P-47 Thunderbolt oli natsien kauhu!

Saksalaiset saavat maistaa omaa lääkettään. Herrakansa nöyrtyi kun 8 raskastakonekivääriä sylki tulta niskaan.

FW-190:n malleja oli myös "maatalouskäytössä", mutta Stuka varmasti oli pääroolissa. Thunderboltin, kuten monen muunkin koneen, edut vaativat kylläkin sen, että Mustangit olivat ensin puhdistaneet taivaan puun latvoista 10 000 metriin.

Thunderboltilla kun ei olisi pärjännyt koiratappelussa edes MT:n vanhemmalle F-versiolle "Gustavista" puhumattakaan. Mutta sodan lopulla nämä amerikkalaiset sankarit todellakin ampuivat kauniilta Keski-Euroopan taivaalta kaikkea mikä liikkui ja huvin vuoksi liikkumattomia siviilikohteitakin, kuten maataloja.

Amerikkalaiset ampuivat myös saksalaislentäjiä varjoon. Mahdollisesti heille oli annettu asiaa koskeva käsky, niin yleistä se oli 1943-1945. Voi olla, että heillä oli lopulta niin paljon kalustoa, että piti saada jokin tappo tehtyä. Kaikille tuhansille hävittäjille ja hävittäjäpommittajille ei ollut pudotusta tarjolla. Ehkä hekin pitivät kaikkia sotilaita ja siviilejä vain "natseina"?

Amerikkalaisten rotaatiokierto oli nopea. Ilmataistelu sinällään oli jo vuonna 1945 niin harvinainen kokemus amerikkalaisille, että jos sellaiseen joutui, se saattoi jäädä viimeiseksi, etenkin, jos törmäsi kokeneempaan. Eihän ässiä tietenkään enää montaa hengissä ollut, yleistilanteeseen ei mitään merkitystä. Kun 1945 Günther Rall siirto-/tiedustelulennolla pudottautui 700km/h suuren amerikkalaisparven läpi etsiessään vähän tilaa taivaalta, hän hyvänä ampujana tuhosi ohimennen kaksi konetta. Radiokeskustelujen perusteella amerikkalaiset eivät ymmärtäneet, että heidän kimppuunsa oli hyökännyt Messerschmitt ja kaksi konetta oli parissa sekunnissa tuhannen päreinä ja juuri aamukahvinsa lopetelleet lentäjät taivaan portilla.

Luftwaffen toimivaan portaaseen natseilla ei muuten ollut juuri asiaa. Ihmeen hyvin he pärjäsivätkin siihen nähden, miten huonosti Göring puulaakia johti.

Paras lukemani yleisteos, josta johtosuhteet selviävät on "Luoja vai lentokone". Kirjoittajaa en muista, mutta Hannu Valtosen suomennoksia se on.

Control Tower kirjoitti:

FW-190:n malleja oli myös "maatalouskäytössä", mutta Stuka varmasti oli pääroolissa. Thunderboltin, kuten monen muunkin koneen, edut vaativat kylläkin sen, että Mustangit olivat ensin puhdistaneet taivaan puun latvoista 10 000 metriin.

Thunderboltilla kun ei olisi pärjännyt koiratappelussa edes MT:n vanhemmalle F-versiolle "Gustavista" puhumattakaan. Mutta sodan lopulla nämä amerikkalaiset sankarit todellakin ampuivat kauniilta Keski-Euroopan taivaalta kaikkea mikä liikkui ja huvin vuoksi liikkumattomia siviilikohteitakin, kuten maataloja.

Amerikkalaiset ampuivat myös saksalaislentäjiä varjoon. Mahdollisesti heille oli annettu asiaa koskeva käsky, niin yleistä se oli 1943-1945. Voi olla, että heillä oli lopulta niin paljon kalustoa, että piti saada jokin tappo tehtyä. Kaikille tuhansille hävittäjille ja hävittäjäpommittajille ei ollut pudotusta tarjolla. Ehkä hekin pitivät kaikkia sotilaita ja siviilejä vain "natseina"?

Amerikkalaisten rotaatiokierto oli nopea. Ilmataistelu sinällään oli jo vuonna 1945 niin harvinainen kokemus amerikkalaisille, että jos sellaiseen joutui, se saattoi jäädä viimeiseksi, etenkin, jos törmäsi kokeneempaan. Eihän ässiä tietenkään enää montaa hengissä ollut, yleistilanteeseen ei mitään merkitystä. Kun 1945 Günther Rall siirto-/tiedustelulennolla pudottautui 700km/h suuren amerikkalaisparven läpi etsiessään vähän tilaa taivaalta, hän hyvänä ampujana tuhosi ohimennen kaksi konetta. Radiokeskustelujen perusteella amerikkalaiset eivät ymmärtäneet, että heidän kimppuunsa oli hyökännyt Messerschmitt ja kaksi konetta oli parissa sekunnissa tuhannen päreinä ja juuri aamukahvinsa lopetelleet lentäjät taivaan portilla.

Luftwaffen toimivaan portaaseen natseilla ei muuten ollut juuri asiaa. Ihmeen hyvin he pärjäsivätkin siihen nähden, miten huonosti Göring puulaakia johti.

Paras lukemani yleisteos, josta johtosuhteet selviävät on "Luoja vai lentokone". Kirjoittajaa en muista, mutta Hannu Valtosen suomennoksia se on.

Lue lisää

Fw 190 oli erittäin laajasti maataistelukäytössä, olihan siitä oma versiokin juuri tuohon käyttöön eli F, ja pitkän matkan versio G. Toki myös Me 109 oli maataistelukäytössä vaikka ei siihen niin hyvin sopinutkaan. Stuka oli syöksypommittaja ja panssarin tuhooja, ei varsinainen "maatalouskone". FW190 alkoi korvaamaan Stukaa -44 lähtien vaikkakin osa yksiköistä lensi Stukalla sodan loppuun asti. Pitää muistaa että USAAF käytti myös Mustangia sangen laajasti rynnäköintitehtäviin.

Kyllä Thunderboltilla pärjäsi hävittäjätaistelussa, vaikka sillä omat puuttensa olikin. Varsinkin korkealla se oli tehokas ja nopea.

Saksalaisten ampuminen varjoon oli yleistä vuodesta -44. Tällöin aloitettiin ns "ässäjahti" jolla pyrittiin tietenkin eliminoimaan parhaat pilotin ja etenkin romahduttamaan moraalia, missä kyllä osittain onnistuttiinkin.

Tuo kertomasi tapaus voi pitää paikkaansa, mutta lentäjänä ei ole kyllä ollut Rall, tai sitten aika heittää. Rall pudotti 3 Thunderboltia 12.5.1944, mutta ammuttiin alas ja menetti peukalonsa. Tulehdus seurasi toistaan ja Rall oli sairaalahoidossa marraskuuhun saakka. Nämä olivat hänen viimeiset ilmavoittonsa.

Luoja vai lentokone kirjan on kirjoittanut Kurt Braatz. Käsittelee Günther Lützovin uraa.

sitä alettin käyttämään hävittäjäpommittajana sen vahvan rakenteen ja kestävyyden vuoksi. Kyllä Thunderbolt oli erinomainen suurten korkeuksien saattohävittäjä, ja niissä tehtävissä sitä käytettiin sodan loppuun asti. Matalissa korkeuksissa se oli vaikeuksissa hävittäjätaisteluissa, mutta monesti lukumäärä ja taktiika kompensoivat sen puutteita.

"Saksan sodanjohdon eräs hämmästyttävä sokea piste oli jämähtää lupaavasti alkaneessa ilmatuen operatiivisessa käytössä jo pahoin vanhentuneeseen, köyhästi aseistettuun, helposti haavoittuvaan Stukaan. Vaikka itärintamalla ei kohteista olisi ollut pulaa, Saksa ei ymmärtänyt lähteä kehittämään ilmasta tapahtuvaa panssarien ja huollon tuhoamista ja ylipäätään ymmärtänyt ilmaherruuden todellista merkitystä. Voidaan sanoa että itärintamalla käytiin molemmin puolin jo mennyttä edustavaa sotaa
valtavine panssarikeskittymineen. Normandiassa liittoutuneet sitten opettivat uuden ajan sodankäyntiä jonka edessä mm. pelätyt SS-panssaridivisioonat osoittautuivat täysin voimattomiksi ja puolustuskyvyttömiksi."

Stuka käyttö perustui sen ylivoimaiseen tarkkuuteen pistemaalien tuhoamisessa. Samaan lopputuloksen saavuttaminen liukupommituksilla tai vaakapommituksilla vaati huomattavasti suuremman kalusto- ja miehistömäärän, mihin saksan sotatuotanto ei kyennyt. Mielestäni oli erittäin järkevää käyttää Stukaa. Heikkoutena sillä tietenkin oli puolustuskyvyttömyys hävittäjiä vastaan ja saattohävittäjia ei aina riittänyt niitä suojelemaan. Ja kyllä saksalaiset ymmärsivät huollon tuhoamisen merkityksen. Näinhän toimi myös Osaasto Kuhlmey kannaksella. Mitäs uutta liitoutuneet esittivät Normandiassa? Heillä oli vain ehdoton ilmaylivoima. Saksa joutui huoltamaan joukkonsa yöaikaan, eikä panssariprikaateilla tee mitään jos ei ole bensaa ja paukkuja.

Kyllähan nimenomaan Guderian loi pohjan nykyaikaiselle panssaritaktiikalle ja Manstein oli erittäin pätevä strategi. Saksalla vaan loppuivat resurssit kesken.

Control Tower kirjoitti:

FW-190:n malleja oli myös "maatalouskäytössä", mutta Stuka varmasti oli pääroolissa. Thunderboltin, kuten monen muunkin koneen, edut vaativat kylläkin sen, että Mustangit olivat ensin puhdistaneet taivaan puun latvoista 10 000 metriin.

Thunderboltilla kun ei olisi pärjännyt koiratappelussa edes MT:n vanhemmalle F-versiolle "Gustavista" puhumattakaan. Mutta sodan lopulla nämä amerikkalaiset sankarit todellakin ampuivat kauniilta Keski-Euroopan taivaalta kaikkea mikä liikkui ja huvin vuoksi liikkumattomia siviilikohteitakin, kuten maataloja.

Amerikkalaiset ampuivat myös saksalaislentäjiä varjoon. Mahdollisesti heille oli annettu asiaa koskeva käsky, niin yleistä se oli 1943-1945. Voi olla, että heillä oli lopulta niin paljon kalustoa, että piti saada jokin tappo tehtyä. Kaikille tuhansille hävittäjille ja hävittäjäpommittajille ei ollut pudotusta tarjolla. Ehkä hekin pitivät kaikkia sotilaita ja siviilejä vain "natseina"?

Amerikkalaisten rotaatiokierto oli nopea. Ilmataistelu sinällään oli jo vuonna 1945 niin harvinainen kokemus amerikkalaisille, että jos sellaiseen joutui, se saattoi jäädä viimeiseksi, etenkin, jos törmäsi kokeneempaan. Eihän ässiä tietenkään enää montaa hengissä ollut, yleistilanteeseen ei mitään merkitystä. Kun 1945 Günther Rall siirto-/tiedustelulennolla pudottautui 700km/h suuren amerikkalaisparven läpi etsiessään vähän tilaa taivaalta, hän hyvänä ampujana tuhosi ohimennen kaksi konetta. Radiokeskustelujen perusteella amerikkalaiset eivät ymmärtäneet, että heidän kimppuunsa oli hyökännyt Messerschmitt ja kaksi konetta oli parissa sekunnissa tuhannen päreinä ja juuri aamukahvinsa lopetelleet lentäjät taivaan portilla.

Luftwaffen toimivaan portaaseen natseilla ei muuten ollut juuri asiaa. Ihmeen hyvin he pärjäsivätkin siihen nähden, miten huonosti Göring puulaakia johti.

Paras lukemani yleisteos, josta johtosuhteet selviävät on "Luoja vai lentokone". Kirjoittajaa en muista, mutta Hannu Valtosen suomennoksia se on.

Lue lisää

Natsilentäjät tietysti ammutaan varjoon, sehän nyt on selvä. Minä en olisi antanut heille mitään sääliä!

Hyvin tehty kirjoitti:

Natsilentäjät tietysti ammutaan varjoon, sehän nyt on selvä. Minä en olisi antanut heille mitään sääliä!

Luftwaffen lentäjistä hyvin harva oli natsi.

juuri tekivät. Ja idänkin, mutta suppeammin.

"Olisin ampunut kaikkea mikä liikkuu Saksan maaperällä, oli se sitten juna, kuorma-auto, bussi, "siviilit"! "

ilmavoimat kirjoitti:

juuri tekivät. Ja idänkin, mutta suppeammin.

"Olisin ampunut kaikkea mikä liikkuu Saksan maaperällä, oli se sitten juna, kuorma-auto, bussi, "siviilit"! "

olisi siis ollut jota seurata? Eikö Aatu ite?

ilmavoimat kirjoitti:

juuri tekivät. Ja idänkin, mutta suppeammin.

"Olisin ampunut kaikkea mikä liikkuu Saksan maaperällä, oli se sitten juna, kuorma-auto, bussi, "siviilit"! "

Ei Saksan kansa ole syyntakeetonta, niin kauan kuin rikollinen hyökkäyssota oli voitokasta jumaloivat Hitleriä. Herrakansa piti laittaa kunnolla polvilleen ettei heti ole taas sotaa aloittamassa. Hyvin onnistuivat, sotaisat germaanit on kesytetty.

Harmin paikka kirjoitti:

Ei Saksan kansa ole syyntakeetonta, niin kauan kuin rikollinen hyökkäyssota oli voitokasta jumaloivat Hitleriä. Herrakansa piti laittaa kunnolla polvilleen ettei heti ole taas sotaa aloittamassa. Hyvin onnistuivat, sotaisat germaanit on kesytetty.

Lue lisää

Oli suuri visionääri. Näki erehtymättä liittoutuneiden välirikon ja kylmän sodan jo silloin, kun Stalin oli vielä maailman suosituin mies Englannissa heti kuningas Yrjön ja Churchillin jälkeen. Ja sodan lopputulemana Ranska vajosi täysin kolmannen luokan deekuvaltioksi, Britannia menetti koko imperiuminsa ja merimahtinsa, ja Neuvostoliitto hajosi nälkään ja kurjuuteen. Vain Yhdysvaltain vastaista sotaa Adi ei voittanut.

Harmin paikka kirjoitti:

Ei Saksan kansa ole syyntakeetonta, niin kauan kuin rikollinen hyökkäyssota oli voitokasta jumaloivat Hitleriä. Herrakansa piti laittaa kunnolla polvilleen ettei heti ole taas sotaa aloittamassa. Hyvin onnistuivat, sotaisat germaanit on kesytetty.

Lue lisää

Kylläpä te vähän tiedätte. Hitler pyrki välttämään sodan mutta Brittien johto joka oli koukkunokkien käskytettävissä tahtoi sotaa hintaan nihin hyvänsä.
https://www.youtube.com/watch?v=iu7Vhj1iTmA
Vaikka liittoutuneilla oli Normandiassa ehdoton ilmaherruus, saksalaiset pidättelivät heitä yli kaksi kuukautta. Saksalaisilla oli myös hyviä maataistelukoneita mutta vähän.

"Kylläpä te vähän tiedätte."

Kiitos samoin ;)

"Hitler pyrki välttämään sodan mutta Brittien johto joka oli koukkunokkien käskytettävissä tahtoi sotaa hintaan nihin hyvänsä..."

...ja siksi Gröfazin oli ihan pakko päästä hyökkäämään vahvan kansallismieliseen Puolaan ja tuoda vielä kommunistiset sopimuskumppaninsa mukaan apajille ;)

"Vaikka liittoutuneilla oli Normandiassa ehdoton ilmaherruus, saksalaiset pidättelivät heitä yli kaksi kuukautta."

Ja vaikka Saksan Länsiarmeijalla oli vielä ennen liittoutuneiden läpimurtoa melkein kaksi kertaa enemmän divisioonia, se luhistui silti. Siinä todellista arjalaista supermilitaristista esimerkkiä kaikille mielikuvitusgermaaneille ;)

Kahdeksan raskasta 12,7 millin konekivääriä ja kymmenen 127 millin rakettia. Rakettien vaihtoehtona 800 kiloa pommeja. Kyllä tuo arsenaali on kova, mikä muka on parempi, älä vaan väitä että Stormovik!

Faktaa peliin kirjoitti:

Kahdeksan raskasta 12,7 millin konekivääriä ja kymmenen 127 millin rakettia. Rakettien vaihtoehtona 800 kiloa pommeja. Kyllä tuo arsenaali on kova, mikä muka on parempi, älä vaan väitä että Stormovik!

Lue lisää

Saksan ja maailman ensimmäinen suihkuhävittäjä. Eipä P-47 ole kovin suorituiskykyinen kone verrattuna Me 262 hävittäjään. Tietoa koneista:

Me 262:

Maximum speed: 900 km/h
Range: 1,050 km
Guns: 4 × 30 mm MK 108 cannons

P-47:

Maximum speed: 697 km/h
Range: 1,290 km
Guns: 8 × .50 in (12.7 mm) M2 Browning machine guns

http://en.wikipedia.org/wiki/Me_262

http://en.wikipedia.org/wiki/Republic_P-47_Thunderbolt

ME 262 kirjoitti:

Saksan ja maailman ensimmäinen suihkuhävittäjä. Eipä P-47 ole kovin suorituiskykyinen kone verrattuna Me 262 hävittäjään. Tietoa koneista:

Me 262:

Maximum speed: 900 km/h
Range: 1,050 km
Guns: 4 × 30 mm MK 108 cannons

P-47:

Maximum speed: 697 km/h
Range: 1,290 km
Guns: 8 × .50 in (12.7 mm) M2 Browning machine guns

http://en.wikipedia.org/wiki/Me_262

http://en.wikipedia.org/wiki/Republic_P-47_Thunderbolt

Lue lisää

Myrskylintu oli luemma jo liian nopea maatalouskoneeksi. Siihen osuminen ilmatorjunnalla oli hankalaa, mutta koneella itsellään oli osumisessa samaten omat vikansa. Tavallisilla potkuripärisijoilläkin oli suuria hankaluuksia osua kohteisiin niin tällä vielä...

Faktaa peliin kirjoitti:

Kahdeksan raskasta 12,7 millin konekivääriä ja kymmenen 127 millin rakettia. Rakettien vaihtoehtona 800 kiloa pommeja. Kyllä tuo arsenaali on kova, mikä muka on parempi, älä vaan väitä että Stormovik!

Lue lisää

Englannin Typhoon ja Saksan Focke-Wulfin rynnäkköversio. P-47 oli vain epäonnistunut saattohävittäjä.

Stormovik sopi itärintamalle, missä ei juuri ollut pelkoa vastustajan hävittäjistä. Tehokas sekin oli.

Me Again kirjoitti:

Myrskylintu oli luemma jo liian nopea maatalouskoneeksi. Siihen osuminen ilmatorjunnalla oli hankalaa, mutta koneella itsellään oli osumisessa samaten omat vikansa. Tavallisilla potkuripärisijoilläkin oli suuria hankaluuksia osua kohteisiin niin tällä vielä...

Lue lisää

Me 262 oli vaikea vastus liittoutuneiden koneille. Tiettävästi yhtäkään Me 262 hävittäjää ei ole pudotettu ilmataistelussa kone vs kone.

"The Me 262 is considered to have been the most advanced German aviation design in operational use during World War II and according to some Allied historians it was an aircraft that, had it entered service just two years earlier than it did, might have won air supremacy back for the Luftwaffe." - Wikipedia

ME 262 kirjoitti:

Me 262 oli vaikea vastus liittoutuneiden koneille. Tiettävästi yhtäkään Me 262 hävittäjää ei ole pudotettu ilmataistelussa kone vs kone.

"The Me 262 is considered to have been the most advanced German aviation design in operational use during World War II and according to some Allied historians it was an aircraft that, had it entered service just two years earlier than it did, might have won air supremacy back for the Luftwaffe." - Wikipedia

Lue lisää

Pudottivat muutaman.

" WWII P-51 Ace Clayton Gross on downing an ME-262 "
http://www.youtube.com/watch?v=RnYF7P9xiLI

P51s vs ME 262's
http://www.youtube.com/watch?v=91qcKVgGvvs

ainakin kirjoitti:

Englannin Typhoon ja Saksan Focke-Wulfin rynnäkköversio. P-47 oli vain epäonnistunut saattohävittäjä.

Stormovik sopi itärintamalle, missä ei juuri ollut pelkoa vastustajan hävittäjistä. Tehokas sekin oli.

Lue lisää

Tiputtivat kuitenkin yli 5000 vihollisen hävittäjää.

Kyllähän nuo ainakin mersun saivat tiputettua.
http://www.youtube.com/watch?v=JhreZIk07pI

ME 262 kirjoitti:

Me 262 oli vaikea vastus liittoutuneiden koneille. Tiettävästi yhtäkään Me 262 hävittäjää ei ole pudotettu ilmataistelussa kone vs kone.

"The Me 262 is considered to have been the most advanced German aviation design in operational use during World War II and according to some Allied historians it was an aircraft that, had it entered service just two years earlier than it did, might have won air supremacy back for the Luftwaffe." - Wikipedia

Lue lisää

"Tiettävästi yhtäkään Me 262 hävittäjää ei ole pudotettu ilmataistelussa kone vs kone."

Mutta kahtaan on ilmeisesti pudotettu. Luutnantti Drew muistaakseni aloitti pudottamalla ensimmäisenä kaksi suihkumersua yhdessä kohtaamisessa.

Vähän sama juttu kuin niillä, jotka vieläkin rummuttavat, että yhtään Tiikeriä tai Pantteria ei tuhottu vastustajan maajoukkojen toimesta.

Faktaa peliin kirjoitti:

Kahdeksan raskasta 12,7 millin konekivääriä ja kymmenen 127 millin rakettia. Rakettien vaihtoehtona 800 kiloa pommeja. Kyllä tuo arsenaali on kova, mikä muka on parempi, älä vaan väitä että Stormovik!

Lue lisää

Vaikea tuohon on sanoa mitään. Mikä tekee rynnäkkökoneesta parhaan? Aseistuksen määrä? Nopeus? Lento-ominaisuudet? Tähtäinlaittet ovat myös tärkeät. Jos lähdetään aseistuskilpaan niin esim Mosquito on vahvoilla; 4x20mm tykki 4x0.303 kk pommit raketit. Paljon kovempi iskuvoima. Myös FW190 löytyi tulivoimaa; 4x20mm tkki ja 2x12.7mm kk pommeja tai raketteja. Lisäksi FW190 oli parempi mahdollisessa hävittäjätaistelussa matalalla ja keskikorkeuksilla. Aseistuksesta ei toki ole hyötyä mikäli sillä ei osu mihinkään. P-47 sopi hyvin rynnäkkökoneeksi koska se oli tukeva ja kesti ilmajäähdytteisyysden vuoksi paljon osumia. samoin FW190. Molemmat saattoivat myös tarpeentullen puolustaa itseään vihollisen hävittäjiltä. Tämän vuoksi esim saksan maataistelulentäjät kokosivat huimia ilmavoittomääriä, koska he joutuivat itse järjestämään oman hävittäjäsuojansa. Varmasti P47 oli hyvä rynnäkkökone koska sitä laajasti siinä hommassa käytettiin. Mutta niin käytettiin myös Typhoonia, Tempestiä, jopa Spitfirea ja Mustangia. listaan voi lisätä Lightningin ja P40:n. Mutta eiköhän puhtssati rynnäköintiin ja maamaaleja vastaan parempia olleet esim Douglas a-20 Havoc ja a-26 Invader.

ainakin kirjoitti:

Englannin Typhoon ja Saksan Focke-Wulfin rynnäkköversio. P-47 oli vain epäonnistunut saattohävittäjä.

Stormovik sopi itärintamalle, missä ei juuri ollut pelkoa vastustajan hävittäjistä. Tehokas sekin oli.

Lue lisää

Typhoonissa neljä 20 millin tykkiä, kahdeksan puolen tuuman konekivääriä on parempi. T-Boltissa enemmän raketteja, enemmän pommeja, kestävämpi rakenne.

Me Again kirjoitti:

"Tiettävästi yhtäkään Me 262 hävittäjää ei ole pudotettu ilmataistelussa kone vs kone."

Mutta kahtaan on ilmeisesti pudotettu. Luutnantti Drew muistaakseni aloitti pudottamalla ensimmäisenä kaksi suihkumersua yhdessä kohtaamisessa.

Vähän sama juttu kuin niillä, jotka vieläkin rummuttavat, että yhtään Tiikeriä tai Pantteria ei tuhottu vastustajan maajoukkojen toimesta.

Lue lisää

ainakin Walter Schuck ammuttiin alas hänen hyäkätessään pommittajien kimppuun. Ja moni muukin. Totuus kuitenkin oli että varsinaisissa ilmataisteluissa Me262 tappiot olivat aika pienet. Joitakin koneita menetettiin hävittäjille ja pommareiden torjuntatulelle, tai yllätettiin heidä noustua pilvikerroksen läpi huonossa säässä. Suurin osa tappiosta aiheutti ns. rottajahti, jossa mustangit kiertelivät suihkareiden kenttien läheisyydessä ja jahtasivat niitä nousuissa ja laskuissa, jolloin kone oli huonon kiihtyvyytensä vuoksi puolustuskyvytön.

Ei ikinä kirjoitti:

Typhoonissa neljä 20 millin tykkiä, kahdeksan puolen tuuman konekivääriä on parempi. T-Boltissa enemmän raketteja, enemmän pommeja, kestävämpi rakenne.

Neljä tykkiä takaa kovemman iskuvoiman kuin kahdeksan kk:ta jotain muuta kuin elävää maalia kohtaan. rakettimäärä oli sama, pommikuorma P47 hieman korkeampi, molemmat olivat tukeva rakenteisia. typhoon ja varsinkin sen seuraaja tempest oli huomattavasti ketterämpi matalilla lentokorkeuksilla. Miinuksena Typhoonilla ja Tempestillä oli epaäluotettava nestejäähdytteinen moottori, kun taas P47 oli luotettavaksii todettu ilmajäähdytteinen tähtimoottori. Se makuasia sano koira kun pallejaan nuoli.

propelli kirjoitti:

ainakin Walter Schuck ammuttiin alas hänen hyäkätessään pommittajien kimppuun. Ja moni muukin. Totuus kuitenkin oli että varsinaisissa ilmataisteluissa Me262 tappiot olivat aika pienet. Joitakin koneita menetettiin hävittäjille ja pommareiden torjuntatulelle, tai yllätettiin heidä noustua pilvikerroksen läpi huonossa säässä. Suurin osa tappiosta aiheutti ns. rottajahti, jossa mustangit kiertelivät suihkareiden kenttien läheisyydessä ja jahtasivat niitä nousuissa ja laskuissa, jolloin kone oli huonon kiihtyvyytensä vuoksi puolustuskyvytön.

Lue lisää

tiputettiin niinden laskeutuessa/noustessa tai kun ne seisoivat kentillä, mutta muuten ei yksikään liittoutuneiden kone ollut kovin suuri uhka Me 262 hävittäjille.

"The Me 262 was difficult for its opponents to counter, once in the air, and in fact almost untouchable if flown correctly by an experienced pilot, mostly because of its high speed and rate of climb which made it extremely hard to intercept.

In fact, the only reliable way of dealing with the jets, as with the even faster Me 163 Komet rocket fighters, was to attack them on the ground and during take off or landing. Luftwaffe airfields that were identified as jet bases were frequently bombed by medium bombers, and Allied fighters patrolled over the fields to attack jets trying to land." - Wikipedia


Me 262 vs US B17
http://www.youtube.com/watch?v=2zSmDCmxqWE&feature=related

propelli kirjoitti:

Vaikea tuohon on sanoa mitään. Mikä tekee rynnäkkökoneesta parhaan? Aseistuksen määrä? Nopeus? Lento-ominaisuudet? Tähtäinlaittet ovat myös tärkeät. Jos lähdetään aseistuskilpaan niin esim Mosquito on vahvoilla; 4x20mm tykki 4x0.303 kk pommit raketit. Paljon kovempi iskuvoima. Myös FW190 löytyi tulivoimaa; 4x20mm tkki ja 2x12.7mm kk pommeja tai raketteja. Lisäksi FW190 oli parempi mahdollisessa hävittäjätaistelussa matalalla ja keskikorkeuksilla. Aseistuksesta ei toki ole hyötyä mikäli sillä ei osu mihinkään. P-47 sopi hyvin rynnäkkökoneeksi koska se oli tukeva ja kesti ilmajäähdytteisyysden vuoksi paljon osumia. samoin FW190. Molemmat saattoivat myös tarpeentullen puolustaa itseään vihollisen hävittäjiltä. Tämän vuoksi esim saksan maataistelulentäjät kokosivat huimia ilmavoittomääriä, koska he joutuivat itse järjestämään oman hävittäjäsuojansa. Varmasti P47 oli hyvä rynnäkkökone koska sitä laajasti siinä hommassa käytettiin. Mutta niin käytettiin myös Typhoonia, Tempestiä, jopa Spitfirea ja Mustangia. listaan voi lisätä Lightningin ja P40:n. Mutta eiköhän puhtssati rynnäköintiin ja maamaaleja vastaan parempia olleet esim Douglas a-20 Havoc ja a-26 Invader.

Lue lisää

englantilaisten takapajuisuutta ja degeneraation astetta.
Pahvista ja vanerista tehty lentokone. Ei hyvää joulua.

ME 262 kirjoitti:

tiputettiin niinden laskeutuessa/noustessa tai kun ne seisoivat kentillä, mutta muuten ei yksikään liittoutuneiden kone ollut kovin suuri uhka Me 262 hävittäjille.

"The Me 262 was difficult for its opponents to counter, once in the air, and in fact almost untouchable if flown correctly by an experienced pilot, mostly because of its high speed and rate of climb which made it extremely hard to intercept.

In fact, the only reliable way of dealing with the jets, as with the even faster Me 163 Komet rocket fighters, was to attack them on the ground and during take off or landing. Luftwaffe airfields that were identified as jet bases were frequently bombed by medium bombers, and Allied fighters patrolled over the fields to attack jets trying to land." - Wikipedia


Me 262 vs US B17
http://www.youtube.com/watch?v=2zSmDCmxqWE&feature=related

Lue lisää

enkös juuri samaa tuossa edellä sanonut. Me262 valtti oli musertava nopeus, mutta se voitiin saavuttaa vain hitaasti. Se vaati pitkän ja suoran lähestymisen laskussa jolloin se oli helppoa riistaa liittoutuneille. Sama asia nousussa, mutta kun riittävä nopeus ja korkeus oli saavutettu se oli melko immuuni saattohävittäjien hyökkäyksille. Oman osansa teki tietysti pommittajien torjuntatuli.

oivallisesti kirjoitti:

englantilaisten takapajuisuutta ja degeneraation astetta.
Pahvista ja vanerista tehty lentokone. Ei hyvää joulua.

tai ei, Mosquito oli varmasti omassa kategoriassaan sodan parhaita ellei sitten paras kone. Puurakenteisena edullinen valmistaa ja helppo korjata. Kuljetti saman pommikuorman saman matkan päähän kuin B17, mutta tuplaten nopeampi. Se ei tarvinnut konekiväärejä eikä saattohävittäjiä suojakseen, koska oli niin nopea että saksalaisten hävittäjien oli sitä vaikea tavoittaa. Sitä käytettiin pommittajana, hävittäjänä, yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, torpedopommittajana, tiedustelu- ja valokuvauskoneena, maalinmerkitsemiskoneena ja rynnäköintitehtävissä ja kaikissa se suoriutui loistavasti kaikilla rintamilla. Monikäyttöisyydessään varmasti sodan paras kone. Mainitse jokin kone joka pystyi samaan ja oli valmistettu alumiinista.

propelli kirjoitti:

tai ei, Mosquito oli varmasti omassa kategoriassaan sodan parhaita ellei sitten paras kone. Puurakenteisena edullinen valmistaa ja helppo korjata. Kuljetti saman pommikuorman saman matkan päähän kuin B17, mutta tuplaten nopeampi. Se ei tarvinnut konekiväärejä eikä saattohävittäjiä suojakseen, koska oli niin nopea että saksalaisten hävittäjien oli sitä vaikea tavoittaa. Sitä käytettiin pommittajana, hävittäjänä, yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, torpedopommittajana, tiedustelu- ja valokuvauskoneena, maalinmerkitsemiskoneena ja rynnäköintitehtävissä ja kaikissa se suoriutui loistavasti kaikilla rintamilla. Monikäyttöisyydessään varmasti sodan paras kone. Mainitse jokin kone joka pystyi samaan ja oli valmistettu alumiinista.

Lue lisää

Hävittäjistä mainittakoon Messerschmitt Bf 109, joka on ilmailuhistorian eniten valmistettu hävittäjälentokone. Koneella saavutettiin sekä konetyyppi- että lentäjäkohtainen maailmanennätys ilmavoittojen määrässä. Sillä on myös konetyyppi- ja lentäjäkohtainen Suomen ennätys ilmavoitoissa.
Sitten on North American P-51 Mustang, joka oli paitsi ylivoimainen hävittäjä; myös nopein toisen maailmansodan aikainen potkurikone.

pommikoneista mainittakoon Junkers Ju 88, joka oli saksalaisen Hugo Junkersin perustaman Junkers Flugzeug- und Motorenwerke AG:n vuosina 1938-1945 valmistama kaksimoottorinen, kokometallirakenteinen syöksy- ja vaakapommituskone. Koneen erikoisuutena oli, että se suunniteltiin alun perin nopeaksi vaakapommituskoneeksi ja syöksypommitusominaisuudet lisättiin vasta myöhemmin, Espanjan sisällissodassa ensimmäisen kerran taistelussa käytetyn Junkers Ju 87:n menestyksen innoittamana. Konetta käytettiin koko toisen maailmansodan ajan pommitustehtävien lisäksi raskaana hävittäjänä, yöhävittäjänä, kaukotiedustelukoneena, panssarintorjuntatehtävissä ja torpedokoneena. Käyttäjinä olivat Saksan ilmavoimien Luftwaffen lisäksi Suomen ilmavoimat sekä Romanian, Unkarin, Italian ja Ranskan ilmavoimat. Kone säilytti asemansa kaikilla rintamilla sodan loppuun asti, ja sitä pidetään yleisesti toisen maailmansodan parhaimpiin kuuluvana keskiraskaana pommittajana.

karvaperze kirjoitti:

Hävittäjistä mainittakoon Messerschmitt Bf 109, joka on ilmailuhistorian eniten valmistettu hävittäjälentokone. Koneella saavutettiin sekä konetyyppi- että lentäjäkohtainen maailmanennätys ilmavoittojen määrässä. Sillä on myös konetyyppi- ja lentäjäkohtainen Suomen ennätys ilmavoitoissa.
Sitten on North American P-51 Mustang, joka oli paitsi ylivoimainen hävittäjä; myös nopein toisen maailmansodan aikainen potkurikone.

pommikoneista mainittakoon Junkers Ju 88, joka oli saksalaisen Hugo Junkersin perustaman Junkers Flugzeug- und Motorenwerke AG:n vuosina 1938-1945 valmistama kaksimoottorinen, kokometallirakenteinen syöksy- ja vaakapommituskone. Koneen erikoisuutena oli, että se suunniteltiin alun perin nopeaksi vaakapommituskoneeksi ja syöksypommitusominaisuudet lisättiin vasta myöhemmin, Espanjan sisällissodassa ensimmäisen kerran taistelussa käytetyn Junkers Ju 87:n menestyksen innoittamana. Konetta käytettiin koko toisen maailmansodan ajan pommitustehtävien lisäksi raskaana hävittäjänä, yöhävittäjänä, kaukotiedustelukoneena, panssarintorjuntatehtävissä ja torpedokoneena. Käyttäjinä olivat Saksan ilmavoimien Luftwaffen lisäksi Suomen ilmavoimat sekä Romanian, Unkarin, Italian ja Ranskan ilmavoimat. Kone säilytti asemansa kaikilla rintamilla sodan loppuun asti, ja sitä pidetään yleisesti toisen maailmansodan parhaimpiin kuuluvana keskiraskaana pommittajana.

Lue lisää

Liitoutuneiden paljon parjaama Me109 teki todellakin kovat tulokset. Oli halpa valmistaa ja hävittäjänä säilyi kilpailukykyisenä läpi sodan. Suurin puute oli toimintasäteen puute. Lisäsäiliöllä tätä onnistuttiin paikkaamaan mutta kone oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi,eikä toimintasäde koskaan tullut riittäväksi. Kovin monikäyttöinen se ei kuitenkaan ollut.

Mustang oli erinomainen hävittäjäkone jonka suurin vahvuus nimenomaan oli pitkä toimintasäde. Se oli toki nopea, mutta ei nopein sodassa ollut kone. Esim. Me109K oli mustangia nopeampi. Mustangia käytettiin laajalti myös rynnäköintiin, vaikka se ei sopinut siihen niin hyvin kuin p-47. Mustang oli kone ilman suurempia heikkouksia. Se oli nopea, suhteellisen ketterä, omasi hyvän nousu ja syöksykyvyn ja erinomaisen toimintasäteen.

Ju-88 päässee lähimmäksi Mosquitoa. Sitä käytettiin monenlaisiin tehtäviin ja kaikista se suoriutui hyvin. Se oli kuitenkin hitaampi kuin Mosquito mutta myös jonkin verran raskaampi, joten vertailu suoraan ei ehkä ole reilua. Mosquito oli kuitenkin kaikille vastustajilleen kova pähkinä purtavaksi nimen omaan nopeutensa ja lentokorkeutensa vuoksi. Monikäyttöisyyden vuoksi on mainittava myös FW190. Se oli vahvasti aseistettu torjuntahävittäjä, ketterä kaartotaistelija ja erinomainen hävittäjäpommittaja. Eikä konetta edes tarvinnut modifioida eri versioiden välillä älyttömästi. Mutta omassa kategoriassaan Mosquito oli oma luokkaansa, vaikka olikin tehty puusta. Mutta niin oli tehty myös saman tehtaan Vampire, jolla Suomikin opetteli suihkukoneaikaan.

propelli kirjoitti:

Liitoutuneiden paljon parjaama Me109 teki todellakin kovat tulokset. Oli halpa valmistaa ja hävittäjänä säilyi kilpailukykyisenä läpi sodan. Suurin puute oli toimintasäteen puute. Lisäsäiliöllä tätä onnistuttiin paikkaamaan mutta kone oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi,eikä toimintasäde koskaan tullut riittäväksi. Kovin monikäyttöinen se ei kuitenkaan ollut.

Mustang oli erinomainen hävittäjäkone jonka suurin vahvuus nimenomaan oli pitkä toimintasäde. Se oli toki nopea, mutta ei nopein sodassa ollut kone. Esim. Me109K oli mustangia nopeampi. Mustangia käytettiin laajalti myös rynnäköintiin, vaikka se ei sopinut siihen niin hyvin kuin p-47. Mustang oli kone ilman suurempia heikkouksia. Se oli nopea, suhteellisen ketterä, omasi hyvän nousu ja syöksykyvyn ja erinomaisen toimintasäteen.

Ju-88 päässee lähimmäksi Mosquitoa. Sitä käytettiin monenlaisiin tehtäviin ja kaikista se suoriutui hyvin. Se oli kuitenkin hitaampi kuin Mosquito mutta myös jonkin verran raskaampi, joten vertailu suoraan ei ehkä ole reilua. Mosquito oli kuitenkin kaikille vastustajilleen kova pähkinä purtavaksi nimen omaan nopeutensa ja lentokorkeutensa vuoksi. Monikäyttöisyyden vuoksi on mainittava myös FW190. Se oli vahvasti aseistettu torjuntahävittäjä, ketterä kaartotaistelija ja erinomainen hävittäjäpommittaja. Eikä konetta edes tarvinnut modifioida eri versioiden välillä älyttömästi. Mutta omassa kategoriassaan Mosquito oli oma luokkaansa, vaikka olikin tehty puusta. Mutta niin oli tehty myös saman tehtaan Vampire, jolla Suomikin opetteli suihkukoneaikaan.

Lue lisää

Mustang ei ehkä ollut nopein sodassa käytetty kone, mutta yksi ylivoimaisesti nopeimpia sarjatuotannossa olevia mäntämoottoroituja (potkurikoneita) sodan aikana. Siitä nopeammat koneet olivat jo uusia suihkukoneita, jotka eivät juuri ehtineet vaikuttaa ilmataisteluissa sodan loppupuolella eli periaatteessa ne eivät olleet varsinaisia toisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä.

Mosquito oli pikemminkin eräänlainen tilauskone, jolle oli jo valmiiksi asetettu vaaditut suoritusarvot ja tästä syystä kone oli niin kevyt ja nopea. Sen tarkoitus oli alunperinkin olla nopea pommikone, eikä panssaroitu aselaiva jonka oletetaan joutuvan ilmatorjunnan maaliksi, tai ilmataisteluun hävittäjien kanssa. Jos lähdetään puhumaan vastaavanlaisista tilauskoneista, jotka yleensä ajoittuvat sinne sodan loppupuolelle, niin tällöin pitää myös suihkukoneet huomioida. Esimerkiksi Gloster Meteor (otettiin käyttöön pari vuotta Mosquiton jälkeen) oli yksi uudenaikaisista koneista, joita valmistettiin samaan tapaan sille tarkoitettuun tehtävään joka oli samoin kuin Mosquitolla nopea rynnäköinti vastustajan asemiin, jonka jälkeen poistuminen ennen kuin vastustaja ehtii kunnolla reagoida. Taistelutehtävä oli pikemminkin vihollisen häirintä ja strategisten kohteiden tuhoaminen. Etu oli nopeudessa, eikä taistelukyvyssä.

karvaperze kirjoitti:

Mustang ei ehkä ollut nopein sodassa käytetty kone, mutta yksi ylivoimaisesti nopeimpia sarjatuotannossa olevia mäntämoottoroituja (potkurikoneita) sodan aikana. Siitä nopeammat koneet olivat jo uusia suihkukoneita, jotka eivät juuri ehtineet vaikuttaa ilmataisteluissa sodan loppupuolella eli periaatteessa ne eivät olleet varsinaisia toisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä.

Mosquito oli pikemminkin eräänlainen tilauskone, jolle oli jo valmiiksi asetettu vaaditut suoritusarvot ja tästä syystä kone oli niin kevyt ja nopea. Sen tarkoitus oli alunperinkin olla nopea pommikone, eikä panssaroitu aselaiva jonka oletetaan joutuvan ilmatorjunnan maaliksi, tai ilmataisteluun hävittäjien kanssa. Jos lähdetään puhumaan vastaavanlaisista tilauskoneista, jotka yleensä ajoittuvat sinne sodan loppupuolelle, niin tällöin pitää myös suihkukoneet huomioida. Esimerkiksi Gloster Meteor (otettiin käyttöön pari vuotta Mosquiton jälkeen) oli yksi uudenaikaisista koneista, joita valmistettiin samaan tapaan sille tarkoitettuun tehtävään joka oli samoin kuin Mosquitolla nopea rynnäköinti vastustajan asemiin, jonka jälkeen poistuminen ennen kuin vastustaja ehtii kunnolla reagoida. Taistelutehtävä oli pikemminkin vihollisen häirintä ja strategisten kohteiden tuhoaminen. Etu oli nopeudessa, eikä taistelukyvyssä.

Lue lisää

Mosquiton kanssa vastaanvalaiset suoritusarvot omaa ainakin jenkkien massoittain käyttämä P-38 Lightning, joka päihitti Mosquiton jopa huippunopeudessa. Eikös se Mosquito vieläpä sattumoisin kehitty hieman P-38 ajatellen. Jos suoritusarvoja ja monikäyttöisyyttä verrataan, niin kylläpä Mosquito häviää Lightningille mennen tullen.

karvaperze kirjoitti:

Mosquiton kanssa vastaanvalaiset suoritusarvot omaa ainakin jenkkien massoittain käyttämä P-38 Lightning, joka päihitti Mosquiton jopa huippunopeudessa. Eikös se Mosquito vieläpä sattumoisin kehitty hieman P-38 ajatellen. Jos suoritusarvoja ja monikäyttöisyyttä verrataan, niin kylläpä Mosquito häviää Lightningille mennen tullen.

Lue lisää

Voihan sitä asiasta kiistellä, mutta eipä se siitä kummene koska kukin kehitti sodan aikana koneita omian tarpeitaan ajatellen ja floppejakin joukkoon mahtui. Sodan kuluessa koneetkin kehittyivät hurjaa vauhtia, joka takia sodan alkuaikojen koneita on ihan turha verrata loppupuolen koneisiin, jotka olivat jo tyystin toisenlaisia.

vaikka toisaalta.. kirjoitti:

Voihan sitä asiasta kiistellä, mutta eipä se siitä kummene koska kukin kehitti sodan aikana koneita omian tarpeitaan ajatellen ja floppejakin joukkoon mahtui. Sodan kuluessa koneetkin kehittyivät hurjaa vauhtia, joka takia sodan alkuaikojen koneita on ihan turha verrata loppupuolen koneisiin, jotka olivat jo tyystin toisenlaisia.

Lue lisää

Sinänsä Me 262 oli suoritusarvoiltaan ylivoimainen, mutta tämä ylivoima oli osin teoreettista. Koneen heikkoja kohtia olivat niiden moottorien epäluotettavuus ja useat lastentaudit. Kone oli hivenen keskentekoinen , mikä kylläkin olisi osin hoitunut, edellyttäen, että sarjavalmistus olisi jatkunut tiiviin jatkokehittelyn ryydittämänä vuoden 1946 puolelle. Moottoriongelma olisi ratkennut osin itsestään edellyttäen, että Saksa olisi jostain salaperäisestä lähteestä saanut haltuunsa lisää eräitä metalleja. Sellaisia kuin nikkeli, kromi, wolframi jne. Juuri näiden määrissä pihistely johti Jumon ongelmiin.
Me 109 oli kiistatta loistava hävittäjä. Jo yksin sen kehityskelpoisuus oli uskomaton ja se oli yhä 1944 kokeneissa käsissä peloittava vastustaja kenelle tahansa. Ongelmiakin oli. Viimeistään K-sarja kärsi paitsi Saksan raaka-aineiden huutavasta puutteesta, uusien lentäjien keskentekoisesta koulutuksesta ja ylipäätään siitä, että koneen kehitysmahdollisuudet oli ammennnettu tyhjiin. Koneen eräs etu olivat sen halvat tuotantokustannukset. Yhden B-29 pommikoneen hinnalla sai melkein ryhmentillisen Me-109 koneita! Tämä oli yksi syy sen suosioon ikuisessa raaka-ainepulassa kärvistelevän Saksan Sotateollisuuden ohjelmissa.
FW-190 oli todellinen monitoimikone. Se oli pätevä rynnäkkökone, yläkorkeudet poislukien tehokas hävittäjä ja kohtuullisen pätevä tiedustelukone. Vasta Mustang kykeni tekemään sen toiminnan vaikeaksi. Sen seuraajaksi kaavailtu FW-152 ei ehtinyt rintamalle, mutta olisi ilmestyessään pakottanut Länsiliittoutuneitten Ilmasodanjohdon lisäämään pommikoneitten saattohävittäjien lukumääriä. Näin siksi, että se oli yli 60 km(h nopeampi kuin FW-190 F ja tätä tulivoimaisempikin. Tämän edellytys olisi tietenkin ollut, että loppusodan raaka-ainetilanne olisi ollut parempi kuin se oli.
Fw-190 rynnäkkökoneversion tuliaseet kykenivät sylkemään piipuistaan 300 kiloa rautaa minuutissa, mikä ei tietenkään tuntunut mukavalta jos sattui olemaan ko. tulituksen kohde!
Se, että yhden FW-190:n hinnalla sai kolme Me 109 konetta vaikuttu tietenkin varustelupäätöksiin.
Ju-87 jatkoi niinkin pitkään varusteluohjelmassa monista syistä. Paitsi, ettei hyvää korvaavaa mallia ollut oitis tarjota, myös koneen hinta/laatutaso pitkitti sen elinikää. Kone oli lisäksi siinä mielessä kehityskelpoinen, että sen kantama maksimipommikuorma kaksinkertaistui sodan kuluessa ja se kykeni käyttämään työkenttänään vaikka vasta kynnettyä perunapeltoa. Koneen monikäyttöisyydestä kertoo Rudelin panssarintorjuntaversiolla ( aseena 37:mm pst-tykki) tuhoamat yli 500 panssarivaunua. Viimeiset näistä hurjissa oloissa Saksan alueella, jossa ilmatila kuhisi vihamielisiä hävittäjiä!
Ju-87:n tarkkuuspommitusominaisuudet tulivat ylitetyiksi vasta kun maalialueen valaisiulasersäteillä tuli mahdolliseksi.
Ylläoleva ehkä hiukan selventää, että monet Saksan teemät varustelupäätökset vaikuttavat outoudestaan huolimatta sodan aikaansaamien reunaehtojen oloissa järjellisiltä. Eivät kaikki, mutta monet kylläkin.

KuolemanRuhtinas kirjoitti:

Sinänsä Me 262 oli suoritusarvoiltaan ylivoimainen, mutta tämä ylivoima oli osin teoreettista. Koneen heikkoja kohtia olivat niiden moottorien epäluotettavuus ja useat lastentaudit. Kone oli hivenen keskentekoinen , mikä kylläkin olisi osin hoitunut, edellyttäen, että sarjavalmistus olisi jatkunut tiiviin jatkokehittelyn ryydittämänä vuoden 1946 puolelle. Moottoriongelma olisi ratkennut osin itsestään edellyttäen, että Saksa olisi jostain salaperäisestä lähteestä saanut haltuunsa lisää eräitä metalleja. Sellaisia kuin nikkeli, kromi, wolframi jne. Juuri näiden määrissä pihistely johti Jumon ongelmiin.
Me 109 oli kiistatta loistava hävittäjä. Jo yksin sen kehityskelpoisuus oli uskomaton ja se oli yhä 1944 kokeneissa käsissä peloittava vastustaja kenelle tahansa. Ongelmiakin oli. Viimeistään K-sarja kärsi paitsi Saksan raaka-aineiden huutavasta puutteesta, uusien lentäjien keskentekoisesta koulutuksesta ja ylipäätään siitä, että koneen kehitysmahdollisuudet oli ammennnettu tyhjiin. Koneen eräs etu olivat sen halvat tuotantokustannukset. Yhden B-29 pommikoneen hinnalla sai melkein ryhmentillisen Me-109 koneita! Tämä oli yksi syy sen suosioon ikuisessa raaka-ainepulassa kärvistelevän Saksan Sotateollisuuden ohjelmissa.
FW-190 oli todellinen monitoimikone. Se oli pätevä rynnäkkökone, yläkorkeudet poislukien tehokas hävittäjä ja kohtuullisen pätevä tiedustelukone. Vasta Mustang kykeni tekemään sen toiminnan vaikeaksi. Sen seuraajaksi kaavailtu FW-152 ei ehtinyt rintamalle, mutta olisi ilmestyessään pakottanut Länsiliittoutuneitten Ilmasodanjohdon lisäämään pommikoneitten saattohävittäjien lukumääriä. Näin siksi, että se oli yli 60 km(h nopeampi kuin FW-190 F ja tätä tulivoimaisempikin. Tämän edellytys olisi tietenkin ollut, että loppusodan raaka-ainetilanne olisi ollut parempi kuin se oli.
Fw-190 rynnäkkökoneversion tuliaseet kykenivät sylkemään piipuistaan 300 kiloa rautaa minuutissa, mikä ei tietenkään tuntunut mukavalta jos sattui olemaan ko. tulituksen kohde!
Se, että yhden FW-190:n hinnalla sai kolme Me 109 konetta vaikuttu tietenkin varustelupäätöksiin.
Ju-87 jatkoi niinkin pitkään varusteluohjelmassa monista syistä. Paitsi, ettei hyvää korvaavaa mallia ollut oitis tarjota, myös koneen hinta/laatutaso pitkitti sen elinikää. Kone oli lisäksi siinä mielessä kehityskelpoinen, että sen kantama maksimipommikuorma kaksinkertaistui sodan kuluessa ja se kykeni käyttämään työkenttänään vaikka vasta kynnettyä perunapeltoa. Koneen monikäyttöisyydestä kertoo Rudelin panssarintorjuntaversiolla ( aseena 37:mm pst-tykki) tuhoamat yli 500 panssarivaunua. Viimeiset näistä hurjissa oloissa Saksan alueella, jossa ilmatila kuhisi vihamielisiä hävittäjiä!
Ju-87:n tarkkuuspommitusominaisuudet tulivat ylitetyiksi vasta kun maalialueen valaisiulasersäteillä tuli mahdolliseksi.
Ylläoleva ehkä hiukan selventää, että monet Saksan teemät varustelupäätökset vaikuttavat outoudestaan huolimatta sodan aikaansaamien reunaehtojen oloissa järjellisiltä. Eivät kaikki, mutta monet kylläkin.

Lue lisää

No jos verrataan näihin nykyajan koneisiin, niin eipä olleet kovin kalliita hävittäjiä nuo edellämainitut.
Täysverinen häive-hävittäjä F-22 maksaa tietääkseni jotain 360 miljoonaa dollaria ja halvempi F-35 on ennustettu kipuavan 204 miljoonan dollarin kappalehintaan vuoteen 2011 mennessä. Eurooppalaiset koneet ovat luonnollisesti halvempia, mutteivat yhtä moderneja. Nykyaikanakin hinta rajoittaa kehitystä aika oleellisesti. Jenkit joutuivat karsimaan tilaamiensa koneiden lukumäärässä aika reippaasti kun lopulta f-22 tilattiin vain n.130 kpl ja F-35 määrä tipahtanee n.600 koneeseen. Näillä pitäisi mennä 2040 luvulle.

karvaperze kirjoitti:

Mosquiton kanssa vastaanvalaiset suoritusarvot omaa ainakin jenkkien massoittain käyttämä P-38 Lightning, joka päihitti Mosquiton jopa huippunopeudessa. Eikös se Mosquito vieläpä sattumoisin kehitty hieman P-38 ajatellen. Jos suoritusarvoja ja monikäyttöisyyttä verrataan, niin kylläpä Mosquito häviää Lightningille mennen tullen.

Lue lisää

suunniteltu hävittäjäksi. Sellaisena se oli varmastikin parempi kuin Mosquito, mutta monikäyttöisempi se ei varmastikaan ollut Se pärjäsi hyvin tyynellämerellä, mutta ei euroopasssa. Sen suorituskyky oli paperilla erinomainen mutta jäi käytännössä luvatusta. Aika ajoin sakemannit antoivat p38 yksiköille kunnon kyytiä. Sodan loppuun mennessä p38:t vaihdettiin p-47 ja p-51 koneisiin euroopassa. Tyynellämerellä tyyppi pärjäsi hyvin, mutta suorituskykyisempiä saksalaiskoneita vastaan se oli vaikeuksissa.

KuolemanRuhtinas kirjoitti:

Sinänsä Me 262 oli suoritusarvoiltaan ylivoimainen, mutta tämä ylivoima oli osin teoreettista. Koneen heikkoja kohtia olivat niiden moottorien epäluotettavuus ja useat lastentaudit. Kone oli hivenen keskentekoinen , mikä kylläkin olisi osin hoitunut, edellyttäen, että sarjavalmistus olisi jatkunut tiiviin jatkokehittelyn ryydittämänä vuoden 1946 puolelle. Moottoriongelma olisi ratkennut osin itsestään edellyttäen, että Saksa olisi jostain salaperäisestä lähteestä saanut haltuunsa lisää eräitä metalleja. Sellaisia kuin nikkeli, kromi, wolframi jne. Juuri näiden määrissä pihistely johti Jumon ongelmiin.
Me 109 oli kiistatta loistava hävittäjä. Jo yksin sen kehityskelpoisuus oli uskomaton ja se oli yhä 1944 kokeneissa käsissä peloittava vastustaja kenelle tahansa. Ongelmiakin oli. Viimeistään K-sarja kärsi paitsi Saksan raaka-aineiden huutavasta puutteesta, uusien lentäjien keskentekoisesta koulutuksesta ja ylipäätään siitä, että koneen kehitysmahdollisuudet oli ammennnettu tyhjiin. Koneen eräs etu olivat sen halvat tuotantokustannukset. Yhden B-29 pommikoneen hinnalla sai melkein ryhmentillisen Me-109 koneita! Tämä oli yksi syy sen suosioon ikuisessa raaka-ainepulassa kärvistelevän Saksan Sotateollisuuden ohjelmissa.
FW-190 oli todellinen monitoimikone. Se oli pätevä rynnäkkökone, yläkorkeudet poislukien tehokas hävittäjä ja kohtuullisen pätevä tiedustelukone. Vasta Mustang kykeni tekemään sen toiminnan vaikeaksi. Sen seuraajaksi kaavailtu FW-152 ei ehtinyt rintamalle, mutta olisi ilmestyessään pakottanut Länsiliittoutuneitten Ilmasodanjohdon lisäämään pommikoneitten saattohävittäjien lukumääriä. Näin siksi, että se oli yli 60 km(h nopeampi kuin FW-190 F ja tätä tulivoimaisempikin. Tämän edellytys olisi tietenkin ollut, että loppusodan raaka-ainetilanne olisi ollut parempi kuin se oli.
Fw-190 rynnäkkökoneversion tuliaseet kykenivät sylkemään piipuistaan 300 kiloa rautaa minuutissa, mikä ei tietenkään tuntunut mukavalta jos sattui olemaan ko. tulituksen kohde!
Se, että yhden FW-190:n hinnalla sai kolme Me 109 konetta vaikuttu tietenkin varustelupäätöksiin.
Ju-87 jatkoi niinkin pitkään varusteluohjelmassa monista syistä. Paitsi, ettei hyvää korvaavaa mallia ollut oitis tarjota, myös koneen hinta/laatutaso pitkitti sen elinikää. Kone oli lisäksi siinä mielessä kehityskelpoinen, että sen kantama maksimipommikuorma kaksinkertaistui sodan kuluessa ja se kykeni käyttämään työkenttänään vaikka vasta kynnettyä perunapeltoa. Koneen monikäyttöisyydestä kertoo Rudelin panssarintorjuntaversiolla ( aseena 37:mm pst-tykki) tuhoamat yli 500 panssarivaunua. Viimeiset näistä hurjissa oloissa Saksan alueella, jossa ilmatila kuhisi vihamielisiä hävittäjiä!
Ju-87:n tarkkuuspommitusominaisuudet tulivat ylitetyiksi vasta kun maalialueen valaisiulasersäteillä tuli mahdolliseksi.
Ylläoleva ehkä hiukan selventää, että monet Saksan teemät varustelupäätökset vaikuttavat outoudestaan huolimatta sodan aikaansaamien reunaehtojen oloissa järjellisiltä. Eivät kaikki, mutta monet kylläkin.

Lue lisää

olivat valmiina jo keväällä -43, kuten koko konekin olisi ollut valmis sarjatuotantoon. Mutta kun viivytyksiä tuli poliittiselta taholta ja em. metallit ohjattiin sukellusveneisiin ja v2-projektiin, niin moottorit jouduttiin suunnittelemaan uudelleen niin että valmistuksessa voitiin käyttää terästä. Tästä syntyi lopullinen moottoriversio Jumo004b, joka ei koskaan päässyt samaan luotettavuuteen kuin 004, mikä sekään nyt ei ilmeisesti ollut luotettavuuden huippu ainakaan nykymittapuun mukaan. Saksa siis kyllä sai tarvitsemiaan metalleja, mutta ei riittävästi kaikille. Jälkiviisaana voi todeta että metallien ohjaaminen suihkukoneisiin olisi ollut varmastikin järkevämpää kuin niiden laittaminen v2:een. Vuonna -43 materiaaleja olisi saattanut olla vielä kaikille , mutta ei enään vuonna -44.

-44 raakainepula oli jo niin kova, että myös Me109k:n pyrstökin valmistettiin jo puusta. FW Ta 152 oli suora jatkumo FW190 D-9 mallille, mutta tuotantovaikeudet pitivät valmistusmäärät pieninä. Ta 152 lukumäärän olisi pitänyt huomattava, ennenkuin sillä olisi ollut vaikutusta liitoutuneiden ilmatoimintaan. Sen sijaan Ta 183 olisi ollut merkittävä kone mikäli sota olisi pitkittynyt. Siitä oli valmiina 16 protoa ja ilmeiseti toimi esikuvana lähes kaikille varhaisille suihkuhävittäjille, kuten myös Messerschmittin P. 1101.

Itseasiassa FW190F ja G malleista poistettiin siipitykit joilloin aseistukseksi jäi "vain" 2 20mm tykkiä ja 2 13mm konekivääriä. Tykkien sijaan lisättiin pommeja ja panssarointia.

Vaikka monet päätökset tuntuvatkin oudoilta, niin olen kanssasi samaa mieltä siitä että tuotantomäärät olivat tärkeitä koska koneita tuhoitui paljon. Suurimman virheen Saksa teki siinä kun ei ottanut ME262 tuotantoon heti kun se oli valmis. 500-600 operaatiovalmista Me262 konetta 1944 alkupuoliskolla olisi saanut ilmataistelut näyttämään aivan toisenlaisilta. Mutta panostaminen viimeisten potkurihävittäjien versioihin tuotantomäärien huomattavalla putoamisella olsi ollut väärä ratkaisu. Koska potkurihävittäjien rajat alkoivat jo tulla vastaan.

karvaperze kirjoitti:

Mustang ei ehkä ollut nopein sodassa käytetty kone, mutta yksi ylivoimaisesti nopeimpia sarjatuotannossa olevia mäntämoottoroituja (potkurikoneita) sodan aikana. Siitä nopeammat koneet olivat jo uusia suihkukoneita, jotka eivät juuri ehtineet vaikuttaa ilmataisteluissa sodan loppupuolella eli periaatteessa ne eivät olleet varsinaisia toisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä.

Mosquito oli pikemminkin eräänlainen tilauskone, jolle oli jo valmiiksi asetettu vaaditut suoritusarvot ja tästä syystä kone oli niin kevyt ja nopea. Sen tarkoitus oli alunperinkin olla nopea pommikone, eikä panssaroitu aselaiva jonka oletetaan joutuvan ilmatorjunnan maaliksi, tai ilmataisteluun hävittäjien kanssa. Jos lähdetään puhumaan vastaavanlaisista tilauskoneista, jotka yleensä ajoittuvat sinne sodan loppupuolelle, niin tällöin pitää myös suihkukoneet huomioida. Esimerkiksi Gloster Meteor (otettiin käyttöön pari vuotta Mosquiton jälkeen) oli yksi uudenaikaisista koneista, joita valmistettiin samaan tapaan sille tarkoitettuun tehtävään joka oli samoin kuin Mosquitolla nopea rynnäköinti vastustajan asemiin, jonka jälkeen poistuminen ennen kuin vastustaja ehtii kunnolla reagoida. Taistelutehtävä oli pikemminkin vihollisen häirintä ja strategisten kohteiden tuhoaminen. Etu oli nopeudessa, eikä taistelukyvyssä.

Lue lisää

Mustang oli erinomainen hävittäjäkone ja nopea myös. Sitkeä uskomus että se olisi ollut nopein sarjavalmisteinen kone 2.ms aikaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esim. Me 109K oli nopeampi kuin P51 D ja sitä valmistettiin n.1500 kpl, eli varsin merkittävä määrä. Hawker Tempest oli Mustangia nopeampi matalalla ja keskikorkeuksissa vaikka huippunopeudessa jäikin muutaman kilometrin jälkeen. Tempestin tuotantomäärä n1700 konetta. P-47 M ja N mallit olivat Mustangia nopeampia, tuotantomäärät yhteensä n 2000 kpl. Nopein Mustang P-51 H ei ehtinyt mukaan taisteluihin, tuotantomäärä oli reilu 500 kpl. Myös Spitfire XIV oli nopeampi kuin aikalaisensa P-51D, tuotantomäärä n 1000kpl. Kiistely siitä mikä oli sodan paras kone on aika turhaa. Kaikilla edellämainituilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikki ne osoittivat taisteluissa olevansa erinomaisia koneita.

Jos palataan aiheeseen Mosquito, niin minulla ainakin on hieman erilainen käsitys koneen historiasta. Ensinnäkin kun minkä tahansa maan Ilmailuministeröt tilaavat ja kilpailuttavat koneita heillä on aina tietyt suoritusarvovaatimukset. Toisekseen de Havilland teki todella kovan työn ennenkuin sai Mosquitonsa tuotantoon. Vanhakantainen Ilamiluministeriö ei ollut alkuunkaan innoissaan puisesta pommikoneesta jossa ei ole yhtään konekivääriä. Kovan painin jälkeen he kuitenkin tilasivat 50 konetta sisältäen prototyypin. Kun proto oli valmis esiteltäväksi, se käänsi Ilmailuministeriön herrojan päät. Koneen suorituskyky oli kerrassaan uskomaton. Se pystyi tekemään hitaan vaakakierteen yhdellä moottorilla heti lentoonlähdön jälkeen. Tämän jälkeen tehtiin massatuotannon tilaus ja koneita valmistui kaikkiaan 7781 kpl. Joten en kyllä pitäisi sitä "tilauskoneena" vaan De Havillandin omana ideana, joka melkein jäi toteuttamatta.

karvaperze kirjoitti:

Mosquiton kanssa vastaanvalaiset suoritusarvot omaa ainakin jenkkien massoittain käyttämä P-38 Lightning, joka päihitti Mosquiton jopa huippunopeudessa. Eikös se Mosquito vieläpä sattumoisin kehitty hieman P-38 ajatellen. Jos suoritusarvoja ja monikäyttöisyyttä verrataan, niin kylläpä Mosquito häviää Lightningille mennen tullen.

Lue lisää

vielä sen verran että molemmat olivat täysin toisistaan riippumattomia projekteja joiden suunnittelu aloitettiin jo ennen sotaa. kun Mosquito vihdoin Ilmailuministeriössä hyväksyttiin massatuotantoon ja sen monikäyttöisyys havaititiin se otettiin käyttöön kaikissa Brittiläisen kansanyhteisön maissa ja konetta valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa. Usa ei ottanut Mosquitoa käyttöönsä koska he ajattelivat että P-38 hoitaa samat hommat. Vaikka P38 pärjäsi hyvin tyynellämerellä, niin euroopassa jopa itse Doolitlen kerrotaan todenneen tämän olleen virhe. ehkä koneen rakenne oli jenkeille hieman llian innovatiivinen. Usa kyllä tilasi Mosquiton testilentoja varten mutta Pearl Harborin tapahtumat vesittivät tämän hankkeen ja se painui unholaan. Muuta yhteyttä en ole Mosquitolle ja P38:lle löytänyt.

propelli kirjoitti:

Mustang oli erinomainen hävittäjäkone ja nopea myös. Sitkeä uskomus että se olisi ollut nopein sarjavalmisteinen kone 2.ms aikaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esim. Me 109K oli nopeampi kuin P51 D ja sitä valmistettiin n.1500 kpl, eli varsin merkittävä määrä. Hawker Tempest oli Mustangia nopeampi matalalla ja keskikorkeuksissa vaikka huippunopeudessa jäikin muutaman kilometrin jälkeen. Tempestin tuotantomäärä n1700 konetta. P-47 M ja N mallit olivat Mustangia nopeampia, tuotantomäärät yhteensä n 2000 kpl. Nopein Mustang P-51 H ei ehtinyt mukaan taisteluihin, tuotantomäärä oli reilu 500 kpl. Myös Spitfire XIV oli nopeampi kuin aikalaisensa P-51D, tuotantomäärä n 1000kpl. Kiistely siitä mikä oli sodan paras kone on aika turhaa. Kaikilla edellämainituilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikki ne osoittivat taisteluissa olevansa erinomaisia koneita.

Jos palataan aiheeseen Mosquito, niin minulla ainakin on hieman erilainen käsitys koneen historiasta. Ensinnäkin kun minkä tahansa maan Ilmailuministeröt tilaavat ja kilpailuttavat koneita heillä on aina tietyt suoritusarvovaatimukset. Toisekseen de Havilland teki todella kovan työn ennenkuin sai Mosquitonsa tuotantoon. Vanhakantainen Ilamiluministeriö ei ollut alkuunkaan innoissaan puisesta pommikoneesta jossa ei ole yhtään konekivääriä. Kovan painin jälkeen he kuitenkin tilasivat 50 konetta sisältäen prototyypin. Kun proto oli valmis esiteltäväksi, se käänsi Ilmailuministeriön herrojan päät. Koneen suorituskyky oli kerrassaan uskomaton. Se pystyi tekemään hitaan vaakakierteen yhdellä moottorilla heti lentoonlähdön jälkeen. Tämän jälkeen tehtiin massatuotannon tilaus ja koneita valmistui kaikkiaan 7781 kpl. Joten en kyllä pitäisi sitä "tilauskoneena" vaan De Havillandin omana ideana, joka melkein jäi toteuttamatta.

Lue lisää

Mosquitoa ei tosiaan käytetty juurikaan hävittäjänä, toisinkuin Lightningia, joten eipä ihme että menestyi paremmin kun ei joutunut ilmataistelukosketukseen. Jos Mosquitoa olisi samaan tapaan käytetty koiratappelussa, niin alas se olisi tullut varmemmin kuin Lightning ja vähemmän se olisi saanut tuhoa aikaan vastustajan leirissä.
Jos jenkit olisivat tajunneet käyttää Lightningia toisentyyppisiin tehtäviin, niin sen maine olisi varmasti samalla tasolla Mosquiton kanssa. Lightningin kohdalla vika ei ollut koneessa, vaan täysin väärässä käyttötarkoituksessa ja taktiikassa.
Saat pitää illuusiosi Mosquiton ylivertaisuudesta, mutta muistuttaisin vain että vastaavia koneita oli sodanaikana muitakin ja Mosquito ei menestynyt yksilönä vaan suurena massana strategisia kohteita vastaan hieman samaan tapaan kuin Stuga.

karvaperze kirjoitti:

Mosquitoa ei tosiaan käytetty juurikaan hävittäjänä, toisinkuin Lightningia, joten eipä ihme että menestyi paremmin kun ei joutunut ilmataistelukosketukseen. Jos Mosquitoa olisi samaan tapaan käytetty koiratappelussa, niin alas se olisi tullut varmemmin kuin Lightning ja vähemmän se olisi saanut tuhoa aikaan vastustajan leirissä.
Jos jenkit olisivat tajunneet käyttää Lightningia toisentyyppisiin tehtäviin, niin sen maine olisi varmasti samalla tasolla Mosquiton kanssa. Lightningin kohdalla vika ei ollut koneessa, vaan täysin väärässä käyttötarkoituksessa ja taktiikassa.
Saat pitää illuusiosi Mosquiton ylivertaisuudesta, mutta muistuttaisin vain että vastaavia koneita oli sodanaikana muitakin ja Mosquito ei menestynyt yksilönä vaan suurena massana strategisia kohteita vastaan hieman samaan tapaan kuin Stuga.

Lue lisää

Mosquitoa käytettiin laajasti raskaana hävittäjänä, mutta ei tietenkään "koiratappeluissa" koska koneen koko asetti ja rajoitukset siihen hommaan. Jo 1940 huomattiin Bf110 kautta että raskaasta 2 moottorisesta, 2-3 hengen miehistön koneesta ei ole vastusta moderneille (siihen aikaan) yksi moottorisille ja yksipaikkaisille hävittäjille. Jos Me109:t ja Fw190 vain tavoittivat Mosquitot niin ei ollut epäselvää kumpi voitti. Toki Mosquiton vahva aseistus aiheutti sen että varomattomalle 109 pilotille saattoi tulla epämukavat oltavat. Jos Mossie ja P-38 olisi laitettu koiratappeluun samantasoisten lentäjien kanssa, melko todennäköisesti häviäjä olisi ollut Mosquito. Pommittajien torjunnassa se oli hyvä, samoin kuin yöhävittäjänä jahtaamassa sakujen yöhävittäjiä. Mossien ja P38:n vertaileminen on sinänsä turhaa, koska ne olivat alunperin suunniteltu eri tarkoituksiin. Molemmat olivat omaperäisiä ratkaisuja, toinen oli PUINEN pommikone ilman ampumoja ja toinen oli 2 moottorinen 1 paikkainen hävittäjä. En ole mikään Mosquito-fani, mutta faktat on vain hyväksyttävä. Lue ensin artikkeli englanninkielisestä Wikipediasta, niin sillä pääsee hyvin alkuun, kirjallisuuttakin on koneesta julkaistu paljon. Koneen onnistuneisuudesta kertoo sekin että se varsinainen piikki Göringin perseessä.

P-38 oli hyvä kone sekin, vaikka puutteita olikin se täytti ruutunsa erinomaisesti, varsinkin japanilaisia vastaan. Suorituskykynsä vuoksi se antoi huutia japseille mennen tullen. Tästä esimerkkinä on parhaan jenkkiässän Richard Bongin 40 pudotusta. Mutta kun se tuotiin suurin odotuksin eurooppaan ja välimerelle se ei ollutkaan enää niin hyvä. Saksalaishävittäjät olivat suorituskykyisempiä kuin japanilaiset, ja koneen koko teki siiitä liian kömpelön hävittäjätaisteluihin. "Hit and run" taktiikalla sillä pärjäsi mutta kaartelemaan ei parannut jäädä. Kun suorituskykyetua ei enään ollut, se vedettiin vähitellen pois hävittäjälaivueista. P-38 oli suunniteltu 1 paikkaiseksi, joten sen soveltuvuus yöhävittäjäksi tai pommikoneeksi oli rajoitettua. Toki P38 tehtiin myös 2 paikkainen yöhävittäjämalli, mutta se ei tiettävästi nähnyt äksöniä toisen suuren kapinan aikaan. Euroopassa P-38 jäi vain ikäänkuin väliinputoajaksi.

Pidän yllä illuusiotani Mosquiton erinomaisuudesta, vaikka vastaavanlaisia koneita oli muitakin. Vaikka tuo jo mainittu Ju88. Lisäksi kannattaa mainita varmaan venäläisten Pe-2. Alkuperäinen pointtini olikin että vaikka Mosquito oli rakennettu puusta se ei ollut takapajuinen vaan hyvinkin moderni ja innovatiivinen konsepti. Omassa kategoriassaan sodan parhaita luomuksia.

propelli kirjoitti:

Mosquitoa käytettiin laajasti raskaana hävittäjänä, mutta ei tietenkään "koiratappeluissa" koska koneen koko asetti ja rajoitukset siihen hommaan. Jo 1940 huomattiin Bf110 kautta että raskaasta 2 moottorisesta, 2-3 hengen miehistön koneesta ei ole vastusta moderneille (siihen aikaan) yksi moottorisille ja yksipaikkaisille hävittäjille. Jos Me109:t ja Fw190 vain tavoittivat Mosquitot niin ei ollut epäselvää kumpi voitti. Toki Mosquiton vahva aseistus aiheutti sen että varomattomalle 109 pilotille saattoi tulla epämukavat oltavat. Jos Mossie ja P-38 olisi laitettu koiratappeluun samantasoisten lentäjien kanssa, melko todennäköisesti häviäjä olisi ollut Mosquito. Pommittajien torjunnassa se oli hyvä, samoin kuin yöhävittäjänä jahtaamassa sakujen yöhävittäjiä. Mossien ja P38:n vertaileminen on sinänsä turhaa, koska ne olivat alunperin suunniteltu eri tarkoituksiin. Molemmat olivat omaperäisiä ratkaisuja, toinen oli PUINEN pommikone ilman ampumoja ja toinen oli 2 moottorinen 1 paikkainen hävittäjä. En ole mikään Mosquito-fani, mutta faktat on vain hyväksyttävä. Lue ensin artikkeli englanninkielisestä Wikipediasta, niin sillä pääsee hyvin alkuun, kirjallisuuttakin on koneesta julkaistu paljon. Koneen onnistuneisuudesta kertoo sekin että se varsinainen piikki Göringin perseessä.

P-38 oli hyvä kone sekin, vaikka puutteita olikin se täytti ruutunsa erinomaisesti, varsinkin japanilaisia vastaan. Suorituskykynsä vuoksi se antoi huutia japseille mennen tullen. Tästä esimerkkinä on parhaan jenkkiässän Richard Bongin 40 pudotusta. Mutta kun se tuotiin suurin odotuksin eurooppaan ja välimerelle se ei ollutkaan enää niin hyvä. Saksalaishävittäjät olivat suorituskykyisempiä kuin japanilaiset, ja koneen koko teki siiitä liian kömpelön hävittäjätaisteluihin. "Hit and run" taktiikalla sillä pärjäsi mutta kaartelemaan ei parannut jäädä. Kun suorituskykyetua ei enään ollut, se vedettiin vähitellen pois hävittäjälaivueista. P-38 oli suunniteltu 1 paikkaiseksi, joten sen soveltuvuus yöhävittäjäksi tai pommikoneeksi oli rajoitettua. Toki P38 tehtiin myös 2 paikkainen yöhävittäjämalli, mutta se ei tiettävästi nähnyt äksöniä toisen suuren kapinan aikaan. Euroopassa P-38 jäi vain ikäänkuin väliinputoajaksi.

Pidän yllä illuusiotani Mosquiton erinomaisuudesta, vaikka vastaavanlaisia koneita oli muitakin. Vaikka tuo jo mainittu Ju88. Lisäksi kannattaa mainita varmaan venäläisten Pe-2. Alkuperäinen pointtini olikin että vaikka Mosquito oli rakennettu puusta se ei ollut takapajuinen vaan hyvinkin moderni ja innovatiivinen konsepti. Omassa kategoriassaan sodan parhaita luomuksia.

Lue lisää

Tuo Mosquitoa käsittelevä englanninkielinen artikkeli wikipediassa on näköjään melkoista ylistystä alusta loppuun. Taas tuli todistettua wikipedian suurin heikkous ''luotettavan tiedon takeena,'' joka näkyy siinä että kaikenmaailman muka-kaikkitietävät kahelit käyvät markkinoimassa omia saavutuksiaan ja muokkaavat siinä samalla historiaa omia tarkoitusperiään ajatellen. Tässä tapauksessa britit ovat näemmä käyneet ylistämässä Mosquitoa, eivätkä ole maininneet niitä huonoja puolia tasavertaisesti muihin koneisiin nähden. Jos tosiaan aiot suhtautua wikipedian tietoihin noin luottavaisesti, niin toimit aika typerästi koska kyseinen sivusto antaa kenen tahansa käydä muokkaamassa sivuja haluamansa näköiseksi. Tiedon muuttamiseen riittää usein että riittävän moni puoltaa uutta tietoa, joka toisinsanoen tarkoittaa sitä että yksi ja sama henkilö voi muuttaa sivustoa kirjautumalla eri käyttäjätunnuksilla palveluun. Sivuja ei tarkisteta riittävän usein, josta johtuen suurin osa tiedoista on enemmän tai vähemmän perättömiä, kyseenalaisia ja perustuen huhu-puheille.

Myönnän että Mosquito on ylivoimaisesti toisen maailmansodan parhaimmistoa lentokoneiden saralla, mutta vähän kyllä kiehuttaa nuo wikipedian ''sadut,'' joissa liittoutuneiden (eritoten brittien) aseita kehutaan maasta taivaisiin. Olikohan se Sherman-tankkia käsittelevä artikkeli, jossa se mukamas olisi ollut paras tankki sodan aikana, vaikka tosiasiassa se oli lähinnä sitä keskivertoa.

karvaperze kirjoitti:

Tuo Mosquitoa käsittelevä englanninkielinen artikkeli wikipediassa on näköjään melkoista ylistystä alusta loppuun. Taas tuli todistettua wikipedian suurin heikkous ''luotettavan tiedon takeena,'' joka näkyy siinä että kaikenmaailman muka-kaikkitietävät kahelit käyvät markkinoimassa omia saavutuksiaan ja muokkaavat siinä samalla historiaa omia tarkoitusperiään ajatellen. Tässä tapauksessa britit ovat näemmä käyneet ylistämässä Mosquitoa, eivätkä ole maininneet niitä huonoja puolia tasavertaisesti muihin koneisiin nähden. Jos tosiaan aiot suhtautua wikipedian tietoihin noin luottavaisesti, niin toimit aika typerästi koska kyseinen sivusto antaa kenen tahansa käydä muokkaamassa sivuja haluamansa näköiseksi. Tiedon muuttamiseen riittää usein että riittävän moni puoltaa uutta tietoa, joka toisinsanoen tarkoittaa sitä että yksi ja sama henkilö voi muuttaa sivustoa kirjautumalla eri käyttäjätunnuksilla palveluun. Sivuja ei tarkisteta riittävän usein, josta johtuen suurin osa tiedoista on enemmän tai vähemmän perättömiä, kyseenalaisia ja perustuen huhu-puheille.

Myönnän että Mosquito on ylivoimaisesti toisen maailmansodan parhaimmistoa lentokoneiden saralla, mutta vähän kyllä kiehuttaa nuo wikipedian ''sadut,'' joissa liittoutuneiden (eritoten brittien) aseita kehutaan maasta taivaisiin. Olikohan se Sherman-tankkia käsittelevä artikkeli, jossa se mukamas olisi ollut paras tankki sodan aikana, vaikka tosiasiassa se oli lähinnä sitä keskivertoa.

Lue lisää

pitää olla päällä varsinkin wikiä selaillessa, mutta tietyt faktat sieltä löytyy kyllä. Olen kyllä tavannut muutaman teoksen ko. koneesta, mutta en läheskään kaikkia. Kirjoitusmuoto voi olla wikissä joskus "hieman" ylistävää, mutta kuitenkin valmis artikkeli ilman huomautuksia "citation needed" perustuu kuitenkin johonkin lähteeseen joka on mainittu sivun lopussa. By the way wikistä löytyy kyllä mielestäni varsin hyvä artikkeli myös Me262:sta, jossa on näkökantoja monelta kantilta. En tietysti osaa sanoa läpikotaisin wikin paikkaansapitävyyttä, mutta näissä asioissa, mitä olen itsekin paljon lukenut, luulen pystyväni erottamaan faktat fiktiosta ja markkinapuheesta. Typeräkin olen varmasti ainakin aika ajoin, ja varmasti useinkin ainakin vaimoni mielestä. Suomenkielisessä wikissä oli muuten joskus vuosia sitten Erich Hartmannia koskevassa artikkelissa seuraavanlainen teksti;"...Hartmann ei menettänyt taistelussa yhtään siipimiestä, mikä oli yllättävää, sillä Luftwaffessa muodostelman johtajat keräsivät voitot siipimiesten uhrautuessa." Sille joka yhtään on Luftwaffesta lukenut, tämä oli korkkari kamaa mutta aika pian se sieltä poistui. wikiä tulee käytettyä lähteenä varsinkin nyt kun on mökillä, eikä oman kirjahyllyyn ääressä.

No, pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen että Mosquito kuitenkin erittäin hyvä kone omalla sarallaan vaikka olikin tehty puusta. Itseäni kiinnostaa enemmän tuo ilmasota ja koneet tuolta sakemannien näkökannasta, joten seuraavaksi voisimme vaikka keskustella tuon paljon parjatun Me109:n ominaisuuksista ja merkityksestä, mutta pitäisiköhän sille avata oma ketju, koska tämä ketjuhan käsitteli P-47:aa rynnäkkökoneena?

Me Again kirjoitti:

Myrskylintu oli luemma jo liian nopea maatalouskoneeksi. Siihen osuminen ilmatorjunnalla oli hankalaa, mutta koneella itsellään oli osumisessa samaten omat vikansa. Tavallisilla potkuripärisijoilläkin oli suuria hankaluuksia osua kohteisiin niin tällä vielä...

Lue lisää

kyllä yhdyn. Me 262 oli suunniteltu hävittäjäksi eikä pommittajaksi tai hävittäjäpommittajaksi. Siittä puuttuivat kunnolliset pommitustähtäimet ja osumatarkkuus oli muutenkin parhaimmillaan kehnoa. Tietysti lukumäärän lisääminen olisi tuonut tuloksia, mutta kun niitä ei saatu ilmaan kuin kourallinen kerrallaan. Me 262 pystyi kantamaan vain kahta pommia kerrallaan, joten mattopommituskaan ei tullut kysymykseen. Koneella oli toki tykkien myötä raskas iskukyky, mutta osumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Nopeuden pudotus taas teki siitä haavoittuvan ilmatorjunnalle ja hävittäjille, joten on ymmärrettävää etteivät Sturmvogel-pilotit aikailleet kohteen yläpuolella. Paljon onnistuneempi 262 oli ilmasta ilmaan toiminnassa mihin se oli suunniteltu. Paperilla koneen arvot vaikuttavat ylivoimaisilta, mitä ne tietysti olivatkin, mutta rynnäköintiin siitä ei oikein ollut. Pommittajaksi sakuilla oli parempikin vehje eli Arado 234.

propelli kirjoitti:

pitää olla päällä varsinkin wikiä selaillessa, mutta tietyt faktat sieltä löytyy kyllä. Olen kyllä tavannut muutaman teoksen ko. koneesta, mutta en läheskään kaikkia. Kirjoitusmuoto voi olla wikissä joskus "hieman" ylistävää, mutta kuitenkin valmis artikkeli ilman huomautuksia "citation needed" perustuu kuitenkin johonkin lähteeseen joka on mainittu sivun lopussa. By the way wikistä löytyy kyllä mielestäni varsin hyvä artikkeli myös Me262:sta, jossa on näkökantoja monelta kantilta. En tietysti osaa sanoa läpikotaisin wikin paikkaansapitävyyttä, mutta näissä asioissa, mitä olen itsekin paljon lukenut, luulen pystyväni erottamaan faktat fiktiosta ja markkinapuheesta. Typeräkin olen varmasti ainakin aika ajoin, ja varmasti useinkin ainakin vaimoni mielestä. Suomenkielisessä wikissä oli muuten joskus vuosia sitten Erich Hartmannia koskevassa artikkelissa seuraavanlainen teksti;"...Hartmann ei menettänyt taistelussa yhtään siipimiestä, mikä oli yllättävää, sillä Luftwaffessa muodostelman johtajat keräsivät voitot siipimiesten uhrautuessa." Sille joka yhtään on Luftwaffesta lukenut, tämä oli korkkari kamaa mutta aika pian se sieltä poistui. wikiä tulee käytettyä lähteenä varsinkin nyt kun on mökillä, eikä oman kirjahyllyyn ääressä.

No, pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen että Mosquito kuitenkin erittäin hyvä kone omalla sarallaan vaikka olikin tehty puusta. Itseäni kiinnostaa enemmän tuo ilmasota ja koneet tuolta sakemannien näkökannasta, joten seuraavaksi voisimme vaikka keskustella tuon paljon parjatun Me109:n ominaisuuksista ja merkityksestä, mutta pitäisiköhän sille avata oma ketju, koska tämä ketjuhan käsitteli P-47:aa rynnäkkökoneena?

Lue lisää

Ainakin mitä näiltä videoilta voi päätellä..
replica: http://www.youtube.com/watch?v=RYXd60D_kgQ
ja oikea: http://www.youtube.com/watch?v=x9MA4PRsZ5c
Aika hyvin näyttää pysyvän ilmassa vielä 65 vuoden jälkeenkin.

karvaperze kirjoitti:

Ainakin mitä näiltä videoilta voi päätellä..
replica: http://www.youtube.com/watch?v=RYXd60D_kgQ
ja oikea: http://www.youtube.com/watch?v=x9MA4PRsZ5c
Aika hyvin näyttää pysyvän ilmassa vielä 65 vuoden jälkeenkin.

Lue lisää

tosiaankin tuo 262. Molemmissa pätkissä esiintyvät koneet ovat replikoja, tai uustuotantoa. Alkuperäisiä koneita ei lentokunnossa ole, saati sitten moottoreita. Tuohon on laitettu GE: turbiinit. Lisää infia tuolta: http://www.stormbirds.com/project/index.html

propelli kirjoitti:

kyllä yhdyn. Me 262 oli suunniteltu hävittäjäksi eikä pommittajaksi tai hävittäjäpommittajaksi. Siittä puuttuivat kunnolliset pommitustähtäimet ja osumatarkkuus oli muutenkin parhaimmillaan kehnoa. Tietysti lukumäärän lisääminen olisi tuonut tuloksia, mutta kun niitä ei saatu ilmaan kuin kourallinen kerrallaan. Me 262 pystyi kantamaan vain kahta pommia kerrallaan, joten mattopommituskaan ei tullut kysymykseen. Koneella oli toki tykkien myötä raskas iskukyky, mutta osumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Nopeuden pudotus taas teki siitä haavoittuvan ilmatorjunnalle ja hävittäjille, joten on ymmärrettävää etteivät Sturmvogel-pilotit aikailleet kohteen yläpuolella. Paljon onnistuneempi 262 oli ilmasta ilmaan toiminnassa mihin se oli suunniteltu. Paperilla koneen arvot vaikuttavat ylivoimaisilta, mitä ne tietysti olivatkin, mutta rynnäköintiin siitä ei oikein ollut. Pommittajaksi sakuilla oli parempikin vehje eli Arado 234.

Lue lisää

Mietin hiukan käsitettä "ilmataistelu". Mistään mielikuvituksellisesta richthofenmaisesta taistelusta tuskin on ollut kysymys, suihkukone piti yllättää. Pierre Clostermann kirjoitti teoksessaan "Taivaalla palaa", että nopeita Tempest-koneita käytettiin 262:n jahtaamiseen ja konetta mieluusti seurattiin, kun se oli palaamassa tehtävältä ja aloitti laskua.

Jälleen pöljäilen vain huonon muistini varassa, mutta minulle on jäänyt käsitys, että Clostermann itse osallistui näihin "rottajahteihin".

Control Tower kirjoitti:

Mietin hiukan käsitettä "ilmataistelu". Mistään mielikuvituksellisesta richthofenmaisesta taistelusta tuskin on ollut kysymys, suihkukone piti yllättää. Pierre Clostermann kirjoitti teoksessaan "Taivaalla palaa", että nopeita Tempest-koneita käytettiin 262:n jahtaamiseen ja konetta mieluusti seurattiin, kun se oli palaamassa tehtävältä ja aloitti laskua.

Jälleen pöljäilen vain huonon muistini varassa, mutta minulle on jäänyt käsitys, että Clostermann itse osallistui näihin "rottajahteihin".

Lue lisää

Me 262 oli kuitenkin n180 km/t nopeampi, joten sen kiinnisaaminen oli vaikeaa, eivätkä sakut ymmerrettävästi jääneet kaartelemaan ja kerjäämään verta nenästään. Koska ylhäällä kiinnisaaminen oli vaikeaa alkoivat liitoutuneet partioimaan suihkarien kenttien lähellä. Toki ilmatorjuntaa 262 reiteille lisättiin ja saksalaisten potkurihävittäjätkin partioivat siellä, joten myöskin liittoutuneiden tappiot olivat suuret.

Kyllä Clostermann osallistui näihin jahteitin. Clostermann oli lentänyt 262:lla sodan jälkeen ja piti sitä liian vaikesti hallittavana. Mutta kuitenkin näillä suihkareilla ammuttiin paljon koneita alas.

karvaperze kirjoitti:

Hävittäjistä mainittakoon Messerschmitt Bf 109, joka on ilmailuhistorian eniten valmistettu hävittäjälentokone. Koneella saavutettiin sekä konetyyppi- että lentäjäkohtainen maailmanennätys ilmavoittojen määrässä. Sillä on myös konetyyppi- ja lentäjäkohtainen Suomen ennätys ilmavoitoissa.
Sitten on North American P-51 Mustang, joka oli paitsi ylivoimainen hävittäjä; myös nopein toisen maailmansodan aikainen potkurikone.

pommikoneista mainittakoon Junkers Ju 88, joka oli saksalaisen Hugo Junkersin perustaman Junkers Flugzeug- und Motorenwerke AG:n vuosina 1938-1945 valmistama kaksimoottorinen, kokometallirakenteinen syöksy- ja vaakapommituskone. Koneen erikoisuutena oli, että se suunniteltiin alun perin nopeaksi vaakapommituskoneeksi ja syöksypommitusominaisuudet lisättiin vasta myöhemmin, Espanjan sisällissodassa ensimmäisen kerran taistelussa käytetyn Junkers Ju 87:n menestyksen innoittamana. Konetta käytettiin koko toisen maailmansodan ajan pommitustehtävien lisäksi raskaana hävittäjänä, yöhävittäjänä, kaukotiedustelukoneena, panssarintorjuntatehtävissä ja torpedokoneena. Käyttäjinä olivat Saksan ilmavoimien Luftwaffen lisäksi Suomen ilmavoimat sekä Romanian, Unkarin, Italian ja Ranskan ilmavoimat. Kone säilytti asemansa kaikilla rintamilla sodan loppuun asti, ja sitä pidetään yleisesti toisen maailmansodan parhaimpiin kuuluvana keskiraskaana pommittajana.

Lue lisää

Toisen maailmansodan nopein potkurihävittäjä oli eräs FW Ta 152:n versioista. Myös monet FW 190D:n versiot olivat selvästi P-51D:tä nopeampia...

Tsuppiduppi kirjoitti:

Toisen maailmansodan nopein potkurihävittäjä oli eräs FW Ta 152:n versioista. Myös monet FW 190D:n versiot olivat selvästi P-51D:tä nopeampia...

myös P-47 Mustang.

Nopeimmaksi mainitaa kirjoitti:

myös P-47 Mustang.

P-47 Mustang..........

ehkei sentään kirjoitti:

P-47 Mustang..........

Piti sanoa P-51D Mustang, mutta ei se tainnut nopein ollakaan...

propelli kirjoitti:

Vaikea tuohon on sanoa mitään. Mikä tekee rynnäkkökoneesta parhaan? Aseistuksen määrä? Nopeus? Lento-ominaisuudet? Tähtäinlaittet ovat myös tärkeät. Jos lähdetään aseistuskilpaan niin esim Mosquito on vahvoilla; 4x20mm tykki 4x0.303 kk pommit raketit. Paljon kovempi iskuvoima. Myös FW190 löytyi tulivoimaa; 4x20mm tkki ja 2x12.7mm kk pommeja tai raketteja. Lisäksi FW190 oli parempi mahdollisessa hävittäjätaistelussa matalalla ja keskikorkeuksilla. Aseistuksesta ei toki ole hyötyä mikäli sillä ei osu mihinkään. P-47 sopi hyvin rynnäkkökoneeksi koska se oli tukeva ja kesti ilmajäähdytteisyysden vuoksi paljon osumia. samoin FW190. Molemmat saattoivat myös tarpeentullen puolustaa itseään vihollisen hävittäjiltä. Tämän vuoksi esim saksan maataistelulentäjät kokosivat huimia ilmavoittomääriä, koska he joutuivat itse järjestämään oman hävittäjäsuojansa. Varmasti P47 oli hyvä rynnäkkökone koska sitä laajasti siinä hommassa käytettiin. Mutta niin käytettiin myös Typhoonia, Tempestiä, jopa Spitfirea ja Mustangia. listaan voi lisätä Lightningin ja P40:n. Mutta eiköhän puhtssati rynnäköintiin ja maamaaleja vastaan parempia olleet esim Douglas a-20 Havoc ja a-26 Invader.

Lue lisää

ei sakemannien hävíttäjät monta kertaa hyökänneet edestäkäsin lockheed lightingin kimppuun kun näkivävät miten siin kävi, suunnilleen kerran liipasimista ja focke tai 109 oli tuhannen päreinä sama thunderboltilta, mustangilla päihitti suihkareita lukuunottamatta mennen tullen minkä saksalaisten hävittäjän tahansa, jos pilotti kykeni käsittelemään sitä sen mukaan kun siinä ominaisuuksia riitti en tiedä oiko corsaireja Euroopassa mutta sillä ois kait tiputtanut helposti 109 tai 190 mut tietysti 190d versiot olis olleet kova pala mut mersuun verratuna corsair ois ollut varmaan ylitehoinen tuntui että akselivaltojen ilmaherruus kääntyi laskuun kaikilla rintamilla sakut ja japsit alko valahtaa kummasti jenkit sai varmaan melkein lyödä vetoa v 1943 kesä syksystä eteenpäin et kuin monta japsi zekeä sun muuta ne ampuu alas kun ne sai hellcatit ja wildcatit ekana hetkenä 30 zeroa alas yhden hellcatin menetyksellä ja tarawanin taistelussa 100 zeroa muutaman hellcatin menetyksellä joku 5300 zeroa kaikenkaikkiaan en tosin tiedä milläajalla ja millä kaikilla koneilla ne ei kerinneet tuhoamaan niitä niin paljon kuin ois pystyneet corsair 717 km h 6 kert 0.50 browning whistling death oi kiikutellu focke 190d mallin perässä miten päin tahaan mut matala taistelu oli tietysti vähän ongelma thunderboltille ei kai hitailla taittunu yhtä hyvin kuin nopeilla

karvaperze kirjoitti:

Tuo Mosquitoa käsittelevä englanninkielinen artikkeli wikipediassa on näköjään melkoista ylistystä alusta loppuun. Taas tuli todistettua wikipedian suurin heikkous ''luotettavan tiedon takeena,'' joka näkyy siinä että kaikenmaailman muka-kaikkitietävät kahelit käyvät markkinoimassa omia saavutuksiaan ja muokkaavat siinä samalla historiaa omia tarkoitusperiään ajatellen. Tässä tapauksessa britit ovat näemmä käyneet ylistämässä Mosquitoa, eivätkä ole maininneet niitä huonoja puolia tasavertaisesti muihin koneisiin nähden. Jos tosiaan aiot suhtautua wikipedian tietoihin noin luottavaisesti, niin toimit aika typerästi koska kyseinen sivusto antaa kenen tahansa käydä muokkaamassa sivuja haluamansa näköiseksi. Tiedon muuttamiseen riittää usein että riittävän moni puoltaa uutta tietoa, joka toisinsanoen tarkoittaa sitä että yksi ja sama henkilö voi muuttaa sivustoa kirjautumalla eri käyttäjätunnuksilla palveluun. Sivuja ei tarkisteta riittävän usein, josta johtuen suurin osa tiedoista on enemmän tai vähemmän perättömiä, kyseenalaisia ja perustuen huhu-puheille.

Myönnän että Mosquito on ylivoimaisesti toisen maailmansodan parhaimmistoa lentokoneiden saralla, mutta vähän kyllä kiehuttaa nuo wikipedian ''sadut,'' joissa liittoutuneiden (eritoten brittien) aseita kehutaan maasta taivaisiin. Olikohan se Sherman-tankkia käsittelevä artikkeli, jossa se mukamas olisi ollut paras tankki sodan aikana, vaikka tosiasiassa se oli lähinnä sitä keskivertoa.

Lue lisää

shermanit oli japanilaisia vastaan kuninkaita kygot sun muut ei mahtaneet mitään shermaneille japsi panssarointi 8-26mm 76mm tykin panssarikranaatti oli turhaa haaskausta japsi vaunuun ei ois tarttenut ku 40.50mm tykin tornissa ehkä panssarintorjuntakiväärin 20 mm joskus shermanin skode meni niin kovaa läpi kokonaan japsitankista ettei se edes räjähtänyt, 76mm ku latas kygoon ni se oli aivan paskana koko vaunu ei juossu enää ukkoa ulos kentälle liekit mantteleissa niit ois hyödyttäny varmaan enemmän se ku ne ois tehny ne vaunut puusta niin ku zerot

tasoitus kirjoitti:

ei sakemannien hävíttäjät monta kertaa hyökänneet edestäkäsin lockheed lightingin kimppuun kun näkivävät miten siin kävi, suunnilleen kerran liipasimista ja focke tai 109 oli tuhannen päreinä sama thunderboltilta, mustangilla päihitti suihkareita lukuunottamatta mennen tullen minkä saksalaisten hävittäjän tahansa, jos pilotti kykeni käsittelemään sitä sen mukaan kun siinä ominaisuuksia riitti en tiedä oiko corsaireja Euroopassa mutta sillä ois kait tiputtanut helposti 109 tai 190 mut tietysti 190d versiot olis olleet kova pala mut mersuun verratuna corsair ois ollut varmaan ylitehoinen tuntui että akselivaltojen ilmaherruus kääntyi laskuun kaikilla rintamilla sakut ja japsit alko valahtaa kummasti jenkit sai varmaan melkein lyödä vetoa v 1943 kesä syksystä eteenpäin et kuin monta japsi zekeä sun muuta ne ampuu alas kun ne sai hellcatit ja wildcatit ekana hetkenä 30 zeroa alas yhden hellcatin menetyksellä ja tarawanin taistelussa 100 zeroa muutaman hellcatin menetyksellä joku 5300 zeroa kaikenkaikkiaan en tosin tiedä milläajalla ja millä kaikilla koneilla ne ei kerinneet tuhoamaan niitä niin paljon kuin ois pystyneet corsair 717 km h 6 kert 0.50 browning whistling death oi kiikutellu focke 190d mallin perässä miten päin tahaan mut matala taistelu oli tietysti vähän ongelma thunderboltille ei kai hitailla taittunu yhtä hyvin kuin nopeilla

Lue lisää

Ei ole eka kerta kun tän lapsukaisen tekstejä lukiessa tulee hiki. Kova on yritys, vaikka ymmärrys ainakin toistaiseksi pyöreä nolla.

propelli kirjoitti:

olivat valmiina jo keväällä -43, kuten koko konekin olisi ollut valmis sarjatuotantoon. Mutta kun viivytyksiä tuli poliittiselta taholta ja em. metallit ohjattiin sukellusveneisiin ja v2-projektiin, niin moottorit jouduttiin suunnittelemaan uudelleen niin että valmistuksessa voitiin käyttää terästä. Tästä syntyi lopullinen moottoriversio Jumo004b, joka ei koskaan päässyt samaan luotettavuuteen kuin 004, mikä sekään nyt ei ilmeisesti ollut luotettavuuden huippu ainakaan nykymittapuun mukaan. Saksa siis kyllä sai tarvitsemiaan metalleja, mutta ei riittävästi kaikille. Jälkiviisaana voi todeta että metallien ohjaaminen suihkukoneisiin olisi ollut varmastikin järkevämpää kuin niiden laittaminen v2:een. Vuonna -43 materiaaleja olisi saattanut olla vielä kaikille , mutta ei enään vuonna -44.

-44 raakainepula oli jo niin kova, että myös Me109k:n pyrstökin valmistettiin jo puusta. FW Ta 152 oli suora jatkumo FW190 D-9 mallille, mutta tuotantovaikeudet pitivät valmistusmäärät pieninä. Ta 152 lukumäärän olisi pitänyt huomattava, ennenkuin sillä olisi ollut vaikutusta liitoutuneiden ilmatoimintaan. Sen sijaan Ta 183 olisi ollut merkittävä kone mikäli sota olisi pitkittynyt. Siitä oli valmiina 16 protoa ja ilmeiseti toimi esikuvana lähes kaikille varhaisille suihkuhävittäjille, kuten myös Messerschmittin P. 1101.

Itseasiassa FW190F ja G malleista poistettiin siipitykit joilloin aseistukseksi jäi "vain" 2 20mm tykkiä ja 2 13mm konekivääriä. Tykkien sijaan lisättiin pommeja ja panssarointia.

Vaikka monet päätökset tuntuvatkin oudoilta, niin olen kanssasi samaa mieltä siitä että tuotantomäärät olivat tärkeitä koska koneita tuhoitui paljon. Suurimman virheen Saksa teki siinä kun ei ottanut ME262 tuotantoon heti kun se oli valmis. 500-600 operaatiovalmista Me262 konetta 1944 alkupuoliskolla olisi saanut ilmataistelut näyttämään aivan toisenlaisilta. Mutta panostaminen viimeisten potkurihävittäjien versioihin tuotantomäärien huomattavalla putoamisella olsi ollut väärä ratkaisu. Koska potkurihävittäjien rajat alkoivat jo tulla vastaan.

Lue lisää

Tämä nimimerkki propellin kirjoitus on täyttä scifiä:

"-44 raakainepula oli jo niin kova, että myös Me109k:n pyrstökin valmistettiin jo puusta. FW Ta 152 oli suora jatkumo FW190 D-9 mallille, mutta tuotantovaikeudet pitivät valmistusmäärät pieninä. Ta 152 lukumäärän olisi pitänyt huomattava, ennenkuin sillä olisi ollut vaikutusta liitoutuneiden ilmatoimintaan."

Todellisuudessa Saksan hävittäjätuotanto pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1944 ja viimeisen sotavuoden aikana Saksan teollisuus sylki peräti 16 000 Focke-Wulf 190ä ja 17 000 Messerschmitt 109ä. Tuota Ta 152 -mallia ei montaa kymmentä valmistettu, mutta syynä ei ollut raaka-ainepula, vaan se, että koneen sarjatuotanto alkoi alle kaksi kuukautta ennen sodan loppumista ja siinä vaiheessa taistelut olivat jo siirtyneet Saksan emäalueille. Sama tilanne oli myös Fw 190D-11 -mallin suhteen. Ta 152H ja Fw 190D-11 olivat pienissä määrin taistelukäytössä sodan viimeisen kuukauden aikana.
Samoin jenkeiltä nämä tämän P-47 Thunderboltin M ja N -versiot ehtivät vain hyvin rajoitettuun käyttöön ennen sodan loppumista. M -versiota oli taistelukäytössä rapiat 30 kappaletta ja N -versiota oli Tyynenmeren rintamalla käytössä ehkä tuplat tuon.

Saksan hävittäjäaseen suuri massa viimeisen vuoden aikana koostui 109G-14, G-14/AS ja G-10 -koneista sekä Fw 190A-8 ja A-9 -koneista ja niiden hävittäjäpommittaja- ja rynnäkkökoneversioista. Näiden lisäksi oli runsaasti 109K-4, 190D-9 ja Me 262 -hävittäjiä ja vanhoja 109G-6 ja G-6/AS -malleja sekä vanhoja malleja Fw 190sta.

propelli kirjoitti:

Mustang oli erinomainen hävittäjäkone ja nopea myös. Sitkeä uskomus että se olisi ollut nopein sarjavalmisteinen kone 2.ms aikaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esim. Me 109K oli nopeampi kuin P51 D ja sitä valmistettiin n.1500 kpl, eli varsin merkittävä määrä. Hawker Tempest oli Mustangia nopeampi matalalla ja keskikorkeuksissa vaikka huippunopeudessa jäikin muutaman kilometrin jälkeen. Tempestin tuotantomäärä n1700 konetta. P-47 M ja N mallit olivat Mustangia nopeampia, tuotantomäärät yhteensä n 2000 kpl. Nopein Mustang P-51 H ei ehtinyt mukaan taisteluihin, tuotantomäärä oli reilu 500 kpl. Myös Spitfire XIV oli nopeampi kuin aikalaisensa P-51D, tuotantomäärä n 1000kpl. Kiistely siitä mikä oli sodan paras kone on aika turhaa. Kaikilla edellämainituilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikki ne osoittivat taisteluissa olevansa erinomaisia koneita.

Jos palataan aiheeseen Mosquito, niin minulla ainakin on hieman erilainen käsitys koneen historiasta. Ensinnäkin kun minkä tahansa maan Ilmailuministeröt tilaavat ja kilpailuttavat koneita heillä on aina tietyt suoritusarvovaatimukset. Toisekseen de Havilland teki todella kovan työn ennenkuin sai Mosquitonsa tuotantoon. Vanhakantainen Ilamiluministeriö ei ollut alkuunkaan innoissaan puisesta pommikoneesta jossa ei ole yhtään konekivääriä. Kovan painin jälkeen he kuitenkin tilasivat 50 konetta sisältäen prototyypin. Kun proto oli valmis esiteltäväksi, se käänsi Ilmailuministeriön herrojan päät. Koneen suorituskyky oli kerrassaan uskomaton. Se pystyi tekemään hitaan vaakakierteen yhdellä moottorilla heti lentoonlähdön jälkeen. Tämän jälkeen tehtiin massatuotannon tilaus ja koneita valmistui kaikkiaan 7781 kpl. Joten en kyllä pitäisi sitä "tilauskoneena" vaan De Havillandin omana ideana, joka melkein jäi toteuttamatta.

Lue lisää

Tämäkin on aika harhaanjohtavaa tekstiä nimimerkki propellilta:

"Mustang oli erinomainen hävittäjäkone ja nopea myös. Sitkeä uskomus että se olisi ollut nopein sarjavalmisteinen kone 2.ms aikaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esim. Me 109K oli nopeampi kuin P51 D ja sitä valmistettiin n.1500 kpl, eli varsin merkittävä määrä. Hawker Tempest oli Mustangia nopeampi matalalla ja keskikorkeuksissa vaikka huippunopeudessa jäikin muutaman kilometrin jälkeen. Tempestin tuotantomäärä n1700 konetta. P-47 M ja N mallit olivat Mustangia nopeampia, tuotantomäärät yhteensä n 2000 kpl. Nopein Mustang P-51 H ei ehtinyt mukaan taisteluihin, tuotantomäärä oli reilu 500 kpl. Myös Spitfire XIV oli nopeampi kuin aikalaisensa P-51D, tuotantomäärä n 1000kpl. Kiistely siitä mikä oli sodan paras kone on aika turhaa. Kaikilla edellämainituilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikki ne osoittivat taisteluissa olevansa erinomaisia koneita."

Viestistä saa sellaisen kuvan, että P-47 M ja N -mallit olisivat olleet laajamittaisessa käytössä jo sodan aikana. Näin ei tosiaankaan ollut, vaan niiden tuotanto tapahtui enimmäkseen sodan päätyttyä kuten asia oli myös P-51H:n kohdalla. Spitfire XIV -konetta oli jo sodan aikana käytössä useampi sata kappaletta.

Nopein taistelukäytössä ollut yksimoottorinen potkurivehje oli Ta 152H, kakkosena tuli P-47M ja kolmosena P-47N, tai Fw 190D-11.
Nopein laajamittaisessa käytössä ollut kone oli joko Bf 109K-4, tai Spitfire XIV ja kolmosena tuli F4U-4 Corsair.

tasoitus kirjoitti:

ei sakemannien hävíttäjät monta kertaa hyökänneet edestäkäsin lockheed lightingin kimppuun kun näkivävät miten siin kävi, suunnilleen kerran liipasimista ja focke tai 109 oli tuhannen päreinä sama thunderboltilta, mustangilla päihitti suihkareita lukuunottamatta mennen tullen minkä saksalaisten hävittäjän tahansa, jos pilotti kykeni käsittelemään sitä sen mukaan kun siinä ominaisuuksia riitti en tiedä oiko corsaireja Euroopassa mutta sillä ois kait tiputtanut helposti 109 tai 190 mut tietysti 190d versiot olis olleet kova pala mut mersuun verratuna corsair ois ollut varmaan ylitehoinen tuntui että akselivaltojen ilmaherruus kääntyi laskuun kaikilla rintamilla sakut ja japsit alko valahtaa kummasti jenkit sai varmaan melkein lyödä vetoa v 1943 kesä syksystä eteenpäin et kuin monta japsi zekeä sun muuta ne ampuu alas kun ne sai hellcatit ja wildcatit ekana hetkenä 30 zeroa alas yhden hellcatin menetyksellä ja tarawanin taistelussa 100 zeroa muutaman hellcatin menetyksellä joku 5300 zeroa kaikenkaikkiaan en tosin tiedä milläajalla ja millä kaikilla koneilla ne ei kerinneet tuhoamaan niitä niin paljon kuin ois pystyneet corsair 717 km h 6 kert 0.50 browning whistling death oi kiikutellu focke 190d mallin perässä miten päin tahaan mut matala taistelu oli tietysti vähän ongelma thunderboltille ei kai hitailla taittunu yhtä hyvin kuin nopeilla

Lue lisää

"ei sakemannien hävíttäjät monta kertaa hyökänneet edestäkäsin lockheed lightingin kimppuun kun näkivävät miten siin kävi, suunnilleen kerran liipasimista ja focke tai 109 oli tuhannen päreinä sama thunderboltilta"

Focke-Wulfilla oli parempi aseistus, kuin P-38:lla. P-38 otettiin Euroopassa kokonaan pois ilmataistelukäytöstä, koska brittejä lainatakseni, P-38 kykeni taistelemaan maksimissaan kahdessa geessä, kun Fw 190 ja Bf 109 taistelivat normaalisti viidessä-kuudessa geessä.
Tyynellämerellä se pärjäsi Zerolle nopeutensa ansiosta boom & zoom taktiikoilla.

-

"mustangilla päihitti suihkareita lukuunottamatta mennen tullen minkä saksalaisten hävittäjän tahansa, jos pilotti kykeni käsittelemään sitä sen mukaan kun siinä ominaisuuksia riitti"

Mustang oli maailman paras hävittäjä elokuu 1943 - kesäkuu 1944. Vuoden 1945 puolella sitä vastassa oli jo yleisesti sitä parempia lentokoneita. Bf 109K-4 oli jo kaikilta ilmataisteluominaisuuksiltaan Mustangiin nähden ylivoimainen.

-

"mersuun verratuna corsair ois ollut varmaan ylitehoinen"

Vuoden 1943 alusta taistelukäyttöön tulleiden F4U-1:n ja Bf 109G-6:n vertailu menee kyllä siten, että mersu oli ilmataistelussa Corsairia kaikessa muussa paitsi kestävyydessä parempi. Kääntyminen meni testatessa tasan.
Vuoden 1945 alussa taistelukäyttöön tulleiden F4U-4:n ja Bf 109K-4:n vertailu menee vielä vahvemmin mersulle.

-

"jenkit sai varmaan melkein lyödä vetoa v 1943 kesä syksystä eteenpäin et kuin monta japsi zekeä sun muuta ne ampuu alas kun ne sai hellcatit ja wildcatit ekana hetkenä 30 zeroa alas yhden hellcatin menetyksellä"

Wildcat oli täysin altavastaaja Zeroa vastaan ja siksi Hellcat kehitettiin nopeasti sen korvaajaksi. Wildcat oli Pearl Harborin aikaan jenkkien uusi super-kone, mutta otti heti alusta asti niin pahasti pataan, että se oli pakko korvata mahdollisimman nopeasti.

-

" tarawanin taistelussa 100 zeroa muutaman hellcatin menetyksellä"

Eipä käyty Tarawan -taistelun yhteydessä hävittäjätaisteluita.

-

"corsair 717 km h 6 kert 0.50 browning whistling death oi kiikutellu focke 190d mallin perässä miten päin tahaan"

F4U-4:n 717km/h on saatu tyhjällä koneella, ilman ammuksia ja minimi bensalla.

kovalevy- ja vanerikoneet...

tampioiden kirjoitti:

kovalevy- ja vanerikoneet...

Hyvin upottaa vanerikone sakemannien sukellusveneen. Nöyrtyy saku kun tykit takoo ja konekiväärit takovat paattia.

Joo oli se meilläkin salaisia aseita; nimittäin tuo joulupukki rekineen, pääsiäispupu ja tietysti Väinämöinen kanteleineen päivineen, mutta kun eivät ehtineet sarjatuotantoon niin minkäs sille.

satuja.. kirjoitti:

Joo oli se meilläkin salaisia aseita; nimittäin tuo joulupukki rekineen, pääsiäispupu ja tietysti Väinämöinen kanteleineen päivineen, mutta kun eivät ehtineet sarjatuotantoon niin minkäs sille.

Lue lisää

Suomen ylivoimaisesti menestynein salainen ase sodanaikana oli pakkasukko, joka varsinkin talvisodassa näytti kyntensä ja tappoi yksin lähes kaikki kesävaatteisiin pukeutuneet ryssät jopa 40 asteen pakkasillaan, vaikka jälkeenpäin suomalainen propagandakoneisto väittikin suomalaisten hoidelleen ryssät multiin.
Vaikka pakkasukko olikin alunperin venäläinen satuhahmo, niin onneksi kierot peräpohjolan juoppohullut suomalaiset lahjoivat pakkasukon puolelleen pontikalla, koska venäjällä väkijuomat olivat loppuneet pitkällisen sisällissodan seurauksena.

Ukko oli senverran alle asevelvollisuusiän että kelpasi varikolle vartiopalvelukseen muttei vielä etulinjaan. Ja näissä hommissa komennettiin "Haunebuu"-varikolle vartijaksi. Sen verran kovat salassapitoukaasit luettiin että henki otetaan pois jos edes SODAN JÄLKEEN kertoo kellekään mitään koko höskästä. Ja salaisuutensa pitikin aivan 90-luvun alkuun.

hjuu kirjoitti:

Ukko oli senverran alle asevelvollisuusiän että kelpasi varikolle vartiopalvelukseen muttei vielä etulinjaan. Ja näissä hommissa komennettiin "Haunebuu"-varikolle vartijaksi. Sen verran kovat salassapitoukaasit luettiin että henki otetaan pois jos edes SODAN JÄLKEEN kertoo kellekään mitään koko höskästä. Ja salaisuutensa pitikin aivan 90-luvun alkuun.

Lue lisää

Vai niin. Netistäkö menit ja luit siitä ihmevempeleestä. Etkö tosiaan tiennyt että eräs nettiyhteisö keksi tuon sadun pari vuotta takaperin ja levitti natsi-ufoja netin youtubet ja muut roskasivustot täyteen. tehoaa helposti juuri tuollaisiin helppoheikkeihin, joilla ei ole omia aivoja. Samainen porukka muuten keksi sen sadun, jossa kuun pimeällä puolella olisi muka jättimäinen ufo. Vielä alle 10 vuotta takaperin kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään natsien ufoista. Vai että teidän pappa kävi huoltamassa niitä Immolassa. Keksi parempi satu.

Flying fortressit kylläkin lakaisivat Saksan kaupungit kartalta.

Niin oli. Aikalaiskertomusten mukaan kun kuuden raketin sarjan (hävittäjissä oli 24 rakettia) päräytti päin Linnoitusta, lensi romua ilmassa eeppinen määrä. Siellä lenteli ohjaamoa, siipiä, moottoreita ja muuta romua ettei meinannut sekaan mahtua.

Ei korvattu täysin, mutta joissain laivueissa näin varmasti oli. P-47B oli Thunderboltin ensimmäinen taistelukäyttöön saatu versio ja se otettiin taistelukäyttöön marraskuussa 1942. Tämä B-versio ei ollut kovin hääppöinen. Tuossa vaiheessa länsiliittoutuneet olivat olleet viimeiset 1,5 vuotta kalustollisesti akselivaltoja pahasti jäljessä, eikä P-47B ollut merkittävä parannus tilanteeseen. Kone oli 109G-2 hävittäjää hitaampi, eikä ilmataistelussa oikein pärjännyt saksalaisille koneille. Myös syöksynopeus oli rajallinen flutterin takia. Tätä B mallia ei kovin suuria määriä rintamalle päässyt, jotain ehkä 150 kappaletta.
P-47:n tuotanto siirtyi vuodenvaihteessa 42-43 C-versioon, mikä oli kuin uudelleenrakennettu B-versioon nähden. Se oli huomattavasti parempi kone. C-versio oli myös Messerschmittejä hieman nopeampi. Nämä C-versiot ja varhaiset D-versiot olivat isossa roolissa 1943.
P-51 Mustangin vallankumouksellinen B-versio tuli taistelukäyttöön elokuussa 1943.
P-47D:sta tuli vuonna 1944 bubbletop -versiot, joilla oli aiempaa pidempi kantama ja parempi suorituskyky, sekä siis se kuplakuomu, mikä takasi erinomaisen näkyvyyden.
Vuonna 1945 tulivat vielä huippunopeat P-47M ja P-47N. M-versio oli tarkoitettu suihkukoneiden torjuntaan ja N-versio oli Tyynenmeren saattohävittäjä, jonka kantama oli pisin kaikista Toisen maailmansodan yksimoottorisista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei korvattu täysin, mutta joissain laivueissa näin varmasti oli. P-47B oli Thunderboltin ensimmäinen taistelukäyttöön saatu versio ja se otettiin taistelukäyttöön marraskuussa 1942. Tämä B-versio ei ollut kovin hääppöinen. Tuossa vaiheessa länsiliittoutuneet olivat olleet viimeiset 1,5 vuotta kalustollisesti akselivaltoja pahasti jäljessä, eikä P-47B ollut merkittävä parannus tilanteeseen. Kone oli 109G-2 hävittäjää hitaampi, eikä ilmataistelussa oikein pärjännyt saksalaisille koneille. Myös syöksynopeus oli rajallinen flutterin takia. Tätä B mallia ei kovin suuria määriä rintamalle päässyt, jotain ehkä 150 kappaletta.
P-47:n tuotanto siirtyi vuodenvaihteessa 42-43 C-versioon, mikä oli kuin uudelleenrakennettu B-versioon nähden. Se oli huomattavasti parempi kone. C-versio oli myös Messerschmittejä hieman nopeampi. Nämä C-versiot ja varhaiset D-versiot olivat isossa roolissa 1943.
P-51 Mustangin vallankumouksellinen B-versio tuli taistelukäyttöön elokuussa 1943.
P-47D:sta tuli vuonna 1944 bubbletop -versiot, joilla oli aiempaa pidempi kantama ja parempi suorituskyky, sekä siis se kuplakuomu, mikä takasi erinomaisen näkyvyyden.
Vuonna 1945 tulivat vielä huippunopeat P-47M ja P-47N. M-versio oli tarkoitettu suihkukoneiden torjuntaan ja N-versio oli Tyynenmeren saattohävittäjä, jonka kantama oli pisin kaikista Toisen maailmansodan yksimoottorisista.

Lue lisää

P-47 siirrettiin mm. Maltalle.