Historian palsta näyttää hieman yksipuoliselta. Niin paljon ikäviä ja julmia asioita.
Mutta virkistäpääkä nyt "harmaita" aivosolujanne ja kirjoittakaa jotastain ilosemman laatuisesta historiallisesta tapahtumasta.
Muistuuko mieleen jotain "suurta" jollain tavalla "loistavaa" historiallista totuutta?
Mutta virkistäpääkä nyt "harmaita" aivosolujanne ja kirjoittakaa jotastain ilosemman laatuisesta historiallisesta tapahtumasta.
Muistuuko mieleen jotain "suurta" jollain tavalla "loistavaa" historiallista totuutta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Albert Einstein, siinä riittää historiaa pitkäksi aikaa.
Tässä yksi nimi lisää "Bell" hän on puhelimen isä, en kyllä muista tarinaa kuinka se meni.
Tietokoneet ovat auttaneet ja antaneet hupia...
Tietokoneen historialla on ikää jo n. 5000 vuotta. Tarkka historia osoitteesta;
http://www.verkkotie.fi/xsitra/sihist.html
Historiallisesta kannalta kiinostavia aiheita ovat usein erilaiset murrosvaiheet. Halu selvittää, miksi jokin kehityskaari loppui ja toinen sai alkunsa. Näihin murroksiin liittyy usein sotia ja väkivaltaisuuksia, koska ne muuttavat vallitsevia valtarakenteita ja elinolosuhteita. Ihmiset ovat itsekkäitä ja pyrkivät varmistamaan osansa murroksen jälkeisestä uudesta hyvästä. Jokin kehityskaari on taas voinut ajaan jonkin kansan tai kansanryhmän huonompaan asemaan, mistä se hakee ulospääsyä vaikka väkivalloin.
Murrosten väliin sijoittuu lyhyempiä tai pitempiä jaksoja, joita usein kuvataan rauhan ajoiksi. Sellaisina aikoina voidaan toki saavuttaa paljon sellaisia reformeja, innovaatiota yms., joilla on sinä aikana tai sitten myöhemmin historiallista merkitystä. Historiallinen merkittyvyys jakaa myös asioita. Murrosvaiheet koetaan merkityksellisiksi ja siksi niistä paljon kirjoitetaan ja ollaan kiinnostuneita. Usein kuulee sanottavan, että historia on samaa kuin sotien historia. Mielestäni asia ei ole ihan näin. Historia on tältä kannalta katsottuna ennemminkin murrosvaiheiden historiaa, johon tuppaa vain aina liittymään sotimista.
Mutta on muitakin näkökulmia. On taloushistoriaa, kulttuurihistoriaa, keksintöjen historiaa, suurmieshistoriaa, aatehistoriaa, paikallishistoriaa jne. Näissä näkökulma vaihtuu toiseksi kuin ns. yleishistoriassa, joka pyrkii valikoimaan kohteikseen sellaisen, joilla on vaiktusta kansakuntien kohtaloon pitemmälläkin aikavälillä. Toki esim. taloushistoria myös kuvaa tällaisia asioita.
Jos haetaan hyvää esim. Suomen historiasta, voi kai sanoa, vaikka että viimeisen kahden kolmasosan ajan itsenäisyyden ajan historiasta olemme voineet elää rauhassa ja kehittyä taloudellisesti maatalousvaltaisesta kehitysmaasta moderniksi hyvinvointivaltioksi, joka kykenee kilpailemaan monella sektorilla muiden teknologisesti ja taloudellisesti kehittyneiden kansakuntien joukossa. Tämä on merkinnyt valtaisaa elintason nousua suomalaisille. Vielä 50- ja 60-luvuilla varsin suuri osa kansalaisista eli ahtaissa mummonmökeissä, omisti pari lehmaa, kolme kanaa, kissan ja koiran. Ns. kulutuselektroniikkaa ei ollut, palvelut olivat kehnoja, jos sellaisia ylipäätään oli. Materiaalisessa suhteessa kehitys on ollut valtava näinkin lyhyessä ajassa. Eri asia on sitten se, pitävätkö kaikki tällaista kehitystä voittopuolisesti hyvänä. Maaseutuidyllissä oli varmaan toki paljon arvokastakin, kuten nykyistä yhteisöllisempi elämäntapa. Kaikella kehityksellä on niin etu- kuin varjopuolensa.
Elintason nousu ja yhteisten intressien luominen voi olla historialliselta kannalta myö suuri pamaus eli kaipaamasi historiallinen totuus, jolla on toistoarvoa. Sitä ei vielä voi tietää, mutta arveluja tähän suuntaan voi esittää. Kun intressit talouden kehittämisessä ovat näin laajat, osin jo globaalit, sillä voi näitä sotia torjuva vaiktuksensa. Eurooppaa toimii jo hyvin monikansallisesti ja intressejä ei siten voi enää pelkistää kansallisiksi samalla tavoin ja samassa määrin kuin ennen. Taloudelliset arvot ovat niin mittavia, että niiden hävittämiseen ei suhatuduta ihan olan kohautuksella. Kiistoja pyritään mieluummin selvittämään rauhanomaisesti kuin altistamaan materiaalista omaisuutta tuholle. Hiukan kyynisesti voisi sanoa, että ihmiselämäkin on selvästi arvottomampi kuin talousarvot tässä suhteessa. Ihmisiä ollaan valmiita uhraamaan, mutta ei kansakuntien ponnistusten tuloksia varsinkin, kun työmäärä niiden uudelleen saavuttamiseksi voi olla valtava. Toisen maailmansodan jälkeiset kahinat ovatkin edenneet aseellisiin mittelöihin vain kehitysmaiden kesken tai sitten USAn ja kehitysmaiden välisiksi. USA muoddostaakin jonkinlaisen poikkeuksen edellä sanotusta, koska se on omaksunut maailmanpoliisiroolin ja sillä on niin paljon imperialistisia etuja valvottana eri puolilla maailmaa. Eurooppa on pyrkinyt enemmän luopumaan imperialismista ja keskittynyt rauhanomaisiin asioihin, joista voi sitten kirjoittaa rauhan ajan historiaakin.
On unohtunut, tai sitten unohtanut lukea koulussa...
Mikä oli se voima tai seikka joka sai suomen niin hurjaan nousuun sotien jälkeen? Syitä on varmasti monia, mutta osaatko valoittaa niistä tärkeimpiä?
Suomen paras pressa kautta-aikojen(?)
Olikenties Kekkonen tai Koivisto.
Heidän aikoinaan tapahtui kovaa taloudellista kehitystä, joskaan eiväthän kyseessä olevat pressat olleet yksin vastuussa kehityksestä. Mutta moni muistaa lämmöllä kyseisiä henkilöitä.
Suomi sai niskaansa raskaat sotakorvaukset. Jotta niistä voisi kunnialla selivtä teollisuutta ja tuotantorakennetta oli pakko uudistaa. Uudistukset merkitsivät sitä, että käyttöön otettin sen ajan modernia teknologiaa, joka teki Suomen teollisuudesta varsin metallisteollisuuden sektorilla hyvin kilpailukykyisen. Sotakorvaukset olivat tässä mielessä siunaus Suomelle. Teollistumisen myötä jouduttiin myös rakenteellisiin muutoksiin. Teollisuus tarvitsi paljon työvoimaa ja teollisuuden ympärlle tuli asutuskeskittymiä. Näin alkoi erittäin tarpeellinen rakennemuutos maatalousvaltiosta teollisuusvaltioksi. Sodan jälkeinen suuri syntyvyys on pitänyt huolen siitä, että jatkuvuutta on myös ollut. Vasta jälkiteolliseen yhteiskuntaan siirtyminen on tuonut mukanaan tässä suhteessa ongelmia.
Myös motivaatiotekijät olivat hyviä ponnahduslautoja. Suomi ei ollu sodissa sillä lailla raunioitunut kuin Saksa, mutta tietyllä tavalla nollasta kuitenkin lähdettiin. Kun matalalta tasolta lähdetään ylöspäin, tulokset voivat näyttäytyä dramaattisina. Ihmiset havaitsivat, että yhteisin ponnistuksin saadaan myös tuloksia aikaan. Elintaso parani kohisten ja erityisesti 60-luvulla vallitsi suuri kehitysoptimismi. Työväestöön tämä ajatus sitkostui sillä tavalla, että jälkipolvelle haluttiin antaa mahdollisuus elintason nousun ohella myös sosiaaliseen ylenevään säätykiertoon. Koko kansan kouluttaminen on kantanut hedelmää ja kantaa sitä edelleenkin. Tässä piileekin yksi menestyksen suuri salaisuus. Ajateltiin, että kuten sodassa myös sodan jälkeen tarvitaan koko kansan ponnistuksia. Tämä edellytti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, jotta koko kansa myös saatiin motivoiduksi.
Ehkä tämä osoittaa, ettei ole sinänsä mitään yksittäistä voimaa, vaikka sotakorvauksia voidaan ehkä sanoa liikkeellepanevaksi pakkovoimaksi.