Kuka on kiitollinen siitä, mitä pitää oikeutenaan? Ilmeisestikin harvempi, kuin lahjastaan kiitolliset?
Nykyään on ihmisille järjestetty runsaasti "yhteiskunallisia oikeuksia", mutta mutuna sanoisin, että vastaavasti on kiitollisuus vähentynyt.
Eräänlaisena ääriesimerkkinä kerrottakoon, että eräässä nettikeskustelussa arvatenkin isokokoinen, mutta naimisissa oleva nainen, sanoi jotenkin että "isokokoisillakin naisilla on oikeus seksiin". Tässä siis seksi rinnastui samanlaisiin oikeuksiin kuin mitä monet muutkin oikeudet, kuten oikeus terveydenhoitoon jne. En tuota keskustelua sen kummemmin jatkanut, mutta mielessäni pyöri ajatus siitä, että miten yksinelävä isokokoinen nainen peräisi oikeuttaan.
Siis "vanhaan hyvään aikaan" seksi oli Luojan lahja, josta joku osasi olla kiitollinenkin, nyt siitäkin on tullut "oikeus". Toivon, että tämä ääriesimerkki ymmärretään oikeassa viitekehyksessä.
Ihanteellisessa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi perätä oikeuksiaan. Nykyisessä maaimassa tämä on tarpeen. Siltikin tuntuu, että samassa suhteessa tyytymättömyys lisääntyy kun oikeudet paranevat? Ei varmaankaan niin, että aletaan karsia oikeuksia, mutta ehkä pitäisi selvittää, mitä muuta samalla on tapahtunut, kun oikeuksia on lisätty.
Ihan helppona muutoksena olisi nimetä tietyt asiat "yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden" asemesta "yhteiskunnalliksi armeliaisuudeksi". Armeliaisuudesta joku voisi ollakin kiitollinen?
Nykyään on ihmisille järjestetty runsaasti "yhteiskunallisia oikeuksia", mutta mutuna sanoisin, että vastaavasti on kiitollisuus vähentynyt.
Eräänlaisena ääriesimerkkinä kerrottakoon, että eräässä nettikeskustelussa arvatenkin isokokoinen, mutta naimisissa oleva nainen, sanoi jotenkin että "isokokoisillakin naisilla on oikeus seksiin". Tässä siis seksi rinnastui samanlaisiin oikeuksiin kuin mitä monet muutkin oikeudet, kuten oikeus terveydenhoitoon jne. En tuota keskustelua sen kummemmin jatkanut, mutta mielessäni pyöri ajatus siitä, että miten yksinelävä isokokoinen nainen peräisi oikeuttaan.
Siis "vanhaan hyvään aikaan" seksi oli Luojan lahja, josta joku osasi olla kiitollinenkin, nyt siitäkin on tullut "oikeus". Toivon, että tämä ääriesimerkki ymmärretään oikeassa viitekehyksessä.
Ihanteellisessa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi perätä oikeuksiaan. Nykyisessä maaimassa tämä on tarpeen. Siltikin tuntuu, että samassa suhteessa tyytymättömyys lisääntyy kun oikeudet paranevat? Ei varmaankaan niin, että aletaan karsia oikeuksia, mutta ehkä pitäisi selvittää, mitä muuta samalla on tapahtunut, kun oikeuksia on lisätty.
Ihan helppona muutoksena olisi nimetä tietyt asiat "yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden" asemesta "yhteiskunnalliksi armeliaisuudeksi". Armeliaisuudesta joku voisi ollakin kiitollinen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Millä oikeudella" voisi kysyä?
Millä oikeudella joku toinen ihminen, tai ryhmä ihmisiä voi arvottaa minun elämääni, eli rajoittaa sitä omilla oikeuksillaan ja vaateillaan?
Kenelläkään ei tule olla oikeutta määrätä kenenkään aikuisen ihmisen käyttäytymisestä, elämäntavoista, tulemisista ja menemisistä, ihmissuhteista, rahankäytöstä jne, jollei kyseessä ole pakkolaitos.
Tämä pätee varsinkin uskontoihin, joiden rajoituksia ei yhdenkään toisen ole valvollisuus noudattaa, ei edes uskon sisaren tai veljen.
Neutraali oikeus joka takaa oikeudet, nostaen kiitollisuuden juuri tämän oikeuksien takaamisen vuoksi on tavoite.
Kuitenkin, niin kauan kuin meitä eivät johda itse oikeus, kohtuus, hyvyys, oikeamielisyys, laupeus ja totuus, on turha penätä olla tekemättä mitään asennetta. Koska. Vain me ihmiset voimme tehdä sitä joka todella oikein on kaikilla henkisillä mittareilla mitattuna, ihmisarvoa ja ihmisten tunteita kunnioittaen! Luovuttaminen saattaa olla armeliasta myös jonkun kannalta katsoen. Täytyy osata vain kääntää "kuva" oikein päin! Se on kyllä totta edelleenkin, kiittämättömyys on tämän maailman palkka. Ja armeliaisuutta näkee vain hyvissä unissa. Vakava aihe toisin sanoen.
olet aiemmin antanut ymmärtää että kohdallasi se on sattuneesta syystä suhteellisen hiljaista.
Oletko itse siitä kiitollinen vai tunnetko ahdistusta kun tuollainen hiukan isokokoisempi nainen sitä perää?
mukaan fyysinen(seksuaalinen) mielihyvä on syntiä. Ja seksi on lahja vain sukua jatkettaessa ilman mielihyvää.
Tätä oikeutta saa kirkon mukaan harjoittaa vain ja ainostaan lapsentekotarkoituksessa.
Osaatko sanoa koska fyysinen mielihyvä ev.lut.kirkon mukaan on syntiä ja koska taas lahja?
Missä kohtaa lahja vaihtuu synniksi tai päinvastoin?
orjien tulee olla kiitollisia, koska herrat ovat anteneet heille 'oikeuksia'. Herrojen oikeudet kuuluvat herroille koska herrat ovat herroja eikä herrojen tarvitse olla näistä oikeuksista kiitollisia. Herrat luovat jumalat orjien palvottaviksi. Kun orja kiittää jumalaa, orja kiittää herraa. Sinä olet orja. Kumarru herran edessä jonka oikeuksia saat käyttää. Herra antaa ja herra ottaa, orjalle annetaan ja orjalta otetetaan pois. Orjaksi ei tulla, orjaksi synnytään. Sinä olet orjana syntynyt. Orjana myös kuolet. Kuolema on orjan taivas.