vaikein hallittava ihmisessä

Muka kaste naulaisi kielen tahi puuhun naulaus.

No, ehkä ristinpuuhun, kuvannoillisesti.

Kun kristityn lihallinen kulematon liha maustaa elämää, keskinäisten riitojen, eripuraisuuden ja oppiriitojen aineksilla, siinä tarkkaillaan toistensa sieluntilaa, eikä sitä, onko itse annettu kaikki valta Kristukselle, kieli on paha ase.
Sitä soppaa täällä maistellaan ja kärvistellään toistemme sekoitusta keitos mausteiden suhteen.
Mausteita vain lisäillään, mutta keitos ei tule koskaa valmiiksi, koska olemme liha ja kieli pieni jäsen siinä matkassa.

Mutta "johonkin puuhun"... kieli kesyttyy vain ristillä, siinä kielen synti voitetaan.

Missä tätä vain ei olla niin sisästetty, kristittykin ihminen on lihallinen ja turmeltunut luonto hallitsee, estitettiinpä siinä miten nöyrää tahansa. Turmeltunut luonto elää täysin vapaana ja kiroaa lähiveljensäkin.
Se Wanha-aatami hallitsee.
"äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta". uskovan rukous, ei kääntymättömän. Meissä asuu paha.... ja risti kuolettaa.

Muttapa jos vanhaa luontoa ei Kristuksen risti taltula, se voimistuu "kristillisesti" yhä kiukkuisemmaksi ja luotaantyöntäväksi, ei tehdä pesäeroa omasta turmeltuneesta minästä, itsestä ja omasta maailmasta.

Niin se kieli, kuka sen kesyttää?

”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä
me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut
ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen;
ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa
Kristuksessa.”