Ovatko adventistit karismaattisia?

Miksi vain adventistit ovat karismaattisia.
Miksi vain adventtiseurakunnissa toimii armon lahjat.
Miksi vain adventtipastorit ovat karismaattisia
persoonia.
Miski vain adventtipiireissä tapahtuu.

"Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"


1. Kor. 1:18    
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.


1. Kor. 2:14    
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

1. Kor. 3:19    
Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

Vain Jeesus on karismaattinen.

Minusta jos ajatellaan ihmisiä jonkinlaisina karismaatikkoina hengellisissä asioissa, ollaan harhojen puolella.
Ihmisen palvonta kun ei koskaan sovi Jeesuksen palvontaan.

Kristillisyys on Jeesuksen seuraamista ja Jumalan tahdon mukaista elämää, eli käskyjen mukaan elämistä Jumalan Hengen voimassa ja varassa.
Muutenhan siihen ei ¨pystykään, eli ei omassa voimassa.

Tässä>>> Ilm 14:12 kertoo kuka ja minkänäköinen ihminen on Raamatun mukaan pyhä, ja lopun ajan seurakunnan vaatimukset. Ollaanhan ilmestyskirjan lopputapahtumissa.

Minä en käynyt linkissäsi, joten tämä ei mitenkään arvostele sitä, en tiedä mitä antamasi linkki on kun en katsonut.

Toki jos ihminen spontaanisti reagoi vahvasti on se toki viatonta, mutta hurmoksien hakeminen ja tavoitteleminen kuuluu lähinnä alkuasukkaiden tapoihin eli ovat jotakin pakanallisia tapoja ja rituaaleja.

Siunausta
jari

HURMOKSET JA IHMEET

Hengellisissä herätyksissä tapahtuu ihmeitä ja hurmosta. Mitenkä luotettavia todisteita ne ovat Jumalan Hengen voimasta? Onko fanaattinen toiminta, eli kiihkomielisyys käytöksessä ja uskonkysymyksissä oikein?

Kiihkomielisyyteen liittyy hurmahenkisyys, tasapainottomuus, ja pyhittämättömyys. Kiihkomielisyyden vastakohtana on pyhitys, joka ilmenee Jumalan käskyjen kunnioittamisena, ja Jeesuksen uskolla. Lopun ajan pyhät lopun ajan seurakunnassa = Ilm 14:12, 12:17. Jumalan Hengen toiminta näkyy arvokkaana ja pyhittävänä vaikutuksena.

Pyhissä näkyvät Hengen hedelmät käytännössä. (Hebr 8:10, Gal 5:22-26, Kol 3:12-13, 1 Tim 2:15, Hebr 12:14, 1 Tess 4:3,7, 5:23, 1 Piet 1:15-16, Room 6:12-23, 2 Kor 7:1, 1 Kor 6:9-10) Henki ja totuus (Jumalan sana Raamattu) pyhittävät ihmisen: (1 Piet 1:2, Joh 17:17)

“Hurmos” sana on käännetty heprean “naba-” (ennustaa, profetoida) ja kreikan “ekstaasis-” (asettaa syrjään: siirtää tavallisesta olotilasta) sanasta.

Paavali ja Pietari joutuivat hurmoksiin. (Apt 22:17:21,9, 10:9-16,28, 11:5, 2 Kor 12:1-4 ) Vanhassa testamentissa hurmoksesta puhutaan: (4 Moos 11:24-29, 1 Sam 10:5,10-13, 19:20-24, 1 Kun 18:29, 22:10, 1Aik 25:1-3, Aik 18.9, Hes 13:17 )

Kun tutkimme nämä Raamatunkohdat, havaitsemme että hurmokseen on liittynyt tavallisesti profetoiminen, eli ilmoitus Jumalalta! Oikea aito hurmos oli siis profeettojen osana, kun he saivat ilmoituksen Jumalalta. Hurmoksella tarkoitetaan Raamatussa tavallisesti näkytilaa, jossa profeetat vastaanottivat sanoman Jumalalta. Kysymyksessä eivät koskaan olleet menot joissa kiihotettaisiin kansanjoukkoa hurmokseen!

Hurmokseen pääsevät pakanakansat menoissaan, sekä väärät profeetatkin. (1 Kun 18:26-29, 22:6-24, Hes 13:17) Jos katselemme televisiosta alkuasukkaiden menoja, he kiihottavat itsensä hurmoksiin. Hurmoksiin ei ole kovin vaikea päästä pahojen henkien toimesta.

Kukaan ei kai voi kuvitella että ihminen voisi komentaa Pyhää Henkeä, ja vaatia hurmoksiin pääsyä jopa viikoittain kokouksissa?Profeettojenkin kokemukset Raamatussa olivat tahattomia hurmoksia, ja yllätyksiä heille. Hurmos oli tila jossa he vastaanottivat näyn. Tuskin se oli kovin kiihkoisa? Missään Raamatussa ei anneta ymmärtää että kansaa olisi kiihotettu hurmostilaan?

Hengellinen into on hyvä asia joka näkyy esim. ahkeruutena Herran työssä lähimmäisten hyväksi Herran kunniaksi, että myös kiinnostuksena oppia Raamatusta miten voisi parhaiten täyttää paikkansa kristittynä. -Haluna tehdä Jumalan tahto ja miellyttää Jumalaa. Ei tavoitella ihmeitä, tunne-elämyksiä ja transsitiloja. Usko ja hengellisyys ovat viisasta, järkevää, vakaata, arvokasta ja pyhää toimintaa, joka näkyy mm. Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan luonteen (Matt 22:37-40) jaloutena uskossa, sanoissa ja teoissa. (Jaak 2:14-26)

Usko ei ole tunne-elämyksiä, eikä ihmeitä! Usko on uskoa Jeesukseen alistumalla Pyhän Hengen johdatukseen ja valvontaan, (Ilm 3:17-21, Joh 16:8, Joh 3:5-6, 16:13, Gal 4:6, 2 Kor 3:18, Tiit 3:5, Room 8:15-26) sekä rakkautta Jumalaan joka ilmenee Jumalan käskyjen noudattamisena. (Joh 14:23,26, 1 Joh 5:3)

Kaatuilemiset hypnoottisessa tilassa, lattialla ryömiminen, kirkuminen yms. eivät ole uskoa. Usko näkyy kristillisessä elämässä arvokkaana nöyryytenä, lempeytenä, ystävällisyytenä, epäitsekkyytenä ja lähimmäisrakkautena kaikessa. Uskollisuutena Jeesukselle. Kansan kiihottaminen hurmostilaan on aivan outo asia Raamatussa!

Syntejä ei saa anteeksi kaatuilemalla, eikä muullakaan ihmeellä, vaan katumuksella ja parannuksella. Kääntymällä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen parannuksessa. Uudestisyntymisen kautta usko näkyy todistuksena, kun ihminen hylkää syntinsä. Hurmoksien vaikutus on lyhytaikainen, ja kun tunne elämykset loppuvat, ihminen jää yksin tyhjyyteen ja masennukseen. Ihminen jää kuitenkin kadotetuksi, kun ei ole saanut sanasta tukea uskolleen, sekä hengellistä ymmärrystä. Hurmoskokemus voi toki kuitenkin herättää ihmisen kiinnostuksen uskoa kohtaan, ja ihminen kääntyy sitten synneistäänkin myöhemmin. Kuitenkin kun ihmeet loppuvat, jää moni tyhjyyteen, vaille turvaa. Oikeasti kääntyneellä on usko ja Jeesus aina turvana vaikeuksissakin. Järkeä ja arvostelukykyä ei saa unohtaa.

Lopun aikana viimeisinä päivänä esiintyvät paholaisen eksytykset valkeuden vaatteissa Kristuksen nimissä. (2 Kor 11:14, Matt 24:24, 7:15-23, Ilm 16:13-14, 13:13-14) Ne tekevät suuria ihmeitä. Tällainen hurmos ja kiihkomielisyys haittaa Jumalan työtä. Eksytykset ovat pettäviä, koska ne tapahtuvat uskonelämän kautta, ja niitä on vaikea erottaa ja arvostella. Ainoa tapa arvostella oikeata ja väärää on Jeesuksen usko, ja Jumalan sana Raamattu, sekä Jumalan käskyillä koettelu. (Jaak 1:25, 2:10-12, Jes 8:20, 1 Joh 2:3-4, Luuk 16:17)

SPIRITISMI. -IHMEET MERKKINÄ

Spiritismi (spiritualismi) on yhteydenpitoa ns. vainajahenkiin, joka tapahtuu jonkun, (meedion) välityksellä. Noituus ja taikuus on yritys vaikuttaa pimeisiin henkivaltoihin maagisten toimituksien avulla. Yhteys näihin olentoihin on erittäin vaarallista. Ne eivät tahdo päästää ihmistä otteestaan helposti, kuka niille alamaiseksi asettuu. Hallitseman ihminen ei näitä henkiä pysty. Vastustaminen on ainoa tapa. (Jaak 3:7) Paholaisen tavoite on aina kadottaa ihminen Kristukselta, ja ajaa ihminen tuhoon monin tavoin elämässään. Hyviltä kuulostavien ennustusten yms. takana on aina julma petos, pois Jumalan tahdosta. Paholainen on Jumalan rakkauden ja hyväntahtoisuuden vastakohta aina.

Jo Mooseksen aikoina annettiin säädöksiä spiritismin torjumiseksi. Silloin spiritismi oli kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä. (2 Moos 22:17, 5 Moos 18:10-12, 3 Moos 20:27, 19:31) Raamatussa spiritismi on jyrkästi kielletty. (Apt 19:19-20, 13:8, Gal 5:20, 1 Kor 10:20, 1 Kor 10:20, 2 Tim 3:8) Lopun aikana demonihenget tekevät suuria ihmeitä! (Ilm 13: 12-14, 2 Tess 2:9, Matt 24:24)

Profeetta Jesaja kertoi osuvasti spiritismin mielettömyydestä: (Jes 8:19-20) Monia esimerkkejä spiritismistä löytyy Raamatusta, mm Mooses faraon luona, (2 Moos 7:11,22) Joosef ja faraon noidat, (1 Moos 41:8) Saul ja EnDorin noita, (1 Sam 28, 31:4) sekä Babylonin ja Niniven tietäjät.

Vainajahenkiä ei ole olemassakaan, (Saarn 9:5,6,10, Ps 146:4, 115:17) mutta spiritismin petos on ollut siinä, että se uskottelee olevansa yhteydessä kuolleisiin. Monet viehättyvät (petoksesta) kun luulevat saavansa viestejä kuolleilta omaisiltaan. Todellisuudessa viestien lähettäjiä ovat demonit, eli langenneet enkelit, paholaisen apulaiset. Oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta on tullut pakanallisesta filosofiasta, erityisesti Platonilta. Raamattu ei sielun kuolemattomuusoppia puolusta, mutta ajattelu on pesiytynyt uskonnolliseen ajatteluunkin. (Ilm 12:4,9) Spiritismiin liittyykin aina vääriä uskonnollisia ajatuksia, henkien manaamista, hurmokseen pyrkimistä, taikauskoa ja kuvittelua.

Ihmeet uskonnollisessa elämässä eivät ole hengellisyyden merkki. (Matt 24:24) Lopun aikana (jo nyt) spiritismi pesiytyy yhä lujemmin uskonnolliseen ajatteluun. Spiritismi voi tunnustaa Kristuksen ja Raamatunkin! Paholainen pukeutuu “valkeuden enkeliksi” ja pukee syntiä pyhyyden viittaan, (2 Kor 11:14, Ilm 16:13-14) johtaakseen kristikuntaa harhaan. Se miellyttää ja kiehtoo uudestisyntymätöntä sydäntä. Se näyttää rakkaudelta, mutta on vain tunteellisuutta. Sairaiden parantumista ja kielillä puhumista tapahtuu useissa piireissä, jopa pakanuskontojen ja spiritualististen liikkeiden keskuudessakin. Osa ihmeistä tapahtuu tietenkin Jumalan voimasta ainakin siellä missä on todellista uskoa. Jumalan sana ja laki ovat mittapuuna näiden tekojen alkuperän selvittämisessä erottamisessa. (Joh 7:16-17, 15:10, 1 Joh 4:1, 2:3-4, 3:4) On muistettava että vääryys hylkää aina Jumalana lain. (Ilm 12:17, 14:12) Laissa (Luuk 16:17, Matt 5:17-18; Jaak 2:10-12) ja todistuksessa pysyminen on Raamatun neuvo. (Jes 8:20) Ihmisten viisaus ja tarut saavat paikan Jeesuksen uskonnon sääntöjen ja Raamatun totuuksien sijasta. Ihminen alkaa itse määrittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Filosofia vie Jumalan lain ja sanan paikan. (1 Kor 1:18)

“Monet sanovat Sinä päivänä; Herra, Herra! Sinun nimissäsihän me profetoimme, karkotimme pahoja henkiä, ja teimme monia suuria voimatekoja. Silloin he saavat minulta vastauksen: En tunne teitä. Menkää pois luotani, vääryydentekijät.” (Matt 7:22-23)

“Joka sanoo tuntevansa Hänet , mutta ei pidä Hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.” (1 Joh 2:3-5)

Yksi Jumalan tuomion syy onkin etteivät ihmiset luovu spiritismistä, (Ilm 9:21, 21:8)

(Kts. Raamattuopetuskirjeet http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli “Povaaminen ja horoskoopit, onko tulevaisuuteen katsominen sopivaa?” ja “Kuolleiden tila“ ja “Ristillä kumoutunet käskyt ja lopun ajan harhaoppi”)