lässyttäjä, pilkkaaja, reipas, harrastaja, nysvääjä...
ite olin sellanen nyssy....ottaa aivoon vieläkin, kaikkien kiusattavana ja haukuttavana.
No nyt olen niin kyyninen kuin olla ja voi enkä usko mihinkään.
Enää.
Ikinä.
Millainen lapsi olit?
Kiltti, ilkeä, hunsvotti
43
1648
Vastaukset
- ja sain
piiskaa!
- viivi-amaldiina
milloin laulua, milloin mitäkin kerhoa, kylänlapset paljon yhdessä, olihan leikitkin erilaisa mitä ne on nykyään.
Kotitöitä piti tehdä pienestä pitäen. Olin kiltti ja kuuliainen. - Pelle-Normaali
Juu tuota noin, käsittääkseni aivan normaali kakara.
Juu ja normaali olen vieläkin. - --=_--
Epätoivottu.
=DW= - Pinjatuulevi
Hyvin rauhallinen, kiltti ja ujo.
- Enkeli-trio
nynny mut reipas hoitamaa pikkusiskoi.
- reilu, rohkea,
rusettipäinen, kirkasotsainen.
- Meriläinen
ja ja kaikkea sellaista, josta koitui se hyvä että opin oikeesti rakastamaan ja seuraamaan luontoa.
Meri, metsät ja pienet ötökät tuli tutkittua ja se uteliaisuus on vieläkin olemassa vaikka en enää ihmisiä pelkääkkään.
Koulukiusauksen tiedän olin siihen ujouteni takia hyvä uhri.
minäkin olen ajoittain erittäin kyyninen mutta uskon elämään ja uuteen mahdollisuuteen niin kauan kun on elämää.
Muutenhan tekisin taas hallaa vaan itselleni.
Uskoa tulevaisuuteen ja parempaan pitää mutta ei tarvi nyhverö nyyssönen olla ja antaa ihmisten hyväksi käyttää. - Heikunkeikku
...kova touhuamaan. Olisin enemmänkin, mutta sitten sanottiin, että rauhotuhan nyt likka.
Piirtelin älyttömästi. Äidin ja isän makuuhuoneen tapetit piirsin niin ylös, kuin kädet riitti. Naamoja täyteen.
Tanssin ja tein pikku näytelmiä, joita sitten esitin kotiväelle. Oli oma "teatteri-vaatevarasto", se oli mahtavaa. Amerikan täti oli lähettänyt hienoja fyrryhameita ja kaikkea kivaa ja niitä oli ihana pukea päälle.
Olin kyllä kiltti, mutta noh... olin aika itsepäinen. En antanut periksi, jos päätin jotakin. Isäni suuttui joskus ja sanoin, että oon ihan Hullu. Heh, mutta en uskonut häntä.
Henkeen ja vereen eläinrakas. Maailmani romahti, pienenä tyttönä monen monituista kertaa, kun näin jonkun eläimen, joka jollakin tavalla kärsi, oli kipeä tai kuoli.
Sitten kun sain pianon, niin olin aina sen kimpussa. Oli ihanaa saada soittoläksyjä ja menin "salaa" vihkoa eteenpäin, kun en malttanut olla menemättä.
Heiveröinen tikkujalka, naama täynnä inhottavia pisamia ja tukka takussa. Äiti puetti krimpsuhameisiin, joista en pitänyt, kun olisin halunnut sellaisia vaatteita, kuin 10 vanhemmalla sisarellani oli. Mun vaatteet oli liian lapsellisia. Kadehdin siskoni kävelypukua ja sitä, että hänellä ei ollut kesakoita, eikä punaista tukkaa. normaali? No, aikas itseppäinen ehkä olin,ja paljon oli mielikuvitusta. Kilttikin jaksoin joskus olla.Mut se oli kamalaa ku piti mennä kylään,ei saanu puhuakkaa mitää,piti istua kädet sylissä ja suu supussa,lapsi joka oli kova läpättäjä,voitte uskoa et koville otti,eihän sitä aina jaksanu olla sillo hiljaa,jos ei muuta,ni sit rupes naurattaa mitätönki asia,siitähän sitten keskusteltii äkäisesti ku kotiin lähdettiin(:
- kiltti ja
soputuvainen.Luoksetuleva sanoi äitini.
Mikä Sinut teki tuollaiseksi? - Sinimarjanen
kiltti, sopeutuva ja rauhallinen. Kova laulamaan:)
- laulamisesta tuli
mieleen meidän saman talon tyttöjen laulu, ja omatekemä koreografia Jori Malmstenin laulamaan lauluun:
"Aallokko, aallokko kutsuu, hyrskyin hymni soi." - Sinimarjanen
laulamisesta tuli kirjoitti:
mieleen meidän saman talon tyttöjen laulu, ja omatekemä koreografia Jori Malmstenin laulamaan lauluun:
"Aallokko, aallokko kutsuu, hyrskyin hymni soi."Sieltä jo lapsuus ajoilta radiosta usein kuultuna ja kummitätini sitä usein lauloi ja meikä tietysti mukana.
Musiikki on ilmeisesti Sinulla vahvasti hallinnassa:) - olla, meillä
Sinimarjanen kirjoitti:
Sieltä jo lapsuus ajoilta radiosta usein kuultuna ja kummitätini sitä usein lauloi ja meikä tietysti mukana.
Musiikki on ilmeisesti Sinulla vahvasti hallinnassa:)molemmilla. ;)
En tiedä, laulun tenhostako keksimme, että sitä voisi esittää ihan tanssienkin.
Baletti oli jotain ihmeen hienoa, siihen toki emme edes pyrkineetkään, kunhan liikuskelimme aaltojen tahdissa. - Heikunkeikku
olla, meillä kirjoitti:
molemmilla. ;)
En tiedä, laulun tenhostako keksimme, että sitä voisi esittää ihan tanssienkin.
Baletti oli jotain ihmeen hienoa, siihen toki emme edes pyrkineetkään, kunhan liikuskelimme aaltojen tahdissa....jotakin aivan ihmeellisen ihmeellistä. Haaveilin pienenä, oikein tosissaan, että musta tulisi balettitanssija :) Ihan naurattaa.
Oli mulla ihan oikeat, vaaleanpunaiset balettitossut. Varpaisiin piti laittaa semmoset vaahtomuoviset suojukset, kun varvasosa oli kivikova.
Minäkin tein laulun, jota esitin innolla. Sen nimi oli: Hevonen loikki maantiellä :) Ihan älyttömät sanat, nyt ajatellen, mutta silloin se oli ihan Mielettömän mahtavan täydellinen. Huh huh.
- jutellaa
kahden kesken.Haluaisin kuunnella sinua!
- ent.tehtaantyttö
tosi arka ja ujo. Ihan pienenä lapsena muistan sen kun meille tuli sukulaisia kylään..siis ihmisiä jotka eivät olleet mitenkään pelottavia...vaan ihan turvallisia ja tuttuja sukulaisia jotka asuivat siinä lähistöllä...niin, piilouduin aina meidän koiran kanssa sängyn alle piiloon, koira tuli lohduksi koska ymmärsi että pelkäsin.. en tullut pois sängynalta ennenkuin "vieraat" olivat lähteet..pelkäsin monia asioita..yhtäkään kunnollista valokuvaa minusta ei ole..lapsena koska pelkäsin niin kovasti kameraa..että, menin piiloon jos, joku yritti ottaa valokuvia meillä kotona..niistä peloista ei vaan osanut silloin kertoa..no, sukulaisella oli valokuvausliike täällä Stadissa. Siskoistani on upeita mustavalkoisia kuvia...mutta, ei minusta.
t.friidu - hyvä alku
"Toinen kaksonen, se vaalea" jolla oli sininen rusetti. Sisko oli tumma ja hänellä oli punainen rusetti. Kaksosena siis puolikas. Koko pentulaumasta olin 1/6.
Neuvokas, iloinen, siskon turva. Jonkin aikaa sitten eräs äidin serkku sanoi, että erikoinen lapsi. Että kun olin hänen aika vanhojen vanhempiensa tykönä useita kuukausia 5-vuotiaana, niin minun kanssani voi mennä minne vain enkä kiukutellut. Osallistuin aikuisten keskusteluihin. Ja piirsin kuvan isoveljestäni, kun hän pissasi. Ja kun tuohon maalaistaloon oli tulossa kinkerit, niin olin opetellut (opin lukemaan 4 v) ulkoa käskyt ja selitykset. Olivat sanoneet kuulemma, ettei tarvitse selityksiä, mutta en uskonut. Toisaalta olin sosiaalinen ja iloinen, mutta kotona hautauduin kirjojen pariin, pakenin kotioloja ja pelkäsin paljon.
Ihan nelikymppiseksi olin järkyttävän naiivi ja käsitykseni elämästä oli kyllä peräisin satukirjoista. Putosin todellisuuteen.. jaa, kyllä todellisuudentajuni on edelleen heikko. Nyt 50 ikäisenä... elossa, aika eristäytynyt, tarvittaessa sosiaalinen, empaattinen, synkkä, poden maailmankaikkeudenyksinäisyyttä ja outoutta ja elämänhalu ollut kauan kadoksissa.
Olisin odottanut itseltäni enemmän, kun ajattelen tuota lapsiminää.- Heikunkeikku
...kuulokkeet korvissa vaaka-asennossa, kone lepotilassa ja tulin nyt sen sulkemaan. Hmmm... luin kertomuksesi ja pakko jotain vastata, vaikka en oikeastaan osaisikaan....
Jotenkin tosi kurjaa, kun kirjoitit, että elämänhalusi on kadoksissa. Vaikutat niin ajattelevalta ja..... tai ehkä juuri siksi...???
Mihin olet kadottanut lapsiminäsi? Miksi olet antanut periksi? Entä naiviutesi? Onko se naiviutta vai onko se rehellistä Oikeaa ajattelua? Annatko periksi? Lakkaatko ajattelemasta? Oletko ollut lapsena viisaampi, kuin nyt?
Vain yksi kysymys. Miksi antaisit periksi? - sinulle................
on lapsuudesta jäänyt jotain traumoja, jotka ehkäisevät elämänrohkeutta ja -iloa.
Kuvaamasi käytös, mallikelpoinen pikkutyttö vieraissa, joka ei pode edes koti-ikävää. Lapsi jolla ei ole turvallisia aikuisia, ei uskalla näyttää tunteitaan.
Saa käsityksen, että lapsena on harteillesi sälytetty liian paljon vastuuta, asioita joista aikuisten olisi pitänyt huolehtia.
Kaiken tuollaisen läpikäyminen auttaa ymmärtämään ja vapautumaan mielen pohjalle jääneistä asioista.
Itse olen viime vuosina paljonkin miettinyt miksi minusta on tullut tällainen. Olin ei-toivottu lapsi, mikä on vaikuttanut elämääni tunteena, että minussa on jotain vikaa.
Kerran rupesin itkemään kun radiossa soi venäläinen laulu; "Saahan aurinko olla, saanhan olla minäkin".
Joskus lapsena ollessani äiti puhui, miten hän aikoi epätoivoissaan losauttaa kirveellä mahaansa, eli minut hengiltä. - puolikas,
vaikka en kaksospuolikas olekkaan!
Mulla on jäänyt tukiverkko kokonaan, ei meillä kyläilty, eikä me kyläilty, en tiedä syytä.
Ihan kuin olisi tyhjää ympärillä, jokapuolella, ei mitään!
Kun piirsin karttaa itselleni, minä siinä keskellä...ympärillä ei ole mitään. Yksi piste, lapseni. Sitten tyhjää.
Sitten tulee työ. Eikä muuta.
Aloitukseni poikikin syntyjä syviä. Mistä se kertoo.
Juu, katkera olen ja kyyninen, olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani, mutta kun on kaikkien hyljeksimä, ei voi muuttua!
Syytä en tiedä, jokin kirous vissiin! - myös ....
puolikas, kirjoitti:
vaikka en kaksospuolikas olekkaan!
Mulla on jäänyt tukiverkko kokonaan, ei meillä kyläilty, eikä me kyläilty, en tiedä syytä.
Ihan kuin olisi tyhjää ympärillä, jokapuolella, ei mitään!
Kun piirsin karttaa itselleni, minä siinä keskellä...ympärillä ei ole mitään. Yksi piste, lapseni. Sitten tyhjää.
Sitten tulee työ. Eikä muuta.
Aloitukseni poikikin syntyjä syviä. Mistä se kertoo.
Juu, katkera olen ja kyyninen, olen yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani, mutta kun on kaikkien hyljeksimä, ei voi muuttua!
Syytä en tiedä, jokin kirous vissiin!puolikas. Vaikka lapsuudesta on rakentunut eristyvän elämän malli, sitä voi kyllä muuttaa.
Mutta katkeruudesta olisi hyvä koettaa päästä eroon ihan tietoisesti. Antaa anteeksi itselleen ja kaikille, jotka ovat Sinua vastaan rikkoneet.
En usko että olet hyljeksitty, vaan ihmiset jotenkin aristelevat, jos sinusta huokuu tietynlainen etäisyyden pitäminen.
Toinen asia on katkeruus, joka karkoittaa ihmisiä. Koeta kaivaa se aurinkoisempi puolesi esiin. Hymy ja ystävällinen juttelu aukaisee monia ovia ja tuo ajan myötä myös ystäviä.
Sydänvikaisena olin kaikkein pienin, surkein ja heikoin. Vain henkinen kapasiteettini oli suurempi ja vahvempi kuin muiden. Kuusivuotiaana olin jo kuin aikuinen.
Kiusattu ja haukuttu olin myös minäkin, mutta en ole kyyninen. Yritin kaikesta huolimatta olla aina mukana kaikessa kivassa, ja löysin kuitenkin aina ne harvat ystävät itselleni.- ent.tehtaantyttö
joskus miettinyt sitä, omaa arkuuttani ja pelokkuuttani että, mistä johtui...no pähkäillyt kun itskekseni olen..niin, olin meidän perheessä se keskoslapsi, joka pääsi kotiin vasta 1 vuoden iässä..taisin jo kävellä..kai sitä pelkäisi että, nuot "vieraat" ihmiset jotka, olivat sukulaisia, niin vievät takaisin sinne Lastenlinnan Sairaalaan...jotain kokeita kun varmasti siellä tehtiin..siksi tuota kameraakin niin pelkäsin...olin ihan varma että, kun minusta otetaan valokuva tuolla kameralla, niin sen jälkeen pistetään isolla neulalla..En vain pystynyt sanomaan ääneen näitä pelkojani...vasta aikuisena olen noita lapsuuden aikaisia tunteitani pystynyt järkeistämään ja käsittelemään...jollakin tapaa..
No, sitten muistan sellaisen kohtaamisen tuon Lastenlinnan kanssa....itse kun jouduin kundin sinne tutkimuksiin viemään...kundi kun oli 2 vuotias..tultiin siitä pääovesta sisään..kaikki siellä rakennuksessa edelleen samanlaista kuin silloin kun olin itse pieni lapsi...mies siinä ihmetteli reaktiotani. Hitsi, kuumamat kyyneeleet vain tulivat jostain hyvin syvältä...itsekkään en tajunut että, mistä tulivat...riitti kun ne kohokuvioitut koristeet siinä rappu-ja hissikäytävässä näin...no, myöhemmin tuon jotenkin tajusi että, mistä ne kyyneeleet ehkä tulivat..
t.friidu - Pirre*
ensimmäiseelä ja toistaiseksi ainoalla mummotettavalla on sydän leikkaus edessä, kunhan lapsi on vuoden vanha :(
Ihmeen toprakka tyttö silti, vielä ainakin.. ent.tehtaantyttö kirjoitti:
joskus miettinyt sitä, omaa arkuuttani ja pelokkuuttani että, mistä johtui...no pähkäillyt kun itskekseni olen..niin, olin meidän perheessä se keskoslapsi, joka pääsi kotiin vasta 1 vuoden iässä..taisin jo kävellä..kai sitä pelkäisi että, nuot "vieraat" ihmiset jotka, olivat sukulaisia, niin vievät takaisin sinne Lastenlinnan Sairaalaan...jotain kokeita kun varmasti siellä tehtiin..siksi tuota kameraakin niin pelkäsin...olin ihan varma että, kun minusta otetaan valokuva tuolla kameralla, niin sen jälkeen pistetään isolla neulalla..En vain pystynyt sanomaan ääneen näitä pelkojani...vasta aikuisena olen noita lapsuuden aikaisia tunteitani pystynyt järkeistämään ja käsittelemään...jollakin tapaa..
No, sitten muistan sellaisen kohtaamisen tuon Lastenlinnan kanssa....itse kun jouduin kundin sinne tutkimuksiin viemään...kundi kun oli 2 vuotias..tultiin siitä pääovesta sisään..kaikki siellä rakennuksessa edelleen samanlaista kuin silloin kun olin itse pieni lapsi...mies siinä ihmetteli reaktiotani. Hitsi, kuumamat kyyneeleet vain tulivat jostain hyvin syvältä...itsekkään en tajunut että, mistä tulivat...riitti kun ne kohokuvioitut koristeet siinä rappu-ja hissikäytävässä näin...no, myöhemmin tuon jotenkin tajusi että, mistä ne kyyneeleet ehkä tulivat..
t.friiduLapsille ei annettu mitään kivun lievitystä silloin, luultiin ettei lapsi muista. Vasta 1970-luvulla alettiin hoitamaan lasten kivun lievitystä oikein.
Pirre* kirjoitti:
ensimmäiseelä ja toistaiseksi ainoalla mummotettavalla on sydän leikkaus edessä, kunhan lapsi on vuoden vanha :(
Ihmeen toprakka tyttö silti, vielä ainakin..Nykytekniikalla se on rutiinijuttu.
- ent.tehtaantyttö
miljoona kirjoitti:
Lapsille ei annettu mitään kivun lievitystä silloin, luultiin ettei lapsi muista. Vasta 1970-luvulla alettiin hoitamaan lasten kivun lievitystä oikein.
kun piti Lastenlinnassa ennen koulu-ikää olla Sairaalassa taas tutkimuksissa..niin, eipä siellä kovin paljon vanhemmat ja sisarukset saaneet käydä...ja ne Sairaalan potilashuoneet oli jotenki sellaisia aika kolkkia ja ankeita..kaikki oli jotenkin kylmää ja steriiliä..vieläkin nuo kylmät putkisängyt muistan..no, onneksi selvittiin;) itse olen kovin lujatahtoinen ja vähän sellainen itsepäinen lapsi ollut..näin ainakin vanhempani myöhemmin kertoivat...vaikka kovin pieni minäkin lapsena olin...vitsi, nyt saisi kyllä jo kutistua;) ja pienentyä enpä pahakseni laittaisi...nyt kun PITÄÄ laihduttaa;) ei koskaan hyvä..
t.friidu ent.tehtaantyttö kirjoitti:
kun piti Lastenlinnassa ennen koulu-ikää olla Sairaalassa taas tutkimuksissa..niin, eipä siellä kovin paljon vanhemmat ja sisarukset saaneet käydä...ja ne Sairaalan potilashuoneet oli jotenki sellaisia aika kolkkia ja ankeita..kaikki oli jotenkin kylmää ja steriiliä..vieläkin nuo kylmät putkisängyt muistan..no, onneksi selvittiin;) itse olen kovin lujatahtoinen ja vähän sellainen itsepäinen lapsi ollut..näin ainakin vanhempani myöhemmin kertoivat...vaikka kovin pieni minäkin lapsena olin...vitsi, nyt saisi kyllä jo kutistua;) ja pienentyä enpä pahakseni laittaisi...nyt kun PITÄÄ laihduttaa;) ei koskaan hyvä..
t.friidukokoisia me ollaan. Ei kai se ihme että taistelet painos kanssa, kun on väkisin syötetty ja selitetty, syö niin kasvat, olet kiltti kun syöt...
Minä olin Lastenklinikalla ja kaikki muistan. Yksi asia jäi mieleen, kaksi lasta kuoli samassa huoneessa, sinisiä lapsia ja laulettiin: Kyllä tallella on, kyllä tallella on, kyllä taivaassa tallella on...
Minä olen myös itsepäinen ja melkein jopa omaehtoinen. Minua ei voi painostaa eikä pakottaa ja en pidä lukituista ovista. Mutta hyvin olen pärjännyt vaikka on joskus niitä vaikeita kausiakin ollut. Uskon että vanhuus onkin sitten paljon helpompaa meille, nautitaan me siitä sitten.- Pirre*
miljoona kirjoitti:
Nykytekniikalla se on rutiinijuttu.
niin mieki uskon.
- Pirre*
miljoona kirjoitti:
kokoisia me ollaan. Ei kai se ihme että taistelet painos kanssa, kun on väkisin syötetty ja selitetty, syö niin kasvat, olet kiltti kun syöt...
Minä olin Lastenklinikalla ja kaikki muistan. Yksi asia jäi mieleen, kaksi lasta kuoli samassa huoneessa, sinisiä lapsia ja laulettiin: Kyllä tallella on, kyllä tallella on, kyllä taivaassa tallella on...
Minä olen myös itsepäinen ja melkein jopa omaehtoinen. Minua ei voi painostaa eikä pakottaa ja en pidä lukituista ovista. Mutta hyvin olen pärjännyt vaikka on joskus niitä vaikeita kausiakin ollut. Uskon että vanhuus onkin sitten paljon helpompaa meille, nautitaan me siitä sitten.voi painostaa eikä pakottaa, heti nousee karvat pystyyn jos vähänkin huomaan sinne päinkään aietta - taitaakin olla meikäläisellä vaan joku sisarus "lauman" mukanaan tuoma syndrooma, - täytyi pitää puolensa mieli pärjätä, vaikka pienemmistä piti huolta pitääkin.
- ent.tehtaantyttö
miljoona kirjoitti:
kokoisia me ollaan. Ei kai se ihme että taistelet painos kanssa, kun on väkisin syötetty ja selitetty, syö niin kasvat, olet kiltti kun syöt...
Minä olin Lastenklinikalla ja kaikki muistan. Yksi asia jäi mieleen, kaksi lasta kuoli samassa huoneessa, sinisiä lapsia ja laulettiin: Kyllä tallella on, kyllä tallella on, kyllä taivaassa tallella on...
Minä olen myös itsepäinen ja melkein jopa omaehtoinen. Minua ei voi painostaa eikä pakottaa ja en pidä lukituista ovista. Mutta hyvin olen pärjännyt vaikka on joskus niitä vaikeita kausiakin ollut. Uskon että vanhuus onkin sitten paljon helpompaa meille, nautitaan me siitä sitten.vaikka pieni kokoisia oltiin kaikki tytöt...niin, sitä rasvaa ja kermaa...sit lisättiin ruokaan...eipä minullakaan tuota paino-ongelmaa ennen ollut...mutta, ensimmäisen ja ainoan raskauden jälkeen jäi...vitsi; kundia kun imetin kaksi vuotta tissillä, maitoa kun tuli..no, toisessa kädessä sit oli käärretorttu ja toisessa nakkipaketti...koko ajan oli hirvee nälkä...ja kundi ei suostunut tuttipulloon eikä tuttiin...lopulta piti mennä lääkäriin ja hakea sellaisia tabletteja joilla tuon maidon tulon sain loppumaan;) no, olisihan tuon jos olisi fiksu ollut silloin...niin ylimääräisen äidinmaidon viedä tuonne Kätilö-opistolle tai Naistenklinikalle..oikeasta äidinmaidosta kun siellä kova pula..aina..ei vaan jaksanut, meillä kun kaksi ensimmäistä ikävuotta kun kundi nukkui vain pätkittäin..oli jotenkin niin uupunut siihen pelkkään valvomiseen..
Tuota samaa minäkin olen potenut; että painostuksesta en ole koskaan pitänyt ja auktoritäärisiä ohjeistuksista en välitä vieläkään..kyllä nyt lakia tietysti noudatan;) ja tuon suljetun paikankammo..niin sitä myös koen..täytyy ovet olla avoimet aina...ahdistus kyllä pelkästä ajatuksesta että, jäisin lukittujen ovien taakse;)
Omaa kundia hyvin ymmärrän, hänellä tuo sama kammo, suljettuihin oviin..no, tutkimuksissa kun hänkin joutui pienenä olemaan ajoittain Lastenlinnan Sairaalassa..
No, tuota minäkin toivon ja ajattelen, että tuo vanhuus ehkä sitten jo helpompaa...jos, itse osaa vaan ajoissa hellittää..
Hyvää Päivän Jatkoa sinne sulle Miljoona;
t.friidu - ent.tehtaantyttö
Pirre* kirjoitti:
voi painostaa eikä pakottaa, heti nousee karvat pystyyn jos vähänkin huomaan sinne päinkään aietta - taitaakin olla meikäläisellä vaan joku sisarus "lauman" mukanaan tuoma syndrooma, - täytyi pitää puolensa mieli pärjätä, vaikka pienemmistä piti huolta pitääkin.
itsenäisyyden..minullakin tuttuja jotka, ovat isoista perheistä. Niin tuosta lapsuudesta kun joskus jutellaan..niin, moni tuota kertoo että, hyvin pienenä oli jo pärjättävä ja huolta toisista sisaruksista oli pidettävä..eli kyllä se jonkunlainen syndrooma;)
Hyvää Päivän jatkoa sinne kauas;) Pirre;
t.friidu - ent.tehtaantyttö
Pirre* kirjoitti:
niin mieki uskon.
toivotaan parasta.
t.friidu - Pirre*
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
itsenäisyyden..minullakin tuttuja jotka, ovat isoista perheistä. Niin tuosta lapsuudesta kun joskus jutellaan..niin, moni tuota kertoo että, hyvin pienenä oli jo pärjättävä ja huolta toisista sisaruksista oli pidettävä..eli kyllä se jonkunlainen syndrooma;)
Hyvää Päivän jatkoa sinne kauas;) Pirre;
t.friiduettei jotain hyvääkin, - oppihan siinä hoitamaan lapsia ja vastuuta heistä; piiskaa tuli vanhimmalle jos unehtui pikkusiskolta vaikka kumikenkä metsään..täytyi pitää huolta..oppi katsomaan mikä on ulkoleikeissä on heille vaarallista jne..
Kohtaloni on kai hhoitaakin loppuikäni toisia, he..:)
- mies pian 60
Kotona ja koulussa näyttelin kilttiä, mellastin siellä, missä edes tutut naapurit eivät nähneet. Laiska olin, useammin kiusaaja kuin kiusattu ja joissakin asioissa tunneherkkä, toisissa tunteettoman julma. Koulusta selvisin lopulta hyvin paperein, vaikka välillä oli aivan úlkona siitä, mistä opettaja puhui ja läksyistä nyt en piitannut ollenkaan.
- Laivat
Tätini on kertonut, että hän aina oikein etukäteen pelkäsi, kun tiesi minun olevan tulossa hoitoon. Olin kuulemma aivan mahottoman villi. Toisaalta,sitten vähän vartuttuani viihdyin hyvin itsekseni, luin paljon kirjoja ja tein nukelle vaatteita. Eipä siihen aikaan vanhemmilla ollut aikaa olla lasten kanssa, itse ne huvit oli keksittävä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 17113043
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1545458Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454830Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1493689Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392798Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1211979Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1131725Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3671655Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1081538Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361481