Aikoinani vielä lukiossa ollessani kävi niin, että olin tekemässä koulupäivän jälkeen tietokoneohjelmaa. Homma oli tylsää ja virikkeiden puutteessa kirjoittelin mielenvirkistykseksi luokkani tyttöjä koskevaa toista ohjelmaa, jossa ohjelman käyttäjälle tehtiin kysymyksiä tyyliin: "kenellä on isoimmat rinnat", "tiedätkö kuka on ollut sen ja sen kanssa sängyssä", "kuka ottaa parhaiten suihin" tai "kuka tytöistä on nähty masturboimassa jumppasalissa" jne. Mielikuvitukseni oli iltamyöhällä teini-iän villitsemä ja ohjelmani antamat "vastaukset" näihin kysymyksiin sillä tavoin hienovaraisesti luotuja, että niistä sai vaikutelman niiden todenmukaisuudesta. Tein sen omaksi ilokseni ja arvaatte, että minulla oli hauskaa! :)
Olin alunperin ajatellut hävittää ohjelman samantien kotiinlähtiessäni. Siitä tuli kuitenkin niin hyvä, että päätin säästää sen. Siispä tallensin sen omaksi tiedostoksi koulun koneen kovalevylle. Varmensin sen tietenkin salasanalla, jottei intiimit yksityiskohdat leviäisi. ISO MOKA.
Seuraavana päivänä nimittäin ihmettelin, kun pari luokkani tietokonenörttiä kuiskutteli takarivissä keskenään. Vilkaisin taakseni ja näin nörtin kertovan toiselle epäuskoisen näköiselle nörtille jostakin salaperäisestä. Epäilykseni heräsi: oliko ohjelmani joutunut vääriin käsiin? Mutta eihän se voinut olla mahdollista (salasana!).
Näin kuitenkin oli käynyt. Ohjelmastani oli koneelle tallentunut salasanalla tallentamani tiedoston lisäksi koneen automaattisesti tallentama työversio, jota en ollut huomannut. Siten siinä ei ollut salasanasuojaustakaan.
No, huh huh!! Mitenkäs tästä selvitään? Olin varma, että kaikki arvaisivat kenen tekemä ohjelma oli. Olihan helposti selvitettävissä, kuka oli edellisenä iltana varannut koulun koneen.
Niinpä kävin välitunnilla poistamassa tiedostot koneelta. Tein sen niin, että poistettuja tiedostojani ei voinut palauttaa takaisin "undelete" käskylläkään. Luulin, että siinähän se. Kun ei ole ohjelmaa, ei kukaan voisi todistaa mitään ja juttu unohtuisi.
Mutta niin ei käynyt. Ohjelman katoaminen sai aikaan valtavan jahdin, kuka on ollut ohjelman tietolähteenä. Kaikki luulivat vieläpä, että ohjelman antamat "vastaukset" ovat totta!!
Minua tietysti osattiin epäillä, mutta ohjelma puuttui (siitä olisi näkynyt tekoajankohta), ja niin kaikki puheet muuttuivat huhuiksi. Kirjoittamani jutut saivat lisäväriä ja lisää yksityiskohtia. Erilaisia arveluja liikkui tekijästä. Arveltiin myös, että se ei voinut olla minä, koska tekijä tuntui tietävän kaikista tytöistä hyvin intiimejä asioita. Tämän vuoksi luultiin tekijää tytöksi ja myöhemmin jutun paisuessa puhuttiin, että tekijöinä olisi ollut useampikin luokan tytöistä. Alkoi varsinainen salaliittoteoria ja salaliiton paljastaminen. Opettajatkin kuulivat asiasta ja koulun tietokoneopettaja (nainen) piti luokan edessä puhuttelun posket punaisina yksityisyyden suojasta ja rikollisten (!) kiinnisaamisesta.
Minä pidin pokkani. Raukkamaista? Kenties niinkin, mutta paljastumiseni olisi ollut täysi katastrofi. Tuskin olisin voinut jatkaa siinä koulussa loppuun. Luokan tytöt eivät varmasti olisi suostuneet enää jutun paisuttua siihen.
Huvittavinta (kohteille tämä ei varmasti hauskaa)oli se, että oikeitakin seksijuttuja alkoi paljastua salaliittojahdissa ja yksi luokkani parisuhde päättyi (ah, traagista).
Minut todettiin lopulta syyttömäksi ja syy kaatui niiden kahden nörttipojan niskaan, jotka olivat tiedot ohjelmastani alunperin paljastaneet. Ihan oikein heille mielestäni.
Olin alunperin ajatellut hävittää ohjelman samantien kotiinlähtiessäni. Siitä tuli kuitenkin niin hyvä, että päätin säästää sen. Siispä tallensin sen omaksi tiedostoksi koulun koneen kovalevylle. Varmensin sen tietenkin salasanalla, jottei intiimit yksityiskohdat leviäisi. ISO MOKA.
Seuraavana päivänä nimittäin ihmettelin, kun pari luokkani tietokonenörttiä kuiskutteli takarivissä keskenään. Vilkaisin taakseni ja näin nörtin kertovan toiselle epäuskoisen näköiselle nörtille jostakin salaperäisestä. Epäilykseni heräsi: oliko ohjelmani joutunut vääriin käsiin? Mutta eihän se voinut olla mahdollista (salasana!).
Näin kuitenkin oli käynyt. Ohjelmastani oli koneelle tallentunut salasanalla tallentamani tiedoston lisäksi koneen automaattisesti tallentama työversio, jota en ollut huomannut. Siten siinä ei ollut salasanasuojaustakaan.
No, huh huh!! Mitenkäs tästä selvitään? Olin varma, että kaikki arvaisivat kenen tekemä ohjelma oli. Olihan helposti selvitettävissä, kuka oli edellisenä iltana varannut koulun koneen.
Niinpä kävin välitunnilla poistamassa tiedostot koneelta. Tein sen niin, että poistettuja tiedostojani ei voinut palauttaa takaisin "undelete" käskylläkään. Luulin, että siinähän se. Kun ei ole ohjelmaa, ei kukaan voisi todistaa mitään ja juttu unohtuisi.
Mutta niin ei käynyt. Ohjelman katoaminen sai aikaan valtavan jahdin, kuka on ollut ohjelman tietolähteenä. Kaikki luulivat vieläpä, että ohjelman antamat "vastaukset" ovat totta!!
Minua tietysti osattiin epäillä, mutta ohjelma puuttui (siitä olisi näkynyt tekoajankohta), ja niin kaikki puheet muuttuivat huhuiksi. Kirjoittamani jutut saivat lisäväriä ja lisää yksityiskohtia. Erilaisia arveluja liikkui tekijästä. Arveltiin myös, että se ei voinut olla minä, koska tekijä tuntui tietävän kaikista tytöistä hyvin intiimejä asioita. Tämän vuoksi luultiin tekijää tytöksi ja myöhemmin jutun paisuessa puhuttiin, että tekijöinä olisi ollut useampikin luokan tytöistä. Alkoi varsinainen salaliittoteoria ja salaliiton paljastaminen. Opettajatkin kuulivat asiasta ja koulun tietokoneopettaja (nainen) piti luokan edessä puhuttelun posket punaisina yksityisyyden suojasta ja rikollisten (!) kiinnisaamisesta.
Minä pidin pokkani. Raukkamaista? Kenties niinkin, mutta paljastumiseni olisi ollut täysi katastrofi. Tuskin olisin voinut jatkaa siinä koulussa loppuun. Luokan tytöt eivät varmasti olisi suostuneet enää jutun paisuttua siihen.
Huvittavinta (kohteille tämä ei varmasti hauskaa)oli se, että oikeitakin seksijuttuja alkoi paljastua salaliittojahdissa ja yksi luokkani parisuhde päättyi (ah, traagista).
Minut todettiin lopulta syyttömäksi ja syy kaatui niiden kahden nörttipojan niskaan, jotka olivat tiedot ohjelmastani alunperin paljastaneet. Ihan oikein heille mielestäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs tunkee nokkansa joka paikkaan.
hyvä ! mahtavaa kun tekee jotain sikaa ja on melkein jäämässä kiinni mutta sitten pokka pitää ja joku toukohousu reppana saa kaikki syyt niskaansa ja itkee. voi vielä ite heittää samalla lisää vettä myllyyn . tämmöinen voisi ihan tapahtua minullekin.
*10 pistettä ja savommies pinssi*
-A-S-I-A-A-
Kiitos kehuista. Pokka piti, koska mielestäni ei ollut minun vika, että nörtit levittivät tietoa ohjelman sisällöstä. Oma mokani oli huolimattomuuteni ohjelman suojauksen kanssa.
*ottaa ylpeänä vastaan savommies pinssin!*
Tuo on sellanen juttu, joka kuulostaakin todelliselta. Sen lisäks se oli kiinnostava.
Mä tein pari vuotta sitte PhotoShopilla sellasia pervoja kuvia luokan tytöistä. Lähellä oli ettei nekin levinny. Osa kuvista oli koulun koneella jonkun aikaa... Mut onneks meillä ei ollu sellasia "nörttejä". :)