Mikä mahtaisikaan maistua paremmalle, kuin aito, kotona valmistettu ruisleipä? Makuasia, sanoo joku… Kyse siinä tapauksessa lienee, että henkilö ei ole saanut koskaan maistaa todella hyvää leipää.
Sanovat, että leivän maku perustuu taikinan juureen. Siihen, joka jätetään ”juurisaavin” pohjalle talteen seuraavaa leipomiskertaa varten. Perustuukohan emännän taito tehdä hyvää ruisleipää jauhopeukaloon vai siihen, että on jostain saanut hyvän juuren taikinan tekoa varten? Täytyy se ruisjauhojen laadullakin olla oma merkityksensä lopputuloksen makuun. En ikinä unohda sitä herkullista ruispuuron makua, joka on jo kaukaa lapsuudessa jäänyt aivojen makukeskukseni muistilokeroihin. Riihessä puidusta rukiista oli jauhot jauhettu. Mahtaako sellaisia enää mistään saada? Riihet ja varstat taitaa elää elämäänsä ainoastaan vanhojen ihmisten, kuten minun, muistoissa…
Ruisleipien säilytys tapahtui lähellä katonrajaa sijaitsevissa leipävartaissa. Siellä kuivuivat koviksi, mutta maku niissä säilyi. Taisi jopa parantua. Sieltä oli ilo niitä nälän tullessa alas ottaa ja ryhtyä syömään. Päälle kun vetäisi kotona kirnuttua voita, niin mahtaako mikään olla sen parempaa?
Nykyiset ”kaupan leivät” tehdään isoissa leipomoissa. Parhaansa tietenkin sielläkin yrittävät, mutta koskaan eivät kykene tekemään niin hyvää, kuin oli oman äidin leipoma RuisLeipä. Taisipa olla äidillä leipoessaan taitavan jauhopeukalon lisäksi tunnetta mukana. Se oli varmaankin perussyy, joka jätti ikimuistoisen makuaistimuksen leivän mausta lapsen suuhun. Oma osuutensa saattoi olla myös nälkäisellä lapsen suulla, joka aina odotti äidin leipomaa leipää. Niin kuin pieni linnunpoika..
Ihanaa muistella tällaista, monen mielestä mitättömän pientä asiaa. Minulle se on aina ollut eräs suurimmista haaveistani. Jospa vielä edes kerran saisin tuntea äidin tekemän leivän maun suussani. Tiedän asian oleva mahdottomuus, mutta onneksi kukaan ei voi kieltää unelmointia, jopa sen kertomista muillekin. Tuliko kellekään muulle kuin minulle, vesi kielelle ;)
Sanovat, että leivän maku perustuu taikinan juureen. Siihen, joka jätetään ”juurisaavin” pohjalle talteen seuraavaa leipomiskertaa varten. Perustuukohan emännän taito tehdä hyvää ruisleipää jauhopeukaloon vai siihen, että on jostain saanut hyvän juuren taikinan tekoa varten? Täytyy se ruisjauhojen laadullakin olla oma merkityksensä lopputuloksen makuun. En ikinä unohda sitä herkullista ruispuuron makua, joka on jo kaukaa lapsuudessa jäänyt aivojen makukeskukseni muistilokeroihin. Riihessä puidusta rukiista oli jauhot jauhettu. Mahtaako sellaisia enää mistään saada? Riihet ja varstat taitaa elää elämäänsä ainoastaan vanhojen ihmisten, kuten minun, muistoissa…
Ruisleipien säilytys tapahtui lähellä katonrajaa sijaitsevissa leipävartaissa. Siellä kuivuivat koviksi, mutta maku niissä säilyi. Taisi jopa parantua. Sieltä oli ilo niitä nälän tullessa alas ottaa ja ryhtyä syömään. Päälle kun vetäisi kotona kirnuttua voita, niin mahtaako mikään olla sen parempaa?
Nykyiset ”kaupan leivät” tehdään isoissa leipomoissa. Parhaansa tietenkin sielläkin yrittävät, mutta koskaan eivät kykene tekemään niin hyvää, kuin oli oman äidin leipoma RuisLeipä. Taisipa olla äidillä leipoessaan taitavan jauhopeukalon lisäksi tunnetta mukana. Se oli varmaankin perussyy, joka jätti ikimuistoisen makuaistimuksen leivän mausta lapsen suuhun. Oma osuutensa saattoi olla myös nälkäisellä lapsen suulla, joka aina odotti äidin leipomaa leipää. Niin kuin pieni linnunpoika..
Ihanaa muistella tällaista, monen mielestä mitättömän pientä asiaa. Minulle se on aina ollut eräs suurimmista haaveistani. Jospa vielä edes kerran saisin tuntea äidin tekemän leivän maun suussani. Tiedän asian oleva mahdottomuus, mutta onneksi kukaan ei voi kieltää unelmointia, jopa sen kertomista muillekin. Tuliko kellekään muulle kuin minulle, vesi kielelle ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta olen tehnyt itse ruisleipää joskus.;)
Taito perustuu nimemomaan siihen jauhopeukaloon ja juureen.:)
Minun leivistä olis tullut hyviä lyömävälineitä.;-P
poronkäristystä, kuulostaa hyvältä:)
minusta parempaa kuin poro.;)
Se ei maistu niin voimakkaalle riistalle.:)
keväällä auton alle jääneen hirven lihaa, oli kait lihat huutokaupattu poliisin toimesta? Maistui aivan pihkalle. Syksyllä kaadetun hirven liha on ihan hyvää.
Jäniskiintiö tuli lapsuudessa täyteen, isä ampui 30-40 jänistä talvessa ja lautanen oli aina syötävä tyhjäksi:) Sitten hän metsästi myös oravia. Niillä oravannahoilla ostettiin kaupasta suolaa. Se oli sitä aikaa, kun rahaa ei oltu vielä keksitty:) Nyljetty orava näyttää aivan rasvatulta bodarilta, koiralle sopivaa evästä.