Eliitti on ottanut turvallisuuspolitiikan käsikassarakseen peitelläkseen omia huikeita palkankorotuksiaan ja bonuksiaan samanaikaisesti, kun irtisanomisaalto sen kuin vain kiihtyy.
Kun Suomi liittyi EU:hun, oli itsestään selvää myös EU:n mukaanaan tuoma turvallisuusnäkökohta. Nyt tästä itsestäänselvästä turvallisuusnäkökohdasta on tehty jonkinlainen kummajainen, jotta kalapaliikki saataisiin väkisin aikaan. Tämä on tarkoituksellista.
Spekulointi siitä, missä muodossa EU:n suoma suoja Suomelle mahdollisissa kriisitilanteissa oltaisiin valmiita ottamaan vastaan on saanut naurettavuuden mittasuhteet. Mutta, näin eliitti toimii, kun todelliset vaikeudet ovatkin toisaalla, eikä niihin kansalaisten huomiota suotaisi nyt - kuluttajan luottamuksen nimissä - kiinnitettävän.
Epäuskottavuutta turvallisuuskeskusteluun tönkii lisää 'sosialisti' Liisa Jaakonsaari. Liisa on ollut heittäytymässä avosylin USA-vetoiseen Natoon. Kun katselemme tämän impperiumin toimintatapoja tänään, ja vertaamme niitä niihin aikoihin, kun Jaakonsaari vielä oli 'sosialisti', niin mikään ei ole muuttunut.
Jos siis impperialisti ei ole takavuosista miksikään muuttunut, mutta Jaakonsaari siitä huolimatta haluaa impperialistin syliin ehdoin tahdoin, niin onko tässä ainakin yhden 'sosialistin' sielu tullut myydyksi?
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Jaakonsaari saa tästä toimesta palkanlisukkeita, ja nämähän ne tämän päivän eliitin toimintaa todellisuudessa ohjaavat.
Jos tällä huikealla 'puolustuspoliittisella' keskustelulla onnistutaan sivuuttamaan yhteiskuntaa vuosien 91-95 porvarillisen politiikan kliimaksin kaltaisilta, nyt todelisuudessa jälleen uhkaavilta taloudellisilta tosiasilta, niin jo hitlerkin göbbelseineen alkaa jäädä kakkoseksi.
Kun Suomi liittyi EU:hun, oli itsestään selvää myös EU:n mukaanaan tuoma turvallisuusnäkökohta. Nyt tästä itsestäänselvästä turvallisuusnäkökohdasta on tehty jonkinlainen kummajainen, jotta kalapaliikki saataisiin väkisin aikaan. Tämä on tarkoituksellista.
Spekulointi siitä, missä muodossa EU:n suoma suoja Suomelle mahdollisissa kriisitilanteissa oltaisiin valmiita ottamaan vastaan on saanut naurettavuuden mittasuhteet. Mutta, näin eliitti toimii, kun todelliset vaikeudet ovatkin toisaalla, eikä niihin kansalaisten huomiota suotaisi nyt - kuluttajan luottamuksen nimissä - kiinnitettävän.
Epäuskottavuutta turvallisuuskeskusteluun tönkii lisää 'sosialisti' Liisa Jaakonsaari. Liisa on ollut heittäytymässä avosylin USA-vetoiseen Natoon. Kun katselemme tämän impperiumin toimintatapoja tänään, ja vertaamme niitä niihin aikoihin, kun Jaakonsaari vielä oli 'sosialisti', niin mikään ei ole muuttunut.
Jos siis impperialisti ei ole takavuosista miksikään muuttunut, mutta Jaakonsaari siitä huolimatta haluaa impperialistin syliin ehdoin tahdoin, niin onko tässä ainakin yhden 'sosialistin' sielu tullut myydyksi?
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Jaakonsaari saa tästä toimesta palkanlisukkeita, ja nämähän ne tämän päivän eliitin toimintaa todellisuudessa ohjaavat.
Jos tällä huikealla 'puolustuspoliittisella' keskustelulla onnistutaan sivuuttamaan yhteiskuntaa vuosien 91-95 porvarillisen politiikan kliimaksin kaltaisilta, nyt todelisuudessa jälleen uhkaavilta taloudellisilta tosiasilta, niin jo hitlerkin göbbelseineen alkaa jäädä kakkoseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskustelu Venäjän uhasta kuuluu samaan kategoriaan, kuin venkoilu EU:n turvatakuilla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000001814154
Turvallisuuspolitiikka ylipäätään ei ole tällä hetkellä Suomen ongelma, tai jos joku haluaa sellaista väkisin nähdä, niin katsokoon USA:n vehkeilyä "vapaakauppa"-asioissa:
-- teräksen tuontitullit. Ne saatiin poitettua avoimella kauppasodalla uhkaamalla.
-- Irakin jälleenrakentajien jako 'vuohiin' ja 'lampaisiin'
Eli talouspuolella ainakin tapahtuu, tuosta sotilaallisesta turvallisuusvajeesta en niinkään näe merkkejä. Toki talousongelmat saadaan äkkiä muutetuksi sotilasoperaatioiksi, kuten olemme Irakin tapauksessa nähneet. Tämän sodan motiivit ovat tyylipuhtaasti impperislistis-taloudelliset.
Eivät turvallisuuspoliittiset.
jäänyt työllisyyspolitiikka ja sosiaalipolitiikka (tärkeimmät)sivuun joutavan sotakouhoomisen tieltä. No sotahörhöily vaatii paljon rahaa joka tietysti on pois noista tärkeämmistä asioista ja rahaa saa helposti kun liitytään johonkin koalitioon tai liittoumaan joka vaatii ns. puolustusmenojen nostamista, raha ei sitten enään riitäkkän mihinkään hyödylliseen.
työllistää luultavasti tehokkaammin kuin Suomen työllisyyspolitiikka. Siis puolustusvoimiin rahan laittaminen.
Koulutus ja turvallisuus ovat valtion kannalta paljon tärkeämpiä kuin joku työttömien hoivaus. Tai siis työllisyys on tärkeää, mutta se ei parane rahalla, vaan talouspolitiikalla, jonka linjat eivät maksa mitään vaan voivat jopa tienata rahaa.
Ja se, että yksi sosialisti on nähnyt valon, on lähinnä toivonkipinä, eikä sielun myynti.