Se, että täällä ilmeisesti ihan aikuiset ihmiset – vaikkakaan sitä ei läheskään kaikista uskoisi – ottavat kantaa politiikkaan ja jopa presidenttien sopivuuteen tai sopimattomuuteen ikään kuin heillä olisi suurikin joukko samanmielisiä takanaan ja kyky vaikuttaa asioihin haluamallaan tavalla!
Ja pannen peliin kaiken voimansa ja kykynsä – ja enemmänkin – sellaisella puhdilla, että ihan silmissään näkee asianomaisen punoituksen, hikoilun ja sieluntuskan koetetaan mitätöidä muiden kuin omauskoisten arvot ja tekemiset, ottaa kaikesta hyvästä kunnia vain omalle kuppikunnalle ja panna kaikki tapahtunut paha ja keksitty lisäksi toisuskoisten syyksi, repiä alas kaikki hyvä, jos sen rakentajat ovat olleet väärät, ja lyödä kuilua kansan kesken leimaten toiset punikeiksi, toiset porvareiksi, vaikka kumpikaan noista ei ole oikeasti kumpaakaan; punikit varsinkin ovat kaukaista menneisyyttä, ja jos kaikki tämänkin saitin kepulaiset ovat porvareita, niin minä olen silloin varmasti suurpohatta. Eiväthän kaikki kepulaiset porvari-nimestä pidäkään.
Viime perjantaina oli siis Talvisodan päättymisen 69-vuotistilaisuudessa Temppeliaukion kirkossa, ja siitä lähtien aina tuon tuosta on palannut mieleeni noista maamme kohtalon ajoista lukemani, ja ovathan jo myös omat ensimmäiset, hämärät muistikuvani tuolta ajalta. Silloin todella elimme sellaista aikaa, että siitä emme olisi selvinneet, jos suomalaisten asenteet olisivat olleet niin vastakkaiset toisilleen kuin ovat täällä.
Talvisodan ihmeestä on kirjoitettu ja puhuttu paljon. Talvisodan henki on käsite. Sitä henkeä olivat viisaat ja vastuunsa syvästi tuntevat miehet rakentaneet jo vuosia ennen talvisotaa luomalla molemmilta puolin umpeen sitä kuilua, joka oli syntynyt onnettomassa kansalaissodassa ja sen seurauksissa. Lapiomiehistä ansiokkaimmat olivat varmaan maalaisliiton Kyösti Kallio ja sosialidemokraattien Väinö Tanner, mutta oli toki muitakin. Urho Kekkonenkin kuului heihin jo loppuvaiheessa, vaikkei silloin vielä kovin merkittävä poliittinen vaikuttaja ollutkaan.
Hyvät pohjat oli siis luotu ja siltoja rakennettu jo ennen sodan syttymistä. Mutta varsinaiseen liekkiin tuo henki syttyi vasta sitten, kun meitä monin verroin suurempi ja voimakkaampi valtakunta hyökkäsi maahamme tarkoituksella riistää kansaltamme itsenäisyys ja liittää maamme osaksi hyökännyttä jättiläistä.
Kirjassaan ”Kohtalon vuodet – Suomi nousi, taipui ja selvisi” Max Jakobson ensin luettelee Neuvostoliiton ja Suomen voimasuhteet talvisodan rintamalla, niiden valtavat erot niin sotilasmäärissä kuin lentokoneissa, panssarivaunuissa, tykeissä, kaikissa muissa aseissa, ammuksissa, kalusteissa ja varusteissa ja sitten kuvaa niitä tekijöitä, joiden vuoksi kuitenkin selvisimme, niin hyvin ja lyhyesti, että voin sen liittää tähän sellaisenaan:
”Kaiken kaikkiaan Suomen oli torjuttava musertava lukumääräinen ja tekninen ylivoima. Mutta taisteluun vaikuttivat henkiset eroavaisuudet. Neuvostojoukot, joista suuri osa tuli Puolasta (siis Puolan jo vallanneista joukoista), kuvittelivat valtaavansa parissa-kolmessa viikossa vielä toisen valtion, jonka kansalaisista huomattava osa taputtaisi käsiään, näinhän Stalin ja Molotov olivat olettaneet.
Suomen kansan reaktio oli päinvastainen. Jo silloin, kun Paasikivi avustajineen lähti lokakuun 9.päivän iltana matkalle Moskovaan, kerääntyi Helsingin rautatieasemalle useita tuhansia henkilöitä, jotka lauloivat neuvottelijoille Maamme-laulun ja virsiä osoittaen omasta puolestaan runollisen sitoumuksen, jonka he olivat tarvittaessa valmiit hengellään ja verellään lunastamaan.
Neuvostovoimien hyökkäyksen ja Kuusisen varjohallituksen perustamisen katsottiin osoittavan, että kansallinen olemassaolo oli vaarassa, ja se takoi Suomen kansan yksimieliseksi ja puolustustahtoiseksi. Siihen vaikutti suuresti myös työnantajien ja ammattijärjestöjen yhteistyösopimus sekä sosialidemokraattisen puolueen ja suojeluskuntajärjestön sopima ratkaisu, jonka mukaan edellinen kehotti jäseniään liittymän suojeluskuntiin ja jälkimmäinen sitoutui ottamaan tarjokkaat vastaan. ”Valkoiset” ja ”punaiset” olivat yhtyneet. Isänmaalliset ja moraaliset tekijät vaikuttivat ratkaisevasti maanpuolustuksen tuloksiin”
Noin siis Max Jakobson, joka tuntee historian paremmin kuin nuo punikittelijat täällä, ja olihan hän itsekin jo mukana sodassa jo heti jatkosodan alusta alkaen. Ja jatkosota oli nimensä mukaan jatkoa Talvisodalle, ja koetimme sen avulla saada takaisin sen, mitä meiltä oli rikollisesti ryöstetty. Joka tuota ei tajua, vaan koettaa löytää syyllisiä ”jatkosotaan menolle”, ei kyllä tajua paljon muustakaan. Mutta siitä en nyt halua puhua enempää.
On siis hyvin naurettavaa, että täällä JONKIN PUOLUEEN, siis jonkin hengettömän organisaation takia taistellaan verissä päin, varsinkaan, kun sillä taistelulla ei ole tuon taivaallista merkitystä sille, mitä tapahtuu todella. Olen kai itsekin syyllinen tuollaiseen älyttömään taisteluun, kun yritän puhua kepusta kaikkea sitä, minä todeksi näen, mutta tarkoitukseni on kyllä isänmaallinen; en pidä kepua epäisänmaallisena puolueena, mutta sen kannattajien toiminta täällä on kyllä hyvin epäisänmaallista, pyrkimystä suurella työllä saavutetun ja maallemme välttämättömän eheyden särkemiseen. Mutta onneksi heillä ei ole voimaa ja valtaa, paha tahto yksin ei vie tarkoitusten perille.
Näissä mietteissä toivottelen hyvät viikonloput kaikille, unohtaen kaiken tuollaisen kuten koko tämän saitinkin ainakin ensi tiistain iltaan saakka, jonne asti minulla taas riittää muuta mukavaa ohjelmaa.
On tämä naurettavaa!
11
2137
Vastaukset
Vanhalla Kapilla on sana hallussaan. Hän on kirjoittaja, joka jaksaa täälläkin perustella kantansa.
Nämä palstan KEPUlit eivät pysty muuta kuin "punikittamaan" tai "homottamaan". Se kertoo paljon maaseutuväestön sivistyksen tasosta.- mallia...
antamassa. :)) Etkö sinä Kana muista sitä propagandan mestarin, Göbbelsin sääntöä?
- aiot lopettaa
Kapon perseennuolennan..??
- vanha-kapi
Siis tuossa, kun avaukseni alussa sanoin
>> täällä ilmeisesti ihan aikuiset ihmiset – vaikkakaan sitä ei läheskään kaikista uskoisi – ottavat kantaa politiikkaan ja jopa presidenttien sopivuuteen tai sopimattomuuteen …jne…- Ikiluutnantti
Känän voinee nähdä punaisten silmälasien läpi aikuisena. Ikiluutnanttikin oivaltaa, että siinä jos missä on lapsellisuuden huipentuma. Väärässä siis olet. Mutta ehkä joskus punaiset silmälasisi särkyvät.
- myötätuntoa
kepunuorisoa kohtaan
"Voi lapsiraukat; tuollaisella sanastolla ja tuollaisella käytöksellä varmasti jäätte ilman kavereita koko elämäksenne, josta voi tulla hyvin kurja, mutta onneksi lyhyt."
Olet kunnon mies. - itävallan
myötätuntoa kirjoitti:
kepunuorisoa kohtaan
"Voi lapsiraukat; tuollaisella sanastolla ja tuollaisella käytöksellä varmasti jäätte ilman kavereita koko elämäksenne, josta voi tulla hyvin kurja, mutta onneksi lyhyt."
Olet kunnon mies.insesti-isän näköinen herrasmies ja upseeriksikin itseään tituleeraava kapinen pipipää.
Ei ole kaikki kotona olut koskaan tuolla ukolla.
On meillä siinä lapsille neuvonjakaja, ja eniroa syylistävä.
Kapit pitäisi itsensä ensimmäisenä siirtää pois palstaa saatuttamasta sairailla kirjoituksillaan. - Ei ollenkaan
itävallan kirjoitti:
insesti-isän näköinen herrasmies ja upseeriksikin itseään tituleeraava kapinen pipipää.
Ei ole kaikki kotona olut koskaan tuolla ukolla.
On meillä siinä lapsille neuvonjakaja, ja eniroa syylistävä.
Kapit pitäisi itsensä ensimmäisenä siirtää pois palstaa saatuttamasta sairailla kirjoituksillaan.Sehän on sinun näköisesi! Kuin identtinen kaksonen sinulle! Sonnimiestäkin voisi luulla hänen kaksoisveljekseen, jos sonnarilla olisi vielä tukkaa ja hampaita ja jos hänellä ei olisi niitä rokonarpia, vetistäviä rähmäsilmiä ja satulanenää, joka vuotaa jatkuvasti. Oivaakin tuo aika paljon muistuttaa. Minuakin ehkä vähän, mutta ei lainkaan kapia, joka on tämän näköinen:
http://galleria.suomi24.fi/media/b1/82/b182520e54b30ece3639613c304ad799/ac8d1e3f99c64601f82808dc53820ba2_320x320.jpg - on tehnyt sinulle
Ei ollenkaan kirjoitti:
Sehän on sinun näköisesi! Kuin identtinen kaksonen sinulle! Sonnimiestäkin voisi luulla hänen kaksoisveljekseen, jos sonnarilla olisi vielä tukkaa ja hampaita ja jos hänellä ei olisi niitä rokonarpia, vetistäviä rähmäsilmiä ja satulanenää, joka vuotaa jatkuvasti. Oivaakin tuo aika paljon muistuttaa. Minuakin ehkä vähän, mutta ei lainkaan kapia, joka on tämän näköinen:
http://galleria.suomi24.fi/media/b1/82/b182520e54b30ece3639613c304ad799/ac8d1e3f99c64601f82808dc53820ba2_320x320.jpgtepposet, kun vielä itse mainostat asian näin olevan.
En kylläkään avannut kuvaa, mutta kyllä hajusi tuli esille jo avaamattakin.
Sinä olet saastainen ihminen .
Luulet että tuollainen alkeellinen psykologinen temppuilusi purisi vieläkin.
Voi olla että et tiedä siitäkään mitään, vaan toimit sairaiutesi riivaamana.
Mikä kyllä minusta on ilmeisempää, määrättyjen sairaiden nyanssien ylikorostuessa.
- Havannoitsija.
Jakobsonin ja Lipposen rajavirheet ihmetyttää!
Minne saakka se voittamaton puna-armeija pääsikään 1940 tai 1944?
Max Jakobsonin kyhäämässä jutussa tai olla melkoisesti lööperiä etenkin noissa rintamatilanteen rajoissa!
http://www.finland.no/Public/Print.aspx?contentid=128099&nodeid=39580&culture=fi-FI&contentlan=1
Suomen ulkoasiainministeriö Suomen suurlähetystö, Oslo: Ajankohtaista:
Uutiset, Artikkelit ja kolumnit, 17.9.2004 "Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"
"Puna-armeija pääsi Suomen suunnalla vuoden 1940 rajalle, mutta ei pitemmälle."
Sama juttu oli HS:n Max Jakobsonin jutussakin:
"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan"
Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004.
http://www.hs.fi/artikkeli/Torjuntavoitto avasi tien rauhaan/1076153822466
"Puna-armeija pääsi Suomen suunnalla vuoden 1940 rajalle, mutta ei pitemmälle."
Max Jakobson tuntee huonosti Jatkosodan lopun rintamatilanteen: Eihän Jatkosota rintamatilanteellisesti noin päättynyt, jos ei kohta Talvisotakaan!
Jakobson on lähes samassa sarjassa Paavo Lipposen kanssa tuossa sodan lopun tilanteen tuntemuksessaan.
Tämä tässä jutussa siteerattu kohtahan EI ole lainausmerkeissä, joten se on kirjoittajan, Max Jakobsonin omaa tekstiä, eikä siis Stalinnin tai Molotovin sanomaa! Kyllä se taitaa olla Max joka laskee löysiä: "Puna-armeija pääsi Suomen suunnalla vuoden 1940 rajalle, mutta ei pitemmälle."
EI puna-armeija todellakaan päässyt missään kohtaa rintamaa vuoden 1940 Moskovan pakkorauhan rajoille saakka! Toki Talvisodan Kuhmossa venäläiset oli motissa Suomen puolella Saunajärvellä ja Sallassa taisi olla venäläisiä rajalla, mutta Kannaksella ei.
Kuhmosta ja Saunajärven motista on tuolla aika pitkästi juttua:
http://www.kuhmo.fi/index.asp?language=
Eihän niin käynyt edes Talvisodassakaan! Jatkosodassa tuolle rajalle ei päästy edes Ilomantsissakaan sodan loppuessa syyskuussa, vaikka elokuussa 1944 Ilomantsin taisteluiden aikana naapuri tulikin 1940 Moskovan rauhan rajojen yli ja se piti heittää takaisin. Rintamalinja kulki 1944, heinäkuun puolivälistä aina syksyyn saakka ENNEN vetäytymistä, suunnilleen näin: Aselevon tullessa voimaan rintamalinja kulki paikoin 150 km naapurin puolella Rukajärvellä ja Taipaleesta Vuoksea pitkin Vakkilan Pyöräkankaalta Suomenlahden pohjaan Viipurin länsipuolelta. U-asemassa oltiin Uomaassa, Äänisen pohjoisosassa, lähellä Pitkärantaa Nietjärven tuntumassa ja sieltä pohjoista kohden Rukajärveä. Samaten Ilomantsinkin suunnalla oltiin vuoden 1940 rajojen itäpuolella 1944 elokuun puolivälin jälkeen.
Lipposen Paavo sekoili samassa asiassa taannoin vielä paljon pahemmin: Lipposen mukaan "Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle."
EIHÄN tuollaiselle rajalle tai rintamalle (Vironlahdelta- Virmajärvelle, noin 400 km) mitään hyökkäystä voisi pysäyttää pienen maan pienellä armeijalla!!!
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=3723731&cy=6954592&scale=2000000&tool=pienenna&styles=normal&lang=FI&tool=pienenna&map.x=112&map.y=361
http://tartonrauha.net/img/kartta_b.jpg
Eduskunnan ex-puhemies, ex-pääministeri, ex-ties mitä, Paavo Lipponen (Svenska Nu) on kuulemma sotahistorian harrastaja. NYT on hänen asiantuntemus on huonoksi havaittu:
Onkohan se Lipponen perehtynyt sittemmin vähän tarkemmin kesän 1944 tapahtumiin. Olisi ainakin syytä kun lukee seuraavan tosi möhläyksen!
Helge Seppälä: Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998, ISBN 951-20-5321-7
Sivulla 178 kerrotaan silloisesta pääministeri Paavo Lipposesta seuraavasti:
>Pääministeri Paavo Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkeä sanoen: "Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden."
Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin paljon ennen nykyistä rajaa. Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.<
Helge Seppälä kirjoitti samaisessa kirjassa olleensa ITSE paikalla kuuntelemassa Paavo Lipposen pitämän puheen, jossa tuo silloisen pääministeri "Lipposen uusi rajalinjaus esiteltiin!"
Aika harvoin näet missään karttoja sodan loppuasetelmista ennen aselepoa. Tämä koskee erityisesti Talvisodan loppuasemia. Talvisodan loppuasetelmissakin Laatokan länsiranta oli suomalaisilla, samoin sen isot kaupungitkin, Sortavala ja Käkisalmi, sekä Viipurikin ydinkaupungin osalta.
Tilanne Kannaksella oli 1940 suunnilleen tämä:
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/cwdata/KannaksenTilanne.html
Kollaa kesti:
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/cwdata/4002KollaanRintama.html
Kyllä Suomen armeija järjesti 1944 melkoisen hyvät neuvotteluasemat poliitikoille, jotka sitten neuvottelivat tai oikeammin vain hyväksyivät kovin huonon rauhan. Se oli lähestulkoon verrattavissa Talvisodan Moskovan pakkorauhaan, mutta silloin 1940 olikin tilanne aivan toinen ja Suomella oli luu kurkussa sotilaallisesti.
Mutta venäläiset EI vain päässeet Moskovan rauhan rajoille! Ei lähellekään. Jatkosodan loppuasetelmissakin Laatokan länsiranta oli suomalaisilla, samoin sen isot kaupungit eli Sortavala ja Käkisalmi.
Jos venäläiset olisivat päässeet tuolle nykyisen rajan tasolle saakka, niin heitä ei olisi pitänyt enää mikään Helsingistä poissa. Ei Suomen silloiset 15 tai 16 divisioonaa, 6 prikaatia ja rippeet päälle, olisi kyenneet yhtään mihinkään sellaisella rintamalla moninkertaista ylivoimaa vastaan. Kyllä VKT -aseman rintaman pituus oli vain murto-osa yhdessä Vuoksen vesistölinjan kanssa tuosta Ilomantsi-Virolahti (Suomenlahti) linjasta.
EIHÄN tuollaiselle rajalle tai rintamalle (Vironlahdelta- Virmajärvelle, noin 400 km) mitään hyökkäystä voisi pysäyttää pienen maan pienellä armeijalla!!!
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=3556131&cy=6699692&scale=4000000&tool=pienenna&lang=FI
Kummallista muuten on se, ettei juuri mistään löydy rintamalinjojen tilannekarttoja 13.3.1940 tilanteesta rintalla. Sama asia toistuu vuoden 1944 syksyn tilanteesta, eli ajankohdasta kun aselepo solmittiin. Olikohan niin ettei sodan jälkeen ollut oikein suotavaa kovin isosti julistaa puna-armeijan voittamattomuutta?
Näin kaikki päättyi
http://tartonrauha.net/tarto.php
http://www.edu.vantaa.fi/suomi/talvi.htm
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Talvisota/Kartat/Talvisota_Kartat_cat.html
Kaikkialla esitetään VAIN Talvisodan lopputulos eli neuvottelurajat, niin täälläkin:
http://www.winterwar.com/War'sEnd.htm
Täällä on osakuvia tilanteesta juuri Talvisodan loppuvaiheesta:
http://www.winterwar.com/Maps/Frontline3.htm
Täällä on aiemmin kirjattamani juttu Historia -palstalle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000042355901&view_mode=flat
Toki voidaanhan sanoa leikkisästi näinkin:
"Keväällä 1940 puna-armeija eteni nykyiselle kaakkoisrajallemme ja pysähtyi vapaaehtoisesti.
Myös syksyllä 1944 puna-armeija eteni samalle rajalle ja taas pysähtyi vapaaehtoisesti."
TOTTA vieköön, niin tekikin! Mutta ei taistellen, muistakaa se! Kertoisi joku vielä ne marssietäisyydet syksyltä 1944, jolla ne venäläiset seurasivat vetäytyviä suomalaisia.
Pitää muistaa, että suomalaiset vetäytyivät vasta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja sen solmimisen jälkeen, eikä heti aselevon jälkeen.
Miettiessäsi sitä etäisyyttä voit samalla tutustua tuohon alla olevaan...
"Pyhän isämme" opetuksia:
"Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin rauhan"
Tämä on syytä muistaa aina, kun puhutaan "pyhän isämme" tekemisistä!
Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953 Stalinin kuoleman johdosta
http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html
Kuuntele samalla pyhän isän kaihoa täynnä oleva puhe:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=1068
Urho Kekkosen puhe 06.03.1953 kesto: 11.29 (Audio)
Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953
"Suomalaiset radiokuuntelijat!
Keskiviikkona aamupäivällä saapunut sanoma Neuvostoliiton pääministerin generalissimus Josif Vissarionovitš Stalinin sairastumisesta oli sisällöltään ja sävyltään niin vakava, että tänään annettu virallinen tieto generalissimus Stalinin kuolemasta ei ollut odottamaton. Kun aivan äskettäin Stalinin tavanneet ulkomaiset diplomaatit olivat kertoneet hänen aivan erinomaisesta terveydentilastaan, on tieto hänen poismenostaan tullut maailmalle yllättävänä.
Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus. Se on tapahtunut Stalinin johdon alaisena, ja hänen työnsä ei ole rajoittunut ainoastaan suurten linjojen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, vaan se on ulottunut varsin pieniin yksityiskohtiinkin, jonkalaiset hän tiesi tärkeiksi kokonaisuuden onnistumiselle.
Se feodaalivalta, joka tsaarien aikana vallitsi, ei olisi kyennyt luomaan varsinaiselle kansalle sitä sivistyksellistä, yhteiskunnallista ja taloudellista nousua, mikä Neuvostoliitossa on tapahtunut. Ja kuinka paljon suurempi se olisikaan ollut, jollei Saksan hyökkäys olisi tuhonnut niin suunnattomasti siitä rakennustyöstä, mitä Neuvostoliitossa erityisesti 1930-luvulla suoritettiin.
Stalinista valtiomiehenä ja ihmisenä oli meillä suomalaisilla ennen sotaa ja sodan aikana ainoastaan vihamielisen propagandan välittämä kuva. Ensimmäisen kerran joutuivat Suomen eri kansankerroksia edustavat piirit Stalinin kanssa kosketukseen suomalaisen kulttuuridelegaation vierailun aikana Neuvostoliitossa vuonna 1945. Stalin otti delegaation vastaan lokakuun 9. päivänä. Syntynen keskustelun yhteydessä Stalin monessa eri yhteydessä ilmaisi lämpimän myötätuntonsa Suomea kohtaan. Juuri tässä tilaisuudessa Stalin ilmoitti, että Neuvostoliitto tulee pidentämään sotakorvausten suoritusaikaa kahdella vuodella ja vakuutti, että Neuvostoliitto tulee sotakorvaustoimitusten päätyttyä ostamaan Suomesta samoja tuotteita, vieläpä kaksi ja kolme kertaa toimitusten määrää enemmänkin. Me suomalaiset tiedämme nyt, mikä arvo näillä Stalinin lupauksilla meille on ollut, ja vastaisuudessakin tulee olemaan.
Delegaation jäsenten taholta tehtyihin kysymyksiin vastatessaan Stalin korosti, että se ystävällinen suhtautumistapa, jota Neuvostoliitossa tunnetaan Suomea kohtaan, ei johdu Neuvostoliiton eräiden johtomiesten tsaarin aikana Suomessa hankituista henkilökohtaisista suhteista, eikä edes siitä, että olemme naapureita, vaan siitä, että me pidämme Suomen kansasta, kuten Stalinin sanat kuuluivat. Se on hyvä, työteliäs, kyvykäs kansa, joka vaikeissa olosuhteissa on rakentanut suolle kehittyneen valtakunnan.
Stalin oli jo varsin aikaisin joutunut Suomen ja suomalaisten kanssa kosketukseen. Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen konferenssi pidettiin 25.–30. päivään joulukuuta 1905 Tampereella, ja tässä kokouksessa Stalin ensimmäisen kerran kohtasi Leninin. Vuonna 1917 huhtikuussa pidetyssä bolševikkipuolueen konferenssissa Stalin päättävästi asettui Suomen oikeuksien puolelle Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan ja kannatti Suomen oikeutta valtiolliseen riippumattomuuteen. Tämän kannan johdonmukaisena seurauksena oli, että Leninin johtama hallitus lokakuun vallankumouksen jälkeen tunnusti Suomen itsenäisyyden. Päätös joulukuun 18. päivältä 1917 on Leninin ja Stalinin allekirjoittama. Joulukuun 22. päivänä 1917 Stalin lausui seuraavaa: ”Maailmassa ei löydy sellaista voimaa, joka voisi pakottaa kansankomissaarien neuvoston luopumaan lupauksistaan. Tämän olemme todistaneet sillä tosiasialla, että olemme ennakkoluulottomasti suhtautuneet Suomen porvariston vaatimuksiin, että Suomelle myönnettäisiin itsenäisyys ja viipymättä ryhdyttäisiin julkaisemaan Suomen itsenäisyyttä koskevaa asetusta.”
Sodanjälkeisenä aikana on Neuvostoliitto monessa eri vaiheessa osoittanut hyvää tahtoa Suomea kohtaan. Edellä on jo mainittu sotakorvausten toimitusajan pidentämisestä. Vuonna 1946 neuvostohallitus vapautti Suomen Neuvostoliitosta tuodun omaisuuden enemmästä palauttamisesta. Ja vuonna 1948 neuvostohallitus alensi 50 prosentilla Suomen sotakorvausvelvollisuuden jäljellä olevaa määrää. Vuonna 1950 neuvostohallitus solmi Suomen kanssa viisivuotisen kauppasopimuksen, siten toteuttaen sen lupauksen, minkä Stalin vuonna 1945 oli antanut. Varmaa on, että Stalinilla on kaikkiin näihin päätöksiin ollut ratkaiseva vaikutus.
Vuonna 1948 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisenä päivänä 7. päivänä huhtikuuta järjestettiin Kremlissä päivälliset Suomen hallitusvaltuuskunnan kunniaksi. Generalissimus Stalin piti päivällisillä puheen. Tuo puhe teki suomalaisiin mieluisan ja rohkaisevan vaikutuksen. Mutta kun olen joutunut tuon puheen perästä päin yhä uudelleen ja uudelleen lukemaan, olen voinut todeta, että se oli paljon enemmän kuin ensi kuulemalta saatoimme päätellä. Se oli suuren valtionmiehen suuri ohjelmapuhe. Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet on siinä kuvattu rehellisesti ja realistisesti: 150 vuotta on maittemme välillä vallinnut epäluottamus. Sen seurauksena on ollut kaksi sotaa. Epäluottamuksen aikakaudesta on päästävä keskinäisen luottamuksen aikakauteen. Juuri solmitun ystävyys- ja avunantosopimuksen, joka on rakennettu täydellisen tasa-arvoisuuden pohjalle, on murrettava epäluottamus ja sen on luotava uusi pohja kansojemme välisille suhteille. Mutta epäluottamusta ei voida hävittää yhdellä iskulla. Epäluottamuksen tähteet jäävät pitkäksi ajaksi. Niiden poistamiseksi on tehtävä paljon työtä, jotta saataisiin luoduksi lujat perinteet kestävälle ystävyydelle.
Tämä oli lyhyesti sanottuna Stalinin viisaan puheen sisältö. Siinä ei ollut mitään turhia korusanoja. Siinä ei vältelty menneisyyden tosiasioita. Siinä nähtiin ne vaikeudet, mitkä uuden historiallisen vaiheen syntyminen tuo tullessaan, mutta siinä esitettiin luja luottamus siihen, että keskinäiselle ystävyyden politiikalle on luotavissa kestävät perusteet molempien osapuolten onneksi.
Mutta puheeseen sisältyi vielä eräs erittäin merkittävä kappale, joka koski tasa-arvoisuutta suurten ja pienten kansojen kesken. Lainaan tämän kappaleen kokonaisuudessaan: ”Monet eivät usko, että suuren ja pienen kansan välillä voi olla tasa-arvoiset suhteet. Mutta me neuvostokansat olemme sitä mieltä, että suhteet voivat olla tällaiset, ja niiden tulee olla tällaiset. Neuvostokansa katsoo, että jokaisella kansalla, olipa se suuri tai pieni, on omat laadulliset erikoisuutensa, omalaatuisuutensa, joka kuuluu vain sille, ja jota ei ole muilla kansoilla. Nämä erikoisuudet ovat se panos, jonka jokainen kansa antaa maailman kulttuurin yhteiseen aarreaittaan, sen täydentämiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä mielessä kaikki kansat, niin pienet kuin suuretkin, ovat samassa asemassa, ja jokainen kansa on saman arvoinen minkä tahansa muun kansa rinnalla.”
On merkillepantavaa ja meille suomalaisille rohkaisevaakin, että Stalin esitti nämä periaatteellisesti tärkeät näkökohdat Suomen hallitusvaltuuskunnalle pidetyssä juhlatilaisuudessa. Ne palauttavat elävästi mieliin Stalinin lausunnot Suomen itsenäisyyttä koskevien vaiheiden aikana vuodelta 1917.
Meillä suomalaisilla on se käsitys, ja monien tosiasioiden perusteella uskomme olevamme oikeassa, että generalissimus Stalinilla oli erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. On luonnollista, että kun generalissimus Stalin nyt on poissa, me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta. Hänen ansiokseen me luemme, että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomea kohtaan meille ratkaisevina vuosina sodan jälkeen on ollut suopea ja jalomielinen.
Kosto ei kelpaa kansojen välisten suhteiden perustaksi, lausui Stalin suomalaiselle delegaatiolle 9. päivänä lokakuuta 1945, ja tuota periaatetta hän noudatti Neuvostoliiton politiikassa Suomea kohtaan. Siitä me suomalaiset tunnemme syvää kiitollisuutta hänelle.
Me suomalaiset haluamme vakaasti työskennellä sen puolesta, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet kehittyisivät ja lujittuisivat vastaisuudessakin sillä keskinäiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen arvonantoon rakentuvalla pohjalla, joka on generalissimus Stalinin asettama peruskivi Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyölle.
Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."
Ja näin J.K. Paasikivi:
-Moskovan radion julkistettua tiedon, jonka mukaan Josif Stalin sydän oli lakannut sykimästä
5.3.1953 klo 21.40 Kekkonen piti seuraavana päivänä radiopuheensa, ja Paasikivi lähetti Neuvostoliiton Nikolai Mihailovits Svernikille surunvalitelusähkeen.
Lehdistölle presidentti antoi generalissimuksen kuolemasta lyhyen lausunnon todeten:
Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvaltioksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on milloinkaan ollut. Stalin on eräs maailmanhistorian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poimenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua. Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston."
- Polvinen - Immonen "J.K.Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö 5
Näin siis sivitysvaltion valtiomiehet käytäytyivät kuoleman majesteetin edessä.
En ole historiasta huomannut yhdenkään poliitikon tuon tilanteen käytäytymistä kyseenalaistaneen.
Ei silloin, eikä myöhemminkään.
Loppuun vielä tällainen hauska juttu:
"Tänä aamuna, 2.12.2008, oli TV:ssä arkistofilmi presidentti Urho Kekkosen vuonna 1958 tekemästä Leningradinmatkasta. Siellä presidentti Kekkonen paljasti muistolaatan paikalla, jossa Lenin antoi jalomielisesti Suomelle valtiollisen itsenäisyyden. Kekkonen jatkoi kuinka Suomen kansa on ikuisesti kiitollinen tästä jalosta teosta."- on niinkuin
kirjoitit, mutta sehän ei ole demaritotuus, joten se ei Kapille kelpaa, sillä onhan "topokraaffi" ollut armeijassakin, ja siviilissä laattapoikanakin työskennellyt vaaitsian apulainena, eli kolikynän-ja latan kantajana.
Korhoskapin viisaus perustuu uutispäivä demariin, ja helsinginsanomaan, kuin myös wikipediaan sekä suomen kuvalehteen. Unohtamatta narsistista itseänsä korostavaa teennäistä tekofiksuuttaan. Sairas on mies, niinkuin voi olla kukaties.....
Ei ole ukonkäppä historiantieteen laitoksen ovia paljoa aukonut. No eihän sinnekkään nyt kaikkia päästetä.
On meillä tosiaankin kapossa HISTORIANHARRASTAJA sanan varsinaisessa merkityksessä.
Lieköhän "omaelämänkertansakaan" kertoo itsestään ninkuin se todellisuudessa on ollut. Epäilen.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle312562Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362541Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532534Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt921956Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle331845Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3121688- 1501506
- 731358
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231108Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.271093