Itsariko??

Mikähän mahtaa olla syy moiseen ajatukseen?
Mikä voi OIKEASTI olla niin suuri ongelma, että pitää moiseen, maailman itsekkäimpään, ratkaisuun päätyä?
Jotenkin tuntuu, että olet siinä murrosiän korvilla oleva tytteli (13-15v), eikö?
Sinulle sanoisin, että ei kannata, ei OIKEASTI ole mitään järkeä tehdä moista ratkaisua.
Eikö olisi paljon hienompaa näyttää maailmalle, että sinä/te pärjäätte, eikä teidän tarvitse päätyä moiseen ratkaisuun...
Jos OIKEASTI olette sitä mieltä, että olisi viisaampaa siirtyä autuaammille metsästysmaille, niin kouluterveydenhoitaja, -kuraattori tai muu vastaava varmaan jaksaa kuunnella ongelmista ja kertoo jatko mahdollisuuksista. Tai jos ne tuntuvat huonoilta ratkaisuilta, niin terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle.

Toivottavasti kuitenkin jatkatte elämistä täällä meidän muiden ilona...

- Nixu -

Heti tekstistäsi näkee, ettet sisäisesti halua kuolla vaan haluat apua, jota kysyitkin. Syytä et tähän kertonut? Väittäisin lähes jokaisen itsemurhaa hautovan ja sen tekevän, tehneen liian hätäisen ratkaisun. Siinähän ratkaisu on lopullinen, joka täytyy aina muistaa.

Itse olen jo nuorena miettinyt itsaria, taisi olla juuri silloin mielessä jokin epäonnistuminen ja sitä kautten masentuneisuus. Uskoo, ettei siitä enään selviä kuiville, mutta ajan kuluessa huomaa, kuinka vähäpätöinen asia se olikin. Minulla tämä itsarin tekotunne, ei tule mistään tällaisista asioista vaan ihan vähitellen kasvavan kylläisyyden elämään muodossa. Tuntuu vaan hurjalta tällaisen reilun kakskymppisen sanonnalta, mutta sitä on ehkä joillain vain omat asiat, joiden saavuttaminen ja kokeminen saa jo kylläiseksi. Koen vain, että tätä menoa muutaman vuoden kuluttua olen jo kaiken nähneenä menettänyt motivaation elämään, enkä halua turhaa jatkaa. Se vain yksin kertaisesti riittää. Eikä mitään ongelmia ole jne.

Tässä esimerkki sulle ns. toiseen asteeseen siirtymisestä. Eli älä tee tuon takia itsaria.

ps. itsari voi olla jossain tpauksissa pakokeino ja paras vaihtoehto ...mutta harvemmin.

Isäni teki itsarin kolme viikkoa sitten... jätä ainakin viesti että miksi....
ei tulisi ainakaan läheisille tällaistä oloa kun mulla nyt on.....
toisekseen hän oli viikon aivokuolleena sairaalassa ennen kuin kuoli....

hyvä immeinen älä tee sitä..elämä on kuitenkin kaikista huolista ja vastoinkäymisistä huolimatta kokemisen arvoinen.uskon että hetkellisesti elämä voi muuttua kurjaksi ja inhottavaksi paikaksi elää..mutta sitten kaikki muuttuu taas parempaan suuntaan..ei elämä aina ole kurjaa..tiedän sen..lue vaikka toi mun juttu elämä koettelee,se on mun kirjoittama..silti kaikki tuntuu jo paljon paremmalta!mieti niitä ihmisiä myös ketkä jäävät suremaan jälkeesi..ei ole reilua heitä kohtaan kuolla ja jättää heitä.
kuolema tulee kun on sen aika,ei kannata pelleillä asialla!!!
elämä odottaa!!!=)

Hei!

Itsemurha on aina tosi lopullinen juttu, silloinhan ei voi tehdä asioille enää mitään, ei hyville eikä huonoille jutuille. Sun kannattaisi miettiä sitä. Mitä sinun ystävääsi tulee, on tutkittu että läheisissä suhteissa ( ystävykset, terapeuttinen suhde) voi tapahtua niin että tunteet tavallaan siirtyvät ystävästä sinuun. Oletko ajatellut itsemurhaa ennenkuin ystäväsi puhui sinulle siitä?

Ystäväsi olisi hyvä mennä puhumaan asioistaan ammattilaiselle ja sun hakea itsellesi tukea. Kaksi tuossa tilanteessa olevaa ihmistä eivät ole toistensa parhaita auttajia. Voimia ja uskoa siihen että nyt sulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioihin, mikään ei ole vielä lopullista.

En nyt halua yllyttää ketään tekemään itsaria,mutta kyllä se joskus voi olla parempi vaihtotehto jos yli puolet elämästä on kärsimystä.Kaikki pienetkin asiat ja se,et miltä tuntuu opiskella sellasta laa josta ei tykkää,vaik en tykkää mistään ja jos ei tee mitään menee välit vanhempiin ja yhteiskunta pakottaa kaikkeen.Elämä on yhtä helvettiä!

Voin kertoa sinulle tai kaverillesi omakohtaisia kokemuksia siitä mitä seuraa siitä, kun joku tekee itsemurhan. Aika tuoreitakin kokemuksia löytyy, suurella osalla meistä surutyö on vasta alkamassa.

Itsemurhan ajattelevien kannattaisi ehkä kysyä itseltään, että tekisikö itsemurhan jos tietäisi voittavansa lotossa ensi viikolla, tai löytäisi elämänsä miehen/naisen huomenna ja eläisi hänen kanssaan autuaallisen onnellisena elämänsä loppuun saakka. Mikä asia elämässä on niin paha, etteikö kannattaisi jäädä katsomaan, mitä huominen tuo tullessaan? Ei minusta mikään asia ole kenenkään kuoleman arvoinen. Kuolema vie meidät kaikki lopulta, halusimme tai emme.

Rankkaa on meillä jokaisella elämässä, mutta pystyssä on vaan pysyttävä. Ei kuolema mitään auta, ei se kenenkään tuskaa lopeta. Se tuo vaan lisää tuskaa ja moninkertaistaa kuolleella olleen tuskan ja jättää sen muille kannettavaksi.

Ymmärrän kyllä, että niitä mustia hetkiä on meillä kaikilla, mutta kuolema ei vaan auta mitään. MIstä sitä tietää, jos itsensä tappaisi, että saakin maksaa 5-kertaisen hinnan siitä seuraavassa elämässään. Uskon ainakin itse siihen, että jokaisen ihmisen on löydettävä se tapa, jolla pitää itsensä hengissä kaikesta pahasta huolimatta. Ne, jotka eivät tee sitä nyt, tekevät se ihan varmasti ensi kerralla.

En tiedä lohduttaako se ketään, mutta jos itselläsi on paha olla, niin takuulla löytyy joku, jolla on vielä pahempi olla, mutta ei siitä huolimatta aio luovuttaa. Kriisien ja tuskan ja pahan olon kanssa oppii elämään ja työkaluja siihen saa esim. kirjastosta, ammattiauttajilta, netistä, ystäviltä, tukiryhmistä. Apua saa, jos sitä haluaa. Jossei halua elää itsensä vuoksi, niin mitäpä olisi vaikka, jos eläisi tulevan lapsensa vuoksi, tai sen vuoksi, että koskaan ei voi tietää miten hieno päivä huomenna on.

Auttaisin mielelläni jos tietäisin ettet ole provo.