"Aika on se virta, joka vetää minut mukaansa, mutta minä olen virta; se on tiikeri, joka repii minut kappaleiksi, mutta minä olen tiikeri; se on tuli, joka nielee minut, mutta minä olen tuli!"
Tämä Jorge Luis Borgesin käsialaa oleva mietelmä on peräisin Peter Englundin loistavasti kirjoitetusta ja yhtä loistavasti Seppo Hyrkkään suomentamasta historiateoksesta "Voittamaton", joka käsittelee 1600-luvulla eläneen, 37 vuoden iässä kuolleen ruotsalaisen soturikuninkaan Kaarle X Kustaan elämänvaiheita. Kiinnostavalla tavalla tekijä palaa kuninkaan kuoleman jälkeen teoksensa lopussa samaan, aikaa koskevaan yhtä kauniiseen kuin syvälliseen kuvaan.
Kristillisessä mielessä aika on periaatteessa lineaarinen jatkumo, eräänlainen suoraviivainen jana, jolla on sekä alkunsa, keskuksensa että päätepisteensä. Aika on ikään kuin herätyskello, joka on kerran aikojen alussa viritetty ja joka soi aikojen lopussa tuomiosunnuntain pasuunan äänellä kutsuen esiin sekä elävät että kuolleet. Kuitenkin kaikkein ratkaisevin ajan kutsu ja haaste on jo takanapäin. Ajan täyttymys ja keskus on Jeesus Kristus, joka on "sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13:8).
Julistustoimintansa alussa Hänen sanomansa kuuluikin seuraavasti: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark. 1:15). Edellisessä lauseessa on kreikankielisessä alkutekstissä molemmissa verbeissä perfektimuoto, joka tarkoittaa tosiasiallista tapahtumista, kertakaikkista täyttymistä ja lähelle tulemista. Tätä seuraa taas imperatiivinen vetoomus parannuksen tekemiseen ja uskon kautta tapahtuvaan evankeliumin sanoman vastaanottamiseen.
Samasta asiasta kirjoittaa monille tuttu kristinoppi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Pitkien aikojen kuluessa Jumala valmisti ihmiskuntaa vastaanottamaan Vapahtajaa. Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa maailman Vapahtajaksi. Evankeliumit kertovat meille ilosanoman Hänen elämästään ja työstään."
Hiljattain on taakse jäänyt 1900-luku, joka monista kiistattomista saavutuksistaan ja edistysaskeleistaan huolimatta on ollut myös maailmanhistorian julmin ja verisin vuosisata. Uuden vuosituhannen alkaessa on erilaisten autereisten utukuvien takaa paljastunut yhä uudelleen pahan vallan musta varjo. Tämä varjo uhkaa peittää alleen tälläkin hetkellä orastavat toivontäyteiset maailman ja elämän todellisuutta koskevat näköalat.
Joulun Lapsen syntymän ja Sanan lihaksitulon myötä on tapahtunut kuitenkin jotakin ratkaisevasti uutta. Tällöin on Jumala itse tarttunut – tosin ihmisjärjelle käsittämättömällä tavalla – peruuttamattomasti ja lopullisesti maailmanhistorian kulkuun. Hyvä on tietää, että uskon kautta aika kaikkine tuntemattomine ja ehkä myös pelottavine vaiheineen lepää sittenkin turvallisesti Jumalan, Isän, kädessä.
Älkäämme joulupyhinä vaipuko velton mukavuudenhalun, turhan ja tarpeettoman itsesäälin tai muiden vastaavanlaisten kiusausten valtaan, vaan tarkatkaamme erityisesti tällöin ajan merkkejä, kuten Raamattu ja nimenomaan Uusi testamentti kehottaa meitä tekemään. Syvemmässä mielessä ymmärrettyinä nämä merkit viittaavat joko suoraan tai epäsuorasti sekä Taivaallisen Isän huolenpitoon että myös maailmalle valmistettuun pelastuksen lahjaan. Jeesus Kristus on myös oman aikamme keskeisin pelastava merkki ja Hänessä on koettavissa jatkuvasti löytäjän todellinen uudistava ilo. Joulun sanoma kutsuu meitä kerran täyttyneen ajan alkulähteille ja samalla myös paimenten seurassa "Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti" (Luuk. 2:15).
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Tämä Jorge Luis Borgesin käsialaa oleva mietelmä on peräisin Peter Englundin loistavasti kirjoitetusta ja yhtä loistavasti Seppo Hyrkkään suomentamasta historiateoksesta "Voittamaton", joka käsittelee 1600-luvulla eläneen, 37 vuoden iässä kuolleen ruotsalaisen soturikuninkaan Kaarle X Kustaan elämänvaiheita. Kiinnostavalla tavalla tekijä palaa kuninkaan kuoleman jälkeen teoksensa lopussa samaan, aikaa koskevaan yhtä kauniiseen kuin syvälliseen kuvaan.
Kristillisessä mielessä aika on periaatteessa lineaarinen jatkumo, eräänlainen suoraviivainen jana, jolla on sekä alkunsa, keskuksensa että päätepisteensä. Aika on ikään kuin herätyskello, joka on kerran aikojen alussa viritetty ja joka soi aikojen lopussa tuomiosunnuntain pasuunan äänellä kutsuen esiin sekä elävät että kuolleet. Kuitenkin kaikkein ratkaisevin ajan kutsu ja haaste on jo takanapäin. Ajan täyttymys ja keskus on Jeesus Kristus, joka on "sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13:8).
Julistustoimintansa alussa Hänen sanomansa kuuluikin seuraavasti: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark. 1:15). Edellisessä lauseessa on kreikankielisessä alkutekstissä molemmissa verbeissä perfektimuoto, joka tarkoittaa tosiasiallista tapahtumista, kertakaikkista täyttymistä ja lähelle tulemista. Tätä seuraa taas imperatiivinen vetoomus parannuksen tekemiseen ja uskon kautta tapahtuvaan evankeliumin sanoman vastaanottamiseen.
Samasta asiasta kirjoittaa monille tuttu kristinoppi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Pitkien aikojen kuluessa Jumala valmisti ihmiskuntaa vastaanottamaan Vapahtajaa. Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa maailman Vapahtajaksi. Evankeliumit kertovat meille ilosanoman Hänen elämästään ja työstään."
Hiljattain on taakse jäänyt 1900-luku, joka monista kiistattomista saavutuksistaan ja edistysaskeleistaan huolimatta on ollut myös maailmanhistorian julmin ja verisin vuosisata. Uuden vuosituhannen alkaessa on erilaisten autereisten utukuvien takaa paljastunut yhä uudelleen pahan vallan musta varjo. Tämä varjo uhkaa peittää alleen tälläkin hetkellä orastavat toivontäyteiset maailman ja elämän todellisuutta koskevat näköalat.
Joulun Lapsen syntymän ja Sanan lihaksitulon myötä on tapahtunut kuitenkin jotakin ratkaisevasti uutta. Tällöin on Jumala itse tarttunut – tosin ihmisjärjelle käsittämättömällä tavalla – peruuttamattomasti ja lopullisesti maailmanhistorian kulkuun. Hyvä on tietää, että uskon kautta aika kaikkine tuntemattomine ja ehkä myös pelottavine vaiheineen lepää sittenkin turvallisesti Jumalan, Isän, kädessä.
Älkäämme joulupyhinä vaipuko velton mukavuudenhalun, turhan ja tarpeettoman itsesäälin tai muiden vastaavanlaisten kiusausten valtaan, vaan tarkatkaamme erityisesti tällöin ajan merkkejä, kuten Raamattu ja nimenomaan Uusi testamentti kehottaa meitä tekemään. Syvemmässä mielessä ymmärrettyinä nämä merkit viittaavat joko suoraan tai epäsuorasti sekä Taivaallisen Isän huolenpitoon että myös maailmalle valmistettuun pelastuksen lahjaan. Jeesus Kristus on myös oman aikamme keskeisin pelastava merkki ja Hänessä on koettavissa jatkuvasti löytäjän todellinen uudistava ilo. Joulun sanoma kutsuu meitä kerran täyttyneen ajan alkulähteille ja samalla myös paimenten seurassa "Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti" (Luuk. 2:15).
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.