Jos kerran iso J antaa kaikki synnit anteeksi, miksei ihminen voi maan päällä raiskata/ryövätä/tappaa ja sitten vaan ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Tämä on aina ollut hieman hämärä juttu mielestäni..
Tyhmä kysymys..
Pelle Hermanni
13259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos uskoo kristinuskon mukaisesti.
Niinpä, mutta ei noita syntejään saa anteeksi kevein perustein. Ensin täytyy käydä läpi se "helvetti" kun katuu syntejään.
Kuten jos joku juo liikaa viinaa seuraa kauhea krapula, se on sitä kärsimystä ja sovistusta.
Sitten seuraa katumuksen jälkeen sellainen hyvä olo ja seesteinen aika ja kun ymmärtää saaneensa armossa anteeksi rikkeensä alkaa toteuttamaan kaikkea hyvää.
Kaikki uskot tämän käyvät läpi ei ainoastaan kristinusko.
Toteuttamalla ja ajattelemalla hyvää seuraa hyviä asioita ja päinvastoin.
Iso J on olemassa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus tuntea katumusta ja puhdistaa omantuntonsa kaikesta pahuudesta.
Joskus vaan käy niin, että ne jotka ovat "kunnollisia" koettavat kaiken maailman keinoin löytää raamatusta niitä syntejä ja sitten toitottavat niitä ympäriinsä , että tehkää parannus.
Ja sitten ne murhaajat ja muut kriminaalit, jotka ovat olleet todellisia "pahoja" pitävät näitä puhtaiden ihmisten syntejä hiukka pieninä. No pieniähän ne heille ovat. Mutta oikein puhtaalle on kauhea synti jos vaikka vahingossa lausuu kirosanan.
Kaikki on suhteellista.
No niinpä juu, että tämmöistä.
Onhan se niin,että vaikka ihminen olisi mitä tehnyt,hän saa täydellisesti anteeksi kun katuu tekemäänsä ja pyytää sitä anteeksiantoa.Jumala on siinämielessä käsittämättömän hyvä,että hän ei odota meidän saavuttavan pelastusta hyvillä teoilla vaan antaa armosta ihmisen pelastua kadotukselta ,kun ihminen tunnustaa vajavaisuutensa.Jos elämä täällä maanpäällä olisi vain turha ja lyhyt aika ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta,ei kenenkään tarvitsisi noudattaa mitään moraalisääntöjä tai välittää muista.Näinhän monet toimii jokatapauksessa.Olen itsekin tuntenut joskus voivani tehdä mitä vaan laittanut ravan roiskumaan.Kristinusko on tyhjää uskonnollisuutta,jos kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Yksi arvaamaton juttu tässä elämässä on se milloin kuolemme.Saatamme elää vanhaksi ja aavistaa milloin kuolema tulee,jolloin sen parannuksen voi sitten tehdä.Jumala on kuitenkin se,joka tietää milloin elämämme päättyy.Yhtä hyvin voi kuolla vaikka huomenna.Silloin asiat joko ovat selvät Jumalan kanssa tai sitten ei.
On myös toinenkin asia,miksi päätöstä uskon vastaanottamisesta ei kannata siirtää elämän viimeisiin päiviin.Tässä elämässä jo Jumala on luvannut pitää omistaan huolta.Jumala on rikkauden Jumala ja haluaa ettei hänen seuraajiltaan puutu mitään.On hyvä pyrkiä elämään Jumalan ohjeiden mukaan,mutta taivaaseen pääsee vain armosta.
Korostan nyt vielä,kun täällä katumuksesta ja muusta puhutaan,että Jumala näkee ihmisen sydämen.Jos oikeasti kadut vääriä tekojasi ja myönnät syntisyytesi Jumala antaa anteeksi.Jos pyytää anteeksi,että saisi taas jatkaa tietoista väärin tekemistä,ei ole tehnyt parannusta.Parannus seuraa aitoa katumusta.Se ei tarkoita,että sen jälkeen on oltava täydellinen.Sen jälkeen Jumala vaikuttaa ihmisessä niin,että hän haluaa olla lähellä Jumalaa ja tehdä hänen tahtonsa mukaan.Hän voi myös katkaista riippuvuuden alkoholiin tai johonkin tapaan,joka rappeuttaa ihmistä.Sellainen,mikä ei ole Jumalan mielen mukaista erottaa meidät hänestä.Helvetti on lopullinen ero Jumalasta,maan päällä kaikilla on mahdollisuus.
"Hän voi myös katkaista riippuvuuden alkoholiin tai johonkin tapaan,joka rappeuttaa ihmistä"
Rakastuminen tai uskoontulo voi auttaa...samasta psykologisesta ilmiöstä on kysymys. Addiktio korvataan toisella addiktiolla. Kaikki riippuvuudet voivat aiheuttaa tuhoa, myös uskonto. Älä vedä mutkia suoriksi, vaan ole rehellinen!
No tarkoitin sitä että Jumala voi tehdä sen.Eihän se uskoontulo aina katkaise riippuvuuksia ja tottakai uskonto voi olla riippuvuus.Parantuminen on kuitenkin usein kuvassa mukana kun Jumala koskettaa ihmistä.Se ei ole mitään yritystä ruveta uskovaiseksi.Esimerkiksi eräs Kari Korhonen oli narkkis ja Uskoontullessaan vapautui aineesta,tosin tupakasta vierottuminen kesti hetken aikaa.Samalla parantui myös c-hepatiitti.
Riippuvuuksia on monenlaisia,
joihin voi jäädä kiinni vaikka ei itse edes haluaisikaan.
Mutta usko on sydämen asia,
eikä uskovainen ole sellainen joka ei halua sellainen olla.
En ihan seuraa nyt..että uskovainen ei ole sellainen joka ei halua sellainen olla. On se usko sydämen asia. Onhan niitä riippuvuuksia joihin kuka vaan jää koukkuun. Mainitsin aiemmin, että Jumala voi vapauttaa riippuvuuksista, jotka tuhoavat ihmistä. Hän haluaa toisin sanoen parantaa.
Ei se noin mene. Jos sinä uskot Jumalaan, et voi tehdä kaikkia kauheuksia etkä enää haluakkaan. Ihminen syntyy uudesti tullessaan uskoon. vanha, lihallinen ihminen kuolee, siis esim. jos halujensa riivama nainen tullee uskoon, ei häntä enää piinaa hillitön lihallinen himo, koska jumala on pessyt hänet pois siitä entisestä syntisestä elämästä hänen tunnustettuaan syntinsä ja ottaessaan Jumalan herrakseen.
Kukaan maan päällä oleva ihminen ei ole täysin synnitön. Olipa synti sitten mitä tahansa tuomitaan ihminen tekojensa mukaan. Ellei ihminen pyydä syntejään anteeksi Jumalalta ja yritä lopettaa syntien tekemistä ei hän pääse taivaaseen ja ellei hän tunnusta olevansa uskossa. Uskovan ohjenuorana toimii kymmenen käskyn laki.
Pointti on se, että et koskaan voi tietää milloin sinun hetkesi tulee. Voit kuolla nuorempana kuin olet ajatellut, esim. auto-onnettomuudessa, sairastua yllättäen tms. Jos sinä et ole tunnustanut syntejäsi etkä ole ottanut Jeesusta vastaan pelastajana sinä päädyt kadotukseen, olit sitten elänyt maallisesti hyvän tai huonon elämän, sillä ei ole merkitystä.
Kun Jeesus tulee uudelleen maan päälle, uskovat ihmiset pääsevät hänen luoksensa, mutta ei-uskovat joutuvat kadotukseen. Ja raamatussa sanotaan, että hetkeä jolloin Jeesus tulee maan päälle, ei kukaan tiedä. Uskovan pitää olla valmis kun Jeesus tulee.
Lainaan tähän ilmestyskirjaa:
Ilm.22:11.Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen. Joka on vanhurskas harjoittakoon edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
12. Minä tulen pian. Minulla on palkkani mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
13. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi oikeus syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.
Ei tarvinne kommentoida lisää!
Ei ollu ollenkaan tyhmä kysymys.
Tosin eri uskontojen käsitykset tuosta asiasta eroavat huomattavasti toisistaan. Toisten mukaan tuo ei onnistu ja toiset hyväksyvät käsitteen tuollaisenaan.
Jos haluat huoletta raiskata/ryövätä/tappaa/kännätä/huorata/homoilla niin liity ihmeessä vaikkapa luterilaisten lahkoon. Sitten juuri ennen kuolemaasi vain pyydät papin sängynvierelle ja saat synninpäästön ja siunauksen.
Ja taivaspaikka aukeaa.
P.S. Muistathan myös maksaa kirkollisverosi! Muuten joudut taivaan sijasta helvettiin...
Ei se ole ihan noin mustavalkoista. Minulla se kirkollisvero menee ihan automaattisesti, enkä itse välitä mitään koko asiasta. Siis maksan sen.
Tutki asioita lisää, ja kaikkea mahdollista hyvää!
Anteeksi pyytäminenkin voi olla epäaitoa, ja tehty vain tietyn päämäärän saavuttamisen takia.
Mutta mitä on oikea katumus? Kun tunnet sydämessäsi oikeasti katumusta silloin, kun pyydät anteeksi.
Eihän sellainen ole oikein että tekee tahallaan pahoja tekoja, ja kuvittelee että vain muodollinen anteeksipyyntö riittää. Ei se niin mene.
Oikeasti jos pyytää anteeksi, niin silloin myöskin on tosissaan, ja myös tekee kaikkensa että ei enää tee pahoja tekoja: toisin sanoen että tosiaankin lopettaa.
Sellainen joka tekee pahaa, ja pyytää muodollisesti anteeksi, kuitenkin sydämessään ajattelee toisella tavalla, ja Jumala kuulee nekin ajatukset.
Silloin kun pyytää Jumalalta anteeksi pahoja tekoja, silloin pitää olla tosissaan.
Jos on tosissaan, niin kaikki saa anteeksi!
Se ei riipu siinä tapauksessa ollenkaan siitä, mitä olet tehnyt, vaan se on tärkeää, mitä tulet tekemään pyydettyäsi anteeksi.