jätänkö tekemättä

Kannattaa punnita tarkkaan.
Onko vaimosi mustasukkainen?
Sanoiko hän tuon vain itsekkyyttään,ajattelematta myös taloudellista puolta. Vai onko hän aidosti huolissaan??
Lapset kyllä sopeutuvat.

Itse kyllä ottaisin tuollaisen tarjouksen vastaan,jos vaihtoehto on taloudellinen ahdinko.

Sillä jos kieltoon on syynä mustasukkaisuus,on avioliittosi joka tapauksessa tavalla tai toisella tulossa tiensä päähän.
Mitä syitä hän on ottanut esiin vastustelunsa perusteiksi?
Mieti niitä tarkkaan.
Eikö sinullakin ole oikeus unelmaasi?
Olisiko tämä työ sitä,mitä todella haluaisit tehdä?

Vaikeita ratkaisuja tälläiset aina ovat,mutta lapset sopeutuvat kyllä,päätit mitä tahansa.

Toivottavasti saat aikaan ratkaisun,joka sopii kaikille.
Mutta jos todella haluat tätä,mene ja tee se pystypäin!

Onnea tiellesi,mitä sitten ikinä päätätkin.

miksi pyydät vierailta apua ? Harva avioliitto pysyy koossa , jos mies on koko ajan pois.Siinä ei sitten auta vaikka rahaa tulisi säkki kaupalla.Jos vaimosi olisi jo ruvennut pakkaamaan vaatteitasi ja toivottanut hyvää matkaa ja antanut sinulle pankki tilin numeron mihin voit laittaa säännöllisesti rahaa ;eikö olisi ollut kutkuttava tilanne ? Väännäppä siitä...

Jos rakastat perhettäsi, kannattaa odottaa työkomennuksia suomesta. Eronneen elämä ei ole 10 000 €/kk arvoista. Kokemusta on.

Minun täytyy myöntää että ihmettelen vaimoasi. Minun mieheni haluaa työskennellä ulkomailla. Meillä on kaksi lasta, eikä minulle tulisi mieleenkään koskaan estää häntä edistämästä uraansa.
Elämä on liian lyhyt että rupeaisimme rajoittamaan toistemme unelmia. Ulkomailla työskentely tai matkatyö ei kuulu minun unelmiini, mutta jos mieheni haluaa sitä tehdä en estäisi häntä lähtemästä.
Jos avoiliittomme on niin huonoissa kantimissa että se ei kestä ajoittaista erossa olo ja sitä että minä olisin kotona lastan kanssa kun hän on töissä ulkomailla. Niin aika huonosti olisivat asiat.
Joten ajattele mikä teillä mättää suhteessa jos vaimo esittää uhkavaatimuksia.

... tällaista avioliittoa pitäisi jatkaa ?

Jos et saa tehdä - työksi tai harrastukseksi - sitä mitä halajat, niin olet vankilassa, et aviossa ... :-)

jos et mene

Vuodessa on 356 päivää, joten lapsille jäisi aikaasi vain 56 päivää. Aika kova vaatimus. Kyllä isäkin on tärkeä. Pystytkö osalle matkoja ottamaan vaimon ja lapset mukaan? Onneksi itselläni ei yhtä vaikea päätös ollut. Itse olen yh-äiti. ja piti ratkaista ollako kotona vai mennä työhön. No työ voitti, mutta jää kuitenkin aikaa lapselle. Nykyään on tosi hankalia nämä asiat.

No on tosi hankala tilanne.

Ettekö voi vaimon kanssa sopia, että teet tuota työtä sen aikaa, kun kotimaasta löytyy sinulle työtä. Eli olet kuitenkin aktiivinen uuden työpaikan haussa.

Koska on myös olemassa sananlasku: kun köyhyys tulee ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta ulos. Rahalla on merkitystä ainoastaan silloin, kun sitä ei ole.

Melko itsekäs vaatimus vaimoltasi. Eikö perhe ole kuin yritys jota yhdessä luotsataan eteenpäin? Jos toinen on poissa työn takia, niin toinen paikkaa. Ihan kuin töissä kun joku on poissa tai lomalla, niin toiset tekevät kollegansa välttämättömät työt. Perheesi hyväksi sinä olisit kuitenkin lähdössä ulkomaille töihin, vai kuinka. Yhteiseksi hyväksi se kuitenkin koituisi, myös vaimollasi olisi helpompaa kun ei joutuisi joka pennistä venyttämään.

Mieheni joskus aikoinaan sanoi minulle kun olin päässyt koulutukseen, johon olin hänen kannustuksestaan hakeutunut, että jos lähden sinne kouluun, niin hän katsoo että jätän perheeni. Minulla ei tuolloin ollut mahdollisuutta tehdä omaa päätöstä vaan jouduin tyytymään mieheni, eli elättänjäni päätökseen, enkä ottanut tuota koulutuspaikkaa vastaan. Meille kuitenkin tuli ero puolen vuoden päästä tuon tapahtuman jälkeen. Ehkä olin sen jälkeen kovin tyytymätön elämääni. En kyllä vieläkään tajua mieheni mielipidettä, ainoa mitä tulee mieleen, että hän ei halunnut jäädä tekemään kotihommia kolmena päivänä viikossa kun minä olisin ollut poissa.

Tällä elämänkokemuksella mikä minulla nyt on niin sanoisin sinulle, että keskustele vaimosi kanssa, mutta ota vastaan tuo työ. Tuo tarjottu työ voi poikia sinulle tulevaisuudessa hyvän työpaikan kotimaassa, jos nyt haluat täältä sellaisen enää ottaa vastaan. Sitä paitsi yleensä ainakin jokaisen työ voi lopettaa jos se ei tunnukaan hyvältä.

Varmasti olisi mahdollista että lapsesi ja vaimosi voisivat viettää kanssasi aikaa myös ulkomailla. Saamallasi palkalla varmasti pystyisit kustantamaan heidät luoksesi käymään ja vaihtoehtoisesti itse pystyisit käymään kotisuomessa.

Minulla ei itselläni olisi mitään sitä vastaan jos mieheni saisi tuollaisen tarjouksen, itse asiassa olisin vain todella iloinen hänen puolestaan, ja meidän puolesta.

10 vuoden päästä ei kukaan tee sinulle tuollaista tarjousta, on taottava silloin kun rauta on kuumaa.

Toivon että saat pitää perheesi ja voit ottaa vastaan unelmiesi työn.

kohtuu räväkkä vaimo.. noh, jos jäät ja tämä taantuma kun syvenee niin saattaa mieli muuttua, tosin taitaa olla sillon jo myöhästä.

ite oon tehny pari vuotta reissuhommaa, tosin suomen sisällä ja matkapäiviä oli juurikin n.300 per vuosi.

rankkaa se on itelleenkin mutta pitkässä juoksussa suosittelisin tekemään sitä työtä edes hetken. pakkohan sitä rahaakin on jostain saada.

Älkää ny kaikkee uskoko mitä ihmiset täällä kirjoittaa....ei varmaan ole tosi juttu.
Naurettavaa...

Raha on vain rahaa mutta lapsesi on vain kerran lapsia isoin tarjous sinulle on pysyä lastesi ja vaimosi lähellä.

Positiivista tässä on se että vaimosi ei ole nainut sinua rahan takia=) negatiivista se ettei hän ajattele laajempia kokonaisuuksia, vaan ainoastaan tätä hetkeä.
Sinuna ottaisin pestin vastaan, ajatuksella että jos vähän aikaa tienaa kunnolla, niin sitten juhlitaan!(säästötilin aukaiset luonnollisesti mitä pikimmiten työn saadessasi) Vaimon kannattaisi myös miettiä hieman tarkemmin asiaa, sillä tuolla palkalla sais vaimo ja lapsetkin matkustaa vähän enemmän kun kodin ja lähimmän Alepan väliä=)

Rahahan se on, mikä maailmaa pyörittää.

Lapset ovat lapsia vain kerran elämässäsi, ja kaikki mikä sinulta jää näkemättä, tulet sitä katumaan vanhemmalla iällä.

Minusta on surullista ja jotenkin sairasta, että nykyään pitää valita joko perhe tai työ. Olen pahoillani siitä, että joudut tällaisen valinnan eteen.

Kukaan täällä ei voi tehdä ratkaisua puolestasi.

Minun isävainaani sanoi aikanaan; mikään työ ei ole sen arvoinen, että hän jättäisi elämän lasten kanssa.
Hän jäi kotiin tekemään duunia ja kasvatti lapsia. Äiti oli töissä 150 metrin päässä. Meillä oli siis ihannetilanne. Kun isä vanheni, hän sanoi, että ei vaihtaisi lastensa kanssa oloon mitään rahaa eikä maallista mammonaa.
Olen kuullut, että moni uramies on katunut vanhemmalla iällä kadotettuja vuosia lastensa nuoruudesta.

Jos koet että työ on toiveesi ja unelmasi, sinä sitten lähdet sinne. Ilmeistä on, että lapset tehtiin ja perhe perustettiin ennenkuin olet saanut toteuttaa omia haaveitasi. Muista kertoa tämä lapsillesi sitten, kun he vanhemmalla iällä kysyvät sinulta, miksi olit poissa heidän lapsuutensa ajan.

Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä.

...täyttä paskaa :)

Ja pöljät menee helppoon...hohhoijaa...

Kumpi on tärkeempi työ vai perhe? Kestätkö kierrellä asiantuntijatehtävissä eronneenä miehenä, perheen menettäneenä? Vai kestätkö menettää hyvän työtarjouksen koska perhe on tärkeempi? Kultakin koetellaan tulessa.

Asiassa ei voi nähdä kuin yhden vaihtoehdon.

Vaimon ero hakemus on toden totta ennemmin tai myöhemmin nykyaikana. Ellet sitten itse hae eroa ?

Mutta itse asiaanm tuo esille tuoma näkemys vastakkain asettelusta on täysin selvä eli perhe ja lapset ovat ne jotaka ovat vastuullasi ja heille olet heidän elämä joten ei tarvitse miettiä mitä teet. Sillä ura/ym putekella et tee mitään ilman lapsia.

Toivon mukaan vaimosikin ajattelee kantaa aidon vastuun olla läsnä lapsien vuoksi ja täten huolehtia elämänsä tarkeimmästä keissistä pitää huoli lapsista ja rakastaa perhettään aidosti.

Pyrkyryys materiaalista vie ihmisyyden konkurssiin ja lamaan.

taloudellisesti paremmat oltavat. Yhden vuoden pitäisi kestää mikä perhe tahansa jos on muuten perusasiat kunnossa.

Mitäpä jos keskustelette asiasta kunnolla punniten mitä menetätte siinä ja mitä saatte tilalle.

Hei, ehdottaisin että ehdottaisit vaimollesi menisikö hän töihin ja sinä jäisit koti- isäksi?Olisiko hän valmis siihen!!??
Mielestäni raha ja sen puuttuminen tuo paljon ongelmia parisuhteeseen,kokemusta on!Rakkaus kun ei elätä!!!Eikä maksa laskuja!harmi vaan!
Jos minun miehelleni tarjoittaisiin tuollaista työtä, en pistäisi vastaan lainkaan,päinvastoin!
Ja mikä ihaninta,hän pääsisi näkemään elämää muuallakin kuin neljän seinän sisällä!!Kateeksi käy!
jos asiaa lähdetään spekuloimaan eteenpäin,sinä masentuisit ja perhe onni on kadoksissa!mielenterveydelle on tärkeää työ!!!Ja elämän rutioituminen( säännöllinen työ ja toimeentulo!)!!
Ja ajatella miten mahtavaa on lapsille kun pääsevät katsomaan maailmaa pienillä silmillään,jos ja kun tulevat luoksesi käymään!Ja vaimo kullallesi myös!!Ihanteellista!!
Luulen että,vaimosi ei tarkoittanut sanoillaan pahaan,voi olla että pelkää jäädä kotiin yksin lasten ja huushollin keskelle!Oisko lähiverkostosta apua joukkoja?Jotka voisivat välillä tulla hätiin?isovanhempia??
Ja voithan ehdottaa että katsotte asiaa puolivuotta kerrallaan!Ei tuntuisi ikuiselta koko projeksti!!
elämme vain kerran täällä ja nautitaa niin työstä kuin rakkaudesta,perheestä ja harrastuksista!!
Keskustelkaa ja laittakaa paperille miksi,mikä,miten ongelmia voi tulla jos otata työn vastaan!Ja mitä se poikii!!!
Ja mitä saatte palkallasi tehtyä,jotain mihin tähtäätte!Esim. uusi auto,lapsille turvattu lapsuus= harrastukset ym.
Ei muuta kuin kahvikuppi käteen ja toiseen paperi ja alkaa miettiä yhdessä asiaa!!
Ja muista rakentava keskustelua!Kehu ja arvosta vaimoasi,sano se ääneen hänelle,että kyllä hän,vain hän, tulee pärjäämään lasten kanssa!!!!

Aurinkoista kevättä ja työniloa Sinulle:)

Mun mieheni on ollut ulkomailla töissä, minä ne ajat yh-äitinä kotona. Enkä väitä, että helppoa oli, mutta taloudellisesti samanlainen tilanne kuin sulla. Ei ollut vaihtoehtoja.

Onko mahdollista, et otat perheesi mukaan sinne, minne ikinä menetkin?

Jos ei yhteisymmärrystä tule, ottaisin sinuna tuon elämäsi tilaisuus-työpaikan ja maksaisin hyvät elatusmaksut. Jos et nyt lähde, toista tilaisuutta et tule saamaan, ja se jos mikä korpeaa. Tuollainen katkeruus on sit se, joka ajaa välirikkoon ja ero on sitä myöten häämöttämässä. Joten ota ihmeessä työ.

Pakkaa hyvä mies laukkusi nopeasti ja lähde. Vaimosi kuulostaa kypsymättömältä ja itsekkäältä.
Miksei vaimo ja lapset voisi joskus myös matkustaa mukana vai onko vaimolla hyvä työ ja palkka suomessa?
Raha ei aina tuo onnea mutta helpottaa kummasti elämää.
Mites sitten jos et ota työtä ja ero tulee kuitenkin joku päivä....arvaa oletko silloin katkera ja vihaat vaimoasi.
Mikäli vaimosi uhkasi heti erolla ei taida avioliitto hänen puoleltaan olla kovin vakavalla pohjalla.

Puhun kokemuksesta,olen 45v nainen ja tein itse samanlaisen päätöksen aikoinani. Ero tuli kumminkin, vaikka välillä olin pitkiäkin aikoja kotona ja silloin en tehnyt ollenkaan töitä.
Nyt en kadu,lapset ovat isoja ja taloudellinen tilanne on hyvä.
Itselläni kaksi lasta joille molemmille ostanut asunnot ja pystynyt kustantamaan hyvät opiskelut.
Lapset sopeutuvat aina ja omani eivät kanna kaunaa minulle ja olemme hyvin läheisiä.
Ex mieheni on myös hyvin tyytyväinen ja katui myöhemmin mitä silloin sanoi ja teki.

itse hylkäisin työtarjouksen, koska perhe on minulle tärkeä, vaikka minulla ei olekkaan parisuhdetta tällä hetkellä niin valitsen köyhyyden ja oman lapseni jonka kanssa saan olla,joka minua tarvitsee ja minua kaipaa, väli matkaa poikaani on yli 200 km mutta diesel autollani tuo matka taittuu pienellä rahalla. tiedän että tuo on vaikea valinta,mutta jos vaimosi ja lapsesi on sinulle tärkeitä ja haluat elää heidän kanssa niin hylkää työtarjous, en ole itsekkään rikas,mutta onnellinen kun saan edes olla oman poikani kanssa joka toinen viikonloppu.

Haluan sanoa sen että vaikka olen maailman parhaita tuuliturbiinien vaihteita tekevässä firmassa ja tienaan mielestäni suht jees ni ja kiertelen maailmaa. Ni ei ole päivääkään jolloin vaitaisin elämäni toimivaan perheeseen.

Me ollaan vääriä henkilöitä vastaamaan kysymykseesi..Kyllä sinun pitää ratkaista perheesi kanssa tämä asia.
Ja vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta tälläinen työtarjous,ajatteleppa jos vuoden päästä firma myydään tai muusta syystä jäät työttömäksi jälleen,ja perhe olisi hajonnut sillä aikaa,sinulla ei ole sitten mitään..muuta kuin rahapula ja eronnut perhe..

Hei !!

Serkullani oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Hän hylkäsi työtarjouksen vaimonsa samanlaisesta panostuksesta ja heilläkin oli parivuotias pikku poika; mutta puolivuotta myöhemmin vaimo löysi nuoremman miehen ja potkaisi serkkuni pihalle. Itsekin eronneena; siis vaimo vaan lähti nosteleen,kun valitti, että ei jaksa siivota 300 neliön taloa ?? Löysi sitten uuden miehen ja oli siitä minulle vihainen !!!
En silti ole mikään naisten vihaaja, mutta joskus naisten logiikka ihmetyttää ??

Onnea elämään, se tuo vain materiaa. Jos lähdet niin tulet katumaan sitä myöhemmin.

täytyy ISTUA sohvalle ,ja keskustella asiasta järkevästi, Kun tulee tuollainen tarjous ,se voi tulla vaan kerran elämässä,äläkää heittäkö sitä hukkaan,kun teidän taloudellinen tilanne on nyt hyvin tiukka ,on tuollaiseen tarjoukseen ehdottomasti vastattava KYLLÄ,ymmärrän vaimosi epävarmuuden ,mutta hänen olisi syytä ,miettiä aisoissa sitä kolikon toista puolta ,miten asiat voi olla vuoden tai kahden päästä ,se että on rahaa ennemmän ,helpottaa jo elämää ,kun ei tarvitse laskea joka senttiä .
Ehkä löytyy jokin ratkaisu siihen tilanteeseen ,vaikea sitä ulkopuolisena neuvoa,mutta olkaa järkeviä nyt.

Monesti avioero voi tulla siitäkin ,kun toinen on turhautunut työttömyyteen ja taloudellisesti jatkuvasti tiukkaa.

tilaisuudesta kiinni. kerran täällä vaan eletään! kai... lapset kuitenkin on ja pysyy ja olet isä vaikka olisit poissa kokoajan!! jos et lähde niin jälkeenpäin harmittaa!!! voit miettiä sitä sit myöhemmin paskassa kämpässä paskalla palkalla myöhemmin jos et lähde. minä lähtisin!!! lapset varmasti tajuavat myöhemmin että teit oikean ratkaisun!!!

mutten mä varmaa rahan takii silti perhettä riskeerais:/ vaikkei toi sun palkkas ny mikää mahtava ole..

Vaimo tyytyy, kun on tarkemmin miettinyt.
Miksi hän eroisi, koska olisi vielä yksinäisempi kuin sinun kanssasi, koska tulethan sinä kotiinkin välillä.

Monet maailman ihmiset toimivat ulkomailla.

sinulla ystäväiseni ole rakkaudesta tietoakaan. Että itse voisin olla rakkaistani erossa 300 päivää vuodessa täytyisi minulla olla joko a) pahemman luokan aivovamma b) olisin kylmäverinen sosiopaatti.
Mieti omalle kohdallesi jos naisesi puntaroisi uuden ukon ja sun väliltä. Tilanne vähän sama. että vielä lapsia. Et itse tainnut pienempänä saada hirveästi vanhempien rakkautta.

ajattele jos myöhemmin jostain syystä kuitenkin tulee avioero niin varmasti harmittaa vielä enemmän. ota ja lähde!!!

Aika ihmeelinen asenne on kyllä vaimollas! Kannattais varmaan ensin harkita tietysti muita vaihtoehtoja, koska ei noi reissuhommat ole koskaan kovin edukkaita perheen kannalta, mutta toisaalta haluatko elää elämääsi tossun alla määräilevän kotihengettären suorassa komennossa? Siihin sun täytyy löytää itse vastaus. Kysehän on siitä mitä sinä haluat ja mitä pidät tärkeänä.

Mutta lie tuo nyt tarjottu työ veisi aikasi pois Perheeltä, eli miksi myydä sittenkin halvalla se Tärkein omaisuutesi, Aika?
Aika, sitä et saa koskaan takaisin! Oikein on ajatella, että tärkein olisi se Aika viettää omien rakkaitten kanssa, eikä antaa sitä muille!
Aina, kun tulo sitoutuu Aikaan - jäät häviölle. Entä jos Tulosi ei olekaan sidottu Aikaan?
Se ON mahdollista. Se ON vain kyse omasta ajattelustasi ja Rakentaa systeemi. Onhan noita esimerkkejä tulosta, jota ei lasketa per aika. Vaikkapa J.K.Rowling, joka kirjoitti Harry Potterista. Tuote tuottaa, raha tekee rahaa. Rabbe Grönblom Kotipizzoineen!
Ja vielä kummallisin: Löytyy ihmisiä, jotka Oikeesti Auttavat ihmisiä pääsemään tuollaiseen! Ilman että ottavat maksua, ilman, että sijoitat rahaa!
Joo joo, haluatko "Olla oikeassa" vai "Menestyä"?
Jos kiinnosti; ota yhteys: [email protected]

Hei!

Sinuna miettisin, kumpi on tärkeämpi, työ vai perhe? Jos lapsesi ovat pieniä on aikaa yleensä jätettävä heillekin ja vielä jos vaimo uhkaa avioerolla voi työreissu tulla ansioitasi kalliimmaksi. Ja oletko varma, että palkkasi tulisi olemaan noin iso? Jokainenhan tekee kuitenkin kuten tahtoo...

Tunnen erään pariskunnan jolla yksi lapsi.Mies joutuu käymään reissuhommissa pitkiäkin aikoja,mutta tienaa asiantuntijatehtävissään brutto n. 4000-4500€ kuussa.Vaimo pakertaa kelan päivärahalla työllisyystöissä.Ovat tehneet vuosikausia samaa ja näyttää edelleenkin olevan avioliitossa...eli kyllä kaikkeen tottuu.Rakkautta ja luottamusta tällainen suhde toki vaatii ja paljon!!!!!

Aina menettää jotain teki minkä valinnan tahansa. Punnitse mahdolliset seuraukset ja elä niin mukaisesti.

Teet tän kanssa vaan perheelles palveluksen. Jos ootte tiukoilla, niin kannattaa ottaa se työ.

Ajattele tilannetta 10 vuoden kuluttua. Voisin lyödä vetoa vähemmän ottaa pattiin, jos aika on mennyt perheen kanssa. Teet 10 vuotta hulluna töitä, petyt ja kadut.

Hei !
Äärettömän kova ajattelemisen paikka. Itse olen kuitenkin niin jalat maassa oleva, että ajattelen niin, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon, niin vaimon kuin miehenkin. Lapset ovat äärettömän tärkeitä mutta voihan siinä niinkin käydä, että rakkaus lentää ikkunasta ulos kun rahat loppuvat ja tulos lähes sama. Jos nainen haluaa miehen jäävät kotiin, silloin naisen mielestäni pitäisi ottaa päävastuu perheen elättämisestä, ja varsinkin työtilanne teilläkin on nyt tuollainen. Ei niitä loistopaikkoja joka viikko ole tarjolla ja olet sen ikäinen, että nyt on tahkottava jos jotain on tahkottavaa. Naisten pitäisi ajatelle myös miestä. Ei se maailmalla kiertäminenkään herkkuja ole mutta olosuhteet ovat mitä ovat, pitää pystyä joustamaan puolin ja toisin eikä rajoittaa ja ahdistaa toista nurkkaan. Ja aina kannattaa ajatella niin, että aikansa kutakin. Tähän tilaisuuteen tarttumalla voi olla, että elämäntilanteenne muuttuu jo vuoden, kahden päästä niin, että pystyt jo olemaan perheen kanssa yhdessä ihan toisella tavalla. Sinulla on monta vuotta jäljellä eläkkeeseen. Menetät eläketuloja ja aina toiseen työhön on helpompi ponnahtaa työstä kuin sohvalta. Vaimosi voisi nyt tässä vaiheessa osoittaa suurta rakkautta ja ymmärrystä sinua kohtaan ja tietysti myös uhrautuvaisuutta sinua ja perhettä kohtaan, ottamalla suuren vastuun perheen arjesta. Jos Suomessa olisi jokin kriisi, olisit luultavasti perheestäsi erossa ja yhteistä kriisiä hoitamassa, tavalla tai toisella. Tätä voisi verrata kriisiin - perheen sisällä olevaan. Nyt tarvitaan molemmilta suuria ponnisteluja, ymmärrystä ja joustoa. Itse olen kokenut vastaavaa ja olen edelleen mieheni kanssa naimisissa. Olen selittänyt lapsille heidän ollessaa pieniä, että nyt eletään näin ja tuonnempana enemmön isin kanssa. Aikuisena ollaan käyty muuten vain näitä juttuja läpi ja aikuiset lapsemme ovat ylpeitä tänä päivänä, että heidän isä ja äiti ovat olleet kovan paineen alaisina ja silti pystyneet pitämään yhtä. Eikä kumpikaan ole ilmoittanut saavansa mitään traumoja tai että heiltä olisi puuttunut mitään. Ovat nyt aikuisina ihmisinä pystyneet ajattelemaan asioita järkevästi ja ainakin näin äitinä totean, että lapset ovat tasapainoisia ja ihan kunnon kansalaisia. Kaiksesta härdellistä huolimatta olemme pitäneet lapsemme pienestä aina mukana kaikessa ja antaneet rakkautta niin paljon kuin mahdollista. Ja kaiken väsymyksen keskellä, aina tuntosarvet pystyssä, seuraamalla lasten tunnetiloja. Olen myös paljon tuona raskaana aikana tutustunut lasteni kavereihin, jotka vielä tänä päivänäkin käyvät meillä kylässä muistelemassa vanhoja ja tuomassa uusia uutisia tämän päivän tapahtumista. Itse olen tyytyväinen siihen, että vaikka mielessä välillä kävi avioero ja vaikeita asioita käytiin läpi, en antanut periksi. Asioista pitää voida ja kannattaa puhua, ja niinkuin kirjoitinkin jo, joustoa ja suurta ymmärrystä tarvitaan molemmin puolin. Oikein hyvää jatkoa teille kaikille.

Tosiasia on että nyt isket! Sillä naisesi etsii jo menestyvää miestä salaisesti netistä! Mikään muu ei merkitse naiselle niin paljon kuin MENESTYKSEN VIIPALE miehellä! Naisellasi on jo varmasti deitti-ilmoituksia netissä joissa se hakee menestyvää liikemiestä

Ei sitä voi,kuin noppaa heittää,toisaalta,mitä teet tuolla rahallasi,jos et kerkeä ns.elää,ei se pelkkä maailmankiertelykään ole herkkua,väsyttää,kuluttaa,lihottaakin,kun syöt vain jotain valmista.Rahan saat varmaan sitten myös menemään,kun elätät sitä kaukana olevaa perhettäsi,mutta elämä on valintoja.

... siinäkin on, että perhe ei ole ykkönen?

Mitähän tylyä siinäkin on, että vaimolla on arvot kunnossa, ja sanoo sen.
Mitähän tylyä siinä on, että hän yrittää estää puolisoa ajautumasta elämän sivuraiteelle? ... jolla raiteella voi tulla stopparikin vastaan milloin tahansa ... yllättävänkin pian.

kaupparatsuksi isolle firmalle. aina olin jossain mutta en kotona. nykyään teini-ikäiset lapset ovat lähinnä tyytyväisiä ja ylpeitä kun olen kiertänyt mantereelta toiselle. mutta tietysti avustan rahassa sen minkä voin. palkka ei ole hyvä mutta parempi kuin vastaavassa työssä suomessa.

Minulle ei tulisi mieleenkään kieltää mieheltäni tuollaista mahdollisuutta. Juttele asiasta uudelleen vaimosi kanssa ja käykää tarkasti läpi kaikki asiat mitkä tulee mieleen. Toivottavasti asia selviää.
Suosittelen joka tapauksessa työn vastaanottamista.

Hei!

Ymmärrän hyvin, että työtarjous houkuttelee, mutta kannattaako sen takia oikeasti rikkoa perhe. Ymmärrän vaimosikin kannan erittäin hyvin. Hän haluaa, että olisit perheen arjessa läsnä. Isänä lapsillesi ja miehenä hänelle. 300 matkapäivää vuodessa on TODELLA paljon ja moni liitto kariutuu toisen pyörittäessä arkea yksin toisen tehdessä rahaa maailmalla.

Mielestäni sinun kannattaa pyrkiä ratkaisuun, joka on teidän molempien mielestä se oikea. Voittehan vaikka ajatella, että teet kyseistä työtä sovitun ajan (jota et tietenkään kerro työnantajallesi) esim. 3 vuotta tms. ja tienaat niin, että voit sitten jäädä kotiin ja/tai etsiä työn, joka on lähempänä. Voisiko vaimosi suostua tällaiseen? Ja luultavasti lamakin alkaisi siinä vaiheessa jo hieman helpottaa.

Mitä tekisit rahoillasi ilman perhettä?

Jos RAHA on tärkeämpi kuin perhe, niin mene ihmeessä, mutta muista, että jos vaimosi ei hyväksy sitä menoasi, niin olet menettänyt silloin vaimosi ja lapsesi! Onko raha niin tärkeää, että kannattaa jättää perhe??
Mieluimmin minä olisin tiukalla kuin menettäisin kaiken ja omat rakkaani, joita et ehkä koskaan tule saamaan takaisin ja et ehkä koskaan saa uuttakaan perhettä,joka ei ole sama asia edes!!!
ÄLÄ TEE SITÄ OLE JÄRKEVÄ!!!!

Mielestäni näinä aikoina kannattaisi ottaa se työtarjous vastaan. Monesti se suhde on juuri lujilla sen taloudellisen ahdingon takia.

Ja samallahan sinä voit katsella töitä suomestakin ja siirtyä takaisin tänne töihin. Mutta, kyllähän sitä aina vuoden kestää olla erossa, kun ottaa huomioon sen, kuinka paljon siitä voi olla hyötyä tulevaisuudessa ja näyttäähän se CV:ssä hyvältä, kun on tuollaista työtä tehnyt.

Mitäs sitten, jos eukkos haluaakin ottaa jokatauksessa sen eron.??? siinähän olet sitten puilla paljailla. Muutoinkin ei tuossa edes jäänyt varaa neuvotteluille, jos heti ollaan uhkailemassa avioerolla. Todella reilua.

Päivää ilman laukeamista voi tulla mieleen vieraat naiset..?

Ite ainakin olisin tollasella reissulla kuin hullu sonni kevätkiimassa johon olis vielä tuikattu testosteronipiikki ja annetttu viakraa!

Sinähän sen valinnan teet, oman arvomaailmasi mukaan.

Ei kukaan pääse minimipalkalta lääkäriä paremmalle liksalle, jos ei peri tai ole sukulaisia/hyviä kavereita jotka ottais. Siinäkään tapauksessa hyvä kaveri/sukulainen EI haluaisi tuhota perhettäsi. Se kun voisi tuoda vaikeuksia tulevaisuudessa ja kuitenkin aika tärkeä työ olisi kun siitä noin hyvin maksettaisiin. Eli puhut paskaa.

Perheen hyväksi on tehtävä joskus asioita mitkä saattavat olla molemmille osapuolille hyödyksi ja haitaksi. En tiedä onko köyhyydessäkään mitään vikaa mutta eikö tuollaista työtä voisi käydä kokemassa vaikka 6kk ja nauttia sitten yhdessä työn hedelmistä. Odottaahan ne tyttöystävätkin sen aikaa kun armeijjassa ollaan...

Ota työ ja palkkaa lastenhoitaja. Suosittelen vilpittömästi. Jos yhtään olet perillä siitä kuinka helposti nykyisin putoaa pois työelämästä niin todellakin kannattaa ottaa hyvät työtarjoukset vastaan. Tutkimuksia on tietysti juuri sellaisia kun niiden tekijätkin mutta lapsena päiväkodissa olleet lapset ovat sosiaalisesti valmiimpia ihmisiä aikuisena kuin koko lapsuutensa vanhempien seurassa viettäneet. Lapsille tekee hyvää olla muidenkin ihmisten kanssa tekemisisissä ja sinulle tekee hyvää mennä töihin. Tiedän omasta siskostani kuinka käy kun hommataan monta lasta eikä tehdä mitään töitä. Töitä hän tuskin enää koskaan saa.

Varmasti on vaikea paikka. Näkemyksiä on monenlaisia.. Päätöksen voit tehdä ainoastaan sinä. Omille unelmille myös täytyy jättää tilaa, tosin se ei saa tapahtua lasten kustannuksella. Mutta, jos et nyt lähde, niin katkeroidutko? katkeroituminen on pahinta mitä ihmiselle voisi käydä.. Voisitko lähteä jokisikin aikaa maailmalle? esim. vuodeksi-kahdeksi.. ja palata takaisin. Älä anna vaimosi uhkauksen vaikuttaa päätökseen, hän voi ola kateellinen saamastasi tarjouksesta..

Siinäpä kysymys? Vaitako työ vai perhe?

Riippuu siitä mitä sinä pidät tärkeänä ja
minkä uskot ja tiedät olevan lapsillesi ja vaimollesi parhaaksi. Kun äiti voi hyvin, voivat lapsetkin ja myös sinäkin voi hyvin.

Haluatko todella tulla yksinäiseksi raatajaksi?

Haluatko, että vaimosi jatkaa yksinhuoltajana ja
lapset hoitoon? Kokemusta on yksinhuoltajaolosta.
Väsynyt äiti, ei paljon jaksa antaa "laatuaikaa" lapsilleen. Lapsesi ansaitsevat enemmän.

Olet fiksu mies, tee sen mukainen ratkaisu.

Yks sauli oli töissä vietnamiss monta kuukautta ja ero tuli..

ne misut ne misut uuuuuuuuhuUUUUUUUUHHHHHHH!

Mutta kuinka varma on työ ja osaatko edes sellaista tehdä koska olet ollut työttömänä ja menettänyt kosketuspinnan työelämään...epäsäännöllisest elämäntapasi eivät sovi yhteen reissutyön vaatiman kurinalaisuuden kanssa!

Toi palkka mitä sulle on luvattu on aika hyvä. Tee vaimon kans diili olet 3kk töissä ja sen jälkeen elätte 2-3 vuotta niillä rahoilla. Hei herää tähän päivään ja pistä arvot järjestykseen, teidän kokemuksesta.

Ja nyt te hyvät ihmiset, jotka pöyristelette kuinka itsekäs ja mustasukkainen ja joustamaton on vaimo, joka ei halua olla 300 päivää vuodessa yksinhuoltajana, kuvitelkaa tilanne toisinpäin. Nainen ilmoittaa miehellensä, että tuli työtarjous, josta ei voi kieltäytyä. Omia unelmiansa on seurattava, mutta oikeastaan teen valinnan perheeni eteen. Ole hyvä ja hoida lapset ja pyöritä talous yksin sen aikaa kun olen poissa. Yritä nyt olla joustava. Heippa.

Kuka tuossa tilanteessa sitten nähdään itsekkäänä?

On se vaan kumma, että miehille suodaan valinnanvapaus ja omien unelmiensa toteuttaminen perheen hyvinvoinnin nimissä ja nainen vastaavassa tilanteessa lähes poikkeuksetta huonona äitinä ja vaimona sekä itsekkäänä ihmisenä.

eihän tuolaasella 500€ tuu millään toimeen???
Vaimosi on itsekäs,eihän sen tarvii mikään ikuisuusprojekti olla,tahkoot ainakin vähänaikaa rahaa,että saatte taloutenne kuntoon, pääseehän sieltä sitten pois kun löytyy jotain sopivampaa.
Lapset sopeutuu kun niille selittää mistä on kyse.

Kyllä elämässä joutuu tekee kipeitäkin ratkaisuja, puhukaa ja sovitelkaa asiat,yleensä asiat järjestyy kun järjestellään.

Tarinasi on selvästi aivan täyttä paskaa.

Ei mikään firma ehdoin tahdoin palkkaa perheellistä työntekijää hommaan jossa joutuu matkustamaan 300 päivää vuodessa. Se on firmalta ikävyyksien kerjäämistä, koska suurelle osalle ihmisistä se aiheuttaa ongelmia ennemmin tai myöhemmin, ja työ kärsii. Firmat ovat jo vuosia sitten oivaltaneet että ulkomaankomennuksissa pitää pitää hyvä huoli koko perheestä, ei vain työntekijästä itsestään.

Noilla spekseillä mitä kerroit, kyseiseen työpaikkaan olisi tyrkyllä tuhansia päteviä sinkkuja. Ainoa syy miksi firma haluaisi juuri sinut on jos olet jotain aivan täysin spesiaalia, käsittämättömän hyvä, oman alasi guru, jonka maine on levinnyt laajalle. Suunnilleen jumalasta seuraava.

Ja jos noin olisi, niin et todellakaan tähän asti olisi ollut "pikku pätkätyöprojekteissa" ja nyt työttömänä!!

Vaimosi käytös kuulostaa todella lapselliselta. Uhkailee erolla kun toinen haluais lähtee tienaan rahaa. Todella säälittävää. Lapset tietysti haluavat isänsä olevan kotona, mutta he ymmärtävät kyllä. Toisin kuin akkasi... ITse lähtisin. Ja kovaa. Hyvällä tuurilla löydät uuden, ymmärtäväisemmän vaimon ja voit heivata edellisen muualle!

...tarina on tosi, niin olisi mielenkiintoista tietää, mitä päätit ja kuinka tässä asiassa kävi sitten kun ratkaisu on syntynyt.

keskustelemassa tästä perheesi kanssa?
Taidat olla jo päätöksen tehnyt ja haet tukea siihen täältä...

kannattaa valita työura. Kannattaa tarttua tilaisuuteen,vastaavaa tilaisuutta et välttämättä enään saa. On katsottava tulevaisuuteen ja tehtävä ratkaisu,joka on sinulle paras vaihtoehto.Jos vaimo haluaa eron,niin siitä vaan.

Mene töihin.

On miehet ennenkin olleet savotoissa ja teitä ja siltoja rakentamassa.

ovesta, rakkaus karkaa ikkunnoista. Näin se valitettavasti usein on.

laittaisi rahaa perheen,varsinkaan lasten edelle!!!mutta niin hyvällä palkalla kyllä koko perhe reissaisi vaikka mukana...

mietintääkin tietysti valitset perheen. MUTTA, olisiko olemassa sellainen vaihtoehto, että tekisit tuota työtä yhden vuoden verran? Keräisitte kaiken mitä saatte säästöön? Ehkä sen vuoden pystyisi olemaan suurimmaksi osaksi erossa, jos sen avulla saisitte turvattua perheen toimeentulon? Puhu vielä vaimosi kanssa.

Mieti tarkkaan, ennen kuin otat työn vastaan. Itse näen isääni vain 2-4 päivää vuodessa, yleensä vain syntymäpäivänäni ja jouluna. Lapsena en ymmärtänyt, miksi näin oli, ja nyt kun ikää on tullut enemmän, olen huomannut sen, että isäni lähti työn perässä ja jätti minut yksin äitini kanssa.
Nyt hänellä on jo uusi vaimokin.
Haluatko todella jättää lapsesi ns. isättömiksi?
Raha ei tuo onnea.

että joillekkin matkoille voisit ottaa vaimon ja lapset mukaan?

on kyllä äärimmäisen mielenkiintoista, että joku oikeasti edes ajattelee, että mitä tuossa tilanteessa tekisi. Ilmeisesti et rakasta perhettäsi kovinkaan paljoa, kun olet valmis viettämään vain pari viikkoa vuodesta heidän kanssaan!

Perhe tietty ensisijainen..........Raha on vaan paperia,ei se tuo kuin hieman turvallisuutta.
Jo 10v tehnyt vain n.4-5h/pv duunia,vaikka olisin voinut tienata todella hyvinkin.Ja kyllä se on palkinnut huomattavasti paremmin kuin raha.

Työlläsi rakennat babylonia eli tätä mätää yhteiskuntaa.Älä suostu siihen, rupea Rastaksi!!!!!

ihmisellä on kuitenkin loppujen lopuksi oma elämä elettävänä,vaikka olisikin perhe suuri tai pieni. Otat vastaan duunin,silti ei tarkoita sitä, että hylkäät perheen. Kaikki elämässä saa järjestymään. Jos toinen puoli laittaa ehdoksi,että ottaa eron. Hän on peloissaa monestakin syystä. Mutta se on uhkaus pahassa muodossa. Anna ottaa! Usko elämä järjestyy,vaikka otat duunin vastaa. Rohkeutta Sinulle!!

Eihän tuollasta pidä edes miettiä...perhe aina etusijalla!

Tuliko tuo työtarjous nokialta?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903209277169_uu.shtml

Se ei todellakaan tarkoita toisen kahlitsemista, jos ei anna ottaa tuollaista työkeikkaa vastaan. 300 päivää vuodessa on ihan helvetin paljon. Raha ei enää tuossa vaiheessa paljoa lämmitä. Ja lapsesi tarvitsevat isää, joka on oikeasti läsnä heidän elämässään. Eikä vain toisinaan paikalla.

Kun tutkijaksi päädyit ja tuollaisella liksalla, oletko maisteri, insinööri vai perustutkinnon käynyt vaiko peruskoulun vaan?
Miten et aiemmin ole vastaavia tehtäviä saanut ja nyt sitten? Mulle kelpaisi ja vastaava olisn täysin valmis lähtemään, himassa vaan kakai koiraa ja nainen jolta ei edes pillua saa.

Lähde, jos akka uhkaa heti avioerolla niin sitten menet!!!! Tulet sen haahkan takia katumaan muuten myöhemmin ettet kähtenyt, tuo on torkeää kertakaikkiaan, heti välittömästi uhata avioerolla, ei taida rakkautta olla laninkaan teillä.

Itse jouduin irtisanotuksi kun työpaikka lopetettiin, ta tarjosi paikan toisella paikkakunnalla. Asuin siellä työpäivät ja vapaiksi kotiin reilun vuoden. Alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa koko perhe sinne suunnalle.

Vaimollekin olisi järjestynyt töitä, mutta talon myynti osoittautui lähes mahdottomaksi alueella jossa on paljon irtisanottuja. Vaimonkin työpaikka hyvä. Joten tulimme siihen tulokseen että pärjäämme vähemmälläkin ja irtisanouduin.
Ja nyt opiskelen uutta ammattia ja saan olla perheen kanssa.

Enkä kadu vaikka tuskin tulen tienaamaan koskaan samaa mitä aiemmin. Lapset ovat pieniä vain kerran. Perhe on tärkein voimavara ja sitten läheiset ja ystävät. Mitään näistä ei voi korvata rahalla mihinkään suuntaan.

Sanotaan että raha ei tee onnelliseksi, mutta raha tuo turvan,ja kun sitä on hieman ylimääräistä taskussa. Niin sinä sekä perheesi voitte paremmin. Jos vain pidätte elämänne hanskassa. Vaimosi käyttäytyy, nyt tässä tilanteessa äkkinäisesti, sekä lapsekkaasti kaikilta puolin mielestäni. Jos sinua kiinnostaa todella tämä työ ja uskot kykyihisi. Niin pyydähän vaimosi neuvottelupöydän ääreen ja ehdota hänelle seuraavaa.
Kuka sitä perheestään haluaisi luopua, tuosta noin vain. Varsinkin jos elämä sujuu ja rakkautta teillä riittää. Näinpä mahdollisena tulevana, maailmanmiehenä sinulla tulee olemaan koti/ kiinnekohta jossain päin maailmaa.( Paikassa joka on edullisempi työasioiden hoitamisen, reissujen kannalta. Selvitä tämä asia ja ota perheesi mukaaan. Millainen on aviovaimo, joka ei olisi valmis edes harkitsemaan, mukaan lähtemistä, vaan tahtoisi jatkaa köyhyydessä elämistä, varsinkin näinä huonoina aikoina.

Lähde ja vaihda samalla akkasi nuorempaan. Tuolla palkalla voit saada jo jonkun mallipimun, ehkä ulkomaalaisen sellainen. Ja muista, lapsia saa aina uusia naimalla, mutta hyvät työpaikat ovat kiven alla.

aika uskomatonta paskanjauhantaa.

Jos tässä vaiheessa vaimosi alkaa rajottamaan sitä että koko perhe voisi paremmin, ei hän ajattele muuta kuin itseään. Olisi eri asia jos hän kertoo että on huolissaan siitä että lapset eivät saa kasvaa myös isän kanssa.
Olen myös samassa tilanteessa. Sain todella hienon työtarjouksen ja pääsisin asumaan lähemmäksi lapsiani ja lapsenlapsiani. Mutta mies ilmoitti ettei ole valmis muuttamaan koska pää menee sekaisin jos muuttaisimme kun on tapahtunut niin paljon vähän ajan sisällä.
Rakkaat pitävät puolta ja tukevat jos todella rakastavat, olen samaa mieltä muiden kanssa, elä missaa unelmaa johon sinulle annettiin mahdollisuus. Kadut jos et käytä sitä ja voihan se olla että liittosi ei kestä muutakaan jos se ei kestä hyviä muutoksia.
Voimia päätöksentekoon.

työt loppuu yhtääkkiä vuoden päästä. Ei perhettä ei rahaa ei.......

otat työtarjouksen vastaan. Ei sun tätä työtä tarvi koko ikääs tehdä. Teet pari vuotta tätä työtä ja laitat rahat säästöön. Parin vuoden päästä onkin helpompi löytää tämän työkokemuksen avulla myös sellaista työtä, jossa ei tarvitse matkustaa niin paljon.

Vaimosi tosin vaikuttaa hieman idiootilta. Sinusi vaihtaisin myös vaimon nuorempaan, kauniinpaan ja parempaan.

haluatko hylätä perheesi työn takia. Työtä tulee ja menee aina, perhettä välttämättä ei enää saa. Eikä se työ nyt niin tärkeätä voi olla.

kyllä sinuna lähtisin heti, tuommoisia tarjouksia ei tule joka päivä vastaan!! Ehdottomasti!!

Moro! Itse jouduin samanlaisen pohdinnan eteen 31 vuotiaana. Ja valitisn työn ero tuli kun olin 35 vuotias...mutta en ole hetkeäkään katunut asiaa. Olisi jäännyt monet elämän kokemukset näkemättä ja kituminen raha ongelmissa jatkunut vuosia. Nyt olen 42 v ja on aika rahoittua paikalleen hieman. Ole itsekäs tässä asiassa ja valitse ura.

Katso miten tyhmälle pääministerille on käynyt kun
lähti Babylonin orjaksi.Perhe jätti, äijä on ihan seko. Haluatko oman Ruususen?? Kyllä maailmalta pillua ja rahaa saa ja mätäneminen on varmaa, mutta katso mitä sinulla on.Rakastava perhe jota et muualta löydä.Käytä boltsia ja tee päätöksesi. Kyseessä on oma elämäsi

tartu tilaisuuteesi. kerran ehkä elämässä tarjotaan noinki hyvä palkkaista työtä.itse tarttuisin kiinni tuohon työhön.voisit suostulella vaimoa jotenkin sanoa vaikka että jos varovasti kokeiltas tuota uutta työtä.niin ehkä hänkin leppyisi siittä ajatuksesta.ja lama suomessa ei ole mikään varmaa.. itsekin lomautettuna.

Tuolla palkalla ilman muuta, jos vaimo uhkaa jättää, niin jättäisi se myöhemmin todennäköisesti muutenkin.

Yhteydet ovat hyvin ja pieni vaihtelukin auttaa...

Ja tämä ulkomaantyö voi olla myöhemmin hyvä silta kotimaiseenkin hommaan.

tottakai lähdet. ajatteleppa itseäsi. rakastatko vaimoasi niin paljon että sivuuttaisit omat tarpeesi ja halusi? jos haluat lähteä ja menestyä ja tienata rahaa niin anna mennä! lapset pysyvät kumminkin aina elämässäsi:) naiset on aina kaiken esteenä.

jos työ on niin tarpeen? Pakkoko sitä on vuotta kauempaa tollasta tehdä. Jos se ei vaimolle sovi niin kysynkin minkä arvonen vaimosi on sinulle rahassa?

ei pidä suostua kiristykseen,sitähän se vaimosi kohdalta on.
Itse suurinpiirtein vastaavas tilanteessa 10v sitten ja tein heti päätöksen kun ex-vaimo ilmoitti että ottaa eron jos... en ole katunut,lapsetkin tuntevat vielä ja ollaan kaikki vapaat yhdessä.ex-vaimo sen sijaan katunut "mielipidettään"
vaan en ole takaisin ottanut kun kerran jätti.
anna palaa vaan.yksi elämä ja jos jätät tekemättä kadut sataprosenttisen varmasti vanhana.
onneks olkoon eli mazel tov!!

Raha ja matkailu ja työ ei tuo onnea.

Itselleni olisi ihan selvä, että perhe on ykkönen. Mitä teet kaikella rahalla, jos et voi käyttää sitä yhdessäoloon ja lomailuun rakkaan vaimon ja perheen kanssa? Itsellesikö?

Suoraan 10000€ kuukausiliksoille??

Vain fet voi keksiä tämmöistä.

1. Voisitko sopia pienemmän palkan ja vähemmän matkapäiviä, välillä totaalisen vapaata? Ole arvosi tiedostava ammattilainen.
2. Entä jos ensi alkuun hienolta kuullostava matkustelu alkaa ottaa päähän? Siihen saattaa kyllästyä yllättävän pian, alle vuodessakin, onhan lentokentillä roikkuminen oikeastaan vittumaista, siksi työstä maksetaankin hyvin.
3. Pystytkö keskittymään työhön, jos kotiasiat mättää? Vieraassa kulttuurissa toimiminen voi olla vaikeaa, ja sosiaalisten kontaktien mahdollinen puute omalla äidinkielellä voi viedä hermot.
4. Rakastatko vaimoasi? Jos et, on ehkä helpotus, että ero tulee nyt. Jos kyllä, voisitteko ottaa työn "kokeeksi" sovituksi ajaksi ja lupaat lopettaa, jos homma ei toimi. Vaimolle samalla järjestettävä lastenhoitoapuja -tee sinä työt sen eteen.
5. Muista, että onni löytyy aina ihmissuhteista, ei maallisesta mammonasta!

osta auto vuoden päästä ja kerro vaimolle hän saa sen käytä kaikkia porkanoita lupaat olla uskollinen

vaihda akkaa ja painu töihin siitä valittamasta,pidä lapsista huolta.
Vähän kyllä haiskahtaa 300 matkapäivää?? Mieti mitä kirjoitat.

Siksi minäkään en perhettä tahdo. En yleensäkään käsitä miksi ihmiset haluavat perheen, kun siinä monesti käy juuri noin, että ihminen voisi saada jonkun upean tilaisuuden, joka sitten kaatuu siihen, että perhe on olemassa.

Minusta tärkein asia tuossa tilanteessa ovat lapset. Lapset tarvitsevat isäänsä ihan oikeasti. Minkä ikäisiä ovat lapsesi, siitäkin riippuu paljon.Miten käy puolisosi elämän, millainen työ hänellä on ?Pakkohan sinun on ottaa nämä asiat huomioon, jos olet vastuullinen perheestäsi. Lapset ovat lapsia vain kerran ja ihan varamasti tulet huomaamaan kuilun, jos olet vuosia poissa, vaikka kävisitkin kotona aina joskus. Lapset rupeavat vierastamaan sinua, en tarkoita kuten vieraita, vaan siten, että arkielämää et koe heidän kanssaan yhdessä. Siinähän ne suhteet ylläpidetään ja luodaan. Jäät kaukaiseksi. Se on realismia. Mitä ajattelisit, jos vaimosi saisi sellaisen tilaisuuden ja ottaisi sen ? Miltä sitten tuntuisi..

Kannattaa olla realisti, ihan oikeasti. Keskustella puolison kanssa asiasta. Ja todellakin kuunnella häntä, eikä leimata vain mustasukkaiseksi tai muuten surkeaksi.Sillä sitähän hän ei todellakaan ole, jos on eri mieltä lähdöstäsi.

Itse olin 29v kun tuli samanlainen tilanne vastaan,vaimo sanoi että avioero tulee jos lähden ja rupesin miettimään onko kivaa kitua ahdingossa huonossa työssä ja talo/auto velat päällä ja kaiken aikaa olin etsinyt töitä mistä saisi paremmin palkkaa.Selvää oli myös ettei lapseni elämästä tulisi hääppöistä kun ei olisi varaa maksaa autokorttia/autoa tai mopokorttia ja mopoa ynnä kunnon vaatteita ja sen sellaista ja auto velkaa piti ottaa että pääsisi sinne surkeaan työhön...
noh. aikani pohdittua masennuksessa päätin valita työtarjouksen ja sanoin sen myös vaimolle että ottaa ja lähtee jos ei kestä sitä että hankin lapselle ja hänelle paremman elämän.Vaimo lähti ja nykyään olen uusissa naimisissa ja elintaso on korkealla ja siitäsuhteessa oleva lapseni ja nykyisessä suhteessa oleva saavat kaikennäköistä kivaa ja autettu on muutenkin koska nyt sitä rahaa on... nyt olen 37v ja hyvin onnellinen.Mieti kumpaa itse haluat,mutta suosittelen nappaamaan onnesta kiinni.

Ainakin jos lapsesi ovat lapsi/teini-ikäisiä. Tai jos työtä voisi tehdä vaikka vuoden ajan niin sitten itse ottaisin työn. Jos tunnet että sinulla on paljon annettavaa sille työlle ja se on lyhyt kestoinen eikä mikään esin Suomen Ulkoministeri niin suosittelisin työtä. Muussa tapauksessa ehdottomasti perhe.

Tämä on enimmäkseen kaikkien hyväksi mutta myös teidän. Jos siihen tehtävään saadaan joku lapseton pätevä henkilö niin parempi.

Ei kai 500e:n miestä tulla kotoonta hakee 10000e:lla.Jos olis jotan meriittiä olis vissiin vaikka ansiosidonnaisella ja olis vähän enemmän kun 500e.Ja jos on niin tyhmä et ei ole raaskinut maksaa vaikka ytk:n 60e/v niin ei pääse kyllä noihin töihinkää.

Kukin tekee päätöksensä omiin arvoihinsa ja itseensä perustaen. Toisille perhe on se juttu, toisille työ ja jotkut tahtovat sujuvasti sovittaa kaikki palaset yhteen :D

Jos moista työkuviota allekirjoittaneelle tarjottaisiin, en ottaisi sitä vastaan. Se olisi sanomattakin selvä juttu :) Jos taas olisin puolison saappaissa niin sanoisin siipalle, jotta miettii itse mitä elämältään haluaa ja sitä myöten toimittaa. Vaan tietää sen, että itse en häntä jää odottelemaan sillä välin kun toinen suhaa maailmalla. Jokaisella kun on oikeus onneen, toisilla työnsä kautta ja toisilla perheen kautta, toisilla harrastuksen kautta tai minkä ikinä hyvänsä kautta :) :D

Vaan kun on yhteisiä lapsiakin mukana niin kannattaa harkita tarkkaan mitä tekee. Jos sinulla on tuo työ ja lapset kasvavat niin et sinä heitä opi tuntemaan.. Sinä olet isä, joka on aina poissa, käytännöllisesti katsoen vieras henkilö lapsille. Lapsillakin on yhtälailla oikeus onneen ja tasapainoiseen elämään..! Lapset tarvitsevat kuitenkin isän tai isähahmon miehen malliksi ja jos et sinä sitä pysty omillesi olemaan töiden takia niin anna ipanoille silti siihen mahdollisuus. Sen olet sentään heille velkaa ja oikeastaan ainut asia mitä voit tehdä jos töiden perässä aiot mennä :)

Ja kuka muutes sanoo, jotta tuo on ainoa mahdollisuus menestyä rahallisesti? Se on sitä ehkä nyt, tässä hetkessä vaan mites pitkällä tähtäimellä? Koska sehän on vain rahaa ja sitä pystyy tekemään täälläkin kun sitä tahtoo vaan tyyli ja tapa on vapaa :D

Tsemppiä päätökseesi mitä ikinä se sitten onkaan!

Et kertonut montako lasta ja minkäikäisiä he ovat, minkäikäisiä te itse olette? Jos on monta pientä lasta, ei ihme että vaimosi ahdistuu ehdotuksestasi ja ehdottaa eroa - ehkä saadakseen sinut ymmärtämään, että melkoisen taakan aiot jättää vaimosi harteille. Ok, yksinhuoltajana joutuisi joka tapauksessa olemaan lasten kanssa yksin, mutta mielestäni silloin koko tilanteen lähtökohdat olisi erilaiset. Ja paskapuhetta, että kyllä lapsi sopeutuu - ehkä sopeutuu, mutta istuu sitten itse psykkan sohvalla aikuisena.

Ota perhe mukaan. Tuolla palkalla elelette kaikki mukavasti. Erossa ei ole hyvä olla. Tulee haettua ikvään lohdutusta kuka milläkin keinoin kotona ja ulkomailla. Perhe yhdessä matkaan. Voimia päätöksentekoon!

pistät vaan asiat tärkeys järjestykseen..
kumpi sulle sitten on työ vai perhe..eise raha kaikkea ratkaise..

kumpaa rakastat enemmän: perhettä vai rahaa?

kannattaa hylätä tarjous, jos kerta joutuu olemaan noin monia päiviä poissa kotoa.itselle olisi kova isku jos vanhemmat ottaisivat avioeron. kun kuitenkin edelleen perheen kanssa asustelen.
ja lapset kyllä vieraantuvat isästään jos tämä on liikaa poissa kotoa.
mutta on kyllä melkoinen tarjous...

mielikuvituksen tuotetta....

Opiskele lähempänä lisää hieman pari vuotta ja tee omalla toiminimellä.

;)
Ja porukat pohtivat.

Useita kertoja tuli hyviä työtarjouksia, kohteliaasti kieltäydyin pitkään harkittuani.
Lapset ovat jo aikuisia ja heillä on molemmilla yliopistopaikka ja järkeä päässä, kiitos vakaan taustan. Sain kyllä sitten töitä myös läheltä ja varsin hyvälla palkalla, lisäksi olen edennyt kokoajan työssäni.

TottakaI lähdet!
Ja samantien. Jos vaimon mielepide on
avioero niin anna mennä.
Älä pilaa omaa elämääsi. Jos et lähde,
kadut myöhemmin ihan varmaan.
Olet juuri parhaassa iässä, kotona
ehdit olla vanhempanakin.
Onnea maailmanmatkoillesi!

En tiedä tarkempia speksejä tilanteestasi, mutta tässä seuraa pieni oletus tapahtumien mahdollsesta kulusta:

Oletetaanpa että että valitsit perheesi ja elämäsi jatkuu samaa rataa kuin tähänkin asti. Kolmen vuoden kuluttua teille käy kuten monelle muullekkin perheelle ajan mittaa, riitaannutte ja otatte kuitenkin sen avioeron mikä olisi tullut vastaan jos olisit valinnut työpaikan kolme vuotta sitten. Tällaiseen työhön pääseminen on jo kuitenkin silkkaa kuvitelmaa.

Tilanteet eroavat toisistaan sillä tavalla että jos olisit valinnut työn, kiertelisit maailmaa vailla rahahuolia asuen hienoissa hotelleissa ja syöden kalliissa ravintoloissa. Uusi/uusia naisiakin olisi löytynyt ja olisit loppujen lopuksi varsin tyytyväinen tilanteeseen alkumasennuksen jälkeen.

Mutta koska oletamme että tätä ei tapahtunut, elämäsi jatkuu rahahuolien ja pätkätöiden kanssa kamppaillessa. Asut pienessä yksiössä, elät satunnaisilla pätkätöillä ja sosiaaliturvalla. Kaiken lisäksi joudut maksamaan elatusmaksuja ja kokemaan muita avioeroon kuuluvia mukavuuksia.

Jos vaimosi on kykenemätön ymmärtämään tilannetta, on vain suositeltavampaa ottaa työpaikka.

Oma kantani on: valitse URA!

näitä tyhmiä akkoja ei kannata jäädä odottamaan
kunnon palkka vaan sitten perhe jos on noin tyly tapaus ..

No ilman muuta lähdet. Eihän tollaista pidä edes miettiä.

...kehoitetaan eroamaan ja jättämään lapsetkin. Vaimo sanoi tylysti kaiketi, kun ei osannut sanoa kauniisti että ei kestäisi olla suhteessa jossa toinen on aina pois koska se ei ole normaali suhde. Mikä matkatyö on, ei mikään normaalityö että olisi tavoitettavissa. Lapsi tarvitsee isää, miksi tehdä lapsia, jos sitten poistutaan. Entä jääkö lapset vaimon kontolle vai miten isä aikoo hoitaa osuuttaan. Voiko noin vaan häipyä vastuutta.

Miksi oletetaan että on vain joko tai. Onhan aina kolmansiakin ratkaisuja työ asioihin.

Montako tälläistä perustellaan lamalla, kun ei osata järjestää työtä/asiakkaita itse. Tai opiskelua tai toiminimeä esim. Jos ei firmat ota.

Kuullostaahan tuo upealta...
Mutta itse en pystyisi valitsemaan työtä ennen perhettä. Eipä tuo varmasti ainoa tarjottu työpaikka tule olemaan.
Ja toisekseen, ei se raha sitä onnea tuo.

Omat vanhemmat olivat todella ura- ja itsekeskeisiä. He siis laittoivat uran perheen edelle, erokin tuli, ja perhe voi huonosti. Nykyään kukaan meistä kolmesta ei ole juurikaan yhteyksissä vanhempiin´. Ei vain ole mitään puhumista, yhteydenototkin on vaan yhdensuuntasia, on vaan asioita mitä ei voi myöhemminkään korjata.

Vaikka mielipiteelläni ei ole mitään väliä, niin jos niinkin ison asian kun perheen perustaa, niin kyllä se kuuluu loppuun asti kunnialla hoitaa. Itse vaan en pistäisi uraa perheen edelle. Mutta sinä teet niinkuin tuntuu.

Itse miettisin vähän suhteen ja henkilökemian mukaan. Kuuntele sydäntäsi. Oletko vaimosi ainoa tosi rakkaus vai onko jo tullut "hankittua" elämänkokemusta sinua ennen?

Jos esimekiksi olette uusioperhe ja "kullallasi" lapsia vaikkapa kolmelle tai neljälle eri miehelle niin ei ole edes mitään miettimistä. Töihin vaan ja sen oman perheenhän voi perustaa vaikkapa Aasiassa tai Lattareissa.

Jos taas naisellesi perhe on elämän pääsisältö eikä avioliittoa edeltävää kokemusta parisuhteessa elämisestä ole niin valitse hyvä mies AITO RAKKAUS.

Kysy sydämeltäsi onko liittonne ollut rakkautta jo ensi silmäyksellä vai onko sinua tarvittu maksamaan laskut ja täyttämään jääkaappi ja maksamaan Visa-laskut?

Tämän mukaan sinuna itse asian punnitsisin.

En tiedä onko yhteensattumaa, mutta tuttavaperheellä oli samanlainen ongelma. Juuri mitään tienaamaton mies sai yllättäen työtarjouksen, jossa palkka noin 10t euroa ja paljon matkustelua.

En toisten asioita ala täällä yksityiskohtaisesti selittämään, mutta lyhyesti tarina päättyi siihen, että ero tosiaankin tuli.

Mies on tällä hetkellä sairaalahoidossa kun tuo pitkäaikainen huonosti tienaaminen oli ilmeisesti ajanut raukan siihen tilaan, että täytyi keksiä mielikuvitustyö jotta omanarvontunto säilyisi muiden silmissä.

Tämän totuuden selvitessä vaimo otti lapsen ja jätti miehen. Molemmat (siis vaimo ja lapsi) ovat tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä. Miehestä en osaa sanoa.

Ihmettelen kovasti vaimosi asennetta. Mielestäni hän ei ole kypsä ihminen. Jos avioerolla uhkaa tai jopa haluaa siinä tapauksessa, että mies on pois kotoa paljon työn vuoksi, ei nähtävästi rakasta, vain tarvitsee toista.
Minun miehelläni oli kohtuullinen virka, mutta hän sai Helsingistä huomattavasti paremman työtarjouksen joitakin vuosia sitten. Lapset olivat lähteneet jo opiskelemaan ja ymmärsin siloin, että jos hän ottaa työn, jäisin yksin suureen taloon keskelle ei mitään, kokemaan syyspimeät, liukkaat kelit. Kauhistutti ajatuskin. Matkaa olisi 550 km ja matka hankala. Sitä ei joka viikonloppu ajettaisi. Melkein itsekseni rukoilin, ettei hän lähtisi. Silti sanoin pokkana, että hänen on tehtävä niin kuin hän itse tuntee. Jos olisin vaikuttanut asiaan, hän syyttäisi hengessään minua lopun ikäänsä eikä se ainakaan olisi onnen lähde. Jos hän olisi siinä työssä muutaman vuoden, saisi varmasti pian parempia lähempääkin. Ja niin kävi. Hän lähti, tuli takaisin. Uusi työ antoi hänelle itsetuntoa, määrätietoisuutta ja voimaa. Rakastin häntä entistä enemmän noina aikoina. Oikeastaan ne ajat olivat lähes elämämme parhaita aikoja.
Kannustan sinua lähtemään. Jos vaimo jättää, hän ei ole arvoisesi. Pidät vain lapsista hyvän huolen.

Jos armas puolisosi esittää moisen uhkavaatimuksen. Laita hänet kiertoon !

Ja kun olet tullut reissuiltasi ja saanut vuodessa 120.000€ päivärahat muut - verot..

Uusia neitoja löytyy, ja vanhakin alkaa kyselemään joskos vähän heruis elatusmaksuja.

Kirjoitit mitä tienaat tai saat kuukaudessa nyt ja summa oli n. 500 euroa. Onko tämä mahdollinen peruspäiväraha kenties.
Pyydä vaimoltasi perustelut miksi hän ei halua sinun lähtevän matkatöihin. Listatkaa asian huonot ja hyvät puolet paperille ja keskustelkaa asiasta.Nykyaikana kuitenkin on mahdollisuus pitää yhteyttä perheeseen moni eritavoin ja olla tavallaan myös arejessa niin mukana vaikka ei juuri siinä paikan päällä.
Pelkääkö vaimosi vastuun ottamista perheestä ja kodista matkapäivien aikana, onko hän kenties mustasukkainen sinusta vai pelkääkö hän avioliiton ajautuvan karille työsi takia.
Tottakai tämä vaatii teiltä molemmilta sopeutumiskykyä jos valitset työn jota lisäksi haluat tehdä ja joka on ammattiasi vastaavaa. Ja pääsee siitä työstä pois jos se käy liian raskaaksi.
Mutta se vaatii myös sinulta jos otat työn vastaan että vapaapäivinä, lomapäivinä olet perheen kanssa ja sopeudut taas heidän rytmiinsä. Koska kuitenkin heille tulee varmaan oma rytminsä ilman sinua mikä on ihan ymmärrettävää.
Käsittäisin että on mahdollista ottaa työ vastaan jos perheessä on perusasiat kunnossa, parisuhde ensinnäkin, molemminpuolinen luottamus toista kohtaan sekä myös kotiin jäävällä puolisolla pitää olla jonkinlainen turvaverkosto apunaan esim. lasten tultua sairaiksi ja jos esim. puolison on pakko mennä töihin ja kotiin tarvitaan joku. Ja turvaverkostoa tarvitaan jo senkin takia että tottakai puolisosi pelkää myös väsymystä joka tulee kun hän pyörittää yksin kodin, ym. siihen kuuluvat asiat.Koska sinä et ole siinä kuitenkaan konkreettisesti läsnä.

Toivon että pääsette ymmärrykseen asiasta ja sellaiseen että se tyydyttää molempia. Äkkipikaistuksissaan ei kannata tehdä mitään ratkasisuja vaan miettiä ja puntaroida asiat joka kantilta.

Ja ottaa myös lapset mukaan keskusteluun ja selittää heille asia perinpohjin.Jos vaan ovat jo senikäisiä.

Eikö tuolla rahalla kuukaudessa voisi ottaa jo lapset ja vaimonkin mukaan.?

Hei,

Hyvin mielenkiintoinen tapaus ja mukava, että jaat sen meidän kanssa. Perheenne talouden kannalta saamasi tarjous tuli kuin kreivin aikaan.

Tänä päivänä työnantajat arvostavat kansainvälistä työkokemusta eli kyse ei siis välttämättä ole vain tästä työtarjouksesta vaan myös siitä miten se saattaisi edesauttaa työuraasi.

Teit oikein ottaessasi asian keskusteluun vaimosi kanssa. Perheestä johtuvat syyt kun heijastuvat kansainväliseen työtehtävään ja sen hoitamiseen.

Ainoastaan sinä itse sisimmässäsi tiedät mitä sinä itse haluat.

Mikäli itse olisin sinun tilallasi niin tarttuisin työtarjoukseen. Mikäli olisin vaimosi paikalla niin tukisin sinua parhaani mukaan ja toivoisin sinun tekevän niin kuin koet parhaaksi.

Perheitä aina löytyy ja säästyt kuuntelemasta pentujen ja akan kitinää.
Hyvät duunit on kiven alla, eikun kiinni ku sika limppuun, varsinkin jos hommat enimmäkseen ulkomailla.
Tämä on kokemuksen ääni kun puhuu.

Älä jätä ottamasta tarjousta!

reissussa 200päivää vuodessa. Kyllä se perhe elämää hankaloittaa. Nykyään olen alkanut tekemään niin että perhe mukaan työreissuille jos vain mahdollista. Viellä se on helppoa kun vaimo on kotona ja lapset sen verran pieniä. On tässä ollut sitten yksi hyvä puoli. Ostin vaimolle uuden auton, ylimääräiset lainat on saatu maksettua, kotiin ostettua uutta.
Jos työ on semmoista kun olet halunnut, niin toteuta unelmasi. Kerro vaimollesi mitä sillä rahalla saa. Voithan olla että teet sitä työtä n2-4vuotta ja sitten siirryt muihin hommiin.

Onhan se aikamoinen muutos vaimosi elämään, että lapset jäisivät käytännössä yksin hänen huollettavakseen. Ei enää omaa vapaa-aikaa, ei omia harrastuksia ja omia menoja, olisi käytännössä kuin yksinhuoltaja...Aikalailla huonontaa vaimosikin elämänlaatua. Kysynpä vain missä hänen vapaus ja valinnanvara.

Voitko yhtäkkiä jättää hoitovastuun omista lapsistasi vain kumppanisi niskaan? Onnistuisiko moinen toisin päin. Olisitko valmis itse kantamaan kaiken vastuun lapsistasi, kun vaimosi olisi maailmalla? ja "kehittäisi" itseään luoden uraa.
Aika harva tykkää moisesta...varsinkaan lapset. Suhteen pitää olla vastavuoroinen, siten se voi toimia. Molemmille vuoronperään mahdollisuus "kehittää" itseään...tosin tuntuu siltä, että nykyään ihmiset ajattelevat liikaa itseään ja omaa hyvää, lapset jäävät jalkoihin.

Tietenkin tässä tilanteessa valitaan perhe, mikä ihmisiä oikeen vaivaa? Kuinka itsekästä jättää nainen lasten kanssa ja itse mennä huitelemaan ties minne, jokainen äiti varmaan tietää että se kotiäidin työ on pahin! Vaikka kuinka paljon tienaisi ei rahalla korvaa niitä menetettyjä aikoja lapsen kanssa, ja myöhemmin on enään turha katua. Jos isäni olisi aikoinaan ollut paljon poissa, en pitäisi häntä isänäni ja varmasti olisin vihainen. Ajattele omaa lapsuuttasi. Kyllä on ahne ihminen jos tuohon tarttuu. Mutta niinhän se nykymaailmassa menee. Miksi perustit perheen? Kyllä pitäisi tietää mitä haluaa jos lapsia alkaa tekemään. Ja sitten ihmetellään miksi nuoret voi huonosti? Lapsi tarvii äidin ja isän!

ota homma ja tee vaikka 6kk töitä ja ota sitten loparit voit senjälkeen vetää lonkkaa pari vuotta kun oot saanu senverran että elää sen ajan ihan hyvin.
olet perheen kanssa ja elät onnellisesti jne ....vai mikä se oli

Itse jos olisin paikallasi, pyytäisin pomoltani ensimmäisen kuukauden palkat itselleni(jos pomosi suostuu), ja sitten ottaisin perheeni mukaan työn mukaan, mutta se riippu tietysti ihan siitä, kuinka vanhoja lapset on. Käyvätkö koulua ja voivatko lähteä(ja ei olisi pakko pyytää ekan kuukauden palkkaa, jos siis perheelläsi on varaa ostaa lentoliput minne lie menetkään). Eräälle kaverin kaverille tuli melkein samanlaine tilanne sinun kanssa, ja hän tarttui tilaisuuteen, ja lähetti aina joka kuukausi perheelle hiukan rahaa, jotta pystyvät elämään kun kaverin kaverini oli maailmalla. Ja he ovat edelleen yhdessä.

pieni suhteessa menetettyyn aikaan perheen kanssa. Jättäisin. Ja moni mies varmasti kieltäytyisi samantien...perhe on yleensä aika tärkeä, ja pois ei halua kovin moni olla 300pv vuodessa.

Tästä saat 40000 euroa ja voit ottaa niillä perheesi mukaan reissuun; ainakin voitte muuttaa keskeisempään kaupunkiin töihisi nähden ja perhe voi aina silloin tällöin matkustella kanssasi (helppo homma noin kyväkkeelle miehelle):

http://www.faithfreedom.org/the-challenge/
Sina’s Challenge

I receive many emails from angry Muslims, who sometimes beg me, and sometimes order me to remove this site. I consider both, pleading and bullying, signs of psychopathology. Argumentum ad baculum and argumentum ad misericordiam are both logical fallacies.

If you do not like this site and want me to remove it, instead of acting as a bully or as a victim, disprove my charges against Muhammad logically. Not only will I remove the site, I will publicly announce that Islam is a true religion. I will also pay $50,000 U.S. dollars to anyone who can disprove any of the dozen of the accusations that I have made against Muhammad. I accuse Muhammad of being:

eiköhän se akka lepy kun näkee setelinipun tai eikö niitä voi ottaa mukaan yms.

Työhän on aivan anuksesta jos noin paljon on matkapäiviä. Mustalaisen hommaan sanoisin. Palkka tosin on hyvä mikäli pitää paikkaansa.
En tosin usko juttuusi.

mun mies on toimitusjohtaja eli aina poissa kotoa ja vastuu kodista ja kolmesta lapsesta on käytännössä yksin minulla..siihen vielä oma työ...en silti tunne tarvetta uhata puolisoani erolla. kuulostaa aika pahalta tuo vaimosi uhkaus erota jos toteutat unelmasi,,ehkä hän ei rakasta sinua?sinuna lähtisin joksikin aikaa tienaamaan..vaikkapa vuodeksi

Onko muijas hyvän näkönen?

Eihän mihinkään huippuhommaan palkata työttömyyskortistosta.
Hyvä provo kuitenkin kun uppoaa tyhmään kansaan kuin häkä.
Kansakunta elää unelmissa jossa pääsee huippupalkalla ja päivärahoilla tuosta vaan rellestämään maailmalle eroon nalkuttavasta akastaan.
Hah.

Rahako sinulle on tärkeämpi kuin
vaimosi ja lapsesi, miksi edes
ajattelet tuollaisia.
Onpa luvattu komeata palkkaa sinulle
Taidat olla joku ihmemies

Vaimo löytää kyllä äkkiä uuden miehen.... ei hänestä tarvitse huolehtia. Lapsilla tietysti voi olla isän ja miehen mallin kanssa hankalampaa jos äidin uusi ei ole sopiva, mutta onhan sinulla sitten rahaa millä maksaa terapiat ja muut tukihommelit, joten eiköhän ne lapsetkin siitä tavallaan selviydy.
Vaikka kirjoitus olisi provo niin näistä asioista on hyvä keskustella. Kysellään, että mikä Suomessa pielessä kun lapset ja nuoret voivat huonosti. Tästä ketjusta löytyy kyllä aika selkeä selitys.. Oiskohan aikuisten kykenemättömyyys nähdä lasten tarpeet yksi keskeinen syy.
En väitä että 500 egeä kuussa perheen elatukseen on mitään herkkua, mutta ketjua lukiessa tulee monen kirjoittajan kohdalla esiin ihan puhdas aikuisten itsekkyys ja rahan valta. Surullista.

Kannattaa tarttua ja lähteä! Perhe on ikuinen asia, tuollainen tarjous ei! Itsekin otin vastaan työtarjouksen ja perheellä ei ollut mitään mukisemista.

Raha ei tuo onnea.
Lapsesi ovat hetken aikaa pieniä.
Parisuhde joko päättyy tai muuttuu jos otat työn vastaan. Etäsuhde on VAIKEA.
Vaimosi joutuisi yksin kantamaan kaiken taakan, nimenomaan henkisen taakan jokapäiväisestä elämästä kun olet kaukana poissa.
Maailmalla yksin hotelleissa, kaukana perheestäsi.

Onko se palkka kaiken sen arvoinen?

Varmasti se kehittää sinua ja uraasi, mutta päätöksissäsi et enää vastaa vain itsellesi.

Kumpaa muistelet mieluummin vanhana, aikaa jonka vietit perheesi kanssa vai aikaa jolloin annoit urallesi suuremman roolin.

Itse valitsisin perheen.
nim. raha ei tuo onnea.

miltä tuntuu. miksi vaimo ja lapset eivät voisi esim. joskus tulla matkustamaan kanssasi työreissuille? onhan tuo aika pitkä aika olla pois kotoa, mutta itse tiedän aika usean suhteen, jossa mies on poissa kotoa töiden takia. riippuu tietenkin ihmisistä, miten saada sellainen suhde ja perhe-elämä toimimaan. ei ole kertaakaan nämä tuttavaperheet valitelleet elämäänsä :)

Eli siinä lyhykäisyydessään..
en usko että ihan heleppo valinta on suuntaan tahi toiseen..
Puntaroida tieten kannattaa esim, onko raha ja hyvä työ sen arvosta, että lapset jäävät ja vaimo.
Ja toisin päin.

300 päivää vuodessa on kuitenkin todella paljon...käytännössä et paljon kotona enää olisikaan eli on aivan ymmärrettävää että vaimosi panee sinut valitsemaan perheen ja työn väliltä...
Ja toisaalta lapsetkin eläisivät jatkuvassa kaipuussa...
Jos minulla olisi tuo tilanne edessäni päätös olisi enemmän kun selvä...

Mikset lähtisi ja koittaisi?
Jos tulee ongelmia ja ikävä niin kotiin pääset aina takaisin muutaman tonnin rikkaampana..
Kai se vaimokin sen ymmärtää että on yrittämisen arvoinen juttu, ja muutamassa kuukaudessa tienaat riittävästi rahaa loppuvuodeksi.
Ei kai sitä tässä vaiheessa tarvitse minkään väliltä valita vaan molemmat vaihtoehdot pitää tutkia/ kokeilla, ettei jää harmittamaan.

Moi,

Hei jos on muitakin paikkoja jaossa niin kerro ihmeessä. Olen kiinnostunut. Vähän vanhempi painos.

Kysymyksen asettelusi on vääristyny, so. oikeasti.

Jos kerta mies saa kunnon työtä niin muutakuin akka pellolle muksuinen ja maiseman vaihtoon.Muista että kyllä sielläkin on naisia ettei puutteessa tartte olla.Mullakin kokemusta ja täytyy sanoa että nautin suunnattomasta vapaudestani,joskus tosin täytyy muksuja kahtella mutta harvoin onneksi.Että muutakuin eteen päin menet.

Mitä tuota miettii kahta kertaa,aina uudelta paikakunnalta löytyy uusia naisia.

Yksi elämä ja ahneena sekin on parasta mitä ihmnen voi elämältään saada.......................tai sitten ei.

Ole vain 3kk töissä vuodesta ja perheen kanssa loput pelkkää lomaa niin asia ok.

Itse en lähtenyt tuplapalkalla matkatöihin, koska lapsi oli pieni ja sain kokea elämän ne hetket joita ei voi tietää ilman kokemusta. Elämä on vain lyhyt käynti täällä maailmassa ja sekin tuhlataan toisarvoisten perässä, muka rikkautena?

Tuskinpa ihminen voi hyvin pelkän rahan kanssa jos rakkaimpansa jättää, se lyö päin näköä jokupäivä ja lujaa loppuelämän ajan viiltona sisällä.
Ahneus ei ole hyve.

Yllättävän paljon vaimon ratkaisua haukkuvia ja lasten sopeutumista korostavia vastauksia. Ei pidä luopua unelmistaan ja niin edelleen. Mutta entä jos äiti / vaimo olisi poissa 300 päivää vuodessa...?

Aloittajalle: et voi tehdä vastoin aitoa haluasi, koska silloin tuloksena on vain katkeruus. Mutta jos halusi on todella raha ohi vaimon ja lasten, niin se on ikävää heidän kannaltaan, koska olet todennäköisesti antanut ymmärtää ihan muuta.

Lapset sopeutuu kyllä. Elämään ilman isää. Mutta sitäkö haluat?

Sitten kun muksut ovat sen ikäisiä, että ymmärtävät rahan ja huvitusten perään.. ymmärtävät varmaan, että hylkäsit heidät sellaisten vuoksi. Onhan se nyt raha, matkustaminen ja maailman näkeminen tärkeämpää, kuin omat lapset.

Varsinkin kun vaimo lupasi ottaa eron, saat nauttia rahoistasi ihan YKSIN! Ei tarvitse jakaa mitään.. kyllä se vaimo varmaan sitten lasten kanssa pärjää, kun ne sinun vähäisetkin tulot ovat poissa perheeltä ja isä maailmaa kiertämässä rahan perässä.

Että kun tarvitsee oikein miettiä, että kumpi on tärkeämpää, niin ehdottomasti ota ja lähde.

Olin samssa tilanteessa. Otin onkeeni vaimon mielipiteen.
Pieleen meni silti.
Osoittautui että ei vaimon näkemys ollutkaan muuta kuin kyvyttömyyttä tunnustaa tosiasioita.

Nyt valitsisin toisin.

kanssa koeajasta, jolloin teet matkahommia. Koeaika voisi olla vaikka puolivuotta. Siinä ajassa ehtii nähdä toimiiko homma vai ei todellisuudessa. Alussa on tietenkin vaikeaa kotona olevalle. Lupaa myös hakea kokoajan kotimaasta töitä. Lykkyä pyttyyn!

naisia maailma täynnä,mut raha ei kasva puussa.

Ehit sitten tekeen uusia ja kannattavia sopimuksia kun lapset on aikuisia ja akka on vanaha,saat sitten enenmän irti reissaamisesta

Kyllä rakkaus voitaa

...edes miettii tämmösiä. Ei ne lapset sua enään kakskymppisenä tarvi, nuorena ne isän tukea ja turvaa tarvitsevat.

Jos työ on sellaista mitä haluat kokeilla ja olet valmis tekemään niin lähde.

Pahinta lapsille ovat katkerat vanhemmat. Jos et ota työtä vastaan nyt ja olet siitä katkera lopun ikääsi. Todennäköisesti osoitat katkeruutesi niin vaimollesi kuin lapsillesikin ja se tuhoaa lastesi elämän paljon todennäköisemmin.

tee sama kuin mieheni. Ensin hänet lomautettiin. Tulot olivat hänellä lomautuksen jälkeen juuri ja juuri 500e/kk. Hän sai työtarjouksen, kun puolisen vuotta oli ollut työttömänä. Palkkaa juoksi 8900e/kk. Mies otti tarjouksen vastaan. Hetki oli vielä sellainen, että meille oli juuri parisen kuukautta sitten syntynyt viides lapsi. Lapset ovat kaikki vielä suht pieniä, vanhinkin vasta 8v.

No hänpä kuitenkin lähti työtarjoukseen. Näimme kolmen kuukauden aikana kolmena päivänä. Nuorin ei edes isää tunnistanut, vaan vierasti. Isommat lapset olivat lähinnä vihaisia kun isä tuli kotiin. Työ koetteli pahasti suhdetta, vaikka oli kyse vasta kolmesta kuukaudesta.
Mies teki uuden päätöksen, ja lopetti. Totesi, että jää vaikka ilmann rahaa kotiin, kuin kärsii ilman perhettä.

Nyt on mies ollut taas kotona noin 2kk, ja pikkuhiljaa nuorimmainenkin tajuaa, että se on isä joka siinä on.

Jokainen tekee omat rataisut, meillä tehtiin näin. Ikinä en miestäni kieltänyt työtarjousta olla ottamatta, mutta kamalaa aikaa se oli. Lapset ne siitä kuitenkin loppujen lopuksi eniten kärsivät, emme me aikuiset niinkään. Sen huomasi heti käytösmuutoksissa ja vanhimman koulunkäynissä ja lasten unettomuudessa.

Tässä vain yksi kokemus, toisenlaisiakin voi olla. Meillä ehkä se erona, että isä on normaalisti viettänyt lapsien kanssa todella paljon aikaa, ja sitten yhtäkkiä ei ollutkaan kuvioissa. Kaikki voi mennä toisella tavalla jos isä ei muutenkaan hirveästi lasten elämään osallistu. Tsemppia vaikeaan valintaan.

Vain täysi typerys jättää perheensä ja rakkaimpansa töiden vuoksi. Minä en ainakaan menisi. Sen verran rakastan perhettäni.

Päätös on sinun. Älä tee typeryyksiä, joita voisit katua myöhemmin kun olet yksin ilman perhettäsi. Luulisi, että noinkin aikuiselle miehelle perhe merkitsisi jotain.

kun ei ole rahaa elämiseen.Millä lapsellesi ostat vaatteita ja ruokaa? Satupuheita, mukamas Ei rakkaus täytä vatsaa. Ihmisellä on perustarpeet ja ruoka on niistä tärkein jos ei ole rahaa ei ole ruokaa. Ja mitä sit jos ei ole rahaa asuntoon? Ilman muuta menet töihin.

rakkaus ja perhe lapset ensin,

Itse joudun olesuhteiden pakosta asumaan vielä isäni kanssa, vaikka olen jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Lapsuudessani ja minun käydessä jo koulua isäni toimi pitkään "koti-isänä" ja hoiti myös paljon minua nuorempaa pikkusiskoani kotona. Jossakin vaiheessa meillä oli hoitolapsia, aina poikia. Paljon on tapahtunut, mutta ymmärrän kyllä, että se, että en ole kiinnostunut kummastakaan sukupuolesta johtuu juuri vaikeasta isäsuhteestani. Pari vuotta sitten sain vahingossa selville olevani ei-toivottu lapsi. Se selittää paljon. Itse en koskaan halua mennä naimisiin tai saada lapsia. Itse en siis haluaisi olla enää missään tekemisissä oman isäni kanssa. Olen toivonut tätä jo kauan. Lopultahan nainen ja äiti on yksin vastuussa kaikesta ja uskallan väittää, että äiti on normaalitapauksissa aina lapselle isää läheisempi. Tosin minulla oli loppuvaiheessa huonot tai etäiset välit myös kolme vuotta sitten kuolleeseen äitiinikin. Tosin tähänkin vaikuttivat monet asiat.

Vaikka alkuperäinen kirjoitus kuvastaakin käsitystäni miehistä sikoina, olen kuitenkin sitä mieltä, että aloittaja on itse ajanut itsensä nykyiseen tilanteeseensa. Itse ottaisin heti työn, mutta toisaalta minä haluankin keskittyä vain ja ainoastaan uraan. Sinällään toisaalta tuollaiset päätökset voivat aiheuttaa pahaa oloa niin monelle muullekin. En osaa antaa neuvoa aloittajalle, mutta tuollaisia valintoja pitäisi miettiä jo kauan ennen perheen perustamista. Tavallaan aloittaja tekee väärin, päätti hän kummin tahansa. Moraaliset ongelmat ratkaisuineen ovat aina vaikeita. Tässä maailmassa ihmisen on oltava itsekäs, tyly, kylmä ja kova selviytyäkseen, mutta silloin, jos on vastuussa muista, kuten omista lapsistaan tulee tähänkin uusi ulottuvuus.

Hei!

Jos joku on kirjoittanut tosissaan viestin, niin sanoisin kyllä, että 300 päivää matkustelua on todella paljon. Ilmeisesti kotiin ei tulla yöksi näiltä matkoilta? Tarkoittaanee samaa kuin olla pois kotoa pääsääntöisesti, tyyliin jatkuvasti?

Miten jos vaimolle tulisi vastaava työtarjous, olisiko hyvä ottaa vastaan? Toisaalta vaimolle voi merkitä vielä enemmän se, että puoliso on läsnä. Kertoo arvostamisesta ja inhimillisyydestä, ei rahanahneudesta ja itsekkyydestä, jos olisi toivomus, että puoliso ja lasten isä olisi joskus kotona.

Toivottavasti käy hyvin ja pääsette sopimukseen, kaikkea arvokasta kun ei vain rahalla saa!

Yst terveisin nainen 30 v.

Itse tein alinomaan 'muka rahakkaita' reissutöitä koko parhaan nuoruuteni. Siinä jäi vaimo katselematta ja perhe perustamatta.
En pysty sanomaan, kumpi on loppuviimeksi tärkeämpi: rahankeruu vai perhe. Olen 42 v. mies.
Ymmärtääkseni perhe on sekin sijoitus: joku ehkä kuitenkin huolehtii sinusta, kun tulet vanhaksi ja vaivaiseksi. Yksinäisyys ja rikkaus on silloin OUT !! Asioilla on todellakin toinen puoli....

Onnea hienosta tarjouksesta! Ymmärrän että tilanteesi on jokseenkin kinkkinen. Taloudellisen tilanteen paraneminen olisi taattua, ja se varmasti helpottaisi ja mahdollistaisi sinun sekä perheesi elämää aikatavalla. Mielestäni vaimosi reaktio ja hänen antamat ehdot ovat kieltämättä aika tyrmistyttäviä, eikö asian suhteen ole kompromissia?Ymmärrän jos vaimoasi nyppii ajatus siitä, että hän joutuu ottamaan vielä suuremman vastuun kotielämästä ja elämään lasten ehdoilla entistä enemmmän, jos sinä olet reissuhommissa. Mutta toisaalta yhteisen hyvän vuoksihan ihminen tuollaiseen työhön suostuu ja kukapa ei haluaisi nähdä lastensa kasvavan. Uskon, että suurinosa ihmisistä varmasti pysyttelisi perheensä kanssa jne. mutta onhan sitä perheen talouttakin ajateltava. Eikö teillä ole mahdollista tehdä minkäänsortin kompromisissia?Esimerkiksi jos ottaisit työn vastaan ja sopisite että teet sitä vuoden, ja katsotte sitten tilannetta uusiksi? Itse en ole ikinä käsittänyt noita kaikki tai ei mitään- tyyppejä. Ehkä vaimosi kuvittelee että sulla elämä reissussa on hirmusen hohdokasta jne. mutta faktahan on niin että koti on aina koti. Eli en sit tiedä kumpi on suurempi uhrautuja ainä vai vaimosi. Ja mitä lapsiin tulee, he varmasti ikävöivät jne. mutta toisaalta jos otat työnvastaan teet uhrauksen myös heidän vuokseen. Eikä se mielestäni tee ihmisestä huonoa isää/äitiä jos ei ole aina paikalla, vaan se että miksi ei ole (eli työ vastaan lähikapakka..). Ja sitä paitsi lasten kanssakin tällaisista asioista voi keskustella, ei ne mitään tyhmiä ole ja ymmärtävät varmasti.. Koitahan ratkoa ongelmasi.

Kuulostaapa oudolta tarinalta. Miten ylipäätään voi kukaan edes tienata vain 500e/kk? nää

Vain yksi elämä ja mahdollisuudet ovat suuret, talousahdinko häviää. Lapset ovat aina olemassa ja rakastavat sinua samoin sinä heitä. Vaimo haluaa tiivistä perhe-elämää, sen ymmärrän mutta.. nyt se on mahdoton yhtälö. Elämä on.....

Älä helvetissä jätä tuollaista tilaisuutta käyttämättä. Olin itse viime kesänä samassa tilanteessa. Mulla oli avovaimo, pieni palkka ja tylsä työ. Nyt olen töissä pääkaupunkiseudulla, olen sinkku ja minulla on mielenkiintoinen työ hyvällä palkalla. Ei tosin läheskään noin hyvällä, mitä sulle on tarjottu. =)

Itse olen nainen, joka työnsä vuoksi on joutunut matkustamaan noin 300 päivää vuodessa. Meillä mies on huolehtinut perheestä, oman työnsä ohella. Nyt lapset ovat 15, 13 ja 10 vuotiaita. Hassua kyllä, kysyin muutama päivä sitten, mitä heille on jäänyt mieleen lapsuudesta... ja vastaus oli, että he aina odottivat soittoja, kirjeitä ja kotiin saapumisia, mutta eivät koskaan miettineet, että olisivat jääneet jostain paitsi. Heillä oli isä ja äiti.
Eli, riippuu paljolti puolisosta, miten asiat sujuu! Puolisoni isä oli töissä venäjällä, eli paljon poissa, mutta aina oli "juhlat" kun hän tuli kotiin.
Mustasukkaisuus rajoittaa matkatyötä, mutta oletan??, että se rikkoo minkä tähänsa liiton!
Nyt olen "aina kotona", kuten lapseni ilmaisevat asian, vaikka olen töissä "8-16", eli kyllä lapset sopeutuvat, jos "kotiin jäävä" puoliso hyväksyy matkatyön.

Jos joku edes aprikoi ( siis oikeesti ) pitäisikö hyljätä perhe työn takia... Miksi perustit perheen? Muistatko itsekään????

Minun mielestä sinun kannataisi keskustella vaimosi kanssa että hoidat työtä että pääsette tiukemman yli ja saatte rahaa muuhinkin hommaa. perhe siinä jää tois alalle mutta onhan rekkamiehilla ja muilla matkustavilla ihmisillä/perheillä sama juttu. se vaatii kyllä kärsivällisyyttä ikävä painaa mutta onhan puhelimet ja netit keksitty.

Kyllä siihen sopeutuu. Äitimme lähti muualle töihin kun olin 12-14 ja veljeni 7 vuotias. Viikonloppuisin oli kotona. Nykyään on monta viikkoa poissa kotoa yhteen menoon.

a)sulla on perhe
b)sun pitää siitä huolehtia
c)ei ole kahta vaihtoehtoa
d)katso ylin

näin. onko raha rakkaampaa kuin perhe? Itse otin aikoinani 3kk keikan ja olin poissa koko sen ajan perheeni luota. Kotiin kun tulin, lapset vierasti ja vaimo alkoi parin päivän päästä kuulustelee. Kaikkeen tottuu mutta pitääkö kaikkeen tottua. Oma tunne on että en lähde enää ikinä perheeni luota pois. Raha ei korvaa sitä menetystä mikä olisi aika lasten kanssa. Mutta itse päätät ja elät päätöksesi kanssa. Se on vaan ikävää kun huomaa virheet jälkeenpäin. Kysy suoraan lapsiltasi että haluavatko rahaa vai isän.

..Niin ne naisetkin tekee..

Voiskohan tuon idioompimpaa "perheenpäätä" olla???

Jos nyt jäät, olet hassu. Ellei suhde kestä työn tekoa oli se sitten lähellä tai kaukana, niin liittosi hajoaa rahan puutteeseen. Toinen vaihtoehto tietty on, ehdota, että muija menee töihin ja sinä jäät kotiin lasten kanssa ja vaadit käyttörahaa sen mitä hän saa nyt. Luulis tajuavan, jos pystyy yleensäkän keskustelemaan rakentavasti.
Ei tuo mahdollisuus joka päivä ole ovella, joten käy kiinni tarjoukseen.

Mitenkähän ne ennen merimiesten vaimot on pärjänny, kun on ollut veto ves -kanto puut ja siihen lapset ja kotityöt hoidettavana.
Kyllä ruikutusta maailmaan mahtuu. Ala pakata jo

Miltä susta itsestä, vaimosta ja lapsista tuntuu. On suuren harkinnan paikka. Henkilökohtasesti ajattelisin näin. Miten se vaikuttais henkisesti ja fyysisesti perheen olotilaan. Miksi särkeä hyvä perhe side, jos se on toimiva ja kaikki on onnellisia. Raha ei tuo rakkautta, mutta sitäkin tarvitaan elämässa. Lapset tarvii molempia vanhempia. Minkä jäljen se heille jättäis. Uskoisin näin, että lasten kasvaa tasapainoista ja turvallista elämää, Kyllä sitä kerkiää senkin jälkeen, kun Lapset on aikaistuneet uraa miettiessä. Tänä päivänä ihmiset on liian itse keskeisiä ja erovat liian helposti oman itsensä tähden. Jos tehdään lapsia,niin se tarkoittaa sitovaa suhdetta, niin lapsiin, kuin koko perheen hyvinvointiin.iteppähän päätät

Itse olen jättänyt aikoinaan naisen takia lähtemättä vuoden kestävälle rahakkaalle työkeikalle koska daami sanoi että jos lähdet niin suhde loppuu.Koin sen silloin kiristyksenä ja jälkeenpäin harmitti tosi paljon.No suhdekkin sitten aikansa kestettyään loppui.
Jos vaimosi aikoo sinut jättää ,niin anna mennä.Lapsesi kyllä ymmärtävät että lähdet.Joskus on pakko tehdä valintoja vaikka ne olisivat kipeitä.
Vaimosi uhkailu kuulostaa kiristykseltä.
Uskon että vaimosi myöhemmin kuitenkin ymmärtää jo taloudellisen tulevaisuutennekin johdosta,että tuonlaatuisia tarjouksia ei usein kohdalle satu ja jos ei ymmärrä niin hän se tässä itsekäs on.
Vaikka raha ei kaikkea merkitse on sitäkin oltava ja ammatillisen kokemuksen saaminen on tärkeää eli suoraan sanottuna..Lähde matkaan.Kyllä asiat järjestyvät.

jos et ota tarjottua tilaisuutta vastaan. Mene ja kokeile,. Tee työsi pystypäin ja ole itsestäsi ylpeä. Sinä itse elät omaa elämääsi, siitäkin huolimatta että sinulla on perhe. Et sinä ole perhettäsi hylkäämässä, vaan olet ulkomailla töissä, määräajan,. Tämä pitäisi kakkien ymmärtää, myös vaimosi. Olet vielä nuori ja mahdollisuutesi on tässä ja nyt. Mene ja valloita maailma työpanoksellasi. Se on varmasti myös hyväksi tulevaisuutta ajatellen. Ja kun tulet taksiain kotimaahan, on lama tai ei tulet varmasti työllistymään. Olet myös yhtä elämänkokemusta rikkaampi, vuosi tuntuu ajatuksena pitkältä, mutta se on vain 1vuosi elämästä..lähde jos itse sitä haluat.. Perustelen tämän kirjoitukseni näin: Minulta on joskus kysytty kadunko elämässäni jotain,, vastaus on, että kadun. Kadun sitä, että en aikanaan lähtenyt ulkomaille töihin, kysymys oli vain yhdestä vuodesta. Jos vielä tulisi tilaisuus varmasti lähtisin. Perheeni tietää tämän. Elämä on jokaisen oma,, onnea matkaan T:hannele

Varsinainen kysymys? Ottaako perhe vai jättää? Nykyinen taloudellinen tilanne ei anna aihetta optimismiin. Kova palkka luvataan, mutta vaimo ja perhe menee. Miten on käynyt monelle muulle, jotka ova asetaneet etusijalle rahan? Hetken perästä "työn teettäjä" antaa potkut. Ollaan sitten rahattomia ja perheettömiä.

Perheen elämän turvaamiseksi miksi sitä ei vois jonkun aikaa koettaa. Matkustelu ympäri maailmaa on todella rankkaa ja uutuuden viehätyksen jälkeen kaipuu perheen keskelle voi olla musertavan suuri. Oma parisuhde ja lapset vieraantuvat. Lapsiaan kaipaa aina. Raha ei ratkaise ongelmia, mutta se helpottaa. Jatkuva pennin venyttely kuluttaa ihmistä ja väsyttää arjessa jaksamista. Kerran täällä eletään. Tuo työ on sinulle tarjottu. Miksi et koeta sitä vaikka vuoden? Yhden vuoden 'leskiä' löytyy maailmalta ja Suomestakin.. onhan jonkun miehen ammatti sotilas ... rauhaturvaajatehtävät esimerkiksi...
Lama voi kestää monta vuotta.

..mitä teet ja vaimosi voi sanoa oman mielipiteensä myös asiasta. Mieti pystytkö itse oleen erossa vaimostasi ja lapsistasi? Alku voi olla hankalaa mutta siihen tottuu ajan kanssa... puhelimet on keksitty, netti toimii eli yhteyttä voit pitää perheeseesi siltikin.. ei se tarkoita sitä että hylkäät perheesi jos lähdet reissun päälle töihin! Luulempa että se vaimokin on ainakin tilipäivänä tyytyväinen sinun työhösi. Eihän se tarkoita että lopun elämääsi olisit poissa kotoa jos otat työn vastaan.
Meillä toimii ainakin tollanen systeemi.. mies käväsee 2 vkon välein kotona 2päivää.. ja hyvin on suhde sen kestänyt jo yli 12 vuotta!

kahdesti norjan reissun. mutta toisaalta ei harmita.

suhde olisi varmaan kaatunut eikä muksuakaan olisi varmaan edes olemas jos olisin lähtenyt.

Jos vaimo on "täysijärkinen", ja rakasta sua, niin hän kyllä tekee siinä asjassa varmasti kompromisseja. Samalla näkee siinäkin hyviä puolia. Elämä on liian lyhyt.....
Jokaisella on oikeus olla onnellinen. Täällä puhutaan vaan, että jos sinä rakastat, niin....
Mutta samaa koske myöskin puolisoa....
Minä olisin vaan onnellinen sinun puolestasi.
Eläme vaan kerraan.....
Tsemppia!!! :):)

Suomi 24 treffeiltähän sinä saat sitten poimittua uuden vaimon, siellähän niitä kerran karille ajaneita on pilvinpimein.. tosin on miehiäkin ;)

Jotta helpompi löytää hyvä vaimo..kuin huipputyö huippupalkalla.

ÄLÄ EDES MIETI OTA SE TYÖ.

Miksi sinun tarvitsisi tehdä niin paljon töitä?

Sanoppa sille työntarjoajalle että tyydyt vaikka 3000e / kk palkkaan kunhan saat kunnolla vapaata ja olla perheesi kanssa. Jollainhan he nytkin kompensoivat puutettasi, joten se että he saavat taitosi käyttöösi mutta vain osittain on heille eduksi kunhan se ei ole liian kallista.

Jos kerran olet sen verran kova jätkä että sulle tarjotaan tollasta tilaisuutta niin sitten sulla on suomeksi sanottuna NEUVOTTELUVALTTI puolellasi. Jos työnantajasi ei ole valmis joustamaan työajoissa palkan kustannuksella heidän edukseen etenkään perhesyystä niin ...

... Sellaista isäntää ei kannata palvella mistään hinnasta koska he ovat idiootteja jotka eivät ymmärrä omaa etuaan.

En ymmärrä useimpien aikaisempien vastaajien mustavalkoista ajatusmaailmaa jossa on tehtävä valinta kahden tärkeän asian välillä ilman että mitään neuvotteluvaraa on. Nimenomaan sitä neuvotteluvaraahan on nyt sinulla hyvinkin paljon :)

Terveisin,

Puuseppä.

niin...kummallista, että tulikin tämä viestiketju vastaan täällä... olen se vaimo joka 'kielsi' miestään lähtemästä tarjottuun työhön!!
sanoin sinulle, että saat mennä, jopa kehotin lähtemään, se mitä sanoin oli, että en voi luvata, että kaikki olisi/jatkuisi ennallaan. et voisi sinäkään, mutta elämä on valintoja, joka sinun piti tehdä. lapset sanoivat, etteivät halua sinun lähtevän, en minä... sinä sanoit, ettet halua menettää meitä... auttoiko nämä keskustelijat täällä??

Kuuntele tätä. Ihmisen tekee onnelliseksi ihmissuhteet, jopa vähäiset, niin lällyltä kuin se kuullostaakin. Jos sä sitten masennut siellä, niin työnteko ei huvita ja tulet tuntemaan itsesi tosi yksinäiseksi niiden rahojen kanssa.

Ota ihmeessä se työ ! Jos vaimo on noin itsekäs, niin anti mennä vaan. Nauti elämästäsi kun se vielä on mahdollista äläkä jää tänne hikiseen Suomeen nysväämään.

...liekö tarua vai totta tuo aloitus.
Todellinen aito rakkaus, sitäkin voi ajatella. Tehdä päätöksiä siltä pohjalta. Kannattaa ottaa vaaka esille.

Mene ihmeessä!...
Asioilla on tapana järjestyä, ja kun olet tottunut tulemaan vähällä toimeen... tuolla rahalla järjestät tapaamisia perheen kanssa useammin kuin mitä matkapäivien osalta voisi odottaa... toimi tai unohda täysin koko nykyinen mahdollisuus... pääasia että seisot päätöksesi takana, teet niin tai näin...et saa katkeroitua ja/tai syyttää sitten muita...

Jätä naises ja ota mut mukaan, en valittais tippaakaan =D

No RAKASTATKO sä sitä naista? Jos sä et pystyis elämää ilman sitä, sä ajattelet sitä koko ajan, ja jos otat eron ja et rupee ryyppäämää, ni älä hemmetissä ota sitä työtä. Mutta jos aattelet pahoja hänestä, tulee hieman ahdistunut olo ajatellessa häntä, haluaisit elää toisenlaista elämää, niin ota se työ!

Työ tarjouksia tulee harvoin noin hyviä. Muijallas on IHAN väärä asenne!! Sekin hyötyis tästä ja mun mielestä ei vaimo saa estää perheen menestystä, jos on mahdollisuus vaikka ei nähtäiskään niin usein. Sitähän se rakkaus on, että vaikka ei näkään viikkoon niin se silti kestää. ( By the way oon tyttö, 14 wee... mitä mä tästä muka tiiän xD)
Mun vanhemmat on outo pari, mutta hyvä esimerkki aidosta rakkaudesta (OTTAKAA SUOMALAISETT MALLIA!!!!). Mä en oo KOSKAAN nähny niiden riitelevän, ne on 25 vuotta ollu naimisissa ja isä "asuu" meijän mökillä ja äiti tääl mun kaa kaupungissa. Joka kerta ku ne näkee ni ne halailee. Isä sanoo et se tykkää äitist aina entistä enemmän ku se näkee sen. Näin sen olla pitää.

Tottakai...Ei se sun vaimos ymmärrä tätä tilannetta kunnolla ja sillä on varmasti iha hirvee stressi lasten kanssa ja jos säki ny lähet ni tulee enemmän töitä, ni ei ihme jos ei haluis sun lähtevän. Mut kyl mä kallistun ny työn puolee...lapsia voi nähä, ne sais kuitenki olla ylpeitä isästää jos se tienaa tosi hyvin ja ei KUKAAN saa kiristää avioerolla. En mä haluis (jos oisin mies) olla naimisis oikuttelevan naisen kaa joka kiristelee ja muuta. Eti sit rikkaana joku kiva muija joka ei nalkuta ja inise vaa antaa sulle tilaa elää. Joittenhan mielestä oikuttelu on naisellista... ja paskat. Kunnon koti-ilta miehen kanssa ja hipelöintiä leffaa kattellen on parasta!! ( I think)

totta hemmetissä lähdet,akkoja saa kyl uusia,eikä lapset isää unohda ,kunhan nyt pidät yhteyttä riittävästi.2-3v tahkoot rahaa ja sit normi hommiin...

perheesi parhaaksi,lähetät rahaa perheelle,ja eiköhän se erossa olokin vois parantaa parisuhdetta,mä olisin iloinen jos mun mies vaikka pääsis hyvään duuniin ja pistän rahaa perheelleen,kyl se sitten on ihan erilaistakin se toisen kumppanin arvostus kun harvoin näkee..

Matkapäiviä ainoastaan niukasti 300 ja jopa alle vuodessa! Varmaan siihen sisälltyy muitakin benefitsejä, kuten eläkesijoitusmahdollisuus. Greit, greit!!!

Käy kiinni vaan.....lapset sopeutuvat....Vaimostasi en tiedä!!!!!!Kuinka moni perhe elääkään näin...et sunkaan mihinkään sotaan ole lähdössä,vaan tienaamaa leipää perheellesi....vuodet kyllä vierii,mutta sitten tasaantuu,ja lapset sopeutuu,koska tietävät että lepo ja vapaa hetkesi ovat kuitenkin kotona,heidän luonaan...taaskaan ..Vaimostasi en tiedä!

Hei mies! tee, miltä sinusta tuntuu, sinulla on vain ja ainoastaan yksi elämä, ja tilaisuus, jos vaimosi uhkailee avioerolla, on hän se päättänyt jo aikoja sitten muutenkin.

olet todella hyvässä iässä, ja miksi vaimollasi on varaa valittaa, autat häntä sitten taloudellisesti ,, kun tienaat paremmin, ja pääseekö ulkomaille välillä mukaankin perheen kanssa! kyllä lapset sopeutuvat, ja onhan kännykät keksitty, ja web kamerat ja ynnä muuta..

Harvoin tollasia tilaisuuksia on, kovin monella! itse yksinhuoltaja, ja pärjätään todella hyvin, ei ole vaikuttanut lapseeni, vaikka isä ei ole paikalla kun tiettyinä päivinä :) Tsemppiä!" JA EI MUUTA kuin matkaan !!

Jos tuollainen mahdolisuus tulee ,niin jätä vaimosi ja uusi haasteita kohti.

Kyllä se kumminkin sinut jätää ,jos olette tiukilla.

Koska olet mies parhaimmassa iässä niin naisia on enemmän maailmassa joten tarjontaa löytyy isokukkaroiselle.Jopa minulle kelpaisit.

Joten jätä ja maailmalle.

Kovin lujaa mene.