Muisa euroopan maisa, etenki rotestanttisisa maisa kirkkojen kannatus on aivan alakantisa. Esimerkiksi Ruottisa ja Saksasa ei kai kuulu enää ku vähemmistö kirkkoon. Eli tuohon lutterilaiseen kirkkoon.
Katolisissa maisa katolisten kirkkojen jäsenyys voipi olla vielä suurempaa, mutta miksi suomalaisista jopa 70 prosenttia kuuluu kirkkoon?
Katolisissa maisa katolisten kirkkojen jäsenyys voipi olla vielä suurempaa, mutta miksi suomalaisista jopa 70 prosenttia kuuluu kirkkoon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aikanaan kun Kustaa Vaasa loi keskitetyn keskushallinnon hän piti vahvaa katolista kirkkoa uhkana joten määräsi uskonpuhdistuksen ja loi ev.lut.kirkon kruunun alaisuuteen.Uskollisuutta kuninkaalle pidettiin ehdottomana vaatimuksena jonka kyseenalaistaminen johti kuolemantuomioon. Kirkko ja sen paikalliset seurakunnat olivat osa urkinta ja kontrollikoneistoa jolla ihmisiä valvottiin ja kasvatettiin. Tätä jatkui useampi sata vuotta joten siitä syntyi kaikenlaista perintöä. Kuten se että vieläkin on paljon ihmisiä jotka loukkaantuvat verisesti jos joku suvaitsee edes harkita kirkosta eroamista.
Suomalaisilla on tunnetusti pohjoismaista alhaisin itsetunto, joten hyvin monet suomalaiset eivät uskalla tehdä itse omia päätöksiään vaan myötäilevät sitä mitä luulevat muiden heiltä haluavan. Ihmiset siiis kuvittelevat toisten odottavan heidän kuuluvan kirkkoon, vaikka jotain hihhulitätiä lukuunottamatta tuskin kukaan siitä edes välittää. Joskus 1900-luvun alkupuolella saattoi olla vaikeaa saada töitä jos ei ollut kirkotettu, mutta nykyisin asia on aivan yhdentekevä (eikä kirkkoon kuulumattomuudesta edes saa syrjiä), mutta tätähän ei perussukankuluttaja ole vielä herännyt tajuamaan.
Toinen tekijä on laiskuus. Kirkkoon tulee liitetyksi vauvana vaikkei itse haluaisi, eikä suurin osa saa aikaiseksi eroamista, kun siinä tarvisi aktiivisesti tehdä jotain. Kirkollisvero on sen verran pieni siivu tuloista, ettei siitä ole innoittajaksi. Niinpä Suomessa on jopa itsetunnustautuneita ateisteja, jotka eivät pidä kirkon toiminnasta, mutta ovat edelleen sen jäseniä.
Suomalaisilla ei ole sen heikompi itsetunto kuin muillakaan. Ei myöskään kansoilla ole itsetuntoa, ihmisillä on.
Perinteinen myytti suomalaisesta kansanluonteesta syntyi kansallisromanttisena aikana 1800-luvulla Suomen ruotsinkielinen eliitti halusi luoda itselleen erillisen identiteetin erossa Ruotsista. Suurin osa näisä oli pappisperheiden lapsia ja kehittivät ihanteen kansanluonteesta joka vastasi protestanttista ja luterilaista ihannekuvaa ihmisestä, joka on hiljaa, tekee työnsä valittamatta ja ilman palkkaa, kärsii jos vaikka väkisin,pelkää Jumalaa ja muitakin herroja siinä sivussa, on syvästi uskovaa ja jolla kaskas on heikko itsetunto.
Tätä ihannekuvaa sitten iskostettiin suomalaisessa kansakoulujärjestelmässä ihmisten mieliin onnistuneesti ja kattavasti viimeistään 20-luvulta lähtien.
Vaikutuksen huomasin itse selkeästi kun vertasin tuntemiani 1800-luvulla syntyneitä, kouluja käymättömiä henkilöitä niihin jotka olivat käyneet itsenäisyyden ajan kansakoulun 20-tai 30 -luvulla.
Se kansanluonteesta, sosiaalinen paine on eri asia. Sen vaikutus kirkkoon kuuluttavana tekijänä on viime vuosina murtunut.
Laiskuus on yhä merkittävä tekijä, mutta eroamisen helpottaminen 2003 lailla, erokirkosta.fi palvelu ja sähköinen eroamismahdollisuus ovat muuttamassa tätäkin.
Kiristys lahjonta ja uhkailu ovat pitäneet kansan Herran kurissa ja nuhteessa.
Koko yhteiskuntamme on rakennettu perusoletukselle joka kansalaisen tunnustuksellisesta evankelis-luterilaisuudesta aina syntymästä lähtien. Tätä paukutetaan päihin lakisääteisesti päiväkodeissa, kouluissa ja armeijassa, ja jos jotenkin joku yrittää pullikoida vastaan, iskevät uskonnolliset auktoriteetit paheksunnallaan jota valtiovalta vielä säestää ja sitten vielä sosiaalisen yhdenmukaisuuden paineet päälle.
Siinä kaikki.
Mutta kansainvälinen vaikutus kasvaa. Hermeettinen ev.lut.-Suomi alkaa olla historiaa.
Itsekkin ihmettelen miksi niin moni on jäsen kun ei moniakaan näytä koko homma kiinnostavan. On opittu pitämään jäsenyyttä jotenkin neutraalina, tilaa johon keskivertosuomalainen pyrkii jotta ei erottuisi massasta.
Niistä numeroista: Käsittääkseni reilu 80% kuuluu kirkkoon. Isojen kaupunkien nuoret eivät enään ole pääosin jäseniä, joten heidän lapsensakin todennäköisesti ei tule olemaan sitä. Kun kriittinen massa on saavutettu, siis kun 30-40% ei enään kuulu kirkkoon eikä kuulumattomuutta pidetä erikoisena, rohamtaa jäsenyysluvut nopeammin. Sitten jää jäseniksi vain todella uskovaiset, joka on kai kaikkien etu. Sitten voivat äännestää kirkon mieleisekseen ja omassa eksentrisessä porukassa harjoittaa mieleistään itsevihaa ja taikauskoa.
Tässä Eurostat (EU:n tilastoviranomainen) 2005 kyselyn tulokset (sivu 9):
http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_225_report_en.pdf (sivu 9).
Tämän mukaan Suomen kansa vuonna 2005 vastasi:
41% uskon jumalaan
41% uskon jonkinlaiseen henkeen tai "elämänvoimaan"
16% en usko jumalaan, henkiin enkä "elämänvoimaan"
2% en tiedä..
Tämähän ei kerro mitään valtiokirkon jäsenyydestä mutta jäsenyys tulee koko ajan perässä. Moni kaveri joka ei ole millään lailla ottanutkaan kantaa uskonasioihin on todennut että eroaa kirkosta kunhan häät on pidetty. Lapsista en tiedä. Eromista ei paheksuta, ja se on jo suuri askel. Seuraava on että jäsenyyttä pidetään vähintäänkin eksentrisenä, vähän niinkun islamilaisuutta tms.