Kysymys tulee asetella ja verrata maiden armeijoita toisiinsa.
Ilmavoimat:
Jenkkien
Britit
Saksa
NL
Laadultaan parhaat olivat jenkkien saksan ja suomen. Erityisesti sodan lopussa Jenkkien maataistelu koneet ratkaisivat sodan.
Tykistö:
Suomi
USA
Saksa
NL
Britit
Suomen armeijan tykistö oli paras, mutta jenkkien tuli hyvänä kakkosena. Heillä olivat parhaat aseet tykistössä, ja tykistön viestilaitteet olivat erinomaisia. Tykistö säästi paljon verta.
Panssarijoukot
Saksa
NL
Jenkit
Britit
Saksan panssarijoukot olivat ylivoimaisesti parhaat II MS:ssa. Heillä oli tietämystä jota muilla ei ollut.
Jalkaväki
Tulivoimaisn jalkaväki
Usa
Saksa
Suomi
Britit
Jenkit
Paras jalkaväki oli Suomessa. Sitkein Saksassa, mutta parhaiten aseistettu oli Jenkkien jalkaväki automaattiasein.
Mikä oli siis paras armeija.
USA, koska se aiheutti parhaat tappiosuhteet hankalaa vihollista eli Saksaa vastaan. Jenkeillä oli kuitenkin häikäisevä materiaalinen ja lukumäärällinen ylivoima jota enigman koodin purkamisen jälkeen auttoi myös taktinen ylivoima.
Saksan armieja oli kuitenkin sankarillisin, koska he taistelivat urheasti alivoimaisina.
Ilmavoimat:
Jenkkien
Britit
Saksa
NL
Laadultaan parhaat olivat jenkkien saksan ja suomen. Erityisesti sodan lopussa Jenkkien maataistelu koneet ratkaisivat sodan.
Tykistö:
Suomi
USA
Saksa
NL
Britit
Suomen armeijan tykistö oli paras, mutta jenkkien tuli hyvänä kakkosena. Heillä olivat parhaat aseet tykistössä, ja tykistön viestilaitteet olivat erinomaisia. Tykistö säästi paljon verta.
Panssarijoukot
Saksa
NL
Jenkit
Britit
Saksan panssarijoukot olivat ylivoimaisesti parhaat II MS:ssa. Heillä oli tietämystä jota muilla ei ollut.
Jalkaväki
Tulivoimaisn jalkaväki
Usa
Saksa
Suomi
Britit
Jenkit
Paras jalkaväki oli Suomessa. Sitkein Saksassa, mutta parhaiten aseistettu oli Jenkkien jalkaväki automaattiasein.
Mikä oli siis paras armeija.
USA, koska se aiheutti parhaat tappiosuhteet hankalaa vihollista eli Saksaa vastaan. Jenkeillä oli kuitenkin häikäisevä materiaalinen ja lukumäärällinen ylivoima jota enigman koodin purkamisen jälkeen auttoi myös taktinen ylivoima.
Saksan armieja oli kuitenkin sankarillisin, koska he taistelivat urheasti alivoimaisina.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tok Tok
Must olvi on paree ku karjala... ääöööääöööää
"Jalkaväki
Tulivoimaisn jalkaväki
Usa
Saksa
Suomi
Britit
Jenkit "
Jaa, siis että Sisällissodan aikaisia sinipukuisia jenkkejä oli myös tuon mukaan mukana? Ei ihme jos suustaladattavilla Springfieldeillä jää sijalle 5..
"Sitkein Saksassa, mutta parhaiten aseistettu oli Jenkkien jalkaväki automaattiasein"
Tuosta "Jenkkien jalkaväki automaattiasein"..
Varmaan meinaat M1 Garand -kivääriä mikä oli amerikkalaissotilaan perusase. Ei kylläkään ole "kuin" itselataava. Siis ns puoliautomaatti, ei automaattiase sarjatulimahdollisuudella. Tarkka, tulivoimainen ja voimakas patruuna. Toinen varsin suosittu itselataava ase joukkojen käytössä oli M1 Carbine, tosin .30 Carbine -patruuna on melkoinen oravaniuha ensin mainitun .30-06 -patruunaan verrattuna.
Neukut aseistivat sodan loppupuolella kokonaisia joukko-osastoja PPSh 41/43 -konepistooleilla, nikkeliä noista irtosi reilusti lähietäisyyksillä.
Engelsmannit pitivät loppuun asti kiinni Lee-Enfield -pulttilukostaan jv-miehen perusaseena. Tosin 10 patruunan makasiini paransi aseen tulinopeutta mutta ei kuitenkaan tee siitä lähellekään mitään puoliautomaattia vaikka Garandin tyyliin.
Saksalaisten vanha kunnon sotaratsu Kar-98 sai suunnilleen 1943 aikana rinnalleen itselataavan G-43 :n (sama 7.92 kaliiperi) sekä mullistavan MP-43 :n. Viimeksi mainitustahan sittemmin jalostui tuo Sturmgewehr jonka patruunassa yhdistyi konepistoolimainen tulinopeus ja "täysitehoisen pitkän kiväärinpatruunan" teho tehokkaalla tavalla.
Saksalaisten STG on meikäläisen mielestä maailmansodan parhaimpia vehkeitä, lähietäisyydeltä toimii kuin (hemmetin tehokas) konepistooli sarjatulella ja patruunassa (7.92x33 taitaa olla strategiset mitat noin ulkomuistista keskellä yötä) riittävästi tehoa kertatulella ammuttaessa pidemmänkin matkan päähän.
käsittääkseni saksalaisen sotilaan ongelmana oli juuri tulivoiman puute. Ehkä sodan lopussa tulivoima parani, mutta ainakin mitä olen lukenut saksalaisen sotilaan muistelmia, niin aika moni kirosi joutumasta tavalliseksi kiväärimieheksi
Kolme asiaa tulee lähinnä mieleen: konekivääri, konekivääri ja konekivääri.
Saksalaiset olivat aivan oikein järjestäneet soltut ryhmän suurimman tulitehon omaavan aseen eli hyvin suunnitellun modernin konekiväärin ympärille. Minä en sano, että jokin BAR esmes olisi ollut kelvoton vehje, mutta kunnollinen yleiskonekivääri olisi hyvin mahdollisesti ollut parempi sijoitus kuin suhteellisen marginaalisen parannuksen tuonut itselataava kivääri.
Molemmat vaihtoehdot samalle armeijalle olisivat tietenkin vielä parempi ratkaisu.
"Saksalaiset olivat aivan oikein järjestäneet soltut ryhmän suurimman tulitehon omaavan aseen eli hyvin suunnitellun modernin konekiväärin ympärille"
Tulivoimaahan noissa piisasi, varsinkin MG-42 :n kohdalla, voi kuvitella sitä määrää patruunalaatikoita (ja vaihtopiippuja) konekivääriryhmä sai kantaa mukanaan jos konekiväärin tulitoiminta haluttiin turvata pidemmäksi aikaa.
MG-34 :ssä ovela ratkaisu oli ns kaksoisliipaisin, yläosasta puristamalla lähti kertalaukaus ja alempaa lähti sitten sarjana. Ei tarvinnut mitään vaihdinta räplätä, pelkkä liipaisinsormen siirto riitti tulitavan valintaan.
Saksalaisilla oli kuulemma tapana "trollata" vastatulta ampumalla harvakseltaan kertatulta MG-34 -konekiväärillä antaen vaikutelman yhdestä tai parista pulttilukkoisesta KAR-98 -kivääristä (Sama patruuna eli sama laukausääni).
Voi kuvitella hämmästyksen kun menee ampumaan takaisin ja samantien tulee "yksinäisestä kivääristä" TRRRRRRRRRRRRRR viisikymmentä kutia paljastuneeseen piilopaikkaan..
"Tulivoimaahan noissa piisasi, varsinkin MG-42 :n kohdalla, voi kuvitella sitä määrää patruunalaatikoita (ja vaihtopiippuja) konekivääriryhmä sai kantaa mukanaan jos konekiväärin tulitoiminta haluttiin turvata pidemmäksi aikaa."
Vastustajat eivät tainneet koskaan oikein sisäistää tuon erityisen korkean tulinopeuden ideaa. Yhdysvalloissa armeija muistaakseni jopa hylkäsi joitain testeissä olleita varsin lupaavia konekiväärejä korkean kadenssin vuoksi. Kaikki modernit mallithan tietenkin lopulta tulivat hylätyiksi, vaikka pelkästään piipun pikavaihto oli oikeastaan mahdotonta käytössä olleissa vanhoissa malleissa.
"MG-34 :ssä ovela ratkaisu oli ns kaksoisliipaisin, yläosasta puristamalla lähti kertalaukaus ja alempaa lähti sitten sarjana."
MG42:ssahan ei tieten ollut tuota, mutta pudottivatko ne koskaan MG34-malleista tuota juttua pois? Aivan kuin olisin joskus lukenut jotain sellaista. Spooky.
"...TRRRRRRRRRRRRRR viisikymmentä kutia paljastuneeseen piilopaikkaan.."
Sinulla täytyy olla äänitysvirhe. Eikö MG-34 sano enemmänkin TIKITIKITIKITIKI?
"MG42:ssahan ei tieten ollut tuota, mutta pudottivatko ne koskaan MG34-malleista tuota juttua pois? Aivan kuin olisin joskus lukenut jotain sellaista"
Ei tietoa kyllä tuosta, yksinkertaistettiinko varsin "kallista ja suuritöistä" tarkkojen toleranssien MG-34 :ää paremmin sodan massamaisiin tuotantolukuihin sopivaksi vai siirryttiinkö ilman suurempia modifiointeja suoraan tuohon seuraajaan MG-42 :een. Varmaan yksi parhaista konstruktioista ikinä, eihän se muuten vielä tänäkin päivänä keikkuisi vähän paranneltuna vaikka Leon tornissa.
"Spooky"
Äläs nyt aina pompi aiheesta toiseen, palataan joskus myöhemmin AC-47 :n pariin. Jos ok?
"TIKITIKITIKITIKI"
Täytyisi kenties joku standardi kehittää näihin puhekuplatyylisiin ilmauksiimme, ts vaikka
MG-34 ja vastaavat TIKITIKITIKITIKI
MG-42 nopeusluokitus TRRRRRRRRRRR
M-134 ym Gatlingit WRRROOOOOOOOOOAARR
Tästä vaan sitten standardia kehittelemään.
Minä voisin vannoa lukeneeni, että liipasinta olisi yksinkertaistettu. Ehkä se sitten oli vain siinä S-mallissa.
"Varmaan yksi parhaista konstruktioista ikinä, eihän se muuten vielä tänäkin päivänä keikkuisi vähän paranneltuna vaikka Leon tornissa."
On se hyvä, että jotkut asiat eivät koskaan muutu. Miksiköhän vanhasta kunnon CSRG:stä ei koskaan ole tehty modernisoitua versiota punapisteellä ja rynnäkkökahvalla? >evil grin<
"Äläs nyt aina pompi aiheesta toiseen, palataan joskus myöhemmin AC-47 :n pariin. Jos ok?"
Hävettää myöntää, mutta ajattelin oikeastaan Kasper Kummitusta. Toivon vain ettei minun ikääni voi päätellä tästä.
"Tästä vaan sitten standardia kehittelemään."
Hyvä
CSRG olisi kai: Tsoo-tsoo! KLAK!
Minulla ei rehellisesti sanoen ole tuosta aavistustakaan. En ole ihan niin vanha, vielä...
Saksalaisilla oli tosiaan konekiväärin tehokas käyttö hyvin järjestetty. Jostain 1943 eteenpäin alkoi ainakin osalla joukoista olla jo 2 lmg ryhmässä. Puolustustaistelussa lisäraahattava ase ja etenkin patruunavyöt ilmeisesti kannattivat.
USA:n merijalkaväessä löytyi sellaistakin käytäntöä, että ryhmällä oli 3 kpl BAR. Tulivoimaa siinäkin.
"USA:n merijalkaväessä löytyi sellaistakin käytäntöä, että ryhmällä oli 3 kpl BAR. Tulivoimaa siinäkin."
Samaa käytäntöä nähtiin usein armeijan yksiköilläkin varsinkin sodan loppua kohden. Ylimääräisiä aseita lisättiin ryhmille sitä mukaa kuin mahdollista.
Kaikkein progressiivisin käytäntö lienee ollut sateenvarjomiehillä, jotka pakon sanelemina liukuivat poispäin BAR-käytännöstä ja siirtyivät hieman kuumempaan A6 konekivääriin. Eihän se mikään mestarillinen taidonnäyte ollut, mutta tulivoimaisin ja sopivin saatavilla oleva ase. Oli todella hienoa aikoinaan nähdä, että tämä pieni yksityiskohta oli mukana Taistelutovereissa!
Tästä M1919A6 tulee nopeasti mieleen mallia otetun MG08/15 ja etenkin ilmajäähdytetystä konekiväärimallista MG08/18.
Sekä Saksassa ja USA:ssa saatiin aikaan ainakin jotenkin käyttökelpoinen kevyt kk. Molemmissa tapauksissa oli varmasti melkoinen etu, ettei uutta asemallia varten tarvinnut lisäkouluttaa joukkoja ja huoltoväkeä.
Pienet vastarinta-armeijat eri puolilla Eurooppaa jotka taistelivat natsi-saksaa vastaan. Ne olivat kaikkein sankarillisimpia armeijoita tottakai.
Suomen armeija aiheutti viime sodissa viholliselle noin 1,2 miljoonan miehen tappiot, näistä 0,4 miljoonaa kaatuneina, kadonneina ja vankeina. Siis suunnilleen kertaalleen oman armeijan vahvuuden. Suoritus on ylivoimainen, koska se tehtiin pääasiassa jalkaväen ja tykistön voimin voittavaa suurvaltaa vastaan.
NL:n kokonaistappiot olivat noin 27 miljoonaa.Siinä ovat myös siviilit.NL tuhosi miehittämättömän alueen ulkopuolella 5-7 miljoonaa omaa siviiliasukastaan.
Sveitsi oli keskellä sotivaa Eurooppaa koko hulinan ajan, eikä yksikään armeija yrittänyt sen valtaamista. Miksi?
Toki taustalla oli poliittisia syitä, mutta Saksa ei paljoa sellaisista piitannut jos katsoi tarpeelliseksi vallata jonkun maan. Sveitsi tarjosi pakopaikan juutalaisille, liittoutuneiden vakoilijoille, sotilaskarkureille ja oppositiolle. Syita Saksalla olisi ollut pilvin pimein. Neuvostoliitto kunnioitti pienten maiden tahtoa vielä vähemmän.
Länsiliittoutuneille Sveitsi olisi tarjonnut hyvän reitin keskiseen Eurooppaan ja Pohjois-Italiaan, mutta eivät käyttäneet tätä mahdollisuutta. Miksi?
Poliittisen ja periaatteellisen puolueettomuuden tukena oli maan armeija, joka oli nimenomaan reserviläisarmeija ja koulutettu sotimaan nimenomaan Sveitsin oloissa.
Kaikki osapuolet tiesivät, että jos ne yrittäisivät miehittää tai vallata Sveitsin, ne joutuisivat taistelemaan vuoristo-olosuhteissa paikalliset olot hallitsevaa armeijaa vastaan, jolla olisi koko väestön tuki takanaan. Eipä houkutellut ketään.
Kun Sveitsi tiukasti pysyi sotatoimien ulkopuolella, sen armeija toi uskottavuutta tälle politiikalle. Kuvio toimi hämmästyttävän hyvin niissä oloissa.
Mielestäni Sveitsin armeija oli siis kaikkein kovin.
Sotimiseen osallistuneista armeijoista Suomi oli kovin, jos ajatellaan millä porukalla ja aseistuksella saatiin mitäkin aikaan. Oli miten tahansa, Suomi oli Neuvostoliiton naapureista ja varsinkin sodan hävinneistä maista ainoa joka säilytti edes jonkinlaisen itsenäisyyteensä. Kaikki muut miehitettiin ja alistettiin täysin vuosikymmeniksi. Amerikkalaisia ja neukkujoukkoja oli Saksassa vuosikymmeniä.
Sotilaista kovimpia olivat japanilaiset. Eivät antautuneet sitten millään. Vaikka taisteluissa olisi ollut tilanne jo täysin selvä, eivät antautuneet sittenkään. Palaun taistelut jatkuivat kuukausia, Iwo Jimalla selvisi hengissä kourallinen, samoin Okinawalla, Tarawalla ei tainnut selvitä kukaan.
Kyllä sekä suomalaisilla, että sveitsiläisillä oli molemmilla maastoetu puolellaan.
Jos joskus olet käynyt Sveitsissä, niin tajuat, ettei tarvitse olla kummoinen sotilas, kun ohjaa vuoren sisällä olevasta bunkkerista tykistötulen alahaalla laaksossa olevan vihollisen niskaan. Siksi maan valloitusta ei kukaan edes haaveillut.
Jos suomalainen sotilas taas olisi joutunut taistelemaan Venäjän silmänkantamattomilla tasaisilla aroilla, niin eipähän siitä urheudesta voisi puhua sen enempää, kuin saksalaistenkaan.
Etelä-Kannashan vähän niitä aroja muistutti ja sen venäläiset selvittivät v. -44 kymmenen kilometrin päivävauhtia.
Mutta, kun maasto VKT-linjalla muuttui, niin eteneminen pysähtyi.
Saksalaisia ja japanilaisia, jotka eivät antautuneet elävinä ollenkaan. Saksalaiset vain järjestivät väijytyksiä. Japanilaisten kääpiösukellusveneet ja-panssarivaunut omaa luokkaansa.
Jenkeillä oli...
Paras laivasto
Paras tykistö
Paras tulenjohto tykistölle
Parhaat ilmavoimat
Parhaat kiväärit rivisotilaalla
Ja kaikista tärkein ja unohdetuin asia... loistava huolto!
>Tykistö säästi paljon verta.<
Tarkkana noissa määritelmissä!
"Tykistö säästi paljon verta." Mutta kenen verta?
Kunnollinen oma tykistö säästi kenties omien joukkojen verta, mutta EI vihollisen...
>Paras jalkaväki oli Suomessa. Sitkein Saksassa, mutta parhaiten aseistettu oli Jenkkien jalkaväki automaattiasein.<
Kas kummaa kun NL voitti sodassa Saksankin niin missä on Neukkujen "parhaat"?
Neukkujen sotilaat taisi olla aika epeleitä kun ne sotivatkin, kaikesta laiminyönneistä ja huonosta huollosta huolimatta, kohtuullisen hyvällä lopputuloksella.