Ef. 4: 30-32
30 "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
30 "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä niin; Sirkka-Iitan viestin kautta Herra taas
puhuttelee meitä.
Hengen sinetti varmaankin pysyy, mutta voimme
Häntä murehduttaa rakkaudettomalla asenteellamme.
"Katkeruus"
"Kiivastus"
"Viha ja huutaminen"
"Herjaus"
Kaikki tuo kumpuaa itsekkäästä sydämestä.
Vastatkaamme sensijaan seuraavanlaisesti:
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä,
hyväsydämisiä,
anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
niinkuin Jumalakin on Kristuksessa
teille anteeksi antanut."
On välttämätöntä olla henkilöön katsomatta eli
eriuskoiselle vastatessa suodattaa pois
katkeruus ja kaunaisuus ja herjaaminen.
"Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;"
Siinä se on, hiljaisuudessa on ihmeellinen voima!
Jos elämämme hukkuu jatkuvaan kiireeseen, jää se TÄRKEIN kokematta, nimittäin Jumalan läheisyys ja läsnäolo. Luottamus Jumalaan on uskoa, uskoa siihen, että Kristuksessa olemme voittaneet maailman.
Hiljaisuudessa kohtaamme Hänet, joka unohtuu kiireen ja melun keskellä. Sellainen ihminen, jolla on aina kiire, luottaa vain itseensä.
Vain hän joka uskaltaa olla hiljaa, oppii luottamaan Jumalaan ja silloin hän saa voimaa hiljaisuudesta. Rukoilemalla ja pysymällä hiljaa, me voimme saavuttaa enemmän kuin paljoilla ja turhilla sanoilla.
11 Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.
13 Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"