Elämäni on täyttä paskaa. Mistä aloittaisin; koulu päin persettä, asun vanhempieni luona ja täytän syyskuussa 19-vuotta, minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista kipinää nais-rintamalla, minulla on fisteli (googleta jos et tiedä), vanhempani ovat JÄTTI veloissa ja joka viikko kauhea tappelu ja kuuluu vaan "AVIERO!" koko ajan, mutta sitäkään ei ole vielä tullut, minulla ei ole rahaa, käytän vanhoja vaatteitani ja isäni kenkiä koulussa ja tämän johdosta minulle nauretaan päivittäin. Minulla on erittäin huono itsetunto.
Olen kyllä yrittänyt. Muistan kun asiat olivat hyvin ja koulukin sujui. Ainoa asia mitä olen aina halunnut on, että edes joku (vanhemmat, ystävä, sukulaine, tai edes joku muukalainen) olisi sanonut minulle joskus; "olen ylpeä sinusta". Olen panostanut joskus koulussa paljonkin, mutta näitä sanoja en ole koskaan kuullut. Pyrin valmiusjoukkoihin suorittamaan varusmiespalveluksen sen vuoksi, koska haluaisin isäni myöntävän olevansa minusta ylpeä. Kun kutsu kävi ja minut kutsuttiin valintatilaisuuteen, isäni vain sanoi mitkä osa-alueet en tulisi siellä läpäisemään ja tämä masensi niin helvetisti. Olen vetänyt kovaa treeniä viime kesästä ja silti tuntuu, etten kumminkaan pääse testeistä läpi. Ja nyt kun isä tuli puheeksi ja vaikka äitikin, niin kyllä, isäni hakkasi minua remmillä kun oli lapsi, silloin kun se oli vissiin vielä laillista. Äitini katsoi vierestä vaikka huusin apua.
EN löydä siis yksinkertaisesti mitään syytä enää elää. Ainoa positiivinen ajatus mikä liikkuu mielessäni on se, että haluan lopettaa elämäni. Olen pitänyt tätä tunnetta sisälläni jo 2 vuotta ja tuntui että oli pakko päästä tunne edes jotenkin ulos. Joten, en kirjoittanut kerätäkseni sääliä tai että tulisitte tänne kirjoittelemaan siitä, kuinka muut ihmiset ovat kokeneet paljon pahempaa ja että olen itsekäks ja lista jatkuu.
Ei tulevaisuutta, joka päiväinen elämä laskee koko ajan itsetuntoani, stressin määrä on joka päivä sellainen että en jaksa kohta enää. elämä maistuu vain paskalta ja en voi puhua kenellekään koska tämä johtaisi siihen että vanhempani väittäisivät vain vastaan ja sanoisivat, että on tällä hetkellä isompiakin ongelmia. Jos puhuisin kaverilleni ... siis minulla ei ole kaveria jolle tästä voisi puhua. JOTEN jos joku ystävällinen persoona voisi hieman neuvoa että mitä tekisi asemassani, niin voisin ehkä ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä todella jotain, SIIS EDES JOTAIN, asian eteen. KIITOS jo etukäteen.
Olen kyllä yrittänyt. Muistan kun asiat olivat hyvin ja koulukin sujui. Ainoa asia mitä olen aina halunnut on, että edes joku (vanhemmat, ystävä, sukulaine, tai edes joku muukalainen) olisi sanonut minulle joskus; "olen ylpeä sinusta". Olen panostanut joskus koulussa paljonkin, mutta näitä sanoja en ole koskaan kuullut. Pyrin valmiusjoukkoihin suorittamaan varusmiespalveluksen sen vuoksi, koska haluaisin isäni myöntävän olevansa minusta ylpeä. Kun kutsu kävi ja minut kutsuttiin valintatilaisuuteen, isäni vain sanoi mitkä osa-alueet en tulisi siellä läpäisemään ja tämä masensi niin helvetisti. Olen vetänyt kovaa treeniä viime kesästä ja silti tuntuu, etten kumminkaan pääse testeistä läpi. Ja nyt kun isä tuli puheeksi ja vaikka äitikin, niin kyllä, isäni hakkasi minua remmillä kun oli lapsi, silloin kun se oli vissiin vielä laillista. Äitini katsoi vierestä vaikka huusin apua.
EN löydä siis yksinkertaisesti mitään syytä enää elää. Ainoa positiivinen ajatus mikä liikkuu mielessäni on se, että haluan lopettaa elämäni. Olen pitänyt tätä tunnetta sisälläni jo 2 vuotta ja tuntui että oli pakko päästä tunne edes jotenkin ulos. Joten, en kirjoittanut kerätäkseni sääliä tai että tulisitte tänne kirjoittelemaan siitä, kuinka muut ihmiset ovat kokeneet paljon pahempaa ja että olen itsekäks ja lista jatkuu.
Ei tulevaisuutta, joka päiväinen elämä laskee koko ajan itsetuntoani, stressin määrä on joka päivä sellainen että en jaksa kohta enää. elämä maistuu vain paskalta ja en voi puhua kenellekään koska tämä johtaisi siihen että vanhempani väittäisivät vain vastaan ja sanoisivat, että on tällä hetkellä isompiakin ongelmia. Jos puhuisin kaverilleni ... siis minulla ei ole kaveria jolle tästä voisi puhua. JOTEN jos joku ystävällinen persoona voisi hieman neuvoa että mitä tekisi asemassani, niin voisin ehkä ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä todella jotain, SIIS EDES JOTAIN, asian eteen. KIITOS jo etukäteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei Tästä elämästä
Olen ylpeä sinusta, että rohkenet kirjoittaa noin avoimesti itsestäsi!
Mietin kirjoitustasi ja huomaan, että sinusta on vielä paljonkin ja vaikka mihin. Ymmärrän kaikki murheesi sillä minäkin olen joskus ollut 19-vuotias ja vaikeuksissa. Ymmärrän myös arvokkaan elämäsi tärkeyden sillä menetin 18-vuotiaan poikani viime kesänä auto-onnettomuudessa.
Sanot, että olet YRITTÄNYT. Yritä vieläkin! Älä luovuta. Tulet vielä näkemään, että yrittänyttä ei lannisteta ja sellainen ihminen pärjää aina. Nyt tarvitaan sitä ns. Talvisotahenkeä ja tuleen ei saa jäädä makaamaan vaikka olisi kuinka kova keskitys. Taskut täyteen patruunoita ja eteenpäin. (jatkuu: ja jos hatkat tulee niin kk: ta ei jätetä!)
Ongelmia ei voi aina mitata suuruudella ja pienuudella. Jokaisella on sietokykynsä ja voimansa. Kerää voimia kestää ja vahvistut joka alalla. Minäkin ryven surussani ja välillä tuntuu, ettei millään ole mitään väliä mutta koetan silti kerätä voimia kantaa suruni ja murheeni.
Mitä tulee nais-rintamalle niin sinä olet vasta sinne menossa etkä sieltä tulossa, joten tehtäviä riittää vielä sielläkin.
Sinussa on voimaa selvitä ongelmistasi ja huomaat vielä olevasi ihan omissa kengissäkin niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ole hyvä etukäteen!
Moikka,
Kuule, olet nuori kaveri vielä ja Sulla on elämä edessäsi. Usko vaan, että ihan kohta olet jo paljon paremmassa tilanteessa.
Elämä tarjoaa ihmeellisiä asioita ja hyviä juttuja, vaikkei niihin aina jaksaisikaan uskoa. Elämä on aaltoliikettä - aallon pohjalla on vaan uskottava, että pian olet taas aallon harjalla. Niin se vaan menee.
Olet itsenäistymässä juuri. Sulle tekee hyvää päästä vanhempien luota pois - olipa sitten armeija tai jotkin opiskelut. Pääset ainakin vähän kauemmaksi noista negatiivisista jutuista ja ihmisistä.
Et elä vanhempiasi varten, vaan elämä on omasi. Vanhempiesi ongelmat eivät ole sinun ongelmiasi eikä sinulla ole niiden kanssa osaa eikä arpaa. Muista, että teet elämää itsellesi, mutta liikoja ei saa itseltään vaatia.
Hoitele koulu pois kunnialla enkä tarkoita, että sun tarvis saada ihmeitä siellä aikaan. Tee vaan parhaasi vielä tällä ajalla, mitä on ja se riittää. Älä vertaa itseäsi muihin, koska se on turhaa.
Usko vaan, että olet hyvä ainutlaatuisena itsenäsi - aivan sama, mitä kuka tahansa muu sanoo. Miljoona kärpästä on katsos yleensä väärässä. Suurimmat nerot (keksijät, tiedemiehet, taiteilijat jne.) ovat usein olleet yksinäisiä ja syrjittyjä.
Vaikka koulu menisi huonosti, mihin vaan voi opiskeluissa tai töissä päästä - siitä on miljoona esimerkkiä. Kannattaa silti valmistua koulusta, niin sulla on muutama ovi lisää avoinna elämässäsi. Sairautesikin on aivan hoidettavissa. Joo ja ne naiset...niidenkin kanssa kuule ehdit vielä touhuamaan kyllästymiseen asti...
Valoa ja voimia - siitä se kuule paremmaksi muuttuu, usko pois!
Sinulla on vielä KOKO elämä edessäsi.Etkö haluisi tietää,mitä se tuo tullessaan seuraavan 40 vuoden aikana?Vaimon,lapsia...työkavereita..
Olet ilmeisesti vielä koulussa?Eikö sielläole terveydenhoitajaa tai kuraattoria jolle puhua?He ovat ammatti ihmisiä,ja osaavat varmasti jotenkin auttaa.
Oletko käynyt IRG galleriassa? Siellä on paljon samankaltaisia juttu kavereita.Vertaistuki auttaa.
Jos vanhempasi ovat ovat niin tyhmiä,etteivät omaa lastaan auta...säälin heitä!Sinun on sitten vain itsesi yritettävä löytää joku apu,sillä ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan.
Voisithan ensin soittaa vaikka kriisi puhelimeen...(googleta)siellä ainakin kuunnellaan ja ehkä osataan neuvoa eteenpäin.
Minulla on 2 sinun ikäistäsi pojan tytärtä,eikä heilläkään kovin hyvin aina mene,mutta mummun luo he voivat aina tulla huolineen.Onko sinulla mummo ja vaari joille voisit kertoa asioitasi?
Älä heitä hukkaan nuorta elämääsi,kyllä ongelmiin aina joku rakaisu löytyy....joskus se vain kestää...mutta aikanaan huomaat että se kannatti.
Koulu kavereillesihan voit sanoa,että olet "vihreä" ja egologinen,kun kierrätät vanhaa!!!Pelastat maailman!Etkä tuhlaa!Tsemppiä! Toivoo 3 lapsen mummi
välini isääni. Rakkaani hautajaisiinkaan ei hänelle tule kutsua. Hän ei vaan kuuntele ja vähättelee.
Tiedän, että joitakin ihmisiä askarruttaa ko. asia. annoin 2 vuotta sitten uuden mahdollisuuden jonka isäni mokasi.
Olen päihittänyt isäni joka hemmetin elämänalueella. Se on kai ollut se tarkoitus itselläni. Väkivallasta en osaa sanoa no oonhan mäkin ollut katutappeluissa, mutta ei mulle mitään traumoja ole niistä jäänyt. En sillee ymmärrä vanhempien väkivaltaa. No olihan mulla jokin isäpuoli mikä lievästi pahoinpiteli menin Karateen ja vetäsin siihen yhden potkun iso äijä lens maahan eikä enää edes yrittänyt päälleni käydä eikä äitini, kun aloin mennä väliin...
Pitiköhän mun muuta kirjoitella...no lisään myöhemmin jos tulee jotain mieleen. Tämmönen itku yö taas rakkaani pois menon johdosta itsensä kiduttamista.
Rakkaalleni
http://www.youtube.com/watch?v=VBwRAIsK3JQ
Kirjoitan sulle naisena ja äitinä. Mun mielestä olet tehnyt oikein kirjoittaessasi tänne ja pyytäessäsi apua. Olen nuoruudessani kokenut aika samanlaisia asioita, en tietenkään kaikkea mutta vähän sinnepäin. Sinun iässäsi tunnistan tunteneeni noita samoja tuntoja kuin sinäkin..
Minusta tuntuu, että elämässäsi on tullut hetki jolloin alkaisi ehkä olla aika harkita omilleen muuttamista ja ihan oman elämän aloittamista. Itselläni se ainakin auttoi asiaa: sain tilaa ja rauhaa ajatella itse, ei tarvinnut tavata vanhempia joiden kanssa oli eniten vaikeaa jne. Lisäksi voi olla, että hyvällä suunnittelulla myös taloudellinen tilanteesi saattaisi parantua hiukkasen. Ehkä armeija kannattaisi kuitenkin ihan ensin käydä.. Ja uskon vahvasti (sekä pidän sulle peukkuja!) että pääset haluamiisi valmiusjoukkoihin!
Munkin mielestä tuo kouluasia on sillä tavalla tärkeä, että kannattaisi yrittää siihen panostaa. Toisaalta musta kuulostaa siltä, että sulla on masennusta ja silloin opiskelu voi kyllä olla tosi raskasta & vaikeeta kun ajatukset ja energiat pyörii ihan muissa asioissa. Joten ihan ensimmäisenä sulle pitäis löytää se valopilkku tähän elämään, jonka sä tunnet auttavan sua jaksamaan näistä vaikeista vuosista.
Sanoit, ettet voi tästä asiasta puhua kavereillesi. Mä ehdotan, että etsit jonkun jolle pystyt asiasta puhumaan. Se voi olla koulun terkkari, kuraattori tai koulupsykologi, se voi olla terveyskeskuksen psykologi, se voi olla nuorisopappi (ei niiden kanssa tarvitse uskonnosta puhua, osaavat muutenkin kuunnella) tai laitanpa tähän sulle numeron johon voit soittaakin eli 0800 120 400 on MLL:n lasten ja nuorten puhelin, se päivystää iltaisin (MLL:n sivuilta löydät tarkat ajat) ja puhelu ei maksa mitään. Myös lääkärille voi kaikista noista asioista puhua ja sitä kautta voi myös löytää apua itselleen. Kun puhut tätä asiaa ja tuntemuksiasi ääneen läpi, niin se auttaa sua jäsentämään sun tilannetta ja löytämään itse ratkaisuja.
Älä lannistu! Sä löydät ihan takuulla tarkoituksen sun elämälle ja myös ilon kunhan aikaa kuluu ja saat asioita funtsittua yhdessä jonkun ihmisen kanssa. Itsemurha ei ole ratkaisu, sillä sun on tarkoitus elää sun elämäsi eikä kuolla ennen aikojaan pois.
Ja mitä tulee noihin naisasioihin.. Useimmat tytötkin vasta haaveilee miehistä sun ikäisinä ja alkaa toivoa poikaystävän löytymistä. Ihan niiden ekojen joukossa ei tarvitsekaan olla tuolla kokeilemassa kaikkea, olen nyt vanhemmalla iällä huomannut että hitaasti parempi tulee!! Itsekin löysin oman kultani 28 vuotiaana tapailtuani useita ihmisiä sitä ennen. Muista, että tytöt ja naiset tykkää miehistä jotka osaa kuunnella ja jutella, ei tunkeilevistä örriköistä ;)
Toivon sulle kaikkea hyvää ja olet ajautuksissa. Kerro kuulumisiasi tänne uudemman kerrankin!
toivoo Terttu
Olisiko aika muuttaa omaan asuntoon ja keskittyä omaan tulevaisuuteen vanhempien ongelmien ja riitojen kuuntelemisen sijasta?
Sosiaalitoimistosta ja KELAsta saat taloudellista tukea. Sossusta voit kysäistä myös sattuisiko niillä olemaan vapaata asuntoa tarjolla.
Vaatii kyllä aloitekykyä alkaa hoitaa asioita, mutta ei niitä kukaan puolestasi tee, joten ota elämäsi ohjat käsiisi ja toimi.
Tsemppiä!
Olet saanutkin paljon asiallisia kannanottoja ja uskon että saat vielä asiasasi hyvälle mallille - uskon siihen koska osaat selvästi käsitelläkin niitä, kirjoitat niin fiksusti - jos olisit mun poika niin olisin kyllä ylpeä sinusta.
Sen verran sun vanhemmista, että jos ovat pahoissa veloissa, niin heilläkin on varmasti kovat paineet ja se on aina vanhemmille rankkaa, kun eivät saa kunnon elatusta järjestettyä lapsilleen. Eivätkä he omien murheittensa takaa pysty huomioimaan lastensa tarpeita.
Sulla onkin jo sen verran ikää, että pystyt aloittamaan oman itsenäisen elämän suunnittelun ja pääset kuuntelemasta heidän riitojaan.
Jaksamista ja aurinkoisia kevätpäiviä sulle;)
kuulu tuntea noin tai siis kuuluu mutta sinulla on VIELÄ ELÄMÄ EDESSÄSI toisin kuin minulla voisin ikäni puolesta olla...
Istuta vanhempas oöydän ääreen ja kerro miltä SINUSTA tuntuu.
kaikista kamalin ratkaisu ongelmiisi. Veljeni poika teki niin ja nyt koko suku on täysin hukassa. Mielestani itsemurha on tosi itsekäs teko. Kehotaisin, niinkuin moni muukin sinulle vastannut, juttelemaan tai soittamaan palvelevaan puhelimeen, siellä voit esiintyä nimettömänä ja kertoa ongelmistasi. Älä ratkaise ongelmiasi itsarilla pliis..
Itse ajattelen mielessäni ,että elämä on kuin hyvä kirja. Elämässä, kuten kirjassakin on niin hyviä kuin huonoja päiviä. Kannattaa kuitenkin kurkistaa seuraavaan päivään.
Hyvä nuorimies. Tunnut olevan aika fiksu tyyppi.
Neuvoisin sinua nyt ihan eka menemään sossuun. Tarvitset itsellesi ihan oman kodin. Kysy toimeentulotukea.
opiskelijana saisit asumistukea ja opintotukea. saatko nyt opintotukea.
Kun saat hiukan rahaa saat itsellesi kunnon asusteet ja näin parantuisi heti sinun oma ulkoinen olemuksesi ja varmuutesi. Voisit hakea jotain ilta tai viikonlopputyötä. Koulukin alkaa sujumaan kun saat hiukan kipinää elämääsi. koulua voi vaikka hiukan hidastellä jos ottaa liian voimille. mutta käy se kuitenkin se on avain tulevaisuuteesi. Uskon, että armeijasta selviät mainiosti jos olet hiukankaan treenaillut niinkuin sanoit. Sillä saat mainioita kavereita. Älä stressaa armeijaa.
Kyllä niitä tyttöjä löytyy ei kiire vielä.
Mä nään kans asian niin, että sun olisi tosi hyvä päästä "tulehtuneesta" ilmapiiristä pois. Pärjäisit varmasti hyvin, ja on moniakin yhteyksiä joista saat apua.
Sossusta(toimeentulotuki) voit saada rahallista apua(itsekin haen sieltä apua, koska työtilanne on huono).
Keskusteluapuvinkkejä tällä tulikin jo monta :)
Mulla tuli mieleen paikka, mistä itse sain apua, eli rukouspuhelin, esim. juuri nyt menee tv7-kanavalla ohjelma "taivas kuulee", jonne voi meilillä lähettää rukouspyyntöjä tai soittaa tiettyinä aikoina - ainakin kun ohjelma on menossa.
Tiedän et nää uskonasiat on tosi henk.kohtaisia, mutta ei niissä ainakaan mitään häviä ja ne ei maksa mitän, sä voit vain voittaa siinä :)
Mä olen nuori nainen, ja tiiän sun fiilikset sillai, että mulla on ollut hyvin samanlaisia - sairauksia paljon, köyhyyttä(meillä haettiin kirppiksiltä vaatteet-jonka takia koulussa kiusattiin), alkoholiongelmia ym...
Mutta olen aivan varma, että sä selviät tosta ja uskon suhun!
Ja en tiedä merkitseekö tää mitään, kun vieras nuori nainen täällä sanoo sulle, mutta mä oikeasti olen ylpeä susta, musta sulla on sitä suomalaista sisua kun uskallat hakea apua täältä keskustelupalstalta ja susta on tulossa sellainen mies, että moni katselee kateellisena kun olisi samaa sisua. Ja kirjoitat sitäpaitsi erittäin hyvin, sekin on iso lahja jo itsessään!!
Sä olet tosi tärkeä, vaikka kaikki maailman kullat ja rahat laskettaisiin yhteen, olisit silti paljon arvokkampi kuin ne rahat yhteensä!
Tseppiä ja voimia sulle lähetän paljon!!!
Mä sanoisin, että ei kirppikseltä ostetut vaatteet ole huono asia. Esim. mäkin käyn eka kiertämässä kirppiksen, ennen kuin menen "oikeeseen" vaateliikkeeseen. En halua maksaa turhasta, jos halvemmallakin saa. Kirppikseltä löytää edullisesti uusiakin vaatteita yms.
Näin ajattelee varakkaammatkin ihmiset, miksi ei me, joilla ei raha riitä aivan kaikkeen tai ainakin pitää nuukailla sitten jossain muussa asiassa.
..sulle nyt kuuluu?
Kyselee Terttuli
(päätin käyttää tätä rekisteröityä nimimerkkiä kun muistin salasanankin)
eli terttutee on siis terttu ja kysyy
mitä sulle tällä hetkellä kuuluu?
varmasti hyvin ,mutta olisi kiva jos antaisit kuulua itsestäsi !
-olet niin kiinnostan erinlainen 2nuori " että olisi kiva saada tietää missä nyt juuri menet-elämäsi polulla?
-Mulla on vähän samanlainen tilanne elämässäni...pari vuotta sitten kuoli poikani kolarissa ja sen jälkeen meni puolison kaa välit poikki ja henkisen jaksamattomuuteni vuoksi annoi lapsetkin kaupan päälle EN JAKSA mullakaan ei ole mitään ei edes omaa kotia....ei töitä enää sekin loppui ja KAIKKI on nyt auki -ARVAAPPA onko elämän haluja? mutta aion vielä tässä suunnitella jotakin nyt lopetin edes alkon kun syön myös lääkkeitä ja ne ei yhteen sovi sen huomasin paitsi että en nyt ihan hirvee juoppo ole mutta aloitan edes siitä ja meen työkkäriin sitten katson jatkoa ihan pikkuhiljaa ...mie en osaa neuvoa sinua kun en ittekkään tiiä miten elämäni menee...sorry...
Kiitos erittäin paljon rohkaisevista sanoista. Olette kaikki auttaneet minua enemmän, kuin luulettekaan. Alkaa olemaan lukuvuosi lopuillaan ja on tuo koulunkäynti alkanut maistua. Ja tuntuu menevän muutenkin ihan kivasti. Viikko sitten tuli puolustusvoimilta kirje, että minut ON valittu suomen kansainvälisiin valmiusjoukkoihin. Täytyy sanoa, että se kirje tod. näköisesti rohkaisi minua siihen että käyn nyt tämän koulun tästä loppuun ja sitten alan elämään täysillä. En ole moneen vuoteen ollut näin onnellinen. Ja otin neuvosta vaarin ja se oli melko vaikeaa mutta istuin vanhempieni kanssa alas ja keskustelimme asioista. Olen menossa tässä seuraavan lukuvuoden alkaessa töihin koulun ohella ja kiva että pääsee tienaamaan vähän. Elämäni on kääntynyt ihan ylösalaisin parhaalla mahdollisella tavalla. Ja haluan vielä kiittää erittäin paljon teitä ja sanoa että kunnioitan teitä ihmisiä suuresti. Se on hieno asia, että apua löytää kun etsii. Siis kiitokset ja jaksamisia teillekin! :)
Löysin tämän ketjun ja kirjoituksesi kun hain tietoa Valmiusjoukoista. Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua miehelle, joka on läpäissyt fyysiset, sekä psykologiset yms. testit ja on tullut valituksi Suomen FRDF-joukkoihin. Onnea erikoisjoukkolaiselle! Itsellänikin on tavoitteena hakea valmareihin ensi keväänä, joten kovasti olen valmistautumassa. Stkeytesi, sisusi ja periksiantamattomuutesi on ihailtavaa. Olet todellinen mies. Vaikka en tunne sinua, niin teet minut ylpeäksi suomalaisuudesta.
Hei Edelleen olen ylpeä sinusta! ja vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla kirjoitin. Kun itse tekee oman osuutensa on tehnyt parhaansa ja kun kirjoituksia olen nyt lukenut niin toimit juuri niin kuin sanoin. Et jäänyt tuleen makaamaan vaan jaksoit heikoista voimistasi huolimatta raahautua eteenpäin. Onnea ja menetystä elämääsi.