Sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Ihmisen ja välinen eläimen ero ei ole kovinkaan suuri, jos ihminen elää täysin erossa yhteisöstä eli yksin luonnossa.

Oikeudenmukaisuuden käsitys eroaa eläinlaumoista siinä, että ihmisillä on pidempi aikajanan käsityskyky kuin eläimillä eli ihminen kykenee muistamaan ja prosessoimaan muistamiaan asioita laajemmassa näkökulmassa kuin eläimet.
Merkkikielen ansiosta ihmisen menneisyyden ja tulevaisuuden käsittäminen eroaa merkittävästi eläimistä.
Kaikki tämä johtuu ihmisen aivojen kehittymisestä tehokkaamaksi tietojenkäsittely-yksiköksi kuin eläimillä.

Ihmisyhteisössä oikeudenmukaisuuden vaatimus nousee esiin juuri ihmisen aivojen tai tarkemmin koko keskushermoston erilaisuudesta ja sen toiminnan seurauksena syntyneistä tapahtumista ihmislaumassa.

Eläinmaailmassa laumassa elävillä eläimillä ei ole kykyä esittää aikaisemmassa menneisyydessä tapahtuneita yhteenottoja ja vaatia niissä aiheutunutta epäoikeudenmukaista kohtelua uudelleen käsiteltäväksi, vaan taistelutilanteet selviytymisestä koetaan yhdessä tietyssä hetkessä ja ne jäävät täysin käsittelemättä tulevaisuudessa.

Siksi eläinmaailmassa ei tunneta käsitettä oikeudenmukaisuus, vaan tilanteet ja yhteenotot ovat puhtaasti yksilön tai lauman selviämiskamppailua yhdessä tietyssä hetkessä.
Valitusoikeutta ei ole, koska kukaan ei osaa käsitellä tapahtuneita yhteenottoja niin, että kaikki lauman jäsenet niitä ymmärtäisivät.

Eläinsadut kerrotaan niin, että on olemassa viisaita johtajia, jotka osaavat viedä laumansa oikeaan suuntaan ja vielä selittää toimintansa tarkoitus laumansa jäsenille, jotka ymmärtävät tekojen tarkoituksen.

Tällainen toiminta on mahdollista vain ihmisyhteisössä.

Kuitenkin on olemassa vielä ihmisiä, yhteisöjä ja johtajia, jotka epäoikeudenmukaisesti haluavat enemmän itselleen kuin muille, ja tämän johdosta haluavat salata ja unohtaa mahdollisimman nopeasti tekemänsä teot muille ihmisille, jotka ovat joko maan lakien tai ihmisoikeuksien kriteerien mukaan joutuneet kohtuuttomasti kärsimään tehdyistä teoista.

Nykyään kun tiedonvälitys on vapaata, nopeaa ja mahdollistaa tuntemattomana esiintymisen, on astunut mukaan kolmas tekijä historian ymmärtämisessä eli disinformaation lisääntyminen tarkoituksena saattaa ihmiset epätietoisuuden valtaan, jolloin päätöksenteosta tulee mahdotonta kun ei voi olla varma, mikä oli alunalkaen syynä tapahtuneisiin seurauksiin. Vaikuttamalla syy-seuraus -ketjuun voidaan estää tehokkaasti oikeudenmukaisuuden lisääntymistä maailmassamme.

Tästä syystä syytän viihdeteollisuutta silloin, kun se tarttuu oikeudenmukaisuutta vaativiin tapahtumiin ja sekoittaa faktaa ja fiktiota tehosekoittimessa ja tarjoilee sekoituksesta saatuja herkkupaloja tarvittaessa tavoitteenaan edistää omaa tai tietyn ryhmän etuja toisten kustannuksella, ihmisten jäädessä epätietoisuuden valtaan siitä, mikä on totta ja mikä valhetta.

Maailmassa on vielä näiden kolmen valhetta levittävän toimintatavan lisäksi vielä yksi menetelmä eli historian kirjoittaminen uusille jälkipolville uusiksi, jota vielä tänäkin päivänä jotkin valtiot käyttävät valtion johdossa olevien ryhmittymien etujen ajamiseksi.

Lisäksi hyvin usein opetuksessa jäädään valitettavasti 'hauki on kala'-tasolle, jolloin ei taloudellisista syistä pureuduta asoiden ytimeen eli syy-seuraus-ketjun ymmärtämiseen.
Tällöin ihmiset ovat paremmin kolutettujen ihmisten 'riistaa', kun kilpailu menee epäterveeksi ja toiset hyötyvät toisten töistä liikaa sekoittamalla valheen ja totuuden keskenään.

Eikä riitä, että tietää historiaa, vaan se on myös ymmärrettävä kaikkien kannalta oikeudenmukaisesti.
Tällöin pelkät muistikuvat eivät riitä - on myös tunnettava oikea tarina, mikä muodostuu oikeassa järjestyksessä esiintyvistä sanoista ja lauseista.
Vasta tällöin oikeudenmukaisuus toteutuu kaikkien kohdalla.
Sanonnan mukaan paholainen on yksityiskohdissa, vaikka kokonaisuus on jumalan luomaa.