Hänen haavainsa kautta me olemme paratut

Maruan-ne kirjoitti:

Avuttomana kadulla makasin, toivottomana ja yksin.
Luokseni tuli mies. Näin miten hän koki suruni omakseen.
Hän ojensi kätensä ja sanoi hiljaa: "Olet terve."
Pystyin nousemaan ja kun hän katsoi minua,
hänen katseessaan oli myötätuntoa,
kuin en olisi koskaan syntiä tehnyt.

Hänessä täytyy olla sellaista, jota en ymmärrä,
sillä hän tuntui olevan enemmän kuin tavallinen ihminen.
Mietin kuka hän oli, kun hän välitti niin minusta.
En ymmärrä, miksi hänessä oli niin paljon myötätuntoa.
Hän näki tarpeeni ja ojensi parantavan kätensä minulle.

Hän vuoti verta heikkona, näin hänen kompastuvan ja kaatuvan,
Vapisten hän yritti nousta kansanjoukon vihanhuutojen keskellä.
En voinut ymmärtää, että tämä oli mies,
joka oli koskenut minua parantavalla kädellään.
Miten tämä oli mahdollista?
Millä hän oli ansainnut tällaisen kärsimyksen?

Hänessä oli sellaista mitä en ymmärtänyt?
Hän oli enemmän kuin tavallinen ihminen.
Jumalan Poika näki todellisen tarpeeni.
Ja oli tullut kuolemaan puolestani.

Nyt ymmärrän miksi hänen katseessaan oli sellainen myötätunto.
Hän välitti minusta niin, että kuoli parantaakseen sieluni ikuisesti.
Kun hänet laskettiin ristille hän ojensi itse kätensä
ja ristiin naulittiin nuo kädet, jotka olivat minua auttaneet.

Nyt ymmärrän miksi hänen katseessaan oli sellainen myötätunto.
Hän välitti minusta niin, että kuoli parantaakseen sieluni ikuisesti.
Kun näin hänen riippuvan ristillä, hän käänsi päänsä ja katsoi minua.
Hänen katseensa oli sama kuin ensi kerralla.
(lainaus adv.kirkkon nettisivuilta)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä