Painija Salomäki uskossa

Olen saanut urheilusta kaiken, mitä se voi ihmiselle antaa. Olympiakulta, maailmanmestaruus ja monet muut arvokisamitalit antavat Joukon sanoille katetta. Pohjalainen painikuningas sai sen mitä halusikin, voittoja, kunniaa, mainetta, mutta jotain jäi maailman painimatoilla saamatta. Rauhaton kulkuri eli Joukon sisällä vielä menestyksenkin jälkeen, kunnes hänen elämäänsä astui todellinen Voittaja.

Olen aina uskonut Jumalaan ja tiennyt, että täytyy olla joku korkeampi voima. Tiukan paikan tullen jopa rukoilin, mutta se täytyi olla tosi tiukka paikka. Pyysin Luojan apua otteluun ja terveyttä.

Sen syvällisemmin ei Jouko kuitenkaan uskonasioita ajatellut. Kuitenkaan se, mitä elämä oli antanut ei riittänyt tuomaan sitä mitä sisin kaipasi. Lisääntynyt alkoholin käyttö toi myös ongelmia ja vauhditti stressiä Joukon elämässä. Portsarin hommat ja firman pyörittäminen sekä ajoittain railakas elämäntyyli veivät miehen sairaalakuntoon. Sairaalassa Jouko havahtui ja mietti vakavasti mihin suuntaan hänen elämänsä oli menossa. Sairaalan pöytälaatikosta löytyi Raamattu, johon Jouko tarttui ja Sana alkoi vaikuttaa. Psalmi 32 herätti Jouko ajattelemaan muuttumisen mahdollisuutta: " Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan, kun minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: - Tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Minä opetan sinua, sanoo Herra. Minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi. Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa."

Psalmia lukiessaan Jouko koki, että luvun sisältö oli kuin kappale hänen elämästään. Jae toisensa jälkeen kosketti hänen sisintään aina murtumiseen saakka. Kiinnostus elämänmuutokseen ja Jumalan löytämiseen lisääntyi pienin askelin Joukon elämässä.

Joukon pikkusisko Maarit pyysi Joukon vaimoa Saria kutsumaan Joukon telttakokouksiin. Kokoukseen tuleminen oli Joukolle samaan aikaan sekä helppoa että vaikeaa. Sisäinen kiinnostus veti voimakkaasti, mutta ihmispelko iski jarruja täydellä voimalla. Kun saarnaaja kokouksen lopussa kehotti ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle, Jouko joutui vakavasti miettimään ratkaisuaan. "Enhän minä mitään menetä", hän mietti. Jouko nosti kätensä merkiksi omasta ratkaisustaan. Jouko lähti pysyvästi seuraamaan Jeesusta ja hänen elämänsä on ollut monille todistukseksi.