Kansalaisilla oikeus varastaa ruokansa

Kokoomus ajaa rahamaailman asiaa, SDP eliittiduunarien asiaa, Vihreät maahanmuuttajien asiaa ja Keskusta aluepolitiikkaa. Perussuomalaisten suhtautuminen köyhyyteen on ymmärtäväistä, mutta mitähän he tekisivät sille valtaan päästyään? On todella harmillista, että mikään puolue ei ole ottanut ykkösasiakseen köyhyyden poistamista. Vaikka syrjäytyneiltä ja köyhiltä ei paljoa ääniä olekaan luvassa, niin sosiaalinen vastuullisuus tulisi muistaa, eikä vain miettiä keneltä saa eniten ääniä.

Hesarissa puhuttiin, että Keskustan mielestä Kokoomus tekee huonoa talouspolitiikkaa. Voiko mitään muuta odottaakaan? Soininvaara kirjoitti tämän vuoden ensimmäisessä Voima-lehdessä jutun, jossa otsikkona oli "Hyvinvointivaltion nousu ja tuho". Hän oli sitä mieltä, että fiksut porvarit menevät liike-elämän palvelukseen ja vähemmän välkyt Kokoomukseen, jossa ei pääse yhtä hyville rahoille ja työ on muutenkin epäkiitollisempaa. Tämä analyysi vaikuttaa järkevältä. Huolestuttavaa on, jos tällainen sakki on päättämässä valtion rahojen käytöstä. Monet ministerit ovat siirrelleet valtion tukiaisia omiin taskuihinsa. Muistaakseni moni näistä ihmisistä oli kokoomuslaisia. Mitä muutakaan voisi odottaa, kun rahapuolueen edustajia ovat, valtion raha polttelee näpeissä ja sitä on saatava itselle ja hyväveli-verkostolle kans.

SDP:llä on vaikeaa, koska se on unohtanut juurensa. 1990-luvulla Lipponen teki kokoomuslaisempaa politiikkaa, kuin Kokoomus olisi edes kehdannut. Lipponen pilasi SDP:n maineen, ehkä pysyvästi. Kuinka sellainen puolue, joka tekee oikeistolaista politiikkaa, voisi olla köyhien, tai edes duunarien asialla. SDP:n ja ay-liikkeen kytköksien takia pidetään huolta vain vakituisissa työsuhteissa olevista eliittiduunareista. Pätkätöissä ja osa-aikatöissä olevat pienipalkkaiset ovat ehkä Vihreiden tai Vasemmistoliiton politiikassa, jos niissäkään. Heitä ei ikään kuin ole edes olemassa. Vanhaa hokemaa "työ on parasta sosiaaliturvaa" toistellaan ymmärtämättä totuutta. Ei haluta ehkä ymmärtää, koska se vaatisi toimenpiteitä. Asuntojen vuokrat nousevat hurjaa vauhtia ja elinkustannukset nousevat muutenkin. Ei pienellä palkalla sellaisia maksella ja kaikille ei ole tarjolla suuripalkkaisia töitä. Jos pienipalkkaiset hommat kuitenkin on jonkun hoidettava, niin olettaisi valtion tukevan tällaista kansankunnan tukipylvästä, jotta olisi varaa edes elää suurilla kaupunkiseuduilla. Niillä pienillä paikkakunnilla kun ei ymmärrettävästi paljoa ole näitä palvelualan töitä tarjolla.

Viime laman aikaan yhteiskuntarauha säilyi, sen ajan kansalaiset olivat nykyistä enemmän viranomaisia kunnioittavia ja politiikkaan edes jossain määrin luottavia, sillä ennen lamaa oli talouskasvusta jaettu kaikille, myös kaikista vähäosaisimmille. Nyt on kuitenkin maailma muuttunut paljon epävarmemmaksi, eikä enää entiseen malliin voida edes luvata kansalaisille, että nousukaudella kaikille halukkaille löytyisi töitä. Syntyykö nyt vielä entistäkin lamaa suurempi syrjäytyneiden joukko, kun vielä entisen lamankin syrjäytyneet ovat keskuudessamme. Kun kansalaiset ovat entistäkin koulutetumpia ja ajattelevat ajan hengen mukaisesti vain omaa etuaan, niin ehkäpä he eivät enää tyydy kohtaloonsa, vaan lähtevät kaduille. Jos poliitikot ja liike-elämän edustajat ovat epärehellisiä ja kahmivat omiin taskuihinsa minkä ehtivät, niin onko heillä oikeutta moralisoida heitä, jotka varastavat elääkseen? Köyhille on ollut talouskasvusta vain haittaa, kun tuet ovat pysyneet ennallaan, mutta hinnat ovat kaikkialla nousseet ja samoin kansalaisten kokema yleinen "tavallinen" elintaso. Ero köyhän ja eliitin välillä on vain siinä, että mitättömät tekijät joutuvat linnaan, mutta isoja nilkkejä taputellaan päähän ja asiat hyssytellään pois julkisuudesta. Islannissa tyytymättömyys yhteiskunnalliseen tilaan johti siihen, että yleensä sopuisat islantilaiset muuttuivat räyhääviksi tappelijoiksi, koska olivat niin kypsyneitä heidät pettäneisiin poliitikkoihin ja liike-elämään.