen esimerkin maailman rakastamisesta:
Aamulla ensimmäiseksi, sanotaan nyt vaikka Pekka, avaa TV'n, ja sieltä tulee, mitä tulee... Töistä kotiin palattuaan hän taas jossain vaiheessa avaa TV'n. Sitä hän sitten tuijottaakin koko illan, ellei mene omiin harrastuksiinsa tai muihin 'rientoihin'.
Perheellisellä on tietysti velvollisuuksia perhettään kohtaan, ja ehkä hän on jossain humanistisessa vapaaehtoispalvelutyössä mukana, jne.... Hänen KOKO aikansa on 'maailmallisissa'. Siihen ei Jumala mahdu.
Ehkä hän lukee nukkumaan mennessään pikaisen, lapsena opitun, iltarukouksen ja litanian pyyntöjä ja ohjeita Jumalalle, miten Jumalan tulisi toimia, hänen mielestään. Niin hän on kuitannut Jumalan olemassaolon, jos hän nyt yleensä USKOO Jumalaan.
TUO suurinpiirtein on maailman rakastamista. Hänelle maailma on rakkaampi kuin Jumala.
Ja viimeiseksi lopuksi ilmoitat:
# Tästä aiheesta en halua enempää keskustella, koska alkuperäinen aloitukseni liittyi sanontaan "Jumala on rakkaus". Siis Jumala = rakkaus. Piste. #
Niinpä, ja unohdat, että HÄN on myös PYHÄ ja VANHURSKAS.
lopultakin kirjoitit niin, jotta ymmärrän ajatuksesi. Kysymyksessä on siis suurin piirtein sama ajatus, kuin ennen vanhaan suomalaisten Neuvostoliitto - USA -politiikassa: jos kumarrat Amerikkaan päin, pyllistät Neuvostoliittoon päin, tai päin vastoin.
Mutta nyt menit logiikassasi kuitenkin täysin metsään: kirjoitit hyvän esimerkin ihmisen elämästä tässä maailmassa, jossa Jumala jää toisarvoiseksi ja sitten sanoit:
"TUO suurinpiirtein on maailman rakastamista. Hänelle maailma on rakkaampi kuin Jumala."
Kysymyshän kuului: Niin Jumala on maailmaa rakastanut!!"
Eli Jumalakin rakasti maailmaa, miksi siis ihminen ei saisi sitä tehdä?
< Kysymyshän kuului: Niin Jumala on maailmaa rakastanut!!">
Sinulle ei vieläkään tainnut tulla selväksi, että Jumala teki sen silloin KERRAN ja tyydytti ihmiskunnan silloisen tarpeen - lähetti oman Poikansa tänne maailmaan.... ja lopun tiedät.
Tänä päivänä Jumala rakastaa niitä, jotka tunnustavat Hänen Poikansa Vapahtajaksi/
Lunastajaksi - Jumalaksi. AMEN!