minulle. Kun kuolen en tiedä milloin se tapahtuu, mutta on varmaa että se tapahtuu joskus. Kukaan ei rakasta mua, koskaan ei ole rakastanut eikä ikinä tule rakastamaan. Minusta ei välitetä olen vaan surkea ja hirviö. Ei koskaan olla välitetty ei välitetä ei ikinä tulla välittämään ei piitata musta lainkaan ja se on totta. Kun kuolen toiset huokaisevat helpotuksesta koska oon arvoton taakka toisille. On myös kiva toisista aina hymähdellä mulle ja olla huvittunut siitä koska oon hullu. Hautajaisissani ollaan varmasti huvittuneita myös ja ne tulee olemaan ilonjuhlat, nimittäin ilonpilaaja on silloin kuollut. Niinkuin mua vihataan ja halveksitaan nyt kun elän niin hautajaisissani kaikki sanoo ja miettii:` Onneks tuo on kuollut näin on parempi kaikille.` Jospa kuolisinkin pois en enää häiritsisi ketään ja pilaisi toisten elämää. Ei vaan riitä rohkeus tekemään itsemurhaa en pysty siihen. On paha yhdistelmä kun PITÄÄ kuolla, mutta ei voi koska kuolema pelottaa. En tiiä mitä kannattaa tehdä, miten kestää miten elää kun asiat ei voi huonommin enää mennä? Tarvitsenko lisää rohkeutta jotta pystyn tekemään itsemurhan, mistä sitä saan? Vai mitä muuta voin tehdä? Oon oikeesti epätoivonen en selviä tässä maailmassa. Oon heikko.
Kuolema
näin siinä käy
71079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
luulla, että elämäsi laatu on toisista ihmisistä riippuvainen.
Asetat ikäänkuin vastuun omasta onnellisuudestasi toisten harteille.
Tärkein lähtökohta on ensin rakastaa itseään, jos et siihen pysty, miten voit vaatia sitä toisilta.
Saat suuren avun lukemalla linkissä olevat kirjat.
haluan vaan ja ainoastaan kuolla, mutta en pysty itsemurhaan. Pelkään sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ilmeisesti minun on ihan pakko lähteä, sillä päinvastoin toisten onnellisuus riippuu minusta. Ilman minua muut olisivat onnellisempia.
vaikuttamaan mitenkään minun onnellisuuteeni, sama asia se pätee muihin.
Asia on vain omissa aivoissa kehitetty juttu, johon ihan itse haluaa uskoa.
"Paha yhdistelmä", kirjoittamani kohta.
Sinua tarvitaan tässä maailmassa, joka on vaikea ja välilllä ylikaiken raskas. Mieheni kuoli vuosi sitten, enkä halunnut enää elää. Olimmme yhdessä kymmenen onnen vuotta ja kiitän niistä luojaani. Löysimme toisemme vasta 50 vuotiaina ja olimme molemmat olleet ilman arvostusta, ilman välittämistä ilman rakkautta. Olimme onnellisia koko sen ajan ja haaveilimme vanhainkotiajasta, jolloin olemme sairaita ja heikkoja, mutta yhdessä. Sitten hänet vietiin sydämenrepeämän takia 60- vuotiaana taivaan kotiin yhtäkkiä. Ei ollut enää iloa. En kuullut lintujen laulua, en kesän tuoksuja. Olen pärjännyt masennuslääkkeillä. Yritän hänen takiaan ja muiden sukulaisten takia jaksaa. Kyllä sinulle tulee eteen ihminen, joka tarvitsee sinua, läheisyyttäsi, Voitte yhdessä jakaa ilot ja surut.
osaa suureen suruusi! Voimia sinulle elämääsi.
On olemassa psyykkinen sairaus nimeltä itsesäälisyndrooma ja siihen on hoitoa.