Hei, rakas poikani. Minulla on ikävä sinua. Itkettää. Ikävöin sitä, miten toit elämän kotiimme, sitä, miten olemassaolollasi toit iloa ja valoa elämääni. Miksi et saanut elää kauemmin kanssamme? Miksi Taivaan Isä antoi sinun lähteä luotamme..? Jos meiltä olisi kysytty, olisimme sanoneet sinulle, älä lähde rakas lapsi, me rakastetaan sinua! Me oltas itketty ja pyydetty, huudettu, älä kuole! Älä jätä meitä! Sinä tiesit, että olet minulle helvetin rakas. Sanoinhan minä sen sinulle niin monta kertaa. Sinä tiesit, että minä autan aina kaikessa. Olinhan sanonut monta kertaa, etten ikinä sinua hylkää, ettei maailmassa ole sellaista asiaa, josta en sinua auttaisi ylitse.
Mutta se ei riittänyt. Sinä et jaksanut enää taistella maailman ja ihmisten pahuutta vastaan. Luovutit. Minä en olisi antanut sinun luovuttaa, rakas lapseni, poikani. Minä olisin tarvinnut sinua elämässäni vielä. Nyt olet kipuna sydämessäni, suruna ja itkuna sielussani. Joka päivä. On hirveää elää tällaisen kaipuun, tuskan ja ikävän kanssa. Et halaa minua enää. En näe hymyäsi. En näe silmiesi iloista pilkettä, virnistystä, kun heität jotain läppää äidillesi.
Ei tarvi äiti uskoa, hei! Ja ihana nauru päälle.
Minulla on niin ikävä sinua. Kesällä tulee 3 vuotta kuolemastasi. Opinko ikinä elämään ilman sinua? "Olet kipuna kiivaana, suruna sielussain...eikä valoa tässä yössä näy"
Anna minulle voimia sieltä jostakin, missä sinulla on varmaan nyt parempi olla. Siellä, missä kaikki kyyneleet on Hän pyyhkivä kerran pois.Ei ole surua, ei tuskaa. Vain ääretön rauha ja rakkaus. Senkö näit? Ja lähdit? Kanna minua nyt, en jaksa ilman sinua...
Mutta se ei riittänyt. Sinä et jaksanut enää taistella maailman ja ihmisten pahuutta vastaan. Luovutit. Minä en olisi antanut sinun luovuttaa, rakas lapseni, poikani. Minä olisin tarvinnut sinua elämässäni vielä. Nyt olet kipuna sydämessäni, suruna ja itkuna sielussani. Joka päivä. On hirveää elää tällaisen kaipuun, tuskan ja ikävän kanssa. Et halaa minua enää. En näe hymyäsi. En näe silmiesi iloista pilkettä, virnistystä, kun heität jotain läppää äidillesi.
Ei tarvi äiti uskoa, hei! Ja ihana nauru päälle.
Minulla on niin ikävä sinua. Kesällä tulee 3 vuotta kuolemastasi. Opinko ikinä elämään ilman sinua? "Olet kipuna kiivaana, suruna sielussain...eikä valoa tässä yössä näy"
Anna minulle voimia sieltä jostakin, missä sinulla on varmaan nyt parempi olla. Siellä, missä kaikki kyyneleet on Hän pyyhkivä kerran pois.Ei ole surua, ei tuskaa. Vain ääretön rauha ja rakkaus. Senkö näit? Ja lähdit? Kanna minua nyt, en jaksa ilman sinua...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitit hyvin kauniisti pojastasi. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tekstiäsi... Poikasi on luonasi. Sydämmessäsi. Muistoissasi. Hän ei kuole koskaan ja on luonasi, vaikket häntä näe. Hän sanoo: Rakas äiti, jaksa vielä! Minä olen täällä. Pidän kädestäsi kiinni, vaikket näekkään minua. Voit aistia sen lämmön, vaikket häntä näekkään. Poikasi ei halunnut rakkailleen sitä tuskaa ja ikävää. Hän ei halunnut sitä teille. Hän ei vain jaksanut elämän rankkaa polkua kulkea... Uskon, että jokainen kuolema ja jokainen kohtalo on Jumalan käsissä. Jumala kantaa meitä vaikeina aikoina. Rukoilen teidän puolestanne. Yksin on mahdoton selvitä kuolemaa vastaan... Hymy, ilo ja onnellisuus. Koet ne vielä. Kuolema koettelee niin kovasti, että joskus unohtaa mitä on onnellisuus... Mutta olet vahva! Olet selvinnyt tähän päivään asti. Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää elämäänne. Jumala suo teille vielä lämmön ja auringon kirkkauden. Hän ei unohda omiaan.
Jumala siunaa sinua tuestasi! Lämpimästi kiitän, ja rakkaudella, sinua, niin kauniista kirjoituksestasi. Tätä tietä on niin kovin raskas kulkea...Mutta Hän kantaa. Vie perille asti. Jumala siunatkoon sinua, ja varjelkoon sinua, kääntäköön kasvonsa sinunkin puoleesi, ja olkoon sinulle armollinen. Olet ihana ihminen.
Kiitos sinullekkin kauniista sanoistasi. Jumala pitää hyvää huolta pojastasi. Hän vaalii häntä ja nyt hänellä on hyvä olla. Mikään maailman pahuus ei häntä enää tavoita. Kuoleman edessä ei löydy lohduttavia sanoja, mutta ajatus siitä, että rakkaamme on turvassa Jumalan sylissä antaa toivoa ja voimaa. Ja rakkautenne kestää aina kuoleman yli. Rakkaus voittaa kuoleman. Niin paljon rakastat lastasi.
Joskus on vaikeaa, kun täytyy luopua rakkaastaan.
Haluais pitää sylissä ja rakastaa.
Kuolema kuitenkin opettaa, että ei voi toista
omistaa vaan jokainen kulkee kohtalon latuaan.
Valikoinnut on sielu jokainen tiensä opetuksen
ja päätöksen.
Voin sua äiti lohduttaa - ei kuolemaa olekkaan.
Vaate vain toiseksi vaihdetaan ja sielu jatkaa
kulkuaan, kunnes rakkaamme taas kohdataan.
Tässä muutama ote kirjastani: Elämä on suuri
lahja, mutta sinun on jaksettava oman elämäsi
suorittamista niin lapsesi iloitsee ja saa
rauhan. Ole levollinen niin huomaat surun
hellittävän ja olet oppinut paljon elämästä.
Näet hänet unissasi onnellisena ja vapautuneena
silloin tiedät että kaikki hyvin !
terveisin; Auttajasi
Sanomattoman kauniisti kirjoitettu! Siunausta sinulle, lohduttajani, auttajani.