Ateistit samanlaisia kuin uskikset.

sinulla on väärä mielikuva asian todellisuudesta.

Kun 6-vuotiaana opin lukemaan, sain isältäni, joka ei ollut uskovainen Raamatun jonka hän oli jostain saanut. Raamatusta tuli suosikkikirjani. Siinä oli paljon erilaisia mielenkiintoisia kertomuksia. Jotkut sanovat, että ne aiheuttavat pelkoja lapselle, mutta myös kaikki sadut ovat väkivaltaisia ja televisio pitää huolen, että maailmassa oleva väkivalta tulee hyvin lähelle kotonakin. Itse en koskaan kokenut mitään pelkoja Raamatun kertomuksissa, vaan lapselle ominaisella taidolla ohitin todennäköisesti sellaisen mitä en ymmärtänyt.

Raamatun kautta opin turvaamaan Jeesukseen. Kun vanhempani riitelivät ja isäni humalapäissään lupasi tappaa meidät kaikki, koin pelkoni keskellää turvaa Jeesuksen läheisyydessä. Sain myös monta rukousvastausta jo lapsena. Kerrankin isä käsitteli kaasulamppua niin kiukkuisena, että luulimme sen räjähtävän. Sain kokea ihmeellisen rohkeuden mielessäni ja vaatimalla vaadin, että hän joko lopettaa tai vie lampun ulos. Ja han vei sen ulos ja paha tilanne laukesi.

Kerran Pääsiäisen aikoihin ollessani 7-vuotias olin etsimässä toivorikkaana sinivuokkoja. Niitä ei löytynyt, mutta sain kokea Jeesuksen läsnäolon lähelläni. Ne ovat itsekoettuja kokemuksia, joita toiset eivät voi ottaa pois. Kymmenisen vuotta myöhemmin myös isäni kohtasi Jeesuksen Vapahtajanaan ja sai rauhan sisimpäänsä.

Tietoisuus rakastavasta Taivaan Isästä ja Lasten Ystävästä Jeesuksesta antaisi monelle lapselle turvallisuutta elämän ahdistavissa ja pelottavissa tilanteissa. Lapsellekin rukous voi olla keskustelua Jumalan kanssa.