Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Surusta

    Miksi kannattaa antaa mennä, kärsiä ja surra reilusti ja avoimesti
    Minäpä keron teille.
    7 vuoden aikana opin piilottamaan tunteeni, olemaan vahva. "Älä järkyty, älä itke, älä näytä Mitä sisälläsi liikkyy, näyttele" olivat minun mottojani. Luulin tunteita heikkoudeksi. Elämä ravisteli. Oli pakko kestää, olla perheen vahva ja käytännöllinen.
    Toinen vanhemmistani kuoli, en itkenyt hautajaisissa kertaakaan. En voi surra.
    Minä minusta tuli?
    18-vuotias tunnevammanen erakko ja kyynikko.
    Olkaa onnellisia onnettomistakin tunteista:)
    4501
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    että olet alkoholistin lapsi.

    Voit toipua vielä! Lue Tommy Hellstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa".

    Äänestä

    • Ei, en ole aloholistin lapsi. Mistä niin päättelit?

      Äänestä

    • Särkymätön kirjoitti:

      Ei, en ole aloholistin lapsi. Mistä niin päättelit?

      lapsen tunteille ei ole tilaa, joten he kätkevät ne. Heistä tulee jo varhain vastuunkantajia... Tommy Hellsten valaisee tätä problematiikkaa kirjassaan.

      Äänestä

    • Äiskä kirjoitti:

      lapsen tunteille ei ole tilaa, joten he kätkevät ne. Heistä tulee jo varhain vastuunkantajia... Tommy Hellsten valaisee tätä problematiikkaa kirjassaan.

      olen erimieltä siitä että alkoholistin lapset eivät osaa näyttää tunteitaan.. Itse olen alkoholistien lapsi eli molemmat vanhempani käyttivät alkoholia( isä kuollut, äiti sairas tällä hetkellä joten ei ole voinut ryypätä). Itse osaan näyttää tunteeni ja joskus tuntuu että teen sen liiankin hyvin. Niin myös veljenikin osaa itkeä jos on paha olla. N.kolme vuotta sitten kun isäni kuoli itkimme molemmat hyvin paljon. Kyllä ne tunteet on siellä jossain ja tulevat ulos kun on sen aika.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Säkymätön kirjoitti:

    Miksi kannattaa antaa mennä, kärsiä ja surra reilusti ja avoimesti
    Minäpä keron teille.
    7 vuoden aikana opin piilottamaan tunteeni, olemaan vahva. "Älä järkyty, älä itke, älä näytä Mitä sisälläsi liikkyy, näyttele" olivat minun mottojani. Luulin tunteita heikkoudeksi. Elämä ravisteli. Oli pakko kestää, olla perheen vahva ja käytännöllinen.
    Toinen vanhemmistani kuoli, en itkenyt hautajaisissa kertaakaan. En voi surra.
    Minä minusta tuli?
    18-vuotias tunnevammanen erakko ja kyynikko.
    Olkaa onnellisia onnettomistakin tunteista:)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu