Valitettavasti taas tarjotaan "nimetöntä".
Olen niin ahdistunut ja itken joka päivä = mieheni menehtyi pikku-vaivan (sappikivet)takia viime joulukuussa.
En pääse asian yli - en millään. Kaikki kantelut on tehty - mutta katkeruus kalvaa, niin kovin, niin kovin...
Mieheni ei ollut lainkaan valmis lähtöön, hänet suoraan sanottuna "tapettiin" välinpitämättömyyden ja laiminlyöntien seurauksina.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Miten päästä asian yli? Menen ensi viikolla kriisiterapiaan, koska en tunnu pääsevän asian yli ystävieni tuella...
Itkettää - joka päivä...
MITEN SELVIÄN HOITOVIRHEKETJUSTA?
Nimetön
36
1666
Vastaukset
- -nimetön2-
Kalvava katkeruus ei auta sinua yhtään eteenpäin tässä asiassa. Valittaminen ja muiden syyttely tapahtuneesta, pitää ainoastaan jatkossakin vereslihalla olevat haavat auki. Hyväksy tapahtunut asia niin, että miehesi elämänviiva oli tämän pituinen. Koska mikään ei kuitenkaan tuo häntä enää takaisin.
Omaiseni menehtyi aikoinaan *pikku* sairauteen. Hänen elimistönsä ei vain enää kestänyt ja oli hänen vuoronsa lähteä. Minun piti vain oppia elämään ilman häntä. Ja hyväksyä tapahtunut asia. - kun sinulla
on terapia-aika. Yritä asennoitua niin, että tapahtuneelle ei voi mitään, ei enää voikaan.
Yksityiskohtia tuntematta, voin sanoa, että mikään taho ei tee tahallaan virheitä ja kukaan ei tee tahallaan. Joskus on vaan huono tuuri.
Kuka tahansa voi milloin tahansa kohdata elämän lopun ja siihen on sopeuduttava. Olen itse fatalisti ja uskon pitkälle, että meillä on etukäteen käsikirjoitus. Joihinkin voi vaikuttaa, mutta sitten pahimpiin ei. Pääset vielä normaaliin elämään, kun voit käsitellä tunteitasi. Surutyöhön kuuluu monenlaisia vaiheita ja elät viha - vaihetta.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=323- Nimetön
En tunne vihaa - olen suunnattoman surullinen -paitsi tietysti kaipaan ja suren miestäni valtavasti - olen surullinen myös siksi, että hänet huolimattomalla hoidolla saatettiin kuolemaan. Hoitovirheitä on monia: lumipalloefekti, jota ei voinut pysäyttää...Meillä oli sairaalassa n. kuukausi mieheni kuolemasta palaveri (jota leikannut kirurgi ehdotti) ja siellä toinen sinä yönä työvuorossa olleista hoitajista romahti täysin.
Hän itki vuolaasti ja hoki "en ehtinyt valvoa häntä tarpeeksi eikä oltu saatu mitään ohjeita anestesiapuolelta". En halua enempää yksilöidä asioita, mutta tällaisen yli on äärimmäisen vaikea millään kliseillä päästä.
Juristi, joka laatii perunkirjoituksen sanoi, että näistä hoitovirheistä EI SAISI VAIETA. Hän on joutunut tekemään kymmeniä perunkirjoituksia nimenomaan hoitovirheiden takia menehtyneiden ihmisten jälkeen.
Jollei näitä tunnusteta sairaaloissa - ne lisääntyvät kaiken aikaa. Siitä on kohdallani kyse = että se myönnetään ja luvataan jatkossa hoitaa potilaat huolellisesti ja esitietoihin perehtyen. - Silloin ei mieheni kuolema olisi niin turha... - varmasti myös
Nimetön kirjoitti:
En tunne vihaa - olen suunnattoman surullinen -paitsi tietysti kaipaan ja suren miestäni valtavasti - olen surullinen myös siksi, että hänet huolimattomalla hoidolla saatettiin kuolemaan. Hoitovirheitä on monia: lumipalloefekti, jota ei voinut pysäyttää...Meillä oli sairaalassa n. kuukausi mieheni kuolemasta palaveri (jota leikannut kirurgi ehdotti) ja siellä toinen sinä yönä työvuorossa olleista hoitajista romahti täysin.
Hän itki vuolaasti ja hoki "en ehtinyt valvoa häntä tarpeeksi eikä oltu saatu mitään ohjeita anestesiapuolelta". En halua enempää yksilöidä asioita, mutta tällaisen yli on äärimmäisen vaikea millään kliseillä päästä.
Juristi, joka laatii perunkirjoituksen sanoi, että näistä hoitovirheistä EI SAISI VAIETA. Hän on joutunut tekemään kymmeniä perunkirjoituksia nimenomaan hoitovirheiden takia menehtyneiden ihmisten jälkeen.
Jollei näitä tunnusteta sairaaloissa - ne lisääntyvät kaiken aikaa. Siitä on kohdallani kyse = että se myönnetään ja luvataan jatkossa hoitaa potilaat huolellisesti ja esitietoihin perehtyen. - Silloin ei mieheni kuolema olisi niin turha...lääkäreille kuin hoitajille sattuu hoitovirheitä ja he myös myöntävät ne. Sellaista ammattia ei ole eikä ihmistä, joka ei tee ikinä virheitä.
Se on sitä raadollisuutta. Kukaan ei voi ikinä taata mitään, voi tehdä vain parhaansa.
Otan osaa. Ja huomautan, että myös juristeille ja tuomareille tulee virheitä. Joskus tuomitsevat jopa syyttömiä...Joten ei kukaan voi tuomita toista ja sanoa, että he/ne tekevät. - Aloittaja...
varmasti myös kirjoitti:
lääkäreille kuin hoitajille sattuu hoitovirheitä ja he myös myöntävät ne. Sellaista ammattia ei ole eikä ihmistä, joka ei tee ikinä virheitä.
Se on sitä raadollisuutta. Kukaan ei voi ikinä taata mitään, voi tehdä vain parhaansa.
Otan osaa. Ja huomautan, että myös juristeille ja tuomareille tulee virheitä. Joskus tuomitsevat jopa syyttömiä...Joten ei kukaan voi tuomita toista ja sanoa, että he/ne tekevät.on vihdoinkin saanut muun nimimerkin, kuin "nimetön".
Virheitä sattuu - kaikille. Mutta jos on kyse ihmishengestä, tilanne on ihan toinen kuin muulloin. Minä en muuta toivokaan, kuin TUNNUSTAMISTA, että virheitä on tehty ja niiden seurauksena mieheni kuoli.
Mutta jos yritetään tehdä mustasta valkoista - ei tunnu hyvältä.
Virheiden myöntäminen ja samalla lupaus huolellisuudesta jatkossa - on minun ainut toivomukseni.
Silloin mieheni kuolema ei olisi ollut NIIN turha. - Muutoin se on. - motiiveja
Nimetön kirjoitti:
En tunne vihaa - olen suunnattoman surullinen -paitsi tietysti kaipaan ja suren miestäni valtavasti - olen surullinen myös siksi, että hänet huolimattomalla hoidolla saatettiin kuolemaan. Hoitovirheitä on monia: lumipalloefekti, jota ei voinut pysäyttää...Meillä oli sairaalassa n. kuukausi mieheni kuolemasta palaveri (jota leikannut kirurgi ehdotti) ja siellä toinen sinä yönä työvuorossa olleista hoitajista romahti täysin.
Hän itki vuolaasti ja hoki "en ehtinyt valvoa häntä tarpeeksi eikä oltu saatu mitään ohjeita anestesiapuolelta". En halua enempää yksilöidä asioita, mutta tällaisen yli on äärimmäisen vaikea millään kliseillä päästä.
Juristi, joka laatii perunkirjoituksen sanoi, että näistä hoitovirheistä EI SAISI VAIETA. Hän on joutunut tekemään kymmeniä perunkirjoituksia nimenomaan hoitovirheiden takia menehtyneiden ihmisten jälkeen.
Jollei näitä tunnusteta sairaaloissa - ne lisääntyvät kaiken aikaa. Siitä on kohdallani kyse = että se myönnetään ja luvataan jatkossa hoitaa potilaat huolellisesti ja esitietoihin perehtyen. - Silloin ei mieheni kuolema olisi niin turha...Oletko ajatellut että juristi haluaisi kommentillaan hyötyä sinusta, katkeruudestasi ja ennen kaikkea rahoistasi? Edessä olisi piiiitkä prosessi, jossa hän tietysti mielellään "auttaisi" sinua, korvausta vastaan tietenkin.
Aika härskiä toimintaa ko. juristilta sanoa tuollaista niin sopivalla hetkellä. No, jokaisenhan on täällä palkkansa ansaittava, mutta käyttää noin hyväkseen sinun tilassa olevaa.
Oletko ajatellut jos selvittäisit hoitovirheen sairaalan kanssa, niin mitä sitten? Rakastasi et saa takaisin. Kaipaisit ja surisit samallalailla. Miten se auttaisi sinua? En usko et sairaala tahallaan
Uskon että meillä jokaisella on aikamme. Jos rakkaasi ei olisi kuollut hoitovirheeseen, niin ehkäpä hän olisi kuollut jotenkin muullatapaa... - Nimetön
motiiveja kirjoitti:
Oletko ajatellut että juristi haluaisi kommentillaan hyötyä sinusta, katkeruudestasi ja ennen kaikkea rahoistasi? Edessä olisi piiiitkä prosessi, jossa hän tietysti mielellään "auttaisi" sinua, korvausta vastaan tietenkin.
Aika härskiä toimintaa ko. juristilta sanoa tuollaista niin sopivalla hetkellä. No, jokaisenhan on täällä palkkansa ansaittava, mutta käyttää noin hyväkseen sinun tilassa olevaa.
Oletko ajatellut jos selvittäisit hoitovirheen sairaalan kanssa, niin mitä sitten? Rakastasi et saa takaisin. Kaipaisit ja surisit samallalailla. Miten se auttaisi sinua? En usko et sairaala tahallaan
Uskon että meillä jokaisella on aikamme. Jos rakkaasi ei olisi kuollut hoitovirheeseen, niin ehkäpä hän olisi kuollut jotenkin muullatapaa...Ei minua mikään juristi nylje!
Minulla on omat aivot - eikä ne ole ihan saippuakuplaa.
Juuri SIKSI en anna periksi sairaalan monille hoitovirheille.
Moni antaa - en minä. Jos itse teen virheen: tunnustan sen ja pyydän anteeksi. Jos tällainen sairaalalääkäreiden "suojelu" saa valtaa - ei hyvin mene Suomessa.
Turha lässyttää "ettei kukaan tee tahallaan virheitä". Ei varmaan tahallaan, mutta välinpitämättömyyttään ja huolimattomuuttaan.
En ikinä anna periksi. - k. alma
Nimetön kirjoitti:
Ei minua mikään juristi nylje!
Minulla on omat aivot - eikä ne ole ihan saippuakuplaa.
Juuri SIKSI en anna periksi sairaalan monille hoitovirheille.
Moni antaa - en minä. Jos itse teen virheen: tunnustan sen ja pyydän anteeksi. Jos tällainen sairaalalääkäreiden "suojelu" saa valtaa - ei hyvin mene Suomessa.
Turha lässyttää "ettei kukaan tee tahallaan virheitä". Ei varmaan tahallaan, mutta välinpitämättömyyttään ja huolimattomuuttaan.
En ikinä anna periksi.Anteeksi kovasti, mutta oletko ajatellut käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa? Jotenkin tuntuu sanat "kuollut turhaan" (aiemmin kirjoittamasi), lääkärien "suojelu" oudoilta ja hyökkäävä tyylisi kruunaa kaiken.
Minkälaisia nämä monet hoitovirheet sitten olivat? Mitä mieltä hoitaneet lääkärit ovat? Oletko konsultoinut jotain toista lääkäriä? Vai etkö vain hyväksy rakkaasi kuolemaa??? - Nimetön
k. alma kirjoitti:
Anteeksi kovasti, mutta oletko ajatellut käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa? Jotenkin tuntuu sanat "kuollut turhaan" (aiemmin kirjoittamasi), lääkärien "suojelu" oudoilta ja hyökkäävä tyylisi kruunaa kaiken.
Minkälaisia nämä monet hoitovirheet sitten olivat? Mitä mieltä hoitaneet lääkärit ovat? Oletko konsultoinut jotain toista lääkäriä? Vai etkö vain hyväksy rakkaasi kuolemaa???millaisia ihmisiä tällä palstalla on. Oletteko te kukaan koskaan kokeneet oikeasti surua? Onko täällä joukko uteliaita pilkkaajia?
En viitsi kommentoida tuohon aika tyhmään kyselyysi.
Sanon vain sen, että olen tehnyt a.o. kantelut niin Potilasvakuutusyhtiölle kuin Valviraankin KAHDEN LÄÄKÄRIN TUKEMANA.
En ryhdy niitä tällä palstalla yksilöimään - koska en halua, että k.o. sairaala tunnistettaisiin tällaisen palstan kautta.
Täällä saa kaikkea muuta, kuin empatiaa - ihme porukkaa, oletin saavani jonkinlaista tukea...petyin kovasti: sainkin nimittelyä ja arvostelua.
Miettikää: KUN oma rakkaanne joutuu saman kohteeksi - miltäpä mahtaa tuntua...Minä en luovuta, taistelen siksi, ettei toisia enää tapahtuisi, jolloin mieheni kuolema ei olisi ihan turha.
Kaikkea hyvää!
- TyttöInSorrow
Voimia sinulle. Surusi on suuri ja kuoleman edessä ei sanoja löydy...
Sinulla on oikeus vihaan ja katkeruuteen. Olet menettänyt itsellesi niin rakkaan ja tärkeän ihmisen... Kukaan ei voi kieltää tunteitasi... Mutta älä jää asumaan vihaan. Se tuhoaa sinut... Miehesi ei halauisi sitä. Suruun kuuluu viha, mutta joskus on luovuttavas siitä. Joskus kun olet valmis.
Juttele täällä palstalla kanssamme. Me olemme valmiita kuuntelemaan =) Voimia kevääseen ja surutyöhön.- Minä en tunne...
vihaa. Olen vain äärettömän surullinen, jos tällaiset asianosaiset pääsevät "kuin koira veräjästä".
JOS mieheni eläisi - hän kannustaisi minua jatkamaan asian eteenpäin vientiä, kunnes totuus tunnustetaan ja myönnetään, että on tehty monta virhettä, joiden seurauksena mieheni kuoli.
KUOLI.
Siis lopullinen tulos hoitovirheiden "lumipalloefektistä". En pelkällä "vihan voimalla" jaksaisikaan tätä. Mutta huoli siitä, että tallaiset asiat hoituvat tuosta noin vaan ja sairaalalääkärit puolustavat toinen toisiaan - antaa minulle energiaa viedä asia hamaan loppuun. Toki muutaman lääkärin tuella.
KUKAAN ei saisi kuolla siksi, että hoitohenkilökunta on huolimaton ja välinpitämätön. - TyttöInSorrow
Minä en tunne... kirjoitti:
vihaa. Olen vain äärettömän surullinen, jos tällaiset asianosaiset pääsevät "kuin koira veräjästä".
JOS mieheni eläisi - hän kannustaisi minua jatkamaan asian eteenpäin vientiä, kunnes totuus tunnustetaan ja myönnetään, että on tehty monta virhettä, joiden seurauksena mieheni kuoli.
KUOLI.
Siis lopullinen tulos hoitovirheiden "lumipalloefektistä". En pelkällä "vihan voimalla" jaksaisikaan tätä. Mutta huoli siitä, että tallaiset asiat hoituvat tuosta noin vaan ja sairaalalääkärit puolustavat toinen toisiaan - antaa minulle energiaa viedä asia hamaan loppuun. Toki muutaman lääkärin tuella.
KUKAAN ei saisi kuolla siksi, että hoitohenkilökunta on huolimaton ja välinpitämätön.Olet oikeassa. Kukaan ei saa kuolla tahallisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi. En usko, että miehesi haluaa että viet jutun loppuun jos se vahingoittaa sinua. Tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Päätös on sinun käsissäsi, mutta muista: Mikään ei saa miestäsi takaisin eikä tehtyä tekemättömäksi. Kosto saattaa tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta en usko että kostaminen on hyvä syy. Jos haluat oikeuden tapahtuvan ja ettei nuita virheitä enää sattuisi toisille, etkä kostoa niin se kuulostaa hyvältä. En tarkoita, että säälin lääkäreitä, ajattelen sinun parastasi. Kostamisella et saavuta mitään. Se vie turhia voimiasi. Voimiasi, joita tarvitset miehesi kuoleman käsittelemiseen. Mutta keskity suruun, älä kostamiseen... Suru on tarpeeksi raskas lasti yksinäänkin...
- Nimetön
TyttöInSorrow kirjoitti:
Olet oikeassa. Kukaan ei saa kuolla tahallisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi. En usko, että miehesi haluaa että viet jutun loppuun jos se vahingoittaa sinua. Tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Päätös on sinun käsissäsi, mutta muista: Mikään ei saa miestäsi takaisin eikä tehtyä tekemättömäksi. Kosto saattaa tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta en usko että kostaminen on hyvä syy. Jos haluat oikeuden tapahtuvan ja ettei nuita virheitä enää sattuisi toisille, etkä kostoa niin se kuulostaa hyvältä. En tarkoita, että säälin lääkäreitä, ajattelen sinun parastasi. Kostamisella et saavuta mitään. Se vie turhia voimiasi. Voimiasi, joita tarvitset miehesi kuoleman käsittelemiseen. Mutta keskity suruun, älä kostamiseen... Suru on tarpeeksi raskas lasti yksinäänkin...
Ja TAAS minusta on tehty "nimetön"...
Miten olet ymmärtänyt, että "kostaisin"? Kosto on kamalin sana, jonka tiedän! En ikinä "kosta" kenellekään!
Mutta on eri asia saada ihmiset (myös lääkärit ja hoitohenkilökunta) ymmärtämään, mitä he saavat aikaan huolimattomuudella ja välinpitämättömyydellä - kuin "kostaa".
Minua oikein puistattaa sana "kosto".
Miten voisin muka kostaa mieheni kuoleman? Olen 100% varma, että jos mieheni eläisi, hän toivoisi, että vien asian hamaan loppuun asti = HÄN kuoli turhaan, mutta jos joidenkin ihmisten henki säästyy - hän antaisi oman henkensä.
Tunsin mieheni - hän oli ainutlaatuinen ihminen.
Hänen muistoaan kunnioittaakseni vienkin asian hamaan loppuun asti.
Kosto on eri asia, kuin totuuden peräänkuuluttaminen.
En ikinä saisi rauhaa, jos jättäisin asian kesken...Saan energiaa ja elinvoimaa viedessäni tätä asiaa eteenpäin hamaan loppuun asti.
Kaikkea hyvää sinulle! - TyttöInSorrow
Nimetön kirjoitti:
Ja TAAS minusta on tehty "nimetön"...
Miten olet ymmärtänyt, että "kostaisin"? Kosto on kamalin sana, jonka tiedän! En ikinä "kosta" kenellekään!
Mutta on eri asia saada ihmiset (myös lääkärit ja hoitohenkilökunta) ymmärtämään, mitä he saavat aikaan huolimattomuudella ja välinpitämättömyydellä - kuin "kostaa".
Minua oikein puistattaa sana "kosto".
Miten voisin muka kostaa mieheni kuoleman? Olen 100% varma, että jos mieheni eläisi, hän toivoisi, että vien asian hamaan loppuun asti = HÄN kuoli turhaan, mutta jos joidenkin ihmisten henki säästyy - hän antaisi oman henkensä.
Tunsin mieheni - hän oli ainutlaatuinen ihminen.
Hänen muistoaan kunnioittaakseni vienkin asian hamaan loppuun asti.
Kosto on eri asia, kuin totuuden peräänkuuluttaminen.
En ikinä saisi rauhaa, jos jättäisin asian kesken...Saan energiaa ja elinvoimaa viedessäni tätä asiaa eteenpäin hamaan loppuun asti.
Kaikkea hyvää sinulle!Anteeksi väärinkäsitykseni. Suruun kuuluu osana viha ja se on hyvin vahva tunne. Esimerkiksi läheisen kuollessa itsemurhaan sitä aletaan syyttelemään toisia ja tekemään heistä syyllisiä. Samalla välit saatetaan katkaista suvussa olevaan henkilöön, jonka oletetaan olevan syyllinen tapahtumaan. Vaikkei näin todellisuudessa ole. Tee mitä sinun täytyy ja mikä tuntuu oikealta. Vielä kerran voimia suruusi. Miehesi ei kuollut turhaan. Minusta ihminen ei voi kuolla turhaan... Minä uskon Jumalaan ja kuolema ei ole meidän ihmisten käsissä, vaikka se siltä tuntuukin. Suurempi taho päättää nuo asiat puolestamme. Kaikella on tarkoituksensa. Joskus sitä on vaikea ymmärtää...
- TyttöInSorrow
TyttöInSorrow kirjoitti:
Anteeksi väärinkäsitykseni. Suruun kuuluu osana viha ja se on hyvin vahva tunne. Esimerkiksi läheisen kuollessa itsemurhaan sitä aletaan syyttelemään toisia ja tekemään heistä syyllisiä. Samalla välit saatetaan katkaista suvussa olevaan henkilöön, jonka oletetaan olevan syyllinen tapahtumaan. Vaikkei näin todellisuudessa ole. Tee mitä sinun täytyy ja mikä tuntuu oikealta. Vielä kerran voimia suruusi. Miehesi ei kuollut turhaan. Minusta ihminen ei voi kuolla turhaan... Minä uskon Jumalaan ja kuolema ei ole meidän ihmisten käsissä, vaikka se siltä tuntuukin. Suurempi taho päättää nuo asiat puolestamme. Kaikella on tarkoituksensa. Joskus sitä on vaikea ymmärtää...
Tarkoitan tuolla lauseella kun puhuin, että tuntuu vaikelta tajuta ettei kuolema ole meidän käsissämme tarkoitin sitä, että lääkärit eivät yksinään ketään pelasta. Vaan mukana on suurempi voima. Ainakin minä näin uskon...
- kommenttisi kertoo
Minä en tunne... kirjoitti:
vihaa. Olen vain äärettömän surullinen, jos tällaiset asianosaiset pääsevät "kuin koira veräjästä".
JOS mieheni eläisi - hän kannustaisi minua jatkamaan asian eteenpäin vientiä, kunnes totuus tunnustetaan ja myönnetään, että on tehty monta virhettä, joiden seurauksena mieheni kuoli.
KUOLI.
Siis lopullinen tulos hoitovirheiden "lumipalloefektistä". En pelkällä "vihan voimalla" jaksaisikaan tätä. Mutta huoli siitä, että tallaiset asiat hoituvat tuosta noin vaan ja sairaalalääkärit puolustavat toinen toisiaan - antaa minulle energiaa viedä asia hamaan loppuun. Toki muutaman lääkärin tuella.
KUKAAN ei saisi kuolla siksi, että hoitohenkilökunta on huolimaton ja välinpitämätön.kyllä vihasta ja katkeruudesta. Jos surisit, et jaksaisi paasata loputtomiin samaa. Ensin sinun pitää tunnustaa se, että kannat vihaa ja kaunaa. Muuten et pääse vapaaksi tunteistasi. Tuhoat oman ja ehkä muiden läheistesi elämän( jos heitä on) ja et itse sitä huomaa. Mene tosiaan terapiaan, niin pääset uuden elämän alkuun. Muutos lähtee aina itsestä, oli kyse sitten mistä asiasta. Kukaan ei voi auttaa näillä palstoilla, sillä tarvitset tosiaan ammattilaisen apua.
- ...................
kommenttisi kertoo kirjoitti:
kyllä vihasta ja katkeruudesta. Jos surisit, et jaksaisi paasata loputtomiin samaa. Ensin sinun pitää tunnustaa se, että kannat vihaa ja kaunaa. Muuten et pääse vapaaksi tunteistasi. Tuhoat oman ja ehkä muiden läheistesi elämän( jos heitä on) ja et itse sitä huomaa. Mene tosiaan terapiaan, niin pääset uuden elämän alkuun. Muutos lähtee aina itsestä, oli kyse sitten mistä asiasta. Kukaan ei voi auttaa näillä palstoilla, sillä tarvitset tosiaan ammattilaisen apua.
Viha ja katkeruus kuuluu suruun etenkin noin alkuvaiheessa.
- TyttöInSorrow
TyttöInSorrow kirjoitti:
Tarkoitan tuolla lauseella kun puhuin, että tuntuu vaikelta tajuta ettei kuolema ole meidän käsissämme tarkoitin sitä, että lääkärit eivät yksinään ketään pelasta. Vaan mukana on suurempi voima. Ainakin minä näin uskon...
Se mitä teetkin niin vihaan ei saa jäädä asumaan. Ja asian kansa ei tarvitse jäädä yksin... apua on tarjolla...
- Nimetön
kommenttisi kertoo kirjoitti:
kyllä vihasta ja katkeruudesta. Jos surisit, et jaksaisi paasata loputtomiin samaa. Ensin sinun pitää tunnustaa se, että kannat vihaa ja kaunaa. Muuten et pääse vapaaksi tunteistasi. Tuhoat oman ja ehkä muiden läheistesi elämän( jos heitä on) ja et itse sitä huomaa. Mene tosiaan terapiaan, niin pääset uuden elämän alkuun. Muutos lähtee aina itsestä, oli kyse sitten mistä asiasta. Kukaan ei voi auttaa näillä palstoilla, sillä tarvitset tosiaan ammattilaisen apua.
mutta minä en "kanna kaunaa" enkä ole vihan vallassa.
Haluan, että totuus tunnustetaan - se motivoi minua ankä todellakaan elä vihan vallassa.
Surullista, että on ihmisiä, jotka antavat kaikkea vääryyttä tapahtua ja siunaavat sen...
kaikkea hyväää sinulle.
- sukulainen menehtyi
siten, että hän hakeutui päivystykseen rintakipujen vuoksi ja kotiutettiin sieltä samana päivänä. Kyseessä oli nuori mies, vain 41v.
Hänet tutkittiin kyllä kaikin tavoin, mutta ne kokeet näyttivät ettei ole syytä epäillä pahinta.Niinpä päivystävä lääkäri kotiutti miehen.
Mies sai uuden kohtauksen kotona ja häntä ei ehditty pelastaa.
Se tapaus osoitti, että ihminen on vain ihminen - lääkärikin. Me kyllä tajusimme, että on mahdotonta ennustaa jos kokeet näyttävä, ettei ole sydänkohtaus. Tuossa tapauksessa tulppa.
Minkään sairaalan päivystys tai tarkkailu ei kykene ottamaan kaikkia epäilyksen alaisia potilaita sisään. Totesimme, että on turhaa jossitella, jos olisi niin olisi toisin ja mies elossa.
Ymmärrän johonkin saakka tuntemuksesi, mutta katkeruus on kalvavaa ja kuluttaa voimia, joita tarvitset muuhun - normaaliin elämään. Katkeruus ei kanna mihinkään, vaan käy päinvastoin.
Sinulla voi olla paljonkin kohtalotovereita, mutta uskon, että jokainen heistä kehottaa jatkamaan elämää, eikä pidä juuttua katkeruuteen. Se tunne on tuttu, mutta siitä pääsee ulos, kun haluaa. On vaan tämä päivä, huominen ja tulevaisuus. Ja menneestä ne hyvä muistot. Älä elä katkeruuden menneissä muistoissa.- Nimetön
En minä ole katkera! Minkä ihmeen takia sitä minulle täällä tyrkytetään?
Haluan vain, ehdottomasti, etä minun mieheni osalta tunnustetaan monet tehdyt hoitovirheet.
Sain kaikki mieheni paperit sairaalasta, joka tunnilta. Siellä NÄKYY, että hänen hoitonsa oli puutteellista.
Myös leikannut kirurgi MYÖNSI sen.
En todellakaan ole mikään katkeroitunut "hörhö" - vaadin oikeutta sille, että mieheni kuoli turhaan.
JOS se myönnetään - hänen kuolemallaan olisi edes jokin merkitys....
- takuu--
potilas asiamies ja kirjallinen valitus.vain kertomalla vaikutat.
- Nimetön
tehty!!
- 1_3
Minä menetin mieheni 2 kk sitten äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli kuolleessaan 40- vuotias, mitään sairauksia ei koskaan ollut vaan ihan perusterve ihminen.
Olisihan se minullakin se vaihto-ehto, että purkaisin suruani syyttämällä lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa ja mahdollisia hoitovirheitä etsien mutta kun se ei tuo häntä takaisin. Minä en sillä voittaisi mitään, ei se minua surua helpottaisi millään tavoin eikä Suomessa hoitovirheistä oikein pääse rikastumaankaan.- Nimetön
Minä rakastin. En salli sitä, että hän oli joku "teuras" sairaalassa!
Minulle on kunnia-asia, että vaadin oikeutta hänelle, koska hän ei itse enää voi.
En vaadi rahaa!!!!! En edes haluaisi=mieheni ei ole rahassa mitattavissa. Mutta hänen kuolemansa oli turhaakin turhempi - ja haluan, että hoitohenkilöstö tunnustaa tekemänsä laiminlyönnit.
Näistä asioista EI SAISI VAIETA!!!!!!!!!!!!
sANOI JURISTI, JOKA LAATII PERUNKIRJOITUKSEN.
Ilman julkituloa mikään ei muutu... - 1_3
Nimetön kirjoitti:
Minä rakastin. En salli sitä, että hän oli joku "teuras" sairaalassa!
Minulle on kunnia-asia, että vaadin oikeutta hänelle, koska hän ei itse enää voi.
En vaadi rahaa!!!!! En edes haluaisi=mieheni ei ole rahassa mitattavissa. Mutta hänen kuolemansa oli turhaakin turhempi - ja haluan, että hoitohenkilöstö tunnustaa tekemänsä laiminlyönnit.
Näistä asioista EI SAISI VAIETA!!!!!!!!!!!!
sANOI JURISTI, JOKA LAATII PERUNKIRJOITUKSEN.
Ilman julkituloa mikään ei muutu......minäkin rakastin. Liittomme kesti 20-vuotta kunnes kuolema meidät erotti. Onko sinulla lapsia? Itse koen tärkeäksi käyttää kaiken jäljellä olevan voimani ja energiani lapsieni tukemiseeen ja kantamiseen elämässä eteenpäin.
- 1_3
Nimetön kirjoitti:
Minä rakastin. En salli sitä, että hän oli joku "teuras" sairaalassa!
Minulle on kunnia-asia, että vaadin oikeutta hänelle, koska hän ei itse enää voi.
En vaadi rahaa!!!!! En edes haluaisi=mieheni ei ole rahassa mitattavissa. Mutta hänen kuolemansa oli turhaakin turhempi - ja haluan, että hoitohenkilöstö tunnustaa tekemänsä laiminlyönnit.
Näistä asioista EI SAISI VAIETA!!!!!!!!!!!!
sANOI JURISTI, JOKA LAATII PERUNKIRJOITUKSEN.
Ilman julkituloa mikään ei muutu...Jos miehesi kuolema on ollut täysin yllättävä niin hänelle on todennäköisesti tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja olet saanut siitä poliisilta kuolinsyyntutkimuspöytäkirjan. Oletko keskustellut asiasta avauksen tehneen oikeuslääkärin kanssa? Olen ehkä tyhmä mutta kyllä minä vielä oikeuslääkärin lausuntoon uskon.
- Nimetön
1_3 kirjoitti:
Jos miehesi kuolema on ollut täysin yllättävä niin hänelle on todennäköisesti tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja olet saanut siitä poliisilta kuolinsyyntutkimuspöytäkirjan. Oletko keskustellut asiasta avauksen tehneen oikeuslääkärin kanssa? Olen ehkä tyhmä mutta kyllä minä vielä oikeuslääkärin lausuntoon uskon.
Olet vaan hyväuskoinen. - Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka kaikin tavoin tukevat minua, kuten myös pari miestäni 20 vuotta hoitanutta lääkäriä.
Minun mieheni kuolema AIHEUTETTIIN hoitovirheiden seurauksena - se on takuuvarmaa.
En ryömisi tässä surussa muuten.
Juristini sanoi, että tästä ei saisi vaieta. Koska hän on joutunut tekemään monia perunkirjoituksia nimenomaan hoitovirheiden aiheutamien kuolemantapausten vuoksi.
Siksi haluan olla äänessä! Että joku muu pelastuisi... - sinä tarvitset
Nimetön kirjoitti:
Olet vaan hyväuskoinen. - Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka kaikin tavoin tukevat minua, kuten myös pari miestäni 20 vuotta hoitanutta lääkäriä.
Minun mieheni kuolema AIHEUTETTIIN hoitovirheiden seurauksena - se on takuuvarmaa.
En ryömisi tässä surussa muuten.
Juristini sanoi, että tästä ei saisi vaieta. Koska hän on joutunut tekemään monia perunkirjoituksia nimenomaan hoitovirheiden aiheutamien kuolemantapausten vuoksi.
Siksi haluan olla äänessä! Että joku muu pelastuisi..."hoitoa" ja paljon. Sinä jankutat, ettet koe vihaa kaunaa etkä ole katkera, mutta koko viestiketjun sanomasi kertovat muuta.
Et kykene tunnustamaan tosiasioita. Olet jo tehnyt hoitovirheilmoituksen, niin ihmettelen miksi vaahtoat ja pyörität ns samaa levyä..?
Ja kerrot, että lääkärikin(kirurgi) on myöntänyt virheen, niin mitä oikein haluat.
Syytät, etteivät tunnusta, mutta toisaalta kerrot, että on tunnustus??? Ei ole oma terveytesi kohdallaan. Puhkut sellaista vihaa, että voit saada jopa aivoverenvuodon. Pysy sitten kaukana sairaalasta, kun sinulla on vaan huonoja kokemuksia ja et arvosta alan ihmisiä. Kukaan ei ole kaikkitietävä ja virheetön. - Nimetön
sinä tarvitset kirjoitti:
"hoitoa" ja paljon. Sinä jankutat, ettet koe vihaa kaunaa etkä ole katkera, mutta koko viestiketjun sanomasi kertovat muuta.
Et kykene tunnustamaan tosiasioita. Olet jo tehnyt hoitovirheilmoituksen, niin ihmettelen miksi vaahtoat ja pyörität ns samaa levyä..?
Ja kerrot, että lääkärikin(kirurgi) on myöntänyt virheen, niin mitä oikein haluat.
Syytät, etteivät tunnusta, mutta toisaalta kerrot, että on tunnustus??? Ei ole oma terveytesi kohdallaan. Puhkut sellaista vihaa, että voit saada jopa aivoverenvuodon. Pysy sitten kaukana sairaalasta, kun sinulla on vaan huonoja kokemuksia ja et arvosta alan ihmisiä. Kukaan ei ole kaikkitietävä ja virheetön.Kyllä, kyllä! Hoitoa tarvitsenkin, ennenkaikkea kuuntelijaa ja väylää oikealle ymmärrykselle. Eräs lääkäri kysyi (n. 2 kk mieheni kuolemasta) kuultuaan koko tapahtumasarjan, olenko saanut kriisiapua? En ollut saanut. Kirjoitti heti lähetteen kriisiterapiaan ja laittoi sulkuihin syyn: miehen kuolema hoitotapahtumien yhteydessä.
Terapia maksaisi 75,- euroa 45 minuuttia ja sitä ennen tulisi olla 3 kk:n suhde psykiatriin.
Joten se siitä. - Minulla on Luojan kiitos ystäviä, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja ymmärtää...mutta tältä palstalta - vaikka otsikko onkin "kuolema ja suru" - olekin saanut joiltakin kaikkea muuta, kuin empatiaa! Minua tuntemattomat ihmiset - kuten sinäkin - väitätte minun tarvitsevan "hoitoa" ja kantavan "vihaa".
On muitakin tunteita, kuin viha!! "Älä vihaa, raatelet vain omaa lihaa..." Mutta oikeudentunto on se, joka minua vie tässä eteeenpäin ja jatkuvat keskustelut meidän molempien omalääkärin kanssa.
SUULLISESTI on myönnetty paljonkin - mutta sairaanhoitoa valvovaan elimeen (Valvira) annetaan toisenlaista tietoa ja yritetään toinen toista kollegaa puoltaen "pestä kädet".
Luin juuri jostain, että Suomessa kuolee tuhansia ihmisiä vuosittain hoitovirheisiin. Miksi me, jotka tätä koitamme estää, olemme "hoidon tarpeessa" ja "vihaamme"?
Kummallista (tahallista) väärinymmärrystä.
Lopetan osaltani tähän. Enempää en viitsi rautalangasta vääntää. Kaikkea hyvää vaan jokaiselle! - k.alma
Nimetön kirjoitti:
Kyllä, kyllä! Hoitoa tarvitsenkin, ennenkaikkea kuuntelijaa ja väylää oikealle ymmärrykselle. Eräs lääkäri kysyi (n. 2 kk mieheni kuolemasta) kuultuaan koko tapahtumasarjan, olenko saanut kriisiapua? En ollut saanut. Kirjoitti heti lähetteen kriisiterapiaan ja laittoi sulkuihin syyn: miehen kuolema hoitotapahtumien yhteydessä.
Terapia maksaisi 75,- euroa 45 minuuttia ja sitä ennen tulisi olla 3 kk:n suhde psykiatriin.
Joten se siitä. - Minulla on Luojan kiitos ystäviä, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja ymmärtää...mutta tältä palstalta - vaikka otsikko onkin "kuolema ja suru" - olekin saanut joiltakin kaikkea muuta, kuin empatiaa! Minua tuntemattomat ihmiset - kuten sinäkin - väitätte minun tarvitsevan "hoitoa" ja kantavan "vihaa".
On muitakin tunteita, kuin viha!! "Älä vihaa, raatelet vain omaa lihaa..." Mutta oikeudentunto on se, joka minua vie tässä eteeenpäin ja jatkuvat keskustelut meidän molempien omalääkärin kanssa.
SUULLISESTI on myönnetty paljonkin - mutta sairaanhoitoa valvovaan elimeen (Valvira) annetaan toisenlaista tietoa ja yritetään toinen toista kollegaa puoltaen "pestä kädet".
Luin juuri jostain, että Suomessa kuolee tuhansia ihmisiä vuosittain hoitovirheisiin. Miksi me, jotka tätä koitamme estää, olemme "hoidon tarpeessa" ja "vihaamme"?
Kummallista (tahallista) väärinymmärrystä.
Lopetan osaltani tähän. Enempää en viitsi rautalangasta vääntää. Kaikkea hyvää vaan jokaiselle!Eikö kela olisi korvannut aineskin osan hoidoistasi?
Empatiaa sulle on täällä tarjoillut aineskin tyttö in sorrow (vai mikä se oli ;)) ja muutama muukin, et vain näe sitä ympärilläsi omasta käytöksestäsi johtuen.
Kuunneltu sua on ja monet ovat koittaneet ohjata. Ohjaus ei vaan ole ollut SUN mielen mukaista. - Nimetön
k.alma kirjoitti:
Eikö kela olisi korvannut aineskin osan hoidoistasi?
Empatiaa sulle on täällä tarjoillut aineskin tyttö in sorrow (vai mikä se oli ;)) ja muutama muukin, et vain näe sitä ympärilläsi omasta käytöksestäsi johtuen.
Kuunneltu sua on ja monet ovat koittaneet ohjata. Ohjaus ei vaan ole ollut SUN mielen mukaista.kaikkea hyvää!
- ole unohdettavissa
Nimetön kirjoitti:
kaikkea hyvää!
Veljeni kuoli myös jo vuosia sitten hoitovirheeseen enkä vieläkään unohda sitä. Ei se tarkoita että olen vihaa täynnä ja olen aivan pihalla vieläkin. Suren veljeäni poismenon vuoksi, mutta aina kun on mm. häät-ristiäiset ajattelen että haluaisin veljeni elävän vielä ja näkevän tämän kaiken. Ikävä on aina. Otan osaa miehesi poismenoon, ajattelen tässä kirjoittaessani kuinka paljon tuskaa se on tuottanut Sinulle. Mitkään sanat ei auta, mutta elämän on jatkuttava. Suru vaatii aikansa ennenkuin hälvenee helpommaksi , RAKKAUS ei kuole koskaan. Tiedän- olen menettänyt kolmen viime vuoden aikana useita lähimmäisiäni. Halauksia Sinulle! tv. Maria
- Lämmitti kovasti...
ole unohdettavissa kirjoitti:
Veljeni kuoli myös jo vuosia sitten hoitovirheeseen enkä vieläkään unohda sitä. Ei se tarkoita että olen vihaa täynnä ja olen aivan pihalla vieläkin. Suren veljeäni poismenon vuoksi, mutta aina kun on mm. häät-ristiäiset ajattelen että haluaisin veljeni elävän vielä ja näkevän tämän kaiken. Ikävä on aina. Otan osaa miehesi poismenoon, ajattelen tässä kirjoittaessani kuinka paljon tuskaa se on tuottanut Sinulle. Mitkään sanat ei auta, mutta elämän on jatkuttava. Suru vaatii aikansa ennenkuin hälvenee helpommaksi , RAKKAUS ei kuole koskaan. Tiedän- olen menettänyt kolmen viime vuoden aikana useita lähimmäisiäni. Halauksia Sinulle! tv. Maria
tuo viestisi.
Ymmärrät - ettei pontimeni ole suinkaan VIHA - kuten monet täällä haluavat luulla.
Ainut ponnin on OIKEUDENMUKAISUUS. Ja se, että pysähdytään, ettei enää kukaan joutuisi samanlaisten laiminlyöntien kohteeksi. Se riittää - vaikka se olisi vain luuloakin...
Kuitenkin: se tulisi tunnustaa - ei kieltää.
Katson, että olen miehelleni "velkaa" tämän. Hän tunsi minut, hän tietäisi, että taistelen oikeudenmukaisuuden puolesta - välinpitämättömyyttä vastaan.
Siunausta elämääsi.
Aloittaja - leski jouluta 2008
Minäkin menetin 31-vuotiaan mieheni äkilliseen sairauskohtaukseen. Sairauskohtauksia sattuu, siihen on tyydyttävä. Siihen, ettei mieheni saanut asianmukaista hoitoa mentyään ambulanssilla päivystykseen, vaan hänet jätettiin odottamaan ilman hoitoa yli 8 tunnun ajaksi, ei taaseen saakaan tyytyä. Oikealla hoidolla hän saattaisi edelleen olla aviomiehenäni ja pienen tyttäremme isänä. Hoitovirheitä ei pidä eikä saa hyväksyä, muuten myöskään mitään muutosta menettelytapoihin ei tule.
- leski jouluta 2008
Hei!
Olethan ollut yhteydessä alueesi potilasasiamieheen? Häneltä saat opastusta ja tukea potilasvalitusten teossa. Vaikkei se tuokaan miestäsi takaisin, niin ainakin minulla jo se, että mieheni kohtalo saa huomiota, tuntuu tärkeältä. Ehkäpä joku toinen 31-vuotias mies valittaessaan sydänkipua otetaan ensi kerralla vakavasti ja saa asianmukaista, hengenpelastavaa hoitoa, jota ilman minun mieheni jätettiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1074662Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293433No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452390- 491514
- 361423
- 381236
- 141142
- 1591036
- 271028
- 6954