Tuhansien järvien ja mahdollisuuksien maa

Seuraava kertomus on täysin totta, joka sana, joka lause ja jokainen sanomaton asia.

Saanen esitellä itseni, Joni, 19 vuotias nuori mies Hollolan kunnasta seitsemän kilometrin päässä Lahden keskustasta.

Aloitan kertomalla hieman menneisyydestäni

Vartuin pienessä kylässä syrjeisellä seudulla aina 10 vuotiaaksi asti. Ollessani 10, isä ja äiti ottivat avioeron, koska isäni alkoholin käyttö ei ollut pysynyt kohtuuksissa enään vuosiin. Tai näin olen ainakin kuullut, itsehän en paljon silloin ymmärtänyt. Jokatapauksessa, muutin äitini ja kahden siskoni kanssa Lahden keskustaan. Kaikesta huolimatta olin kiltti poika joka ei tehnyt koskaan mitään kiellettyä. Vuodet vierivät, suoritin peruskoulun loppuun hyvillä arvosanoilla. Jatko-opiskelemaan menin Lahden Kauppaoppilaitokseen Datanomi linjalle, koska tietokoneet olivat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Itseasiassa otin lukion siihen samaan. Ensimmäinen vuosi kauppiksessa meni moitteettomasta, asuin tällöin vielä äitini ja toisen siskoni kanssa saman katon alla. Isosisko oli muuttanut pois jo pari vuotta sitten.

Alkoi kauppiksen toinen lukuvuosi, ja kuten ennenkin, motivaationi oli korkealla. Sitten täytin 17 ja halusin muuttaa pois äidin helmoista. Muutin kämppiksen kanssa kaksioon, mutta se ei toiminut koska olimme niin eri maailmoista. Kämppis oli kokoajan menossa, juomassa, sekoilemassa kavereiden kanssa ja minä, kiltti hiljainen poika en koskaan tehnyt mitään siistiä. Tai niin ainakin kuvittelin. Sitä kesti pari kuukautta kunnes otin hatkat ja muutin nykyiseen asuntooni. Ensimmäistä kertaa olin aivan omillani. Alkoi aikuistuminen. Ensiksi maistelin hieman kaljaa, joka itseasiassa maistui todella hyvälle ja josta tuli hyvä, hieman filosofinen olo kun sitä otti sopivasti. Sitten kokeilin tupakkaa joka oli myös todella coolia. Aluksi käytin kumpaakin kohtuudella ja vannoin, etten ikinä jäisi tupakkaan koukkuun. No, nykyään poltan reilun askin päivässä.

Samoihin aikoihin aukesi minulle elämäni tilaisuus johon tartuin kiinni. Sain mahtavan työsuhteen, jossa työhön nähden maksettiin ilmiömäistä palkkaa, hotellimajoitukset, pulleat päivärahat ja kaikki. Eli meikäläisellähän ei rahasta tulisi olemaan pulaa. Sain myös työsuhde-etuna merkkivaatteita pilkkahintaan, vaatekaappini nähtyänne uskoisitte. Olin melkein joka viikonloppu töissä, viikot kävin koulussa jos jaksoin. Ne viikonloput jolloin en ollut töissä, olin juomassa rahojani. Alkoholin käyttö pysyi kuitenkin kohtuudessa, koska töiden takia en ehtinyt dokaamaan.

Sitten täytin 18 vuotta. Olin ehtinyt jo päästä elämänmakuun kiinni. Olin tutustunut useisiin uusiin ihmisiin ja vanhat kaverit jäi taka-alalle. Alkoholiakin join jo melkein aina silloin kuin vain voin, ja asiaa helpotti täysi-ikäisyys. Tuli kesä, jonka olin kokonaan töissä. Tienasin hyvät säästöt.

Viimeinen lukuvuosi alkoi. Motivaatio oli täysin hukassa. Hyvä jos kävin koulussa ollenkaan. Ja viimeisenä keväänä löysin myös tyttöystävän itselleni. Elin rokkarin unelmaa, sex, drugs and rock n roll. Tosin huumeet puuttuivat, vaan ei kauaan. Ensiksi tuli pilvi, myöhemmin esso, mutta esso jäi vain kokeiluksi. Pilveä polttelen nykyäänkin silloin tällöin. Ja koulujen loputtua vietin lomaa kunnes alkoi intti. Tuli siinä autokin ryöstettyä, vaikka pitkälle ei päästykään.

Intin aikana meillä meni tyttöystäväni kanssa poikki. Intti meni kaikinpuolin muutenkin täysin poskelleen. Kestin siellä 2 kuukautta, mutta sain lykkäystä koska yritin itsemurhaa aivan pelkästä turhautumisesta. Vedin paketillisen kipulääkkeitä joita olin osastolta saanut, mutta onnekseni ne ei olleet Buranaa. Buranan avulla olisi henki lähtenytkin. Kuvittelin, että kun palaan siviiliin niin työpaikka odottaa. Paskat sanon minä. Pari hassua keikkaa on ollut, mutta siinä se.

Eli reilut puolivuotta olen nyt työttömänä elänyt, ainoa pelastus on pullo johon murheet hukuttaa. Ajattelin myös, että kun intistä pääsen niin asiat helpottuu, mutta olen kerran jo itseni löytänyt köysi kaulan ympärillä miettimässä, hyppäänkö vai en. Ja kerran olen ollut Burana paketin ja viinapullon kanssa sängyllä istumassa ja miettimässä onko elämässä mitään järkeä. Tällä kerralla kaveri ehti hätiin.

Intin aikana tutustuin myös yhteen naiseen, jonka olen tavallaan tuntenut jo 5 vuotta, mutta nyt vasta puolisen vuotta hengailtu yhdessä. Olen häneen rakastunut, mutta menin senkin pilaamaan viime syksynä. Sain kuitenki uuden mahdollisuuden ja tällä kertaa en aio pilata tätä, hän on minulle kaikki kaikessa. En ole täysin varma mitä välillämme on, mutta se on paljon enemmän kuin ystävyyttä. Hänen kosketuksestaan saan paremmat kiksit kuin mistään huumeesta ja se tunne kestää.

Siitä kiltistä pojasta on nyt tullut mies joka tuntee puoli Lahtea ja jonka elämä on vituillaan.
Siitä kiltistä pojasta on nyt tullut mies joka elää pikavippien varassa toivoen, että saa aina jostain rahaa jolla maksaa ne takaisin.
Siitä kiltistä pojasta on tullut nyt mies joka juo ruokarahansa ja joka ei hetkeäkään osaa olla yksin.
Ja ennenkaikkea, siitä kiltistä pojasta on nyt tullut mies joka aloitti tänään uuden elämän. Se mies katuu tekojaan, laittaa elämässä asiat tärkeysjärjestykseen ja lupaa, että jos koskaan enää saa samanlaisia mahdollisuuksia, käyttää ne oikein. Se mies miettii usein, kuuluisiko minun enään edes olla täällä?
Siitä kiltistä pojasta on tullut rakastunut mies!

Rauhaa ja rakkautta