Olen menettämässä rakkaimpani

-Kakku-

Onko täällä mahdollisesti samassa tilanteessa olevia tai olleita? Miehelläni todettiin tammikuussa syöpä ja nyt ollaan siinä pisteessä että hoidot eivät ole auttaneet eikä enää mitään ole tehtävissä. Hän riutuu silmissä pois. Löysimme toisemme vanhoilla päivillämme 14 vuotta sitten. Se on ollut kummallekin elämämme onnellisinta aikaa. Mieheni on 60 ja itse 56v, enkä ikinä, koskaan olisi sen halunnut päättyvän vielä. Olen liian vanha "aloittaakseni alusta" ja tunnen että myös minun elämäni päättyy. Olen viimeiset kuukaudet elänyt kuin sumussa....välillä peläten, välillä toivoen ja uskoen paranemiseen. On tunne etten kestä hänen poismenoaan. Hän on ollut tukeni ja turvani ja rakkaus välillämme on ollut jotain käsittämättömän suurta. Miten tällaisesta voi selvitä eteenpäin? Ikävöin häntä jo nyt, itken silmät päästäni, en syö, en nuku ja olen aivan katki. Jos joku, joka tämän lukee on kokenut samaa ja selvinnyt siitä, vastaa, jotta saisin edes jonkinlaisen uskon siihen, etten mene perässä.

22

4796

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • muistan sinua

      Toivon sinulle voimia ja miehellesi ennenkaikkea
      kivuttomia päiviä.
      Emme voi muut, kuin rukoilla toistemme puolesta, siihen meitä kehoitetaankin.
      Olen uskova nainen ja tiedän, mille tuo sinun surusi tuntuu jo nyt, vaikka mehesi on vielä elämässäsi, eli olette yhdessä.

      Kuule ystävä tuntematon, tiedän tuskasi, mitkä ajatukset risteilevät ajatuksissasi, mutta sinä kestät, kun minunkin on vain pitänyt kestää.

      Ei mieheni ole kuollut, mutta sairastaa eturauhas.syöpää, vaikka lääkitys on parasta-aikaa, vaan olen huomannut, miten ihminen kuihtuu pikkuhiljaa. Lihakset ovat kadonneet lähes kokonaan.

      Olemme poikamme kanssa kolmestaan ja pojallakin todettiin selkärankareuma. Itselläni on reuma ja samoin sydänsairaus anginapegtoris mieheni kanssa, molemmilla.

      Mutta ei siinä kaikki:!!!

      Toisellapojalla on kaksi tytärtä, jotka on huostaanotettu lasten äidin aikaansaannosten, todetun skitsofrenian(jakomielitaudin), sekä epileptian sekoilun.

      Nämä lapset olivat silloin 5v ja 3v ja vuosia on kukunut 7v, joten tiedät mikä suru meillä on ollut ja on. Jos olisi kuolema heitä kohdannut, niin tietäisi, että heillä olisi, uskallanko sanoa paremmin, kuinikävässä ja valheessa, missä heitä kasvatetaan.

      Oikeus teki vääränlaisen päätöksen ja siitä olemme mekin saaneet kärsiä nämä vuodet.
      Mutta, uskon että tulee päivä, jolloin kaikki vääryydet paljastuu, ja silloin totuus paljastuu, kun lapset tullaan kuulluksi.

      Minä uskon sinun jaksavan tulevaisuudessa, sillä jätäthän nämä asiasi kokonaan TaivaanIsän kämmenelle ja odotetaan vainettä Jeesus saisi koskettaa miestäsi parantavalla kädellään, tuoden voimia ja antaa varmuuden, että Jeesus on hänen elämänsä purressa, sillä se on ainut lohtu ja tieto paremmasta. Jätä itsesi Jumalalle ehdoitta, jos et häntä tunne ja Jeesus saakoon olla apusi sinulle ja miehellesi, tuntematon ystävä. Päivä vai ja hetki kerrallaan.....

    • Anseliga68

      Tuleppa sivulle 9 lukemaan ketjua jonka on aloittanut nimimerkki: turvamies, aihe on: mikä on auttanut surussa.
      Itse menetin mieheni 9v sitten myös vakavan sairauden runtelemena.Ikävä on erittäin kova vieläkin,hän oli minulle kaikkeni ja meillä piti olla elämä edessä.Voimia sinulle!

      • -Kakku-

        Kiitos teille vastauksistanne. Taivaan isältä olen apua pyytänyt ja aina olen rukoukseen turvautunut. Muutahan en itse voi tehdä....

    • apua...

      Valitettavasti en tiedä miten sinua lohduttaisi.Meille kaikille on tässä elämässä annettu omat taakat kantaa.Itselläni on 3 läheistä kuollut 4 vuoden aikana.Kyllä on tullut mietittyä ja vietettyä unettomia öitä.Kaikki vielä olivat suhteellisen nuoria.Olen saanut voimaa tähän taivaan isältä.Sanon sinulle nämä laulun sanat:Kun sydän kärsii alla maisen matkan vaivan.Niin silloin huomaan valon taivaallisen.On puolustaja luona Jumalan.Voin vain rukoilla teille kummallekin voimia kestää.Jokapäivä on armo uusi.Muistan teitä iltarukouksessa.

    • ihminen56

      Syöpään löytyy parannuskeino, mutta lääketeollisuus ei halua, että ihmiset paranevat.
      Käykää katsomassa Youtubesta Run from the Cure-Pakoon parannusta(osa1/6)

    • joku vaan

      kanssa silmät päästä, kihlattu sairaalassa ja kuolemanvaarassa enimmäkseen taju kankaalla. Istu siinä nyt sitten katselemassa tuntikausia ja koittaa tehdä jotain mikä auttais...
      En viitsi näistä asioista jutella kuin tuntemattomille, mutta sellanenkin pyörinyt mielessä, et jos tässä nyt käy huonosti, eikä enää meinaa elämä onnistua niin lähden itse perässä sitten.
      Jotain mä oon koittanut etsiä jotain suurempaa tarkoitusta, jos nykyisen tarkoituksen menetän.
      Pitäis mennä naimisiinkin kunhan pääsee sairaalasta jne.
      No oon pyytänyt ylhäältä apua jos sieltä tämänb kerran sitä tulisi. Nyt olis niiden ihmeiden aika.

      Nää päivät on yhtä sumua päivät kuluu, viikot kuluu, kuukaudet kuluu kaikki ihan samanlaista odotusta...

    • oleva puoliso

      Olen aika lailla samassa tilanteessa. Minä olen 53v., puolisoni 48. Puolisollani on nopeasti edennyt ms-tauti ja kunto on jo hyvin huono. Hän on usein myös psykoottinen ja harhainen. Kipuja on paljon. Hoidan häntä kotona ja tunnen itseni epäonnistuneeksi. Tukea tulee hirveän vähän mistään. Minua on syyllistetty siitä että hoidatin keuhkokuumeen, että en antanut hänen kuolla siihen. Toisaalta ainakin itse koen syyllisyyttä siitä että en saa häntä syömään riittävästi, hän on pelkkää luuta ja nahkaa. Mikään ei ole oikein. Tuntuu todella pahalta katsoa toisen kärsimystä kun voi auttaa niin vähän.

      Laitoin omaishoitajat-otsikon alle viestin, jossa etsin keskustelukumppaneita juuri tällaisessa tilanteessa olevista, siis ihmisistä jotka hoitavat suht. nuorta puolisoa tms.

      Minäkin tapasin puolisoni vasta 10 vuotta sitten ja hän oli/on elämäni suuri rakkaus. En ollut nuorena kokenut mitään vastaavaa. En todellakaan tiedä miten selviän vai selviänkö hänen kuolemastaan, joka luultavasti on aika lähellä.

      Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että puolisoni kivut ja pelottavat harhat ainakin loppuvat kun hän kuolee. Mutta tiedän, että elän nyt jonkinlaista rationalisoinnin aikaa. Minun on oltava tolpillani koska hoidan häntä kotona.
      Kun hän kuolee tulen itse tarvitsemaan lääkkeitä ja terapiaa, luulisin. En osaa tällä hetkellä kuvitella sitä tyhjyyttä joka elämässäni tulee olemaan. Ja sitten ajattelen, että minulle oli suuri lahja kun sain nämä vuodet, että tapasin hänet.

      En tiedä. Ajatukset ovat ihan sekavia.

      En osaa oikein lohduttaa koska olen samassa tilanteessa. Mutta todennäköisesti selviämme, jollain lailla. Elämä on hyvin hyvin kummallista ja epävarmaa. Huomasitko Tuulikki Pietilän kuolinilmoituksen, jossa muistovärssynä oli ote Taikatalvesta? Jotenkin tuollainen ajattelu lohduttaa minua - elämä on satunnaista. Tai ei oikeastaan lohduta, toivoisin että lohduttaisi....

      • -Kakku-

        Kiitos kaikille viesteistä.
        Rakkaani nukkui pois viime perjantaina. Shokki on ohi, jäljellä sydäntäraastava ikävä ja tyhjyys. Ainoa lohtuni on että hänen kipunsa ovat poissa. Ne olivat niin valtavat etteivät mitkään morfiinit sun muut enää riittäneet pitämään niitä poissa. Sinulle "samassa tilanteessa oleva puoliso" voin vain toivoa voimia. Itselläni oli myös tunne etten kestä tätä, mutta jostain on vain voimia tullut ja tiedän nyt että kestän, vaikka se hirvittävää onkin. Jos haluat, autan mielelläni esim keskustelemalla asiasta enemmän. Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu.....

      • Anseliga68
        -Kakku- kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistä.
        Rakkaani nukkui pois viime perjantaina. Shokki on ohi, jäljellä sydäntäraastava ikävä ja tyhjyys. Ainoa lohtuni on että hänen kipunsa ovat poissa. Ne olivat niin valtavat etteivät mitkään morfiinit sun muut enää riittäneet pitämään niitä poissa. Sinulle "samassa tilanteessa oleva puoliso" voin vain toivoa voimia. Itselläni oli myös tunne etten kestä tätä, mutta jostain on vain voimia tullut ja tiedän nyt että kestän, vaikka se hirvittävää onkin. Jos haluat, autan mielelläni esim keskustelemalla asiasta enemmän. Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu.....

        Lämmin osanottoni.

      • samassa tilanteessa oleva...
        -Kakku- kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistä.
        Rakkaani nukkui pois viime perjantaina. Shokki on ohi, jäljellä sydäntäraastava ikävä ja tyhjyys. Ainoa lohtuni on että hänen kipunsa ovat poissa. Ne olivat niin valtavat etteivät mitkään morfiinit sun muut enää riittäneet pitämään niitä poissa. Sinulle "samassa tilanteessa oleva puoliso" voin vain toivoa voimia. Itselläni oli myös tunne etten kestä tätä, mutta jostain on vain voimia tullut ja tiedän nyt että kestän, vaikka se hirvittävää onkin. Jos haluat, autan mielelläni esim keskustelemalla asiasta enemmän. Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu.....

        Lämmin osanottoni, Kakku hyvä.
        On lohdullista lukea että koet selviäväsi. Voimia todellakin tällaisessa tilanteessa tuntuu useimmiten jostain tulevan, aina pikku ripaus kerrallaan. Se on melkein ihme.
        Niin, minä en ole nyt samassa tilanteessa koska rakas kumppanini elää vielä, on nyt intervallijaksolla laitoksessa viikon verran. Juuri muutama päivä sitten hänellä alkoi taudin kuvaankin kuuluva huononemisvaihe ja tottakai aina ajattelen, että selviääkö hän enää tästä, kun kokonaistilanne kuitenkin huononee koko ajan. Tämä on niin erilaista kuin useimmissa syöpäsairauksissa, tässä on melkoisia vaihteluita.
        Jos jaksat ja haluat niin voisin keskustella kanssasi enemmän. Minulla ei ole sellaista anonyymiä sähköpostiosoitetta jonka haluaisin tähän kaiken kansan katsottavaksi laittaa, mutta voin sellaisen hankkiakin.

      • ...............
        samassa tilanteessa oleva... kirjoitti:

        Lämmin osanottoni, Kakku hyvä.
        On lohdullista lukea että koet selviäväsi. Voimia todellakin tällaisessa tilanteessa tuntuu useimmiten jostain tulevan, aina pikku ripaus kerrallaan. Se on melkein ihme.
        Niin, minä en ole nyt samassa tilanteessa koska rakas kumppanini elää vielä, on nyt intervallijaksolla laitoksessa viikon verran. Juuri muutama päivä sitten hänellä alkoi taudin kuvaankin kuuluva huononemisvaihe ja tottakai aina ajattelen, että selviääkö hän enää tästä, kun kokonaistilanne kuitenkin huononee koko ajan. Tämä on niin erilaista kuin useimmissa syöpäsairauksissa, tässä on melkoisia vaihteluita.
        Jos jaksat ja haluat niin voisin keskustella kanssasi enemmän. Minulla ei ole sellaista anonyymiä sähköpostiosoitetta jonka haluaisin tähän kaiken kansan katsottavaksi laittaa, mutta voin sellaisen hankkiakin.

        olen samassa tilanteessa,ystävälläni syöpä ja toivoa ei ole.
        Jaksamista ja et ole yksin.

      • -Kakku-
        samassa tilanteessa oleva... kirjoitti:

        Lämmin osanottoni, Kakku hyvä.
        On lohdullista lukea että koet selviäväsi. Voimia todellakin tällaisessa tilanteessa tuntuu useimmiten jostain tulevan, aina pikku ripaus kerrallaan. Se on melkein ihme.
        Niin, minä en ole nyt samassa tilanteessa koska rakas kumppanini elää vielä, on nyt intervallijaksolla laitoksessa viikon verran. Juuri muutama päivä sitten hänellä alkoi taudin kuvaankin kuuluva huononemisvaihe ja tottakai aina ajattelen, että selviääkö hän enää tästä, kun kokonaistilanne kuitenkin huononee koko ajan. Tämä on niin erilaista kuin useimmissa syöpäsairauksissa, tässä on melkoisia vaihteluita.
        Jos jaksat ja haluat niin voisin keskustella kanssasi enemmän. Minulla ei ole sellaista anonyymiä sähköpostiosoitetta jonka haluaisin tähän kaiken kansan katsottavaksi laittaa, mutta voin sellaisen hankkiakin.

        Kiitos osanotosta kaikille.
        Tänään on taas ollut erityisen raskas päivä. Kävin valitsemassa rakkaalleni arkun.... Illat ovat alkaneet tuntua aivan kamalilta. Joka puolella on hiljaista ja tyhjyys tuntuu kuristavan minut. On tunne että minut on hyljätty vaikka sukulaisia ja ystäviä onkin ja he ovat kiitettävästi tukeneet ja pitäneet yhteyttä.
        Hanki vain sellainen sähköpostiosoite "samassa tilanteessa oleva", keskustelen mielelläni kanssasi, koska vertaistuki on sitä parasta tukea. Uskon että meillä on paljon annettavaa toisillemme vaikka hieman eri tilanteissa vielä olemmekin, minä hiukan edellä ja sinulla piinaava odotus vielä menossa......

      • samassa tilanteessa oleva...
        -Kakku- kirjoitti:

        Kiitos osanotosta kaikille.
        Tänään on taas ollut erityisen raskas päivä. Kävin valitsemassa rakkaalleni arkun.... Illat ovat alkaneet tuntua aivan kamalilta. Joka puolella on hiljaista ja tyhjyys tuntuu kuristavan minut. On tunne että minut on hyljätty vaikka sukulaisia ja ystäviä onkin ja he ovat kiitettävästi tukeneet ja pitäneet yhteyttä.
        Hanki vain sellainen sähköpostiosoite "samassa tilanteessa oleva", keskustelen mielelläni kanssasi, koska vertaistuki on sitä parasta tukea. Uskon että meillä on paljon annettavaa toisillemme vaikka hieman eri tilanteissa vielä olemmekin, minä hiukan edellä ja sinulla piinaava odotus vielä menossa......

        Puolisoni/kumppanini elämä on nyt varmaan aika lopussa. Hänellä on ollut korkea kuume jo monta päivää, se ei alene antibiooteilla eikä kuumelääkkeillä. Hän ei pysty puhumaan eikä syömään, juo tipoittain, mutta eihän luulangonlaiha keho jaksa päiväkausia kuumeessa ja vichyvedellä. Lääkäri sanoi juuri että pitää valmistautua luopumaan. Olin sen kyllä jo itsekin tiennyt.

        Olen ihmeen rauhallinen. Ahdistus tulee hetkittäisinä kohtauksina. Tämä sairaus on kestänyt niin pitkään ja olen tiennyt että toinen ei parane, joten tavallaan olen tehnyt luopumistyötä jo monta vuotta. Toisaalta tiedän, että putoan tyhjyyteen kun kaikki tämä hoitotyö ja kulkeminen ja odottaminen päättyy. Sitten varmaan tulee todellinen hätä.

        Nimimerkki Kakku: jos haluat keskustella kanssani niin voit kirjoittaa osoitteeseen [email protected]. Miten sinä jaksat, milloin teillä on hautajaiset?

      • -Kakku-
        samassa tilanteessa oleva... kirjoitti:

        Puolisoni/kumppanini elämä on nyt varmaan aika lopussa. Hänellä on ollut korkea kuume jo monta päivää, se ei alene antibiooteilla eikä kuumelääkkeillä. Hän ei pysty puhumaan eikä syömään, juo tipoittain, mutta eihän luulangonlaiha keho jaksa päiväkausia kuumeessa ja vichyvedellä. Lääkäri sanoi juuri että pitää valmistautua luopumaan. Olin sen kyllä jo itsekin tiennyt.

        Olen ihmeen rauhallinen. Ahdistus tulee hetkittäisinä kohtauksina. Tämä sairaus on kestänyt niin pitkään ja olen tiennyt että toinen ei parane, joten tavallaan olen tehnyt luopumistyötä jo monta vuotta. Toisaalta tiedän, että putoan tyhjyyteen kun kaikki tämä hoitotyö ja kulkeminen ja odottaminen päättyy. Sitten varmaan tulee todellinen hätä.

        Nimimerkki Kakku: jos haluat keskustella kanssani niin voit kirjoittaa osoitteeseen [email protected]. Miten sinä jaksat, milloin teillä on hautajaiset?

        Olen ollut aallon pohjalla monta päivää. Tänään ryhdistäydyin ja tulin tännekin kurkkaamaan. Laitoin tänään sinulle postia antamaasi osoitteeseen. Voimia sinulle, olet ajatuksissani.

      • 1_3
        -Kakku- kirjoitti:

        Olen ollut aallon pohjalla monta päivää. Tänään ryhdistäydyin ja tulin tännekin kurkkaamaan. Laitoin tänään sinulle postia antamaasi osoitteeseen. Voimia sinulle, olet ajatuksissani.

        Osanottoni suureen suruusi.

        Minä menetin rakkainpani kaksi kuukautta sitten.

    • Riitta Ripatti

      Suosittelen luettavaksesi Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani.
      Mieheni kuoli 2½ vuotta sitten pitkään sairastettuaan, kuitenkin yllättäen tapaturmaisesti. Olimme olleet yhdessä 28 vuotta Suhteemme oli kahden sielunkumppanin liitto; niin rakkaudessa kuin ystävyydessä. Sanoin aina että mieheni oli minulle elämäni lottovoitto; parempaa ihmistä ei rinnalleen olisi voinut saada. Tuntui että elämäni alkoi vasta kun tapasin hänet. Hän oli aina oma itsensä eikä koskaan tuominnut ketään. Ja sitten se ihana englantilaistyyppinen huumorintaju; hän sai minut nauramaan katketakseen.
      Lisäksi hän oli myös mitä parhain isä ja eläinrakas. Ja hyvä ja uskollinen ystävä niin monelle.
      Kun hän kuoli, ajattelin että minulla ei ole mitään syytä enää koskaan nousta edes sängystä, mutta puhelin soi ja nousin ylös. Sen jälkeen olen pitänyt rutiineista kiinni, koska ei ole muuta mahdollisuutta jos aikoo jatkaa elämää. Puolestani rukoiltiin; itse en siihen pystynyt ja muut pitivät huolta. Älä jää yksin; mene mukaan sururyhmiin, pyydä diakoni luoksesi. Kun pystyt mene töihin tai tee jotain ettei suru ole koko ajan mielessäsi. Koko ajan minulla on ollut tunne että mieheni on myös tässä surussa ollut tukenani ja turvana muuten tätä ei olisi kestänyt. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on saanut; hyvä suhde kestää eronkin. Muistot muuttuvat aikaan myöten elävämmiksi. Eihän ole mitään syytä katkeroitua, sillä Jumala tietää ainoastaan oikean hetken kutsua meistä jokaisen kotiinsa taivaaseen. Aika auttaa hyväksymään asiat ja aina tulee jotain muuta tilalle. Rukous antaa voimaa ja vastauksia. Kaikella on aina jokin tarkoitus Jumalan suunnitelmassa. Mutta ensin pitää kulkea pohjattoman surun ja tuskien tie valkeutta kohti. Ja sen jälkeen ei enää mikään tule olemaan ennallaan. Suru muuttaa ihmistä eniten.
      Siunattua matkaa sinulle.

      • toivossa elävä

        Hei kaikille
        Olen valmistautumasa samaan. Meillä on muutoksen tuulet puhaltaneet puolitoista vuotta. Silloin todettiin miehelläni myelooma, luuydinsyöpä. Siihen on hoitoja annettu, kaksi kantasolusiirtoakin. Ihmeesti lääketiede kehittyy.
        Tiedon saatuamme ainoa toivoni oli, että hän pääsisi kerran taivaan kotiin. Uskon armoa pyysin.
        Päivä kerrallaan kuljetaan ja olemme kiitollisia jokaisesta päivästä. Vielä voimme jatkaa yhteistä matkaamme, mikä alkoi yli 30 vuotta sitten.
        Meilläkin on suvussa ollut rajua harvennusta viime vuosina. Viikon päästä toistaiseksi viimeiset hautajaiset.
        Seitsemät viidessä vuodessa ja muut, kuin suvusta lisäksi.
        Meillä on jokaisella oma tie kuljettavana. Jumalan rauha kulkee mukana. Se on selittämätön rauha, mikä luvataankin Raamatussa.
        Sanoisin vielä, että jokainen joka huutaa avuksi Jeesusta, pelastuu. Raamatun lupaus sekin. Voimaa saamme jokaiseen päivään, kun kuljemme rukoillen. Vaikka huokaillen, mutta oikeaan osoitteeseen turvaten.
        Murtunutta ruokoa Hän ei muserra. Voimia jokaiselle surevalle!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      106
      4572

    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      29
      3393

    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2380

    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      39
      1418

    5. Minulla on käsitys

      Ettet ole kovin se k s uaalinen ihminen.
      Ikävä
      36
      1343

    6. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      38
      1196

    7. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      14
      1102

    8. Mitä sun kaltainen ihminen tekee tämmöisessä paikassa?

      Et kuulu tänne?
      Ikävä
      159
      1026

    9. On varmaan turn off

      Mutta olen tosi kokematon.
      Ikävä
      27
      978

    10. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      944
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt