....on jo yli kaksivuotta kulunut siitä, kun exästäni erosin, edelleen tulee aikoja jolloin ei mitään muuta ajattelekkaan...mitähän se tekee, onkohan sillä ketään ym ym.
Koska tää hemmetti loppuu??
Koska tää hemmetti loppuu??
Koskahan tää
kaipuu loppuu...
71646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin asialle kannattaa tehdä jotakin muutakin kuin vain jäädä kaipaamaan. Ota luuri kouraan tai muu yhteydenpitoväline ja kysy mitä kuuluu, mitä puuhastelet ja kerro, että haluaisit tavata hänet tai keksi jokin veruke, jonka nojalla teidän on pakko tavata vaikkapa joku unohtunut esine, jonka haluaisit takaisin jne... Kun näet hänet uudessa valossa, joko välinne lämpeävät tai sitten toteatte, että hyvä näin - ollaan vain kavereita. Kannattaa tarttua tilaisuuteen.
Ei sitä niin vaan oteta puhelinta kouraan jos itsellä tai toisella tai molemmilla on jo uusi kumppani, puhumattakaan lapsista. Jos molemmat sinkkuja niin sitten varmaan aika helppoa.
Minulla on jo 15 vuotta ollut kaipuu exään, ei onneksi jatkuvasti. Ajan mukaan kaipuu vähenee. Itse unohdan välillä koko asian mutta tietyissä elämäntilanteissa ja joskus unissa exä tulee kuvaan ja silloin tuntuu jotenkin haikealta taas useampi päivä/viikko. Olen jo naimisissa ja elän hyvää elämää mutta tämä exä vain oli niin vaikuttava henkilö elämässäni etten millään voi olla kaipaamatta. Voi olla että olen epänormaali, pitäis jo unohtaa mutta kun en voi.Olisi kyllä kiva unohtaa koska on se välillä rankkaa miettiä mahdotonta.Toivottavasti sinä pääset paremmin yli kaipuun kuin minä.
...että kummallakaan ei uutta ole, tämä kaksi vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän "kissa ja hiiri" leikkinä. Jos yöelämässä tavataan, niin melkein on kaksi vaihtoehtoa joko kaamee sota, tai sama sänky....jotenkin vaan tuntuu siltä, että tuttu ja turvallinen, hyvää seksiä ym. Sitten taas selvinpäin vastapuoli on hyvin kylmä ja epäileväinen että meistäkö muka pari, siis jotenkin tuntuu siltä että toinen käsi vetää puoleensa ja toinen työntää pois! Kuitenkin hyvin kiinnostunut tekemisistäni ja menemisistäni! Tilanne on enemmän kun vittumainen!
että joko vihaan exääni tai sitten rakastan häntä. Kummallakaan ei ole varsinaisesti uutta kumppania. Haluaisin jatkaa suhdetta, mutta sitten palaakin jo taas mieleeni ne paskamaiset temput, joita tapahtui suhteemme aikana. Jos sovimme tapaamisen kaikki on mukamas hyvin ja harrastetaan hyvää seksiä. Elämä on jonkinlaista tunteiden sekamelskaa. Pitäsi laittaa stoppi tälle koko touhulle - se kun hankaloittaa tutsutumista uusiin kumppaneihin ja haittaa tasapainoista elämää muutenkin.....helpommin sanottu kuin tehty ! Eli vittumainen tilanne täälläkin...
kuin nimimerkillä "ikuisesti". Ihan tismalleen sama, eli aikaa mennyt 15v jne... Asian kanssa pitää vain oppia elämään. Itse en enää työnnä tunteita pois, koska olen ne hyväksynyt osaksi itseäni.
Epärealistiset haaveet ovat ikuisia!!!
Sanoo kokemuksen ääni.... ;)