helluntailaisuuden tarkoitus??

tuosta osoitteesta kun googlaat, saat tietoa, jota palstan pekut eivät ole väännelleet.

"miten helluntailaisuus tuli Suomeen?"

Suomessa on ollut kristittyjä eri nimikkeiden alla satoja vuosia. Kristillisestä uskosta on muodostunut aikojen kuluessa eri asioita painottavia herätysliikkeitä, yleensä yhden tai useamman ihmisen vaikutuksesta. Helluntaiherätys syntyi Amerikassa Los Angelesista vuonna 1906 Villiam J. Seymorin rukouskokouksista Azusa kadulla.

Helluntaiherätyksen painottamat asiat ovat Pyhällä Hengellä täyttyminen ja kielillä puhuminen ja uskovien kaste upottamalla ja pyhittyminen sekä parannuksen tekeminen.

Suomeen helluntaiherätys tuli virallisesti vuonna 1911.

Vähäinen määrä suomalaisia oli kokemassa ja näkemässä Amerikassa alkanutta herätystä, josta helluntaiherätys muodostui, sekä sen kautta alkanutta hengellistä toimintaa mm. Ruotsissa ja Norjassa. Lestadiolaisten Suomeen kutsuma norjalainen helluntaipastori Thomas Barrat vaikutti myös merkittävän paljon helluntaiherätyksen kasvamiseen Suomessa.

"Missä on Suomen ensimmäinen helluntaiseurakunta?"

Helsingissä toukokuussa vuonna 1915 Albin Kervisen perustama. Ensin paikana oli Fredrikinkatu 30. Syksyllä seurakunta muutti Kallion kaupungin osaan, Kolmas linja 8:ssa olleeseen koulusaliin.

"Oliko helluntailaisuutta perustamassa Jenkkilähetyssaarnaajat vai onko Suomen helluntailaisuus "sisäsyntyistä"?"

Ne ihmiset, jotka ensimmäisinä omaksuivat helluntailaisen uskon näkemyksen, olivat kristittyjä ihmisiä. Siihen aikaan oli vielä tapana julistaa evankeliumia uskosta osattomille, joten heidän julistustyönsä kautta helluntaiherätys sai sitten lisää jäseniä ja kasvoi. Ihmiset saavat yleensä vaikutteita muilta ihmisiltä, niin kävi myös helluntailaisen uskon näkemyksen kanssa, ihmiset kaipasivat sellaista kristillisyyttä, jossa vaikuttaa elävä Jumala, kun he kuulivat ja kokivat, että helluntailaisten kokouksissa Jumala vaikuttaa sanansa kautta, he tahtoivat olla siinä mukana.

"Olivatko Suomen ensimmäiset helluntailaiset alunperin luterilaisia?"

Luterilaisia, lestadiolaisia, baptisteja, vapaakirkollisia jne.


"Jos helluntailaisuuden perustajat olivat alunperin luterilaisia ja päätyivät azusakadun "herätyksen" kannattajiksi, mikä motivoi perustamaan uutta "kirkkokuntaa"??"

He eivät perustaneet kirkkokuntaa, seurakuntia vain. Helluntailaisten uskon näkemyksen mukaan, seurakunta on uskoon tulleiden ja kastettujen ihmisten muodostama yhteisö, joten he eivät voineet hyväksyä luterilaista kirkkoa, jossa on paljon uskottomia ja hyvin paljon kastamattomia.

Eivät he voineet hyväksyä luterilaisen kirkon oppiakaan, koska heillä oli tapana lukea raamattua, siten he saivat raamatullista tietoa uskosta ja seurakunnasta, jonka vuoksi luterilainen kirkko oli heille mahdoton vaihtoehto.

"Toimivatko Suomen helluntailaisuuden perustajat rakentavassa yhteistyön hengessä paikkakuntiensa luterilaisten seurakuntien kanssa tai oliko jonkinlaista "skismaa" näiden välillä? "

Siihen ei ollut juurikaan mahdollisuuksia silloin, kun luterilainen kirkko vastusti kaikin tavoin vapaiden suuntien toimintaa. Baptisteja ja vapaakirkollisia oli pidätetty ja heidän kokouksia oli väkivallalla koitettu estää.

omillakin sivuilla tietoa:http://www.netmission.fi/fi/index.php?show=messages&tid=6670&selPage=1

Siksi kyselen kun helluntailiikkeellä ei ole ollut Suomessa kasvua kymmeniin vuosiin.
Yhdysvaltalainen helluntaiseurakunta-ajattelu on kirjallisuuden muodossa voimissaan ihmeellisine tarinoineen. Tuntuu että kaikki "projektit" ovat jollain lailla Yhdysvalloista lainattuja toimintatapoja ja niitä siirretään helposti meikäläisille esim. Keuruun raamattuopiston teologinen opiskelu perustuu "kansainväliseen" tutkintoon.Monessa tapahtumassa ja projektissa toistetaan "jenkkisloganeita":Kids action, Royal rangers, urbaani unelma, alphakurssi. En tarkoita että näiden kanssa toimittaisiin väärin mutta olemme kuitenkin Suomalainen ja Pohjois-eurooppalainen kulttuuri jonka toimintaperiaatteet tulisi nousta Suomalaisesta identitetistä ja itsetunnosta. Mikäli itsetuntomme on pohjalukemissa, tulisiko rukoilla ja hiljentyä Suomen perukoilla pyytäen Jumalalta Meille sopivia toimintamalleja -vaikkapa Aleksis Kiven 7 veljeksen mukaan;)-??

Tässä on yksi hyvä linkki helluntailaisuudesta:

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=28

Samalla yritän vastata tuon pohjalta lyhyesti kysymyksiisi:

helluntailaisuus on alunperin vaikuttanut baptisti- ja metodistikirkkojen pyhitysliikkeissä. Liikkeellä ei ole varsinaista perustajaa, se on lähtöisin Yhdysvalloista. Liikkeen suurin nimi on Charles Fox Parham.

Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsinkiin 1915. Tähän oli vaikuttamassa Kotimaa-lehdessä uutisoinut Pekka Brofeldt, häntä pidetäänkin liikkeen isähahmona. Tieto tästä uudesta suunnasta tuli Norjasta Thomas Ball Barrattin kauta vuonna 1911 kun hän tuli pitämään kokoussarjaa Suomessa.

Thomas Ball Barrat oli metodistipappi. Metodistit ovat anglikaanisesta suunnasta, joka on eronnut roomalaiskatolisesta kirkosta.

Uusia kirkkokuntia syntyi, kun tuli erimielisyyksiä teologisista kysymyksistä. Ja tätä jatkuu edelleenkin helluntailaisuudessa. Ykseyshelluntailaiset kieltävät kolminaisuusopin ja kastavat vain Jeesuksen nimeen. Helluntailaisuus on jakautunut kolmeen eri kannattajajoukkoon (tai useampaan). Klassiset helluntailaiset kuuluvat Yhdysvalloista lähteneeseen liikkeeseen, johon kategoriaan Suomen helluntaiherätys kuuluu. Sitten on karismaattiset liikkeet ja uuskarismaatikot.

Sitten omasta seurakunnastani: minun paikalliseurakunnassani poiketaan eräistä tuon linkin mainituista asioista:

1. Ehtoolliselle pääsee muutkin kuin kastetut seurakuntalaiset, riittää että on henkilökohtaisesti uskossa.

2. Seurakunnan pastoreilla ei oikeastaan ole minkäänlaista kiertoa saarnojen kulussa, he saarnaavat siitä, minkä he tuntevat sillä hetkellä Jumalan tarkoittavan heidän seurakunnalle kerrottavaksi.

on joitain kohtia, joita haluan vastustaa.

Minua inhottaa ajatus ja ristiriitaisuus eräässä oppiin kuuluvassa asiassa: Että ihmisen on pyhittäydyttävä, toisin sanoen olla pyhä, jotta olisi Jumalan rakkauden arvoinen. Ja kuitenkin oppiin kuuluu sellainenkin asia, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta.

tässä on mielestäni ristiriitaa... Sen verran ymmärrän, että on tärkeää tuoda oma syntisyys Jumalan eteen mitään unohtamatta, mutta että pitäisi pyrkiä siihen että olisi rakkauden arvoinen.

Minusta tuo on tosi vaikea tie toteuttaa, jopa perhe-elämässä. Olen monesti yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta olisin vanhempieni rakkauden arvoinen, enkä kuitenkaan sitä ole. Ja vanhemmat ovat sanoneet ettei minun tarvitse yrittää mitään, he rakastavat minua kaikesta huolimatta. Eikö niin Jumalakin rakasta ihmistä ansiottomasti, emme ole Hänen rakkautensa arvoisia, ja silti Hän rakastaa meitä.