Musiikki

on auttanut

minua selviytymään läheiseni kuolemasta ja monivuotisesta "lamasta" ikävien asioitten seurauksena.
Olen kuunnellut sitä aamusta iltaan ja jatkan kuuntelemista kunnes ilo voittaa ja pääsen eroon kaikista entisistä "menneisyyden möröistä".
Jotkut saattavat ajatella että täyttää päivänsä "turhilla" tunneilla mutta se on ollut minun tapani selviytyä.
Arvostelkoon ja pilkatkoon ken haluaa?
Jokainen taplaa tyylillään ja tämä on ollut minun
keinoni.
Parempi vaihtoehto kuin kuunnella tuntitolkulla jonkun vieraan ihmisen "elämänviisauksia".

8

1044

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jostakin

      Luin jostakin, että musiikki antaa aivojen etuotsalohkon levätä.Siksi esimerkiksi murrosikäiset alkavat kuunnella hirveästi musiikkia, koska heidän etuotsalohkonsa kehittyy parhaillaan rajusti, niin musiikki antaa siitä lepoa.Eli musiikki oikeasti antaa aivojen levätä, auttaa surussa, siinä olet ihan oikeassa.

    • TyttöInSorrow

      Kukaan ei pilaile tai naura tavastasi selvityä surusta. Tyyli on täysin vapaa. Jokaisella meillä on omat keinomme, olemmehan kaikki niin yksilöllisiä. Jotkut eivät löydä keinoja ollenkaan. Sinä löysit. Se on pääasia. Hyvä että musiikki on auttanut sinua surussasi. Itseäni helpottaa myös musiikki. Katselen rakkaani kuvia, laitan surullista musiikkia taustalle ja muistelen ihania yhteisiä muistojamme. Se saa tunteet pintaan ja jokaisen suruaallon jälkeen matka helpottuu. Tykkään myös kirjoitella ns mielikuvitus kirjeitä ystävälleni ja siinä muistella kaikkea mitä koimme yhdessä. Muistot antavat voimaa. Hienoa että olet selviytynyt/selviämässä. Kaikkea hyvää elämääsi ja mukavaa kevättä. :) Voimme olla onnellisia jälleen.

      Ps. Nuista elämänviisauksista. Niitä laukovat ihmiset, jotka eivät ole kokenut läheisen kuolemaa. Kuten todellinen sanonta kuuluu: Aito oikea elämä kulkee kuoleman kautta. He eivät edes ymmärrä mitä on elämä.

      • -sandra-

        Sinä puhut niin totta.
        Meidän äiti aina sanoo minulle että kuolema antaa elämälle merkityksen.
        Sitä ei normaali arkipäivässä edes tajua ajatella mitä on kun joku läheinen yhtäkkiä tempaistaan pois tästä maailmasta.
        Se on kova koulu mutta läksyt on opittu; pidä huoli lähimmäisestäsi, huominen saattaa muuttaa
        kaiken.
        Minua auttaa myös musiikki, väliin heavyä, väliin virsiä, sulkeudun tavallaan siihen musiikkin. Se terapoi. Liikunta on toinen hyvä keino.

        Paha paikka oli tässä kun lopulta otin kuolleen mieheni MP3-soittimen, hän oli nauhoittanut siihen sitä musiikkia mitä kuunteli harjoitellessan maratonille. Mun oli aivan pakko lähteä kävelemään kun kuuntelin niitä biisejä joista hän sai voimaa juoksemiseen.
        Tuli nekin haavat revittyä auki, mutta sitten
        ajattelin että jos hän jotain toivoisi niin sitä että se musiikki liikuttaa myös minua.

        Kyllä me vielä onnellisia ollaan, ja henkisesti
        vahvoja; se joka on katsonut kuolemaa silmästä
        silmään, näkee myös elämän kauneuden ja osaa
        arvostaa sitä

        Oikein kauniita aurinkoisia hetkiä päivääsi :o)


      • TyttöInSorrow
        -sandra- kirjoitti:

        Sinä puhut niin totta.
        Meidän äiti aina sanoo minulle että kuolema antaa elämälle merkityksen.
        Sitä ei normaali arkipäivässä edes tajua ajatella mitä on kun joku läheinen yhtäkkiä tempaistaan pois tästä maailmasta.
        Se on kova koulu mutta läksyt on opittu; pidä huoli lähimmäisestäsi, huominen saattaa muuttaa
        kaiken.
        Minua auttaa myös musiikki, väliin heavyä, väliin virsiä, sulkeudun tavallaan siihen musiikkin. Se terapoi. Liikunta on toinen hyvä keino.

        Paha paikka oli tässä kun lopulta otin kuolleen mieheni MP3-soittimen, hän oli nauhoittanut siihen sitä musiikkia mitä kuunteli harjoitellessan maratonille. Mun oli aivan pakko lähteä kävelemään kun kuuntelin niitä biisejä joista hän sai voimaa juoksemiseen.
        Tuli nekin haavat revittyä auki, mutta sitten
        ajattelin että jos hän jotain toivoisi niin sitä että se musiikki liikuttaa myös minua.

        Kyllä me vielä onnellisia ollaan, ja henkisesti
        vahvoja; se joka on katsonut kuolemaa silmästä
        silmään, näkee myös elämän kauneuden ja osaa
        arvostaa sitä

        Oikein kauniita aurinkoisia hetkiä päivääsi :o)

        Sinäkin puhut niin asiaa. Ihmiset, jotka eivät ole kohdannut oikeasti kuolemaa niin elävät koko ajan ns normaalisti. Olen joskus ottanut kuoleman puheeksi niin huomaa kuinka kaikki niin sanotusti säpsähtää ja kieriskelee kun aiheesta puhun. Ne kieriskelee kun niin haluaisivat vaihtaa aihetta. Kuvainnollisesti. Huomaa että kuolema on heille täyttä hepreaa. Eivät ymmärrä niin sanotusti kuoleman kieltä. Paitsi ihmiset, joilla on oma kokemus taustalla. Minäkin nyt ihan erilailla katson elämää ja läheisiäni. Punnitsen nyt läheisiäni erilailla. Osa läheisistä, joita ennen arvostin niin heidän arvonsa on laskenut silmissäni. Osaa taas arvostan enemmän kuin koskaan. Nyt ymmärtää kuin ainutlaatuinen ja ihana lahja on elämä. Ymmärtää elämän ihanuuden ja sen, että pahat ja hyvät asiat muodostavat yhdessä elämän kokonaisuuden.

        Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi ja oikein hyvää kevättä. :) Emme unohda koskaan rakkaitame. Emme voi edes elää niin kauan, että unohtaisimme. Muistot antavat voimaa. Monen kertaan sen olen sanonut, mutta ne lohduttavat minua niin kovasti. Tuntuu, että rakas on silti luona. Että hän vain katsoo meitä jostain paikasta jonne emme näe tai kuule. Kun aikamme koittaa niin mekin pääsemme sinne. Mutta sitä ennen käytämme maailman kauneimman lahjan hyväksemme, elämän.


      • -sandra-
        TyttöInSorrow kirjoitti:

        Sinäkin puhut niin asiaa. Ihmiset, jotka eivät ole kohdannut oikeasti kuolemaa niin elävät koko ajan ns normaalisti. Olen joskus ottanut kuoleman puheeksi niin huomaa kuinka kaikki niin sanotusti säpsähtää ja kieriskelee kun aiheesta puhun. Ne kieriskelee kun niin haluaisivat vaihtaa aihetta. Kuvainnollisesti. Huomaa että kuolema on heille täyttä hepreaa. Eivät ymmärrä niin sanotusti kuoleman kieltä. Paitsi ihmiset, joilla on oma kokemus taustalla. Minäkin nyt ihan erilailla katson elämää ja läheisiäni. Punnitsen nyt läheisiäni erilailla. Osa läheisistä, joita ennen arvostin niin heidän arvonsa on laskenut silmissäni. Osaa taas arvostan enemmän kuin koskaan. Nyt ymmärtää kuin ainutlaatuinen ja ihana lahja on elämä. Ymmärtää elämän ihanuuden ja sen, että pahat ja hyvät asiat muodostavat yhdessä elämän kokonaisuuden.

        Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi ja oikein hyvää kevättä. :) Emme unohda koskaan rakkaitame. Emme voi edes elää niin kauan, että unohtaisimme. Muistot antavat voimaa. Monen kertaan sen olen sanonut, mutta ne lohduttavat minua niin kovasti. Tuntuu, että rakas on silti luona. Että hän vain katsoo meitä jostain paikasta jonne emme näe tai kuule. Kun aikamme koittaa niin mekin pääsemme sinne. Mutta sitä ennen käytämme maailman kauneimman lahjan hyväksemme, elämän.

        Ja niin lähellä, en vieläkään oikein suostu uskomaan sitä että ne kaikista sydäntä lähinnä olevat ihmiset olisivat lopullisesti poissa.
        Tällä he ovat, lähellä vaikka emme näe heitä.
        Eikös sinun poikaystäväsi kuollut aika äkkiä ?
        Kuinka sinä olet jaksanut ?
        Onko ollut muutakin kun sadepäiviä... ?

        Tuo mitä sanoit ihmisten reaktioista on niin totta, osa suurinpiirtein juoksee huutaen karkuun kun kerron olevani leski. (ja vielä nuori semmoinen)
        Töissäni minulla on aivan ihana sotaveteraani,
        puolisokea ja -kuuro, pää ja selkä täynnä kranaatinsirpaleita. Hän pilke silmässä kyseli että no onkos sitä miestä.. sanoin että leski olen. Voi että sitä sydämen lämpöä mikä sieltä on tullut, välillä tuntuu että kumpiko tässä
        nyt hoitaa kumpaa :o)
        Hänenkin vaimonsa on jo kuollut, joten tiedetään
        mistä asiasta puhutaan.

        Sinulle kyllä lämpimästi suositelisin hoitoalan töitä, sinulta löytyy ymmärtämystä, sydämen viisautta , myötätuntoa ja rohkeutta kohdata
        asioita. Tämmöisiä täällä tarvitaan.
        Pidetään hetki toisiamme kädestä, vaikka näin
        virtuaalisesti :o)


      • TyttöInSorrow
        -sandra- kirjoitti:

        Ja niin lähellä, en vieläkään oikein suostu uskomaan sitä että ne kaikista sydäntä lähinnä olevat ihmiset olisivat lopullisesti poissa.
        Tällä he ovat, lähellä vaikka emme näe heitä.
        Eikös sinun poikaystäväsi kuollut aika äkkiä ?
        Kuinka sinä olet jaksanut ?
        Onko ollut muutakin kun sadepäiviä... ?

        Tuo mitä sanoit ihmisten reaktioista on niin totta, osa suurinpiirtein juoksee huutaen karkuun kun kerron olevani leski. (ja vielä nuori semmoinen)
        Töissäni minulla on aivan ihana sotaveteraani,
        puolisokea ja -kuuro, pää ja selkä täynnä kranaatinsirpaleita. Hän pilke silmässä kyseli että no onkos sitä miestä.. sanoin että leski olen. Voi että sitä sydämen lämpöä mikä sieltä on tullut, välillä tuntuu että kumpiko tässä
        nyt hoitaa kumpaa :o)
        Hänenkin vaimonsa on jo kuollut, joten tiedetään
        mistä asiasta puhutaan.

        Sinulle kyllä lämpimästi suositelisin hoitoalan töitä, sinulta löytyy ymmärtämystä, sydämen viisautta , myötätuntoa ja rohkeutta kohdata
        asioita. Tämmöisiä täällä tarvitaan.
        Pidetään hetki toisiamme kädestä, vaikka näin
        virtuaalisesti :o)

        Hyvä ystävä minulla on kuollut. Todella läheinen sellainen. Hän kuoli hyvin äkillisesti. Välillä on ollut harmaita päiviä ja välillä aurinkoisia. Semmosta aaltoliikettä. Miten sinä olet jaksanut...? Ja saanko kysyä, kauanko miehesi kuolemasta nyt on?

        On hienoa että sinulla on ihminen, joka tukee ja ymmärtää. Kun kysyit, että kumpikohan auttaa kumpaa niin minusta tuntuu, että te molemmat autatte toisianne. Hän auttaa sinua ja sinä häntä ja sen parempaa hoitaja ja potilas suhdetta ei voi ollakkaan. Ja häneltä jos joltain löytyy rutkasti elämänkokemusta ja ymmärrystä.

        Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. :) Ne merkitsevät paljon. Olen ajatellut papin työtä tai diakonia. Ne olisivat lähellä Jumalaa ja auttamistyötä kanssa pääosin. Sinäkin olet hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen. Hoitajan työ on tehty juuri sinulle. Pidetään toisiamme kädestä kiinni ja toivotaan, että saamme voimaa jatkaa eteenpäin. Löydämme vielä onnen ja olemme entistäkin vahvoja kokemustemme jälkeen. Voimia sinulle vielä kerran. :)


      • lohduttavista
        TyttöInSorrow kirjoitti:

        Hyvä ystävä minulla on kuollut. Todella läheinen sellainen. Hän kuoli hyvin äkillisesti. Välillä on ollut harmaita päiviä ja välillä aurinkoisia. Semmosta aaltoliikettä. Miten sinä olet jaksanut...? Ja saanko kysyä, kauanko miehesi kuolemasta nyt on?

        On hienoa että sinulla on ihminen, joka tukee ja ymmärtää. Kun kysyit, että kumpikohan auttaa kumpaa niin minusta tuntuu, että te molemmat autatte toisianne. Hän auttaa sinua ja sinä häntä ja sen parempaa hoitaja ja potilas suhdetta ei voi ollakkaan. Ja häneltä jos joltain löytyy rutkasti elämänkokemusta ja ymmärrystä.

        Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. :) Ne merkitsevät paljon. Olen ajatellut papin työtä tai diakonia. Ne olisivat lähellä Jumalaa ja auttamistyötä kanssa pääosin. Sinäkin olet hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen. Hoitajan työ on tehty juuri sinulle. Pidetään toisiamme kädestä kiinni ja toivotaan, että saamme voimaa jatkaa eteenpäin. Löydämme vielä onnen ja olemme entistäkin vahvoja kokemustemme jälkeen. Voimia sinulle vielä kerran. :)

        sanoista, huomaan että sinulla niitä riittää monelle muullekin.
        Enemmän täytyisi olla sinun kaltaisia ihmisiä.


    • maaliskatti

      Voi,voi,miten vähän kaikenkaikkiaan kuuntelin musiikkia,ennen kun kuolema iski kyntensä rakkaimpaani. Se alkoi Froikkareista mieheni lempimusiikista, jatkui Juha Tapioon ja sitä kautta Rolling Stonesiin ja Led Zeppeliiniin. Ynnä kaikkea siltä väliltä,paitsi lavatanssimusiikkia,mitä en kestä. Musiikilla on uskomattoman parantava voima, sen kanssa voi itkeä ja nykyään jo sen kanssa voi välillä nauraakin. Nautitaan musiikista,mitäpä muuta meillä enää on.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka paiskasi vauvan betoniin Oulussa?

      Nimi esiin.....
      Oulu
      107
      6902
    2. Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa

      Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h
      Maailman menoa
      91
      5125
    3. Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan

      Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv
      Maailman menoa
      112
      3376
    4. Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p
      Maailman menoa
      33
      3272
    5. Anteeksipyyntöni

      Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska
      Järki ja tunteet
      31
      2419
    6. Sydämeni valtiaalle

      En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden
      Ikävä
      119
      1766
    7. Oletko tyytyväinen

      Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?
      Ikävä
      96
      1411
    8. Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..

      ...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam
      Maailman menoa
      339
      1362
    9. Jos oikeasti haluat vielä

      Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚
      Ikävä
      131
      1266
    10. Eihän se tietysti minulle kuulu

      Mies, mutta missä olet? 🤨 😠
      Ikävä
      48
      1034
    Aihe