Imekää tikkukaramellia ja paetkaa perkelettä

VÄITTELYT. - VIISAUTTA VAI TYHMYYTTÄ?

Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä joka tilanteessa ja opetti rakastamaan vihamiehiäkin. (Gal 2:20, Joh 15:13, Ilm 1:5, Luuk 23:34) Säälivästi ja armahtavasti Hän kohteli erehtyneitä ja syntisiä, mutta ei koskaan jättänyt paljastamatta syntiä. Hän ei toiminut vihassa puhuessaan ankarimmistakaan synneistä, mutta kun Hän vakavasti teki asian selväksi, Hän ei jäänyt väittelemään ja aiheuttamaan kiivailla väittelyillä väärinkäsityksiä ja epäsopua. Uskovatkin karttavat väittelyitä Jeesuksen esimerkin mukaan näistä syistä.

Evankeliumin palvelijat toimivat Jeesuksen esimerkin mukaan näyttäen elämällään olevansa taivaan kansalaisia ja tekevät hyviä tekoja. He auttavat katastrofin uhreja, ruokkivat ja vaatettavat köyhiä, lohduttavat masentuneita. Lähimmäisrakkaudessaan he välittävät pelastussanomaa. Jumalanpalvelijat eivät yritä näyttää viisauttaan väittelyissä ja korostaakseen itseään. Ylpeys ja itsensä korotus eivät ole kristityn ominaisuuksia. Herran omat uhraavat itsensä lähimmäistensä hyväksi lähimmäisrakkaudessa palvelutyössä monin tavoin, jos ovat tosi kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia. He eivät jää tuhlaamaan kallista aikaansa typeriin väittelyihin kun moni muu tärkeä asia tarvitsee hänen aikaansa. (2 Tim 2:16, 23, 1 Tim 1:4) Herran palvelijalta ei työ lopu koskaan.

Sielunvihollisen päätarkoitus on saada ihminen pois evankeliumin vaikutuspiiristä. Väittelyihin herättäminen on paholaisen yksi keino. Kiivastuessaan ihminen ei kykene ajattelemaan enää johdonmukaisesti, eikä ymmärtämään asioita jotka on ymmärrettävä hengellisesti ja totuudessa eli Jumalan Hengen avulla. Viha ja kiivaus torjuu aina Jumalan Hengen. Henki on vain siellä, missä on rakkautta. Väittelyissä huomio siirtyy pois suurista todellisista asioista ja keskittyy pikkuasioista riitelyihin ja saivarteluihin. Kun tehdään hyvää työtä, on aina viisastelijoita siirtämässä huomiota merkityksettömiin pikkuseikkoihin. Kiistat, riidat ja viha koituvat aina vahingoksi. Siksi jokainen järkevä kiertää väittelyt väittelyiden vuoksi, riidanhaluiset, ylpeät ja itsekorostuksen kaukaa. Jeesus Kristus joutui vilpillisen, ankaran ja vihamielisten syytöksien kohteeksi, mutta Hän ei koskaan jäänyt kiistelemään ja väittelemään.

Tärkeintä on miettiä onko minulla pelastava usko Jumalaan? (Joh 3:36, 20:31, 1 Joh 2:3-5) Kristittyjä on maailmassa eri kristillisissä piireissä jotka ovat uskollisia sille tiedolle minkä ovat saaneet. Jumala hyväksyy ihmisen vilpittömyytensä vuoksi. (Luuk 12:47-48) Rakkaudesta Jumalaan heille on kuitenkin aina tärkeätä hankkia lisää tietoa Raamatusta ja olla edelleen vilpitön. Joskus ihminen joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja uudistaessaan käsityksiään vilpittömyyden tiellä. Kun ihminen rakastaa Jumalaa, on Jumalan tahto mieluinen sydämenasia ja iloiten hän muuttaa elämäänsä oppimiensa totuuksien mukaan. Vilpitön kuitenkin tahtoo aina hankkia oikeata pelastavaa tietoa, ja selvittää mikä on Jumalan tahto hänen suhteensa ja miten voisi täyttää paikkansa kristittynä. Typeryyttä on harrastaa väittelyitä väittelyiden vuoksi, ja syyttääkseen muita "harhaoppisuudesta" kun Jumalan tapa on kysyä ihmisen vilpittömyyttä ymmärrykselleen, ja Jumala tarvitsee jokaisen palvelijansa ajan työsään ihmisten hyväksi. (1 Tim 6:20)

Monet harha- ja henkimaailman (siritismin) oppeja harrastavat Jumalan vastustajat ryhtyvät väittelyihin Jumalan sanan opettajien kanssa. Totuuden opettajien tulee torjua heidän taistelukutsunsa. Nämä Jumalan vastustajat eivät tiedä ja ymmärrä että kristitty havaitsee heti Jumalan sanan avulla mistä pilkkaajan menettelyssä on kysymys. He tahtovat nauttia kiusaamisestaan ja mielipahan tuotamisestaan luullen ettei evankeliumin palvelija tiedä, havaitse ja ymmärrä heidän vaikuttimiaan. Nämä saatanalliset pyrkimykset joissa väittelijät ja pilkkaajat hekumoivat tulevat esiin heti välittömästi. Jumalan Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti. Näin Hengen pilkka tultuaan määrätyyn rajaan asti johtaa lopulliseen paatumukseen, ja ihminen on kadotettu saatanan uhri, mutta pitää itseään viisaana. (Luuk 12:10, Matt 12:32, Gal 6:7, Hebr 10:29)

Maailman viisaat ylpeilevät viisaudestaan, (Room 1:22) mutta saavat häpeän (Jer 8:9, Jes 44:25) maailman viisaus on vain hullutusta: "Puhe rististä on hulluutta niille jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1 Kor 1:18-19, 3:19) Tyhmät vihaavat pelastavaa tietoa, ovat huolettomia ja levittävät parjausta (Snl 1:22, 14:16, 10:18, 13:16) Tyhmät elävät petoksessa ja vaeltavat pimeässä (Snl 14:8, Saar 2:14) Harrastavat maailman huveja, tuottavat itselleen turmion ja joutuvat häpeään (Saar 7:5, Snl 18:7, 10:12, Snl 3:35) Tyhmyyttä on vastustaa Jumalaa ja hyvää. "Mieletön se joka ajattelee: Ei Jumalaa ole. Turmeltuneita ovat ne jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää." (Ps 14:1, Luuk 12:20) Väittelynhalu ei kuulu kristillisyyteen. (1 Tim 6:4, 2 Tim 2:14,23, Tit 3:9)

Väittelynhaluisten kannattaa aina laittaa käsi sydämelle ja miettiä ja tunnustaa itselleen rehellisesti minkälaisella asialla tahtovat olla? Onko asia oikea ja mihin se johtaa? Jumala on antanut ihmiselle omantunnon ja jokainen pystyy päättelemään ovatko tarkoituksensa hyvät ja rakentavat, vai pahat ja hajottavat? Onko hän rakastamassa, vai loukkaamassa ja vihaamassa?

Jeesus neuvoi jatkamaan matkaa, ei jäämään väittelyihin. (Matt 10:11-15) Kukaan ei voi rikkoa vaaratta omaatuntoaan vastaan, ja vain harvat ottavat Hänet vastaan synnistä vapauttajana, katuvat syntejään ja tekevät parannusta. (Joh 3:16) Jokainen on koko elämänsä ajan vapaa päättämään itse ikuisesta kohtalostaan. Jokainen voi valita itse elämänsä aikana, haluaako elää synnissä joka tuottaa lopullisen kuoleman, vai haluaako olla ikuisen elämän lahjan saaneiden joukossa? (Room 6:23, Ilm 20:11-15, Hebr 4:7)

Kristitty välttää typeriä väittelyitä joita täällä on noin 80% kirjoituksista.
2 Tim 2:16, 23-25.

Sinauksia
jari laurila