Kimpale kultaa

tallentuu mummun pikkuiselle kokoaamaani kirjaan,
elää vielä senkin jälkeen, kun minua ei enää
ole.

Jos joku vaikka vielä sen säveltäisi, niin saisi-
han siitä vaikka tuutulaulunkin - ehkä.

Lämmin kiitos.

mutta kirjoittamaasi oli hyvä lukea.

Kiitos Jojo.

on aina taianomainen vaikutus minuun. Kyllä se
mummun pikkuinen on i-ha-na.

Kaunis kiitos.

nielaisen, nielaisen vielä toisenkin kerran ...

K i i t o s !

minun on ihan pakko sanoa - rakastuin itsekin
siihen toiseen säkeeseen. Olen kenties tyhmä sa-
noessani sen ääneen, mutta sen sanat pulpahteli
niin helpolla - kuin itsestään ja tykästyin heti
niihin.

Lämmin kiitokseni Sinulle.

kun lähes parikymmentä vuotta sitten kävin lap-
suuteni kesämaisemissa Mikkelissä. Talo jossa
mummoni asui, näytti lapsensilmin valtavalta. Ja
kun nyt aikuisena kävelin sen edessä, se kuin
hukkui pienuudessaan maisemaan. Samoin joki,
jossa kesäisin uitiin, se tulvi vettä - kuohusi
ja vaahtosi. Nyt sekin oli kuin puro. Noista mie-
likuvista tuli mieleen, miten lapsen silmissä on
kaikki niin valtaisaa.

Olen oppinut nyt lapsenlapseni myötä tarkkaile-
maan maailmaa pienen ihmisen silmin, se on rik-
kautta sekin.

Kiitos Sinulle.

PS Kokoan pikkuiselleni runokirjaa, johon tämäkin
runo päätyy.

kun pahoitti eilen mielensä rr:ssa, piti etsiä
jotain, jolla saisi mielen nousemaan. Ja mikäpä
sen parempi siihen olisikaan, kuin mummun pikkui-
nen.

Höpsykkä, enhän minä nyt mikää kultakimpale ole,
kimpale kylläkin =(

Kiitos Jouni lempeästä palautteestasi.

nii se onnii, melekonen kimpale pikkuseni.
Liekkö se emäkallion juurj aenakii miussa =)

Kiitos Siulle, että piipahit ja kommentoit.

oli pääosassa runossani, sydämellä kirjoitettu.

Rakkaus lapsiini on jotain ainutlaatuista, niin
kuin on varmasti jokaisella vanhemmalla ja iso-
vanhemmalla.

Kiitos kun poikkesit ja jätit lämpimän
palautteen.