Miksi Tsernobyl räjähti?

"Reaktorin suunnittelijat tiesivät, että tietyillä ajoalueilla reaktori voi saada positiivisen aukkokertoimen, mutta tästä eivät operaattorit olleet riittävän tietoisia, etenkään sen vaaroista. Kukaan ei edes tiennyt mahdollisuudesta, että reaktori voisi salamannopeasti rynnätä käsittämättömiin tehoihin, tuota pidettiin fysikaalisesti mahdottomana."


Sunnitteluvirhehän siinä oli, STUKin mukaan:

"
Onnettomuuden jälkeen tehtyjen selvitysten mukaan onnettomuuden yhtenä todennäköisenä syynä oli suunnitteluvirhe pikasulkujärjestelmässä. Reaktorin pysäyttämiseen käytettävät säätösauvat muodostuvat kahdesta osasta (kuva 6.6), varsinaisesta säätösauvasta eli absorbaattoriosasta ja sitä seuraavasta grafiittijatkeesta. Säätösauvat liikkuvat reaktorisydämen läpi erillisissä kanavissa ja niitä jäähdytetään vedellä.

Normaalikäytön aikana reaktorin pysäyttämiseen käytettävät säätösauvat ovat kokonaan ulkona reaktorisydämestä, jolloin grafiittijatke on reaktorisydämessä. Alun perin grafiittijatke oli suunniteltu siten, että se ei ollut täysin reaktorin aktiivisydämen korkuinen. Kun säätösauvat oli vedetty kokonaan ulos reaktorisydämestä grafiittijatkeen ylä- ja alapuolelle jäi sydänalueella 1,25 metrin korkuinen vesipatsas. Koska reaktorifysikaalisesti grafiitti on parempi neutronien hidastin kuin vesi, pikasulku aiheutti aluksi tehon nousun reaktorin alaosassa grafiitin korvatessa veden.


Kuvateksti:

a) Ennen Tshernobylin onnettomuutta täysin ulkona olevien sauvojen grafiittijatkeen alapää oli 1,25 metriä sydämen alareunan yläpuolella. Kun sauvat pikasulussa putosivat sydämeen, syrjäytti grafiittijatke vettä. Koska grafiitti on parempi hidastin ja absorboi neutroneja vähemmän kuin vesi, saattoi pikasulku aiheuttaa aluksi reaktiivisuuden kasvua.

b) Pian Tshernobylin onnettomuuden jälkeen määrättiin, että säätösauvat eivät saa olla täysin ulkona sydämestä vaan niiden tulee olla vähintään 1,2 metriä sisällä sydämessä. Tällöin grafiittijatke ei pikasulun aikana syrjäytä vettä eikä edellä kuvattu hetkellistä reaktiivisuuden nousua voi esiintyä.

c) Myöhemmin säätösauvan absorbaattoriosan ja grafiittijatkeen välitankoa pidennettiin niin, että grafiittijatkeen alapää on reaktorisydämen alareunan tasolla sauvan ollessa täysin ulkona reaktorista. Tämän rakenteellisen muutoksen avulla varmistettiin, että pikasulku ei johda hetkelliseen reaktiivisuuden kasvuun.
"

STUK, Kirja ydinturvallisuudesta, osa 6

Jotta koe olisi ollut mahdollinen, turvajärjestelmät kytkettiin irti kiilaamalla sähkömekaanisiin releisiin tulitikut.

Kosmista hiilimeteoriittipölyä paljon ilmassa vuosittain 26.4. ja ympäristön neutronisäteilyjen määrä kasvanut hyvin paljon vuoden 1970 arvoihin verrattuna. Thernobylin reaktori sijaitsee ikäänkuin hyvin monen venäläisen reaktorin polttopisteessä eli tuon reaktorin ympärillä nuo. Ja mahdollisesti oli tuolloin maapallon ketjureaktiotila, jossa atomivoimaloiden maapallon kallioihin lataamat säteily purkautuivat yhdellä kertaa ja aiheuttivat häiriötilan.
Eli hallitsemattomia tiloja saattaa ilmestyä tulevaisuudessakin!

Kun Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa tapahtui katastrofaalinen onnettomuus, oltiin siitä varsin nopeasti selvillä Ruotsissa ja muutamassa muussa Euroopan maassa. Yhdysvallat kuvasi onnettomuusalueen satelliitilla. Suomessa hyssyteltiin, peiteltiin, salailtiin ja valehdeltiin. "Ei mitään hätää" "Pieniä säteilyarvojen kohoumia" "Säteily ei meidän mielestämme ole peräisin Neuvostoliitosta" Kun muut maat vaativat välittömästi selvitystä Neuvostoliitosta asiaan liittyen, Suomessa päätettiin "odottaa". Kun muut maat päättivät evakuoida kansalaisensa turvaan Kiovasta, oltiin Suomessakin laitettu lentokoneita lähtövalmiiksi evakuointilentoa varten. Silloinen presidenttimme Mauno Koivisto kuitenkin esti sen. Ei haluttu ärsyttää Neuvosto-johtajia. Kansalaisten turvallisuudesta ei niin väliä, pääasia että kieli pysyi itänaapurin takapuolessa. Tshernobylin kaltaisen kauhistuttavan onnettomuuden riski on edelleen olemassa. Nyt se on vain Suomen ja muiden pohjois-maiden kannalta vielä pahempi sillä Sosnovyi Borin laitos on aivan lähellä Pietarin edustalla ja se on samaa tyyppiä kun Tshernobylin laitos oli. Tshernobylin ydinvoimala-onnettomuuden syitä olivat alunperin huonosti suunniteltu ja rakennettu voimalaitos. Turvajärjestelmät olivat täysin puutteelliset ja yleinen turvallisuuskulttuuri oli päin prinkkalaa. Poiketen länsivoimaloista, Tshernobylin V.I. Leninin voimalan reaktorit olivat grafiittihidasteisia. Uraanisauvat reagoivat hitaasti ylikuumenemiseen ja toimintahäiriöihin. Lisäksi Grafiitti oli herkästi syttyvää ja vaikeasti sammutettavaa tavaraa joka räjähdyksen jälkeen levitti ilmaan hirvittävän määrän radioaktiivista savua. Reaktori itsessään oli täysin avoin eikä suojattu millään bunkkerilla. Länsimaisissa voimalaitoksissa on kevytvesireaktorit joissa uraanisauvat sulkeutuvat heti vikatapauksissa eikä vesi grafiitin tavoin lisää palamista ja kiihdytä ytimen sulamista. Lisäksi kevtvesireaktorit ovat kunnollisissa suojabunkkereissa jotka rajoittavat mahdollisen räjähdyksen voimaa selvästi.

Onhan tuossa ylhäällä sekaisin totta ja tarua. En ala niitä vatvomaan, sitä on tehty muualla jo riittävästi ja näköjään tuloksetta.

Kuitenkin ainakin yksi asia tuossa unohdetaan.
Reaktori oli ajettu kiellettyyn tilaan eli osateholle ja pidetty siinä tuntikausia. Tämän seurauksena muutenkin epävakaa reaktori oli muuttunut vielä epävakaammaksi. Kansankielellä ilmaistuna se horjahteli yhä pahemmin sammumisen ja räjähtämisen välillä. Laitoksen käyttöhenkilökunta aivan varmasti tiesi tämän, mutta siellä oli (kuten on kaikkialla muuallakin) herrat jotka määräävät ja jos et tee niinkuin määrätään, on seurauksena lievimmissäkin tapauksissa välitön lopputili. Nyt sitten kävi niinkuin kävi...
Tuo säätösauvojen suunnitteluvirhe ei tietääkseni ollut tiedossa ennenkuin paljon räjähdyksen jälkeen.

Muutama kuukausi paukun jälkeen joku neuvostopäällikkö moitti laitoksen käyttöhenkilökuntaa huonosta moraalista, koska kaikkia ei ole vieläkään saatu kiinni... Tämä jos mikä todistaa, että käyttöhenkilökunta oli tilanteen tasalla. Paukun jälkeen parkkipaikalle ja Ladalla pois, kauas ja lujaa. Näin se kävisi Loviisassakin: erillisessä onnettomuudenjälkeisessä valvontatilassa on niin suuret turvallisuusvirheet, ettei kukaan sinne jää. Kaikki tietää tämän, viranomainenkin, mutta paperia on paksu nippu ja niissä monta allekirjoitusta ja se riittää, koska eihän mitään voi kuitenkaan mennä pieleen...

Reaktorin tehoja pudotettiin ja jäähdytys suljettiin. Voimalassa oli pari henkilöä jotka vastustivat koetta koska tiesivät ettei järjestelmä mitenkään kestä sitä. Diktatuurissa asioista ei kuitenkaan keskustella eikä kompromisseja tunneta. Oli pakko totella tai joutui Siperian kaivoksiin loppuiäksi tai suoraan seinälle ja konekiväärillä seulaksi. Onnettomuuden tapahduttua oltiin pallo hukassa sen suhteen miten piti toimia. Reaktorin paloa yritettiin sammuttaa kun jotain nuotiota. Palomiehet ja pelastus- ja raivaustoimiin määrätyt sotilaat olivat suojattomia eikä heillä ollut aavistustakaan siitä miten vaarallinen tilanne oli. Heitä komennettiin tekemään kaikenlaisia turhia ja tehottomia toimenpiteitä joista ei ollut mitään hyötyä katastrofin kuriin saamiseksi. Sen sijaan he altistuivat vaarallisislle säteilymäärille ja sairastuivat ja kuolivat. Neuvostoliiton johto yritti salata ja kieltää onnettomuuden viimeiseen saakka. Ihmisten evakuointi oli hidasta ja huonosti organisoitua. Lisäksi siihen ryhdyttiin liian myöhään. Säteilyvammojen ja sairauksien hoito oli ala-arvoista. Eräs venäläinen naislääkäri on todennut, että japanilaiset hallitsivat säteilysairauksien hoidon paljon paremmin vuonna 1945 kun neuvostoliittolaiset 1986. hän siis viittasi Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkihoitoihin. Lopulta Neuvostoliiton oli nöyrryttävä ja hyväksyttävä amerikkalaisten ja muutamien muiden länsivaltojen asiantuntijoiden tarjoavan omaa osaamistaan ja teknologiaansa heille tässä asiassa.

Nimimerkin Tukka Putoaa kirjoituksessa on tosiaan niin paljon virheitä, ettei niitä viitsi ruveta oikomaan. Yhden voin kuitenkin mainita. Suomesta tehtiin evakuointilento Kiewiin 1.5.1986, eli kolmisen päivää sen jälkeen onnettomuus oli tullut julkiseksi, ja kun tuulten suunta onnettomuualaueelta oli kääntymässä kohti Kiewiä. Kyseessä oli Finnairin erikoislento ja sille oli valtion johdon siunaus. Matkalla oli mukana STUKin edustajia, jotka mittailivat säteilytasoja Borispolin lentokentällä ja matkustajien kilpiraukasannoksia lennon jälkeen. Evakuoituja oli yli sata, pääasiassa suomalaisten rakennusfirmojen työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään.

P A S K A P U H E T T A. Suomen suomettuneet poliitikot ja ministerit eivät tehneet elettäkään kansalaistensa turvaamiseksi. Kaikessa keskityttiin itänaapurin miellyttämiseen. Ainoastaan historiaa vääristelevät kommarit väittävät muuta. Aika moni Ukrainassa työskennellyt suomalainen on tänäkin päivän katkera suomalaisten ja venäläisten viranomaisten saamattomuudelle onnettomuuden aikoihin.

Kyllä neukkulassa oli tuohon aikaan meininkinä että mitä tollompi ja uskollisempi tunari niin sitä korkeampaan virkaan pääsi. Siihen aikaan niillä olis onnistunut vasikannahkaisen persienkin räjäyttäminen.

Luultavasti kyldyyri on nyt muuttunut putinismista huolimatta älylliseen suuntaan.

JUMALAN SORMI MUUTTI HISTORIAN KULKUA! VUOSITTAIN HIILIMETEORIITTIPARVI PÖLÄYTTÄÄ HIILIPÖLYÄ ILMAKEHÄÄN 26.4. JA THEROBYL ON KUIN ATOMMIOIMALOIDEN POLTOISTEESSÄ, JOTKA SIJATSEVAT SEN YMPÄRIILLÄ!
AMERIKKAAN TIPPUI HIILIKIVIMETEORIITTI VIIME VUONNA 26.4.!

Allekirjoitin. Tee sinäkin samoin.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1986