Sain sitten minäkin diagnoosin eilen; nivelreumaahan tämä on, sitä -negatiivista sorttia. Vuosikaudet on ollut jokinsortin vaivoja mutta "tuomio" tuli eilen. Aikamoisen shokin tuo reumatologi aiheutti kun puhui ihan tolkuttoman paljon, ja valikoiva kuuloni imi tietokantaani ainoastaan sanoja: nivelreuma, rankat hoidot, sivuvaikutukset, kasvain, solusalpaajat, aluksi puoli vuotta sairaslomaa. Eli nivelreuman lisäksi löytyi sitten pari kasvainta. Ikää minulla on vasta 38-vuotta, työelämässä viihdyn -nautin työstäni ja harrastan metsästystä ja ulkoilua. Matto vedettiin alta. Viime yö meni miehen kanssa jutellessa, internetistä tietoa imien ja itkeskellen. Aamuauringon noustessa otti tämä tyttö itseään niskasta kiinni ja tarttui puhelimeen: soitin terveydenhoitajalle -sovin tapaamisen henkisen jaksamiseni takia, varasin ajan omalle terveyskeskuslääkärille -aloitetaan verikoekontrollit, varasin ajan toiselle lääkärille, joka tietää jonkin verran reumataudeista -ihan vaan saadakseni selkokielistä tietoa, jota tiedän häneltä saavani. Sovin myös tapaamisen paikallisen reumayhdistyksen jäsenen kanssa -saan vertaistukea sekä varasin ajan ravitsemusterapeutille -hänetkin tapaan jo ensi viikolla.
Lisäksi rakennan itselleni ruokapäiväkirjaa ja verikokeiden tulosten seurantataulukkoa.
Eteenpäin sano mummo lumessa. Minua ei niin vaan lannisteta. Tiedän, että välillä voi usko loppua ja mieli olla maassa. Mutta iloisena yllätyksenä huomasin, että jos apua pyydän niin sitä saan. On se ..kele, että tällasella pitää ihmistä kiusata. Mutta, jos olisin 20 vuotta sitten ymmärtänyt kuinka omat elämäntapavalinnat vaikuttavat jo tämän ikäisen terveyteen, olisin monta asiaa tehnyt toisin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, nyt sitten korjaillaan. Woimia kaikille kohtalotovereille ja heidän läheisilleen!
DIAGNOOSI NIVELREUMA
16
2668
Vastaukset
- Suvikkixx
Niinköhän nivelreuma puhkeaa elämäntavoista... Ei mulla ainakaan ole sellaista tietoa, että se nyt siitä johtuisi.
- häntä pystyyn
Tarkoitin tuolla elämäntapa-asialla lähinnä itsestään huolehtimista. Kun pitää huolta peruskunnostaan ja suosii terveitä elämäntapoja, on päivänselvää että pysyy pitempään terveenä. Perintötekijöillä on osuutta asiaan, ja tutkitusti erilaiset tulehdussairaudet ja tupakointi heikentävät elimistön kykyä vastustaa nivelreuman puhkeamista. Tämä sama nyrkkisääntö pätee taatusti kaikkiin sairauksiin, joihin mahdollisesti on perimän, ammatin tms vuoksi alttiimpi sairastumaan. Omalla kohdallani voin sanoa, että sukurasite reumantyyppisiin sairauksiin on ollut tiedossani jo teini-iästä asti. Silti omaa tyhmyyttäni lopetin aktiiviurheilun, aloitin tupakanpolton ja koko työikäni olen paiskinut töitä puolikuntoisena -josta seurauksena ollut mm.keuhkokuume. Olen aivan satavarma siitä, että kyseiset nuoruusiän valintani -ja sairaana työskentely- ovat vaikuttaneet nivelreuman puhkeamiseen tässä iässä ja näin voimakkaana.
- huolellisuutta
häntä pystyyn kirjoitti:
Tarkoitin tuolla elämäntapa-asialla lähinnä itsestään huolehtimista. Kun pitää huolta peruskunnostaan ja suosii terveitä elämäntapoja, on päivänselvää että pysyy pitempään terveenä. Perintötekijöillä on osuutta asiaan, ja tutkitusti erilaiset tulehdussairaudet ja tupakointi heikentävät elimistön kykyä vastustaa nivelreuman puhkeamista. Tämä sama nyrkkisääntö pätee taatusti kaikkiin sairauksiin, joihin mahdollisesti on perimän, ammatin tms vuoksi alttiimpi sairastumaan. Omalla kohdallani voin sanoa, että sukurasite reumantyyppisiin sairauksiin on ollut tiedossani jo teini-iästä asti. Silti omaa tyhmyyttäni lopetin aktiiviurheilun, aloitin tupakanpolton ja koko työikäni olen paiskinut töitä puolikuntoisena -josta seurauksena ollut mm.keuhkokuume. Olen aivan satavarma siitä, että kyseiset nuoruusiän valintani -ja sairaana työskentely- ovat vaikuttaneet nivelreuman puhkeamiseen tässä iässä ja näin voimakkaana.
Nyt kun Sinulle aloitetaan myös reumalääkitys, niin luuletko, että kykenet muuttamaan asenteitasi tuossa alikuntoisena töiden paiskimisessa?
Nimittäin tuo on paljon vaarallisempaa vielä, kun reuma. Reuman läsnäolo, reuman lääkitys, ja jos vielä jatkuu tuo itsesi ylikuormitus, niin altistat itseasi vielä verenmyrkytyksellekkin. Reumaset ovat siinä taudissa RISKIRYHMÄ.
Itse olen sen taudin sairastanut, ja hirvittävä tappava tauti on. Minulla ongelmia aiheuttaa tuo vähäunisuus, kroppa tarvitsisi unta paljon enemmän, mutta sitä ei ole koskaan ollut. Koko ikäni olen ollut vähäuninen, niin sehän rokottaa vastustuskykyä. Samoin vastustuskykyä syö myös alikuntoisena työskentely, eli sairaana töiden paiskiminen.
Toivotan onnea aloittamallesi asennemuutokselle! - häntä pystyyn
huolellisuutta kirjoitti:
Nyt kun Sinulle aloitetaan myös reumalääkitys, niin luuletko, että kykenet muuttamaan asenteitasi tuossa alikuntoisena töiden paiskimisessa?
Nimittäin tuo on paljon vaarallisempaa vielä, kun reuma. Reuman läsnäolo, reuman lääkitys, ja jos vielä jatkuu tuo itsesi ylikuormitus, niin altistat itseasi vielä verenmyrkytyksellekkin. Reumaset ovat siinä taudissa RISKIRYHMÄ.
Itse olen sen taudin sairastanut, ja hirvittävä tappava tauti on. Minulla ongelmia aiheuttaa tuo vähäunisuus, kroppa tarvitsisi unta paljon enemmän, mutta sitä ei ole koskaan ollut. Koko ikäni olen ollut vähäuninen, niin sehän rokottaa vastustuskykyä. Samoin vastustuskykyä syö myös alikuntoisena työskentely, eli sairaana töiden paiskiminen.
Toivotan onnea aloittamallesi asennemuutokselle!Onnistuu tuo asennemuutos, kun on pakko. Piti näköjään sairastua kunnolla ennenkuin tajusin kuinka hölmösti olen tehnyt. Ensinnäkin, olo on oikeesti aika surkea kun joka paikkaa kolottaa. Toisekseen, kyllä tämä sairaus laittoi arvoja uuteen uskoon. Tiedän myös etten voi jatkaa entisissä työtehtävissäni enää (itku tuli). Tässä ollaan ainakin puoli vuotta sairaslomalla, toivon hartaasti olevani pian työkykyinen. Mutta, kyllä tästä selviää, pakko uskoa vaan ja hoitaa itseään. : )
- ne...
vaikuttaa. Mitä kaikkea elimistömme saa vuosien varrella kestää.Ahdamme sinne sokeria, eineksiä, pullaa, leipää, makkaroita, alkoholia, karkkia, sipsejä, ym. ym. Lisäksi suuri osa meistä joutuu työskentelemään nykyään niin yleisissä homeisissa työpaikoissa ja vielä kova stressin alaisina, emmekä liiku tarpeeksi. Kyllä siinä keho on kovilla, ei tule ravinnosta juuri suoja-aineita, immuunipuolustus romuuttuu ja itse kunkin heikko kohta brakaa. Kyllä se reumakin on elintapasairaus.
- reumaa
ne... kirjoitti:
vaikuttaa. Mitä kaikkea elimistömme saa vuosien varrella kestää.Ahdamme sinne sokeria, eineksiä, pullaa, leipää, makkaroita, alkoholia, karkkia, sipsejä, ym. ym. Lisäksi suuri osa meistä joutuu työskentelemään nykyään niin yleisissä homeisissa työpaikoissa ja vielä kova stressin alaisina, emmekä liiku tarpeeksi. Kyllä siinä keho on kovilla, ei tule ravinnosta juuri suoja-aineita, immuunipuolustus romuuttuu ja itse kunkin heikko kohta brakaa. Kyllä se reumakin on elintapasairaus.
reumaa on esiintynyt iät ajat, aina alkuasukkaisiin saakka. Se ei ole sillä tavalla lisääntynyt, kuin elintasosairaudet.
- Nimetön
reumaa kirjoitti:
reumaa on esiintynyt iät ajat, aina alkuasukkaisiin saakka. Se ei ole sillä tavalla lisääntynyt, kuin elintasosairaudet.
ja esiintyy myös trooppisissa maissa, kansoissa, heimoissa, missä elintasoa ei vielä ole, eli syövät alkukantaisesti.
- kuten
reumaa kirjoitti:
reumaa on esiintynyt iät ajat, aina alkuasukkaisiin saakka. Se ei ole sillä tavalla lisääntynyt, kuin elintasosairaudet.
muutkin krooniset sairaudet, jotenkin niitä pystytään nykyisellä lääketieteellä lievittämään, mutta ei parantamaan.
Onko puutostauteja, vai mikrobien aiheuttamia, siinä lääkäreille sevittämistä palkkansa eteen! - piti olla
kuten kirjoitti:
muutkin krooniset sairaudet, jotenkin niitä pystytään nykyisellä lääketieteellä lievittämään, mutta ei parantamaan.
Onko puutostauteja, vai mikrobien aiheuttamia, siinä lääkäreille sevittämistä palkkansa eteen!Olin -60 luvulla ensimmäisiä kertoja Heinolan Reumasairaalassa ja siihen aikaan sairaalan ylilääkäri professori Veikko Laine luennoi potilaille säännöllisesti.
Muistan niin elävästi, kun hän sanoi, että lääketiede on niin lähellä reuman syntyjuuria että kymmenen vuoden kuluttua olemme selvillä, mikä aiheuttaa reumaa ja se pystytään parantamaan.
Tuosta ajasta on mennyt jo päälle 40 vuotta, eikä tietoakaan reuma syistä.
Epäilykset reuman syistä ovat vaihtuneet moneen otteeseen ja taas on palattu alkulähteille.
Mutta kehitys on kulkenut sikäli eteenpäin, että siihen aikaan ensin odotettiin tietty aika, ennenkuin lääkehoito aloitettiin ja lääkehoitokin oli aika tehotonta vaikkakin edelleen samoja lääkkeitä on, jotka tuntuvat toimivan nytkin. Siihen aikaan vääntyneitä ja syöpyneitä sormia ja jalkoja näki yleisesti reumapotilailla.
Sitten muuttui asenne, ja alettiin lääkitä voimakkaasti heti taudin diagnosoinnin seurauksesta, ennenkuin tauti oli edes edennytkään, ja lääkkeetkin ovat kehittyneet tosi järeiksi, mutta enää nykyisin ei näe ollenkaan sillä tavalla vaikeasti vammautuneita reumasia, kuin 40 vuotta sitten.
Hyvin harva reumaattinen vammautuu enää pysyvästi pyörätuoliin tai kainalosauvapotilaaksi. Välivaiheita tietenkin on, mutta näistä välivaiheista voidaan päästä yli ja kuten itsekkin olin puolisen vuotta hiljakkoin täysin apuvälineiden varassa, mutta nyt en enää liikkumiseen tarvitse mitään apuvälineitä.
40 vuotta sitten tunnettiin vain nivelreuma, ja muistaakseni selkärankareuma, ja ns. työreuma. Nyt reumamuotoja on vaikka kuinka monta. Itsellänikin silloin yli 40 vuotta sitten kun nivelreuma diagnosoitiin, sitä pidettiin hyvin hyvin outona nivelreumatyyppinä. Diagnostiikan parantuessa nyt sitten on selvinnyt, että jokin muu reuma, kuin nivelreuma onkin se vallitseva reuma minun tapauksessani, joka sotki tuolloin 40 vuotta sitten reuman kuvaa.
25 vuotta sitten kysyin silloiselta Reumasairaalan johtavalta lääkäriltä professori Heikki Isomäeltä, että mitenkäs se on, kun vuonna 1965 professori Laine kertoi, että kymmenen vuoden sisällä reuman syy selviää, niin Isomäki sanoi, että tuntuu siltä että olemme kauimpana reuman syntyjen ymmärtämisestä, mitä koskaan reumatutkimuksen aikana on oltu.
Syitä tuskin on yksi tai kaksi. Varmaan monia syitä on reumojen syntyyn. - otettu
piti olla kirjoitti:
Olin -60 luvulla ensimmäisiä kertoja Heinolan Reumasairaalassa ja siihen aikaan sairaalan ylilääkäri professori Veikko Laine luennoi potilaille säännöllisesti.
Muistan niin elävästi, kun hän sanoi, että lääketiede on niin lähellä reuman syntyjuuria että kymmenen vuoden kuluttua olemme selvillä, mikä aiheuttaa reumaa ja se pystytään parantamaan.
Tuosta ajasta on mennyt jo päälle 40 vuotta, eikä tietoakaan reuma syistä.
Epäilykset reuman syistä ovat vaihtuneet moneen otteeseen ja taas on palattu alkulähteille.
Mutta kehitys on kulkenut sikäli eteenpäin, että siihen aikaan ensin odotettiin tietty aika, ennenkuin lääkehoito aloitettiin ja lääkehoitokin oli aika tehotonta vaikkakin edelleen samoja lääkkeitä on, jotka tuntuvat toimivan nytkin. Siihen aikaan vääntyneitä ja syöpyneitä sormia ja jalkoja näki yleisesti reumapotilailla.
Sitten muuttui asenne, ja alettiin lääkitä voimakkaasti heti taudin diagnosoinnin seurauksesta, ennenkuin tauti oli edes edennytkään, ja lääkkeetkin ovat kehittyneet tosi järeiksi, mutta enää nykyisin ei näe ollenkaan sillä tavalla vaikeasti vammautuneita reumasia, kuin 40 vuotta sitten.
Hyvin harva reumaattinen vammautuu enää pysyvästi pyörätuoliin tai kainalosauvapotilaaksi. Välivaiheita tietenkin on, mutta näistä välivaiheista voidaan päästä yli ja kuten itsekkin olin puolisen vuotta hiljakkoin täysin apuvälineiden varassa, mutta nyt en enää liikkumiseen tarvitse mitään apuvälineitä.
40 vuotta sitten tunnettiin vain nivelreuma, ja muistaakseni selkärankareuma, ja ns. työreuma. Nyt reumamuotoja on vaikka kuinka monta. Itsellänikin silloin yli 40 vuotta sitten kun nivelreuma diagnosoitiin, sitä pidettiin hyvin hyvin outona nivelreumatyyppinä. Diagnostiikan parantuessa nyt sitten on selvinnyt, että jokin muu reuma, kuin nivelreuma onkin se vallitseva reuma minun tapauksessani, joka sotki tuolloin 40 vuotta sitten reuman kuvaa.
25 vuotta sitten kysyin silloiselta Reumasairaalan johtavalta lääkäriltä professori Heikki Isomäeltä, että mitenkäs se on, kun vuonna 1965 professori Laine kertoi, että kymmenen vuoden sisällä reuman syy selviää, niin Isomäki sanoi, että tuntuu siltä että olemme kauimpana reuman syntyjen ymmärtämisestä, mitä koskaan reumatutkimuksen aikana on oltu.
Syitä tuskin on yksi tai kaksi. Varmaan monia syitä on reumojen syntyyn.kilpirauhaskokeet, jos on voisitko kertoa tulokset, kun reumaa sanotaan liitännäissairaudeksi?
- piti olla
otettu kirjoitti:
kilpirauhaskokeet, jos on voisitko kertoa tulokset, kun reumaa sanotaan liitännäissairaudeksi?
No en totta tosiaan ole kuullutkaan tuota, että reuma olisi kilpirauhaselle liitännäissairaus.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan sain vasta 30 vuotta myöhemmin kaulan sädetyksen seurauksesta. Kilpirauhanen paloi sädehoidossa ja siitä seurasi vajaatoiminta, mutta se hoidetaan taas Thyroksiinilla, että arvot ovat nyt normitasolla.
- Nivelreumainen -59
No en minäkään ole kuullut että elämäntavat vaikuttaa nivelreuman saamiseen. Itse en polta enkä juurikaan juo alkoholia, niinpä vaan sain neljä vuotta sitten diagnoosin nivelreumasta. Nyt on syöty Metotrexaattia, Salatzopyriniä, Oxiklorinia. Eipä auta ,käyn vielä kortisoni piikkejä tosi usein tulehtuneisiin niveliin. Nyt on edessä lääkkeen vaihto. Saas nähdä auttaako Arava.Onko kellään kokemuksia sivuvaikutuksista, tehosta, ym?
- näyttää
Tervehdys!
Alkushokin jälkeen kun alkaa järki taas pelata, niin tulet huomaamaan, että nivelreumankin kanssa pärjää, kun on kertakaikkiaan pärjättävä.
Eniten pärjäämiseen vaikuttavat omat asenteet. Vaikka se "periksi en anna" on suosittu suosittu suomalainen asenne, mutta sanoisin, että nivelreumassa on järkevämpää monessa kohdin antaa periksi, niin taudin kanssa pärjää paremmin. Ei siis asenteella, että mennään vaikka läpi harmaan kiven, kun sen kiven voi kiertääkkin, eikä tarvitse hakata päätään siihen kiveen. Pientä hoksaavaisuutta sen periksiantamattomuuden tilalle.
Itseään ei saa ajaa loppuun, uuvuksiin, stressiin. On opittava sanomaan EI, ja huilailemaan vaikka kuinka omatunto soimaisi. Reuman hoitoon kuuluu myös omantunnon "kantapääopistokoulutus", eli sitä omatuntoa on opittava kouluttamaan ulos siitä kaavasta ja tottumuksesta, mihin se on ehtinyt asettua.
Ei pidä heittäytyä etsimään vain miinuksia, kun en pysty sitä ja tätä ja tuota tekemään, enkä suoriutumaan näistä ja noista. Ne pitää kääntää positiivisiksi, ja etsiä niistä plussia, mitä hyvää se tilanne tuo. Ei niin huonoa, ettei aina jotain myöskin hyvää.
Mitä lähinnä ajattelit tuolla elämäntavoillasi, että olisi pitänyt elää terveemmin?
Sitä tässä itsekkin on pohtinut, että miten voi olla luomakunnan kirjat päälaellaan. NO minä en voi tuota ajatusta ottaa taakakseni, että olisi pitänyt elää terveemmin, kun sairastuminen on tapahtunut lapsena. Ja näin ollen en ole tervettä aikuisuuden päiviä kokenut. On vaan sitä mukaa pitänyt sopeutua, kun ikää on karttunut.
Reuman takia innostuin nimeenomaan terveemmistä elämäntavoista sitä mukaa, kuin ikää karttui ja aikuistuin, ja se kyllä palkittiin taudin kulun hallittavuudessa.
Minun tautini selvästi reagoi, kun löin laimin elämäntapoja, joten oma valinta oli, sallinko reuman temmeltää, vai panenko sille hanttiin terveemmillä elämäntavoilla, ja se on totta viedä kannattanut ja kannustaa edelleenkin.
Tsemppiä, kyllä se lähtee siitä rullaamaan. Vähän järjestelyjä täytyy tehdä tuolla pääkopassa, että suosiolla antaa sille reumalle tilaa, että tottuu ja oppii sen kanssa elämään. Tuo tila ja oppiminen tarkoittaa sitä, että nyt kun kaikki on pelottavaa myyttiä, niin se myytti alkaa purkautua tiedoksi ja tiedon hallinnaksi. Reuma ei sitten tunnukkaan ihan niin kamalalle, kun tieto karttuu taudista. - otata
kilpirauhaskokeet TSH, T4V, TPOAb, ja TSAb. Reumataudit liittyy kilpirauhassairauksien liitännäissairauksiin.
- ja lisäksi
Ja lisäksi D-vitamiini S -D-25.
Tavoite olisi 80-130 nmol/l.
Tuon tavoitteen saa talvella 25-50µg D3 vitamiinia / vrk. Riippuu toki ihmisestä.
Ja kesällä olet auringossa. - häntä pystyyn
ja lisäksi kirjoitti:
Ja lisäksi D-vitamiini S -D-25.
Tavoite olisi 80-130 nmol/l.
Tuon tavoitteen saa talvella 25-50µg D3 vitamiinia / vrk. Riippuu toki ihmisestä.
Ja kesällä olet auringossa.Kiitos, kirjattu ja otan lekuriin nämä tiedot matkaan. Olen tänään menossa kysymään noista verikokeiden tuloksista kun en ymmärrä yhtään mitään ja tulospaperi A4 on täynnä tuloksia edellisistä kokeista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?971968- 881380
- 1101153
- 761047
- 1211042
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57893- 47811
- 36802
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48761- 33713