ERON TUSKAA

ja luin. Koin eron tuskan, joka runosi suonissa
kulkee niin koskettavasti. Kaunista, herkkää ja
niin upeaa riimitystä kuin olla voi.

Jokaisessa runossasi on aistittavissa herkkä ja
tunteva mies.

Minä alan jo unohtaa, se kaikki
vähitellen varjoksi sulaa ja
peitteisiin jää nyt unta valkeaa.

Vaikka soitinkin surun kitaraa,
puku yllä harmaa. Tänäin minun
maahan jo hiljainen valo lankeaa.

Tänäin palkitsen itseni, kun jaksoin
olla liikeellä ja itkeä. Olin viisas ja
ajatteli: mieskään ei saa surua kätkeä.

Kaikki tumma alkaa unohtua ja uskallan
katsoa itseäni peilistä. Voin jatkaa, voin elää,
vaikka Rakkain on aina poissa sylistä.

Jonakin päivänä asetan Rakkauteni
jonnekkin uuteen. Tulee uusia muistoja.

http://www.youtube.com/watch?v=D2NeNzS7N6k&feature=related

Kiitos runostasi.

Kun varjot liukenevat, tulee
kokemus: se kaikki kannatti
kuitenkin kokea ja elää.

Tuska kun väistyy ja
tuntee miten sydän lyö,
tiedostaa, että elämää
on vielä paljon Rakastettavaa.

Ja mennytkin käärityy herkkään
käämyyn.

Anna itsellesi oikeus olla
surullinen ja elä tämä
vaikea aika ohi.

Jonakin päivänä tämä kaikki
saa sinut ymmärtämään enemmän
ja ĺuulemaan vähemmän.

Rakkaudestakin.

Koksettava, avoin ja
rohkea Rakkausruno
mieheltä.

Tekstisi tuntui syvällä.

Hieno runo.

Kannustusta ja voimia
sinulle.

semmoisen vanhanaikaisen kaipausrunon. Jotenkin kultareunainen, kuin pilvet ikään, vaikka erosta kertookin. Oikein nätti.:)

Mukava kun joku vielä kirjoittaa mitallista tekstiä - ja vielä noin upeasti kuin Sinä!!