Kokemukseni mukaan psykologit ym. ihmisten käsittelyalojen "asiantuntijat" näyttävät sanallisesti maailmaa hahmottavilta: kuin kaikki koostuisi ikään kuin blokeista. Se lienee sopiva keino hahmottaa maailmaa, jos haluaa väärentää psykologisen alallesoveltuvuustestin, mutta minne jäivät tunteet, välittäminen, herkkyys - sanalla sanoen SOSIAALINEN HAVAINNONTEKO?! Ei meidän sisällämme ole sanallista ohjaumekanismia, joka oikeuttaisi psykologin tms. sanallistamaan meidät havainnoissaan, mutta psykologien valvonta menee kai sanallisten mietintöjen ja sanallisten rasti ruutuun -testien kautta. Näyttäisi siis siltä, että psykologian ala koostuu manipulatiivisista, alalle sopimattomista, sosiaalista valtaa haluavista vastuuntunnottomista yksilöistä, joilta puuttuu tavallisen suomalaisen ihmissilmä ja sosiaalinen yhteiskunnallinen näkemys. Sellaisethan alalle haluaisivat, sellaiseen alan ajattelutyyppi viittaa ja sellaisesta kielii se, ettei psykologi tms. näytä tavalliseen silmään ymmärrettävältä vaan pikemminkin noituuden harjoittajalta mystisyydessään - pahuudessaan. Olemmehan kaikki ihmisiä, meillä kaikilla on sosiaaliset taidot! Miksemme hahmota, millaisia psykologit ym. ovat? Siksi, että he ovat täysin päinvastaista tyyppiä kuin mitä alalle haluaisimme valita! Psykologisten alojen erääksi valintakriteeriksi tulisi ottaa tavallisen keskivertosuomalaisen sosiaalinen silmä: kuka ei ainakaan manipuloi, kuka on vastuuntutntoinen ja auttavainen, ei-sanallinen, yhteiskunnallisia yhteyksiä ei-psykologisesti hahmottava ja moraalinen sekä kyllin järkevä ja älykäs huolehtiakseen muista suomalaisista,...
Auttaisiko ajattelutyyppiongelmaan havainto, että sanallisia ajatuksia voidaan lukea äänteiden avulla aivokuorelta, mutta kunnollisia kokonaiskuvallisia ajatuksia & havaintoja ei pystytä lukemaan?
Auttaisiko ajattelutyyppiongelmaan havainto, että sanallisia ajatuksia voidaan lukea äänteiden avulla aivokuorelta, mutta kunnollisia kokonaiskuvallisia ajatuksia & havaintoja ei pystytä lukemaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Empatiaa ja ymmärrystä on niin vähän, että itsekin erehtyy ajoittain pitämään empaattisuutta epänormaalina.