muistelua menneiltä

Tämä on vanhan miehen muistelua menneistä ajoista. Muistelua Äidistä ja kolmesta veljeksestä, jotka saivat kohdata kuin ihmeen kautta eriteille joutumisen jälkeen.

Veljeksistä vanhin, nuorena isättömäksi jäänyt kuten veljensäkin, hyvästeli äidin lähtiessään Amerikkaan ja äiti sanoi hyvästejä heittäessään rukoilevansa joka päivä poikansa puolesta. Sitten poika meni laivalla Amerikkaan ja eli elämäänsä kohtuullisesti menestyen ja elämästään iloiten. Mieltä painoi vain joskus, silloin kun oma elämä oli vähemmän hurskasta, äidin jäähyväissanat.

Poika meni lopulta johonkin kristittyjen kokoukseen, jossa istui perimmäiselle penkille valojen ulottumattomiin seuraamaan millaista siellä on. Viereen istui yllättäen nuorempi veli, jolle poika alkoi selitellä kokouksessa olemistaan. Olen täällä vain, koska jäin niin miettimään äidin jäähyväissanoja. Nuorempi veli kertoi saaneensa samat jäähyväissanat lähtiessään ja samasta syystä hänkin siellä oli. Ei hänkään ollut mikään uskovainen, joita kaikki muut kokouksessa olivat.

Pian istui viereen nuorin veljistä ja vanhemmat veljet ihmettelivät miksi hänkin siellä oli. Veljistä nuorin sanoi saaneensa äidiltä jäähyväissanat äidin kuolinvuoteella. Äiti oli sanonut, että nyt kun sinäkin kohta lähdet sinne Amerikkaan, niin mene kristittyjen kokoukseen ja kerro siellä veljillesi heidän äitinsä rukousten tulleen kuulluksi.

Jo haudassa makaavan äidin jäähyväissanat tekivät vaikutuksen veljeksistä vanhimpaan ja taisivat ne vaikuttaa veljeksistä keskimmäiseenkin.