Kirje kadotetulle
Tämä kaikki tapahtui lauantaina 21.helmikuuta 2009 n. klo 22.00. Aikaisemmin sinä iltana olin saapunut Helsinkiin ja suunnistimme ystäväni kannsa illalliselle Mecca-ravintolaan.
Näin sinun saapuvan baariin ravintolan 2.kerroksessa, enkä ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin Sinun silmäsi... Olit pukeutunut eleganttiin mustaan bleiseriin ja hameeseen. Sinulla oli lumivalkoinen paita ja korkeakorkoiset mustat kengät.
Olit saapunut ravintolaan tummatukkaisen tytön (joka oli Sinua vähän lyhyempi) kanssa. Te istuitte sohvalla baaritiskin vieressä ja luulen, että joitte Kir Royalia. Yritin Kaikin voimin olla katsomatta Sinua, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Myöhemmin te menitte ravintolan 1.kerrokseen, ja muutaman min. päästä me ystäväni kanssa seisoimme teitä vastapäätä aivan baaritiskin vieressä
... ja taaskaan en voinut olla katsomatta Sinua..
N. puolen yön aikaan te ja me poistuimme ravintolasta lähes yhtäaikaa. Ystäväni meni käynnistämään autoa, ja minä jäin seisomaan ravintolan edustalle. En tiedä mikä minuun meni, kun Sinä kävelit ohitseni enkä saanut sanaa suustani kysyäkseni edes nimeäsi...
Ajoimme autolla ohitsenne pitkin Ludviginkautua. Pyysin ystävääni pysäyttämään auton Erottajankadun kulmassa voidakseni puhua Sinulle, mutta te käännyitte vasemmalle Yrjönkadun suuntaan.
Sinä hetkenä tunsin menettäneeni jotakin sanoinkuvaamattoman arvokasta.
Tuosta illasta on nyt kulunut jo yli kk enkä ole pystynyt unohtamaan Sinua. Toivon, että Sinä muistat tuon illan ja annat minulle vielä yhden mahdollisuuden tutustua Sinuun. Kirjoita minulle englanniksi e-mail os: [email protected]
Tämä kaikki tapahtui lauantaina 21.helmikuuta 2009 n. klo 22.00. Aikaisemmin sinä iltana olin saapunut Helsinkiin ja suunnistimme ystäväni kannsa illalliselle Mecca-ravintolaan.
Näin sinun saapuvan baariin ravintolan 2.kerroksessa, enkä ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin Sinun silmäsi... Olit pukeutunut eleganttiin mustaan bleiseriin ja hameeseen. Sinulla oli lumivalkoinen paita ja korkeakorkoiset mustat kengät.
Olit saapunut ravintolaan tummatukkaisen tytön (joka oli Sinua vähän lyhyempi) kanssa. Te istuitte sohvalla baaritiskin vieressä ja luulen, että joitte Kir Royalia. Yritin Kaikin voimin olla katsomatta Sinua, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Myöhemmin te menitte ravintolan 1.kerrokseen, ja muutaman min. päästä me ystäväni kanssa seisoimme teitä vastapäätä aivan baaritiskin vieressä
... ja taaskaan en voinut olla katsomatta Sinua..
N. puolen yön aikaan te ja me poistuimme ravintolasta lähes yhtäaikaa. Ystäväni meni käynnistämään autoa, ja minä jäin seisomaan ravintolan edustalle. En tiedä mikä minuun meni, kun Sinä kävelit ohitseni enkä saanut sanaa suustani kysyäkseni edes nimeäsi...
Ajoimme autolla ohitsenne pitkin Ludviginkautua. Pyysin ystävääni pysäyttämään auton Erottajankadun kulmassa voidakseni puhua Sinulle, mutta te käännyitte vasemmalle Yrjönkadun suuntaan.
Sinä hetkenä tunsin menettäneeni jotakin sanoinkuvaamattoman arvokasta.
Tuosta illasta on nyt kulunut jo yli kk enkä ole pystynyt unohtamaan Sinua. Toivon, että Sinä muistat tuon illan ja annat minulle vielä yhden mahdollisuuden tutustua Sinuun. Kirjoita minulle englanniksi e-mail os: [email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
joku mainosilmoitus Hesarista ;-))
Kuulemma samalla sähköpostiosoitteella on julkaistu kokosivun ilmoitus Helsingin Sanomissa. Ja kuulemma jäljet johtavat Venäjälle.
Yhtä uusavuttomia kuin kotimaiset.
purtavaksi, koko kansalle
Ehkä tämä epävarma aika tarvitsee tämmöstä nyyhkyromantiikkaa ja jotkut vielä uskoo, että tämä on totta ja aitoa. Yhtä paljon kuin saippuasarjat ja "salatut elämät". Voi, voi.
20000 eurolla mistä tahansa saa romanttista!
http://www.juhiz.net/romantiikka.jpg
Se tapahtui kerran kesällä, monta vuotta sitten.
Kohtasimme sen aikaisella keskustelupalstalla ja muistan, kuinka kirjoituksesi kosketti heti sieluani ja aloin vastoin tapojani kirjoittelemaan kanssasi.
Vaihdoimme osoitteet ja kokemattomuuttani silloin pienten alkuhankaluuksien myötä vaihdoimme ajatuksia tiiviisti.Tunsin valtavaa iloa sinusta ja koin sielujemme soittavan samaa säveltä.Ajattelin,että ymmärsimme toisiamme hyvin.Ehkä se johtui sinun uskomattomista lahjoistasi.
Kanssasi oli ihana vaihtaa ajatuksia, milloin mistäkin.Olin sinusta aivan haltioitunut enkä voi oikein vieläkään uskoa tapahtumia todeksi.
Olet jäänyt sydämeeni, vaikka vuosia on siitä ihanimmasta kohtaamisesta, mitä voi ihmisen välillä olla.Itse koen sen niin-enhän voi tietää, vaikka se sinulle olisi ollut vain yksi muiden joukossa.
Minulle se on merkinnyt kaikkea kaunista ja ihanaa.En voi enkä haluakaan unohtaa sinua koskaan.
Jäät kai sillä lailla minulle ikuiseksi mysteeriksi.Liian paljon jäi sanomatta.Liian paljon kysymyksiä.
Mutta olet kaunein muisto, mitä ehkä koskaan tulen kokemaan.Sen haluaisin sinun saavan tietää.
Anteeksi myös haluaisin pyytää siksi, koska olin melkoisen ääliömäinen edessäsi, kun en vaan oikein saanut sanaa suustani.Olin hetken kai ihan
oudossa maailmassa.Sellaisessa, jossa ei sanoja edes tarvittu.Se oli varmaan sitä, mitä tulit hakemaankin. Milloinkaan en ole saanut niin suloista ja pitkää halausta.Kiitos siitä, rakas ystäväni jossain.Kiitos.Se oli minulle ihme.
Liikuttavan kaunista luettavaa...uskon, että olet myös hänen sydämmessään ikuisesti.
Surullista vaan, ettei hän varmaankaan tätä näe koskaan.
Ollapa rikas, niin olis edes mahdollisuuksia tehdä kuten venäläismiljönääri?