Kalevassa tänään:
Kansallista identiteettiä väitöskirjassaan tutkinut Pasi Saukkonen sanoo, että nyt eletään ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, jolloin suomalaisuudesta on kaksi kilpailevaa käsitystä.
- Suomi-kuva on muuttunut hyvin selvästi EU-jäsenyyden myötä. Aina 1980-luvun lopulle oli vallalla vahva käsitys Suomesta agraarisen perinteikkäänä, kulttuurisesti yhtenäisenä ja varsin ainutlaatuisena maana.
Hallitseva Suomi-kuva on Saukkosen mukaan nyttemmin muuttunut kaikilla näillä ulottuvuuksilla.
- Nyt virallisessa puheessa korostetaan, että Suomi on informaatio- ja tietoyhteiskunnan edelläkävijä, monikulttuurinen maa ja eurooppalainen siinä missä muutkin.
Saukkosen mielestä murros on tapahtunut Suomessa oikeastikin - muutos ei ilmene pelkästään virallisessa tavassa esittää suomalaisuus.
- Nämä kaksi Suomi-kuvaa ovat aika ristiriitaisia myös käytännön tasolla, vaikka niitä voidaan sovittaa jossain määrin yhteen. Aivan varmasti osa suomalaisista samastaa itsensä selvästi näistä toiseen ja toiset toiseen kuvaan.
Saukkosen mukaan Suomi ei olekaan enää yhtenäiskulttuurin maa.
Sukupolvi, asuinpaikka
ja koulutus erottavat
Ajatus maastamme yhden kulttuurin tyyssijana oli tutkijan mielestä perusteltavissa pitkään toisen maailmansodan jälkeen.
- Tuli suomalainen sitten mistä tahansa yhteiskuntaluokasta ja miltä tahansa Suomen alueelta, hän puhui pitkälti samaa kieltä kuin toinen suomalainen. He myös jakoivat saman merkitysjärjestelmän ja ymmärsivät toistensa käyttämät eleet sekä sanat. Ero vaikkapa Iso-Britanniaan ja Hollantiin verrattuna oli suuri.
Saukkosen mukaan suomalaisuus oli yhteisöllinen ja yhdessäoloon liittyvä kokemus: suomalainen koki itsensä suomalaiseksi, kun hänellä oli ympärillään muita suomalaisia.
- Nuorelle ikäpolvelle tuo ei ole niin itsestään selvää. He tarvitsevat jonkin kontrastin johon verrata toisiamme, jotta he ymmärtävät oman suomalaisuutensa olemassaolon.
Perinteisen ja uuden Suomi-kuvan ero näkyy Saukkosen mukaan nimenomaan ikäpolvien välillä.
- Tutkimuksissa on havaittu sukupolvien lisäksi myös jakautuminen maaseutu-Suomen ja kaupunki-Suomen välillä. Samoin koulutustasolla on merkitystä. Sen sijaan sukupuoli ei sen näytä vaikuttavan tässä.
Jotta suomalaisuudesta voitaisiin puhua järkevästi, politiikan tutkija Saukkonen tekee myös eron kolmen asian välillä.
- Yhtäällä on erotettava tapa, jolla Suomi virallisesti ajatellaan. Toisaalla on se, mitä on kansallinen identiteetti eli kansa ja kansallinen kulttuuri. Kolmantena on mietittävä sitä, miten suomalaiset kahteen edelliseen näkökulmaan suhtautuvat.
Ääripäät hyvin
kaukana toisistaan
Tutkija samalla painottaa, että kahtiajako on liiankin dramaattinen määre kuvaaman Suomi-kuvan nykytilannetta.
- Ääripäät kuitenkin näkyvät hyvin selvästi. Voisikin sanoa, että ääripäät ovat tuskin koskaan aiemmin olleet Suomessa näin kaukana toisistaan.
Saukkosen mukaan EU-jäsenyyden mukana tullutta muutosta korosti se, että meillä pidettiin hyvin pitkään yllä vanhaa, jopa vanhentunutta Suomi-kuvaa.
- Agraari-Suomen, ainutlaatuisen kansallisen kulttuurin ja yhtenäiskulttuurin kuvaus oli 80-luvun lopulla tietyssä mielessä hirvittävän vanhentunut. Se oli aikansa elänyt.
Saukkonen ei toisaalta malta olla kysymättä, kuinka moni suomalainen "tuolla maaseudulla elää yhä täysin ilman internetiä".
- Minulla on taipumus ajatella, että tällaiset esitykset eivät ole koskaan suora kuvaus todellisuudesta. Ne heijastavat aina myös jotain ideologiaa.
Kummankin Suomi-kuvan tueksi löytyy myös todisteita.
- Historia on rikas, se tarjoaa todistusaineistoa aina tarpeen mukaan, Saukkonen muistuttaa.
Kansallista identiteettiä väitöskirjassaan tutkinut Pasi Saukkonen sanoo, että nyt eletään ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, jolloin suomalaisuudesta on kaksi kilpailevaa käsitystä.
- Suomi-kuva on muuttunut hyvin selvästi EU-jäsenyyden myötä. Aina 1980-luvun lopulle oli vallalla vahva käsitys Suomesta agraarisen perinteikkäänä, kulttuurisesti yhtenäisenä ja varsin ainutlaatuisena maana.
Hallitseva Suomi-kuva on Saukkosen mukaan nyttemmin muuttunut kaikilla näillä ulottuvuuksilla.
- Nyt virallisessa puheessa korostetaan, että Suomi on informaatio- ja tietoyhteiskunnan edelläkävijä, monikulttuurinen maa ja eurooppalainen siinä missä muutkin.
Saukkosen mielestä murros on tapahtunut Suomessa oikeastikin - muutos ei ilmene pelkästään virallisessa tavassa esittää suomalaisuus.
- Nämä kaksi Suomi-kuvaa ovat aika ristiriitaisia myös käytännön tasolla, vaikka niitä voidaan sovittaa jossain määrin yhteen. Aivan varmasti osa suomalaisista samastaa itsensä selvästi näistä toiseen ja toiset toiseen kuvaan.
Saukkosen mukaan Suomi ei olekaan enää yhtenäiskulttuurin maa.
Sukupolvi, asuinpaikka
ja koulutus erottavat
Ajatus maastamme yhden kulttuurin tyyssijana oli tutkijan mielestä perusteltavissa pitkään toisen maailmansodan jälkeen.
- Tuli suomalainen sitten mistä tahansa yhteiskuntaluokasta ja miltä tahansa Suomen alueelta, hän puhui pitkälti samaa kieltä kuin toinen suomalainen. He myös jakoivat saman merkitysjärjestelmän ja ymmärsivät toistensa käyttämät eleet sekä sanat. Ero vaikkapa Iso-Britanniaan ja Hollantiin verrattuna oli suuri.
Saukkosen mukaan suomalaisuus oli yhteisöllinen ja yhdessäoloon liittyvä kokemus: suomalainen koki itsensä suomalaiseksi, kun hänellä oli ympärillään muita suomalaisia.
- Nuorelle ikäpolvelle tuo ei ole niin itsestään selvää. He tarvitsevat jonkin kontrastin johon verrata toisiamme, jotta he ymmärtävät oman suomalaisuutensa olemassaolon.
Perinteisen ja uuden Suomi-kuvan ero näkyy Saukkosen mukaan nimenomaan ikäpolvien välillä.
- Tutkimuksissa on havaittu sukupolvien lisäksi myös jakautuminen maaseutu-Suomen ja kaupunki-Suomen välillä. Samoin koulutustasolla on merkitystä. Sen sijaan sukupuoli ei sen näytä vaikuttavan tässä.
Jotta suomalaisuudesta voitaisiin puhua järkevästi, politiikan tutkija Saukkonen tekee myös eron kolmen asian välillä.
- Yhtäällä on erotettava tapa, jolla Suomi virallisesti ajatellaan. Toisaalla on se, mitä on kansallinen identiteetti eli kansa ja kansallinen kulttuuri. Kolmantena on mietittävä sitä, miten suomalaiset kahteen edelliseen näkökulmaan suhtautuvat.
Ääripäät hyvin
kaukana toisistaan
Tutkija samalla painottaa, että kahtiajako on liiankin dramaattinen määre kuvaaman Suomi-kuvan nykytilannetta.
- Ääripäät kuitenkin näkyvät hyvin selvästi. Voisikin sanoa, että ääripäät ovat tuskin koskaan aiemmin olleet Suomessa näin kaukana toisistaan.
Saukkosen mukaan EU-jäsenyyden mukana tullutta muutosta korosti se, että meillä pidettiin hyvin pitkään yllä vanhaa, jopa vanhentunutta Suomi-kuvaa.
- Agraari-Suomen, ainutlaatuisen kansallisen kulttuurin ja yhtenäiskulttuurin kuvaus oli 80-luvun lopulla tietyssä mielessä hirvittävän vanhentunut. Se oli aikansa elänyt.
Saukkonen ei toisaalta malta olla kysymättä, kuinka moni suomalainen "tuolla maaseudulla elää yhä täysin ilman internetiä".
- Minulla on taipumus ajatella, että tällaiset esitykset eivät ole koskaan suora kuvaus todellisuudesta. Ne heijastavat aina myös jotain ideologiaa.
Kummankin Suomi-kuvan tueksi löytyy myös todisteita.
- Historia on rikas, se tarjoaa todistusaineistoa aina tarpeen mukaan, Saukkonen muistuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiettyyn suuntaan ja aika laajalti kertoo tutkimus,
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/arkisto/1199/perus/lehtolaz.htm