Mielestäni hieno kirjoitus.
"
Määritelmiä sopii miettiä.Missä määrin poliittiset ristiriitaisuudet johtuvat epätoivoisista ehtymis- ja ylikansoitusongelmista ja missä määrin poliittiset pakolaiset ovat itse asiassa ympäristöpakolaisia? Pakolaisen ja siirtolaisen ero on Geneven yleissopimuksessa pyritty määrittelemään mahdollisimman täsmällisesti, mutta käytännössä rajanveto on monesti epävarma.
Ympäristöpakolaiset testaavat ihmiskunnan hulluuden mittaa. Sillä heidän vastaanottamisensa toiselle maaperälle merkitsee ekokatastrofin mekanismia, se on yhtä kuin ekokatastrofi, juuri siten ekokatastrofit syntyvät ja etenevät. Siirtyy sitten aavikoituneen tai myrkyttyneen maa-alan väestö mihin hyvänsä muuhun maailmankolkkaan, sen ottaa vastaan tuon alueen piripintaan täyttävä väestö, joka jo itsekin ulosmittaa oman maansa luonnonvaroja yli äyräitten, vaikkakaan lopullinen ratkeaminen ei ole vielä aktualisoitunut.
Neitseellistä maata pakolaiselle ei tällä pallolla ole. Nyt Pakolaisväestön tuoma lisäkuormitus drastisella tavalla nopeuttaa vastaanottoalueen tyhjiin imemistä. Tämä alue ehtyy tai aavikoituu, väestö siirtyy edelleen, ja kehitys etenee kuin lumivyöry kiihtyvällä vauhdilla. Tällä tavalla ihmiskunnan tuho on todella nopea.
Itse asiassa poliittisen pakolaisen tapaus ei paljonkaan eroa edellisestä. Hänellä ei yleensä ole paluuta, ei senkään takia, että hänen jättämänsä aukko lähtömaassa on väestönlisäyksellä viipymättä kasvanut umpeen - niin kuin nurmikko äkkiä umpeutuu jos nyppäämme siitä yhden leinikinvarren. Ja jos poliittinen pakolainen sijoitetaan maahan, jossa aineellinen elintaso on korkeampi, tapahtuu suuren luokan onnettomuus. Hänen siirtämisensä vastaa monikymmenkertaista väestön nettolisäystä kehitysmaassa.
Missään asiassa järjetön ja itsetuhoinen ihminen ei niin puhdaspiirteisesti ja yksiselitteisesti kaiva omaa hautaansa kuin pakolaisten vastaanotossa. Ennen kaikkea muuta kansainvälistä yhteistyötä olisi kaikkien valtioiden solmittava sopimus, joka kieltää kuolleen maan väestön uudelleensijoittamisen, joka takaa myös väestön menehtymisen sitä mukaa kuin tuottava maa-ala menetetään.
Meidän on käsitettävä, että elämän suojelemiseen eivät maailman kuolinkouristuksissa mahdu muut painotukset. Jos me yritämme haalia mukaan sosiaalisia näkökulmia, ihmisten keskinäisiä oikeudenmukaisuuskuvitelmia, me vesitämme kaiken ja menetämme kaiken. Ainoa elinehto on luonnon kuormituksen vähentäminen, vähentäminen kaikkialla ja siinä järjestyksessä kuin se on mahdollista. Niin kauan kuin emme onnistu vähentämään rikkailta ja vahvoilta, meidän on vähennettävä ainakin köyhiltä ja heikoilta.
/Pentti Linkola 1989 "
"
Määritelmiä sopii miettiä.Missä määrin poliittiset ristiriitaisuudet johtuvat epätoivoisista ehtymis- ja ylikansoitusongelmista ja missä määrin poliittiset pakolaiset ovat itse asiassa ympäristöpakolaisia? Pakolaisen ja siirtolaisen ero on Geneven yleissopimuksessa pyritty määrittelemään mahdollisimman täsmällisesti, mutta käytännössä rajanveto on monesti epävarma.
Ympäristöpakolaiset testaavat ihmiskunnan hulluuden mittaa. Sillä heidän vastaanottamisensa toiselle maaperälle merkitsee ekokatastrofin mekanismia, se on yhtä kuin ekokatastrofi, juuri siten ekokatastrofit syntyvät ja etenevät. Siirtyy sitten aavikoituneen tai myrkyttyneen maa-alan väestö mihin hyvänsä muuhun maailmankolkkaan, sen ottaa vastaan tuon alueen piripintaan täyttävä väestö, joka jo itsekin ulosmittaa oman maansa luonnonvaroja yli äyräitten, vaikkakaan lopullinen ratkeaminen ei ole vielä aktualisoitunut.
Neitseellistä maata pakolaiselle ei tällä pallolla ole. Nyt Pakolaisväestön tuoma lisäkuormitus drastisella tavalla nopeuttaa vastaanottoalueen tyhjiin imemistä. Tämä alue ehtyy tai aavikoituu, väestö siirtyy edelleen, ja kehitys etenee kuin lumivyöry kiihtyvällä vauhdilla. Tällä tavalla ihmiskunnan tuho on todella nopea.
Itse asiassa poliittisen pakolaisen tapaus ei paljonkaan eroa edellisestä. Hänellä ei yleensä ole paluuta, ei senkään takia, että hänen jättämänsä aukko lähtömaassa on väestönlisäyksellä viipymättä kasvanut umpeen - niin kuin nurmikko äkkiä umpeutuu jos nyppäämme siitä yhden leinikinvarren. Ja jos poliittinen pakolainen sijoitetaan maahan, jossa aineellinen elintaso on korkeampi, tapahtuu suuren luokan onnettomuus. Hänen siirtämisensä vastaa monikymmenkertaista väestön nettolisäystä kehitysmaassa.
Missään asiassa järjetön ja itsetuhoinen ihminen ei niin puhdaspiirteisesti ja yksiselitteisesti kaiva omaa hautaansa kuin pakolaisten vastaanotossa. Ennen kaikkea muuta kansainvälistä yhteistyötä olisi kaikkien valtioiden solmittava sopimus, joka kieltää kuolleen maan väestön uudelleensijoittamisen, joka takaa myös väestön menehtymisen sitä mukaa kuin tuottava maa-ala menetetään.
Meidän on käsitettävä, että elämän suojelemiseen eivät maailman kuolinkouristuksissa mahdu muut painotukset. Jos me yritämme haalia mukaan sosiaalisia näkökulmia, ihmisten keskinäisiä oikeudenmukaisuuskuvitelmia, me vesitämme kaiken ja menetämme kaiken. Ainoa elinehto on luonnon kuormituksen vähentäminen, vähentäminen kaikkialla ja siinä järjestyksessä kuin se on mahdollista. Niin kauan kuin emme onnistu vähentämään rikkailta ja vahvoilta, meidän on vähennettävä ainakin köyhiltä ja heikoilta.
/Pentti Linkola 1989 "
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuon haisevan kalastajan jutut voi jättää omaan arvoonsa.
Linkola on punninnut tarkkaan mitä sanoo ja niinpä jokainen sana on täysin totta.
Pienenä esimerkkinä vain sanottakoon, että Helsingin joka sadas asukas tällähetkellä on somali. Kun vuosia kuluu, suhde vain kasvaa ja seuraukset on
jokaisen täysijärkisen ymmärrettävissä.
Eipä tuohon Linkolan kirjoitukseen ole mitään lisättävää.
Mutta yritäpä saada joku Astrid Thors tajuamaan sitä. On kuin istuisimme lentokoneessa, jota ohjaa itsemurhaaja-terroristi. Hän ei välitä meidän kohtalostamme, kunhan saa toteuttaa päähänpinttymänsä.