Eli minulla olisi kysymys, liittyen "yksin armosta" pelastukseen. Mikä on sellaisen ihmisen kohtalo luterilaisen käsityksen mukaan, joka on tietämätön kristinuskosta tai Jeesuksen pelastustyöstä? Esimerkiksi jossain Tyynenmeren pikkusaarella olevan natiivin, jonka piiriin ei ole lähetystyö koskaan ylettynyt eikä yletykään? Missä on tälläisen tietämättömän ihmisen paikka kuolemanjälkeissä elämässä? Kysymys on vaivannut minua jo pitkään, osaisiko joku kertoa jotakin meidän luterilaisen kristinuskon mukaan?
sola fide
kymysys
38774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Osaatko kertoa sen pikkusaaren, minne lähetystyö ei ole ennättänyt? Se voi olla lähetysseuralle yllättävä uutinen. Meinaat että kartat ovat pielessä?
Sinä etsit siis luterilaisten vastausta siihen, että on 2 eri tietä taivaaseen ja kristinusko tarpeeton? AIka naivia.
ja toivoisin siihen vastausta johon heijastaa luterilaisuudessa vallitsevaa käsitystä pelastuksesta ja kadotuksesta. En tee kristinuskoa "tarpeettomaksi" vaan koska pelastuksen merkitys on keskeinen uskonnosssa, niin haluaisin teologisen vastauksen tähän kysymykseen.
Mikä on Jeesuksesta tietämättömyyden merkitys pelastuksen suhteen? Kenties kysymys on naiivi, mutta kristillisen teologian täytyy tietää oikea vastaus tähän ja sen vastauksen haluaisin kuulla.
niitä pikkusaarelaisia, jotka elivät 500 tai 1000 vuotta sitten.
Yritä ajatella edes vähän nenääsi pitemmälle.
Kysymys on hankala, siitä ei kirkon puolella paljoa ääntä pidetä. Eräällä tavalla on mahdollisuus, siis tavallaan... En tunne kirkkoni virallista linjaa tässä.
Room. 2:12-16 antaa jotain viitettä tällaisesta puolesta. Laki toimii kaikkien ihmisten tuomitsijana. "...vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka noudattavat lakia." Pakanakansat saattavat tehdä luonnostaan sen, mitä laki vaatii. Matt. 25:n kuvaus tuomiosta tuo esille, että joukossa on ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvää tietämättään tekevänsä sen Kristukselle, heidät Kristus kutsuu joukkoonsa.
Mahdollista on, että Kristuksesta kuulemattomat pelastuvat, jos he ovat eläneet Jumalan tahdon mukaan, sillä Jumalan tahto ja laki on kirjoitettu jokaisen sisimpään. Varmuutta tästä on vaikea sanoa. Jos Kristusta on julistettu, niin sitten ei muuta tietä enää ole.
On muistettava, että luterilaisuus sisältää paradoksin: Uskosta pelastumme, mutta tekojemme mukaan meidät tuomitaan. Elämmekö siis Jumalan lain mukaisesti? Lakia ei ole kumottu, se on täytetty, mutta lain moraalinen puoli on edelleen voimassa. Uskosta pitäisi seurata hyviä tekoja, jotka ovat Jumalan lain, eli tahdon, mukaisia. Usko ja teot kulkevat käsi kädessä viimeisellä tuomiolla... Teot eivät siltikään anna ansioita, vaan ilmaisevat uskomme luonteen, rakastammeko?
jotka eivät pelastu?
Mikä heitä odottaa luterilaisen opin mukaan?
Jotta pelastuksesta puhuminen on mielekästä, on oltava jotakin, mistä pelastutaan. Muuten koko pelastuminen on vain tyhjä sana.
Siis, mistä pelastutaan?
Ihminen ja ihmisen mukana koko maailma on langennut. Pelastus on poispääsy turmeltumisesta, pahuudesta, kuolemasta, kärsimisestä, synnistä ja Jumalan vihalta. Pelastus on paluu takaisin todelliseen elämään ja olemassaoloon.
Perinteisesti luterilaisuus ilmaisee pelastuksen olevan vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Eli vapautumista, pääsemistä vapaaksi, sellaisesta, joka tuhoaa ja turmelee sekä johdattelee kauas Jumalasta. Ihminen on, voi sanoa suoraan, orja, joka on kahlehdittu isäntäänsä ja palvelee tätä tietämättään muusta.
Ne, jotka eivät pelastu, pääteaseman pitäisi olla tuttu: helvetti, kadotus, ikuinen kuolema, kärsimys, yksinäisyys, ero Jumalasta... Nämä ihmiset ovat sanoneet suureen ääneen EI Jumalalle, joka on kutsunut heitä, he ovat kääntäneet selkänsä. Jumala antaa ihmiselle aikaa tulla takaisin, vuosikymmeniä, vielä kuollessa on viimeinen mahdollisuus, mutta sen jälkeen tulos on lopullinen. Tässä suhteessa asia on myös ihmisen käsissä: haluaako elää vai kuolla, haluaako kohdata Jumalan vihan vai rakkauden, haluaako sanoa elämälle EI vai KYLLÄ, haluaako elää pahuudessa vai hyvyydessä... Jumala kutsuu, muttei pakota. Hän houkuttelee, vaikuttaa, mutta ihmiselle on mahdollisuus näyttää keskisormea ja olla vähät välittämättä.
Jumala vihaa pahuutta ja syntiä, koska hän itse on hyvyys ja elämä. Hän ei halua lähelleen mitää vääristymiä, mutta hän sietää ihmisen pahuutta ja haluaa rakkaudessaan armahtaa ja kutsua ihmisen takaisin kotiin.
Pelastus on siis vapautumista pahasta, kuolemasta ja synnistä ja näiden vallasta. Pelastus on ikuisen elämän ja Jumalan rakkauden vastaanottamista. Pelastus on myös tuskallista painia oman pahuuttaan vastaan ja kasvamista ihmisenä. Pelastus on elämistä Jumalan kanssa, elämistä rakkaudessa.
Raamatun alkukertomus on pelkkä taru, kun kerran puhut ihmisen ja maailman lankeamisesta?
E ne ensimmäiset apinaihmiset alunperin sen lankeamattomampia luomuksia olleet kuin mekään.
Muutakaan kertomusta ei ole ihmisen lankeamisesta, joten siinä mielessä se on otettava "historiallisena" asiana. Jotain tapahtunut, mutta et ollut sinä taikka minä paikalla. Muista se, ettei Raamattu ole luonnontiedon oppikirja.
vanhaan taruun kuin tutkittuun tietoon.
Ei tunneta yhtään tosiseikkaa, joka viittaisi, että "jotain tapahtui" ja siitä seurasi kadotustuomio.
Muista sinä, ettei Raamattu ole muutenkaan luotettava kirja, paitsi ettei se ole luonnontiedon oppikirja.
Raamattu on paljon luotettavampi teos kuin oletat. Nyt olet tarjoamassa tieteellistä vastausta, vaikka keskustelu on ollut uskonnollinen. Huomioi, mistä näkökulmasta Raamattua on tässä keskustelussa tarkasteltu: Jumalan sanana uskonnollisesti. Raamatun luotettavuus perustuu uskonnossa siihen, että sen sisältö on jumalallinen, se kertoo Jumalasta, ilmoittaa hänet, kertoo hänen teoistaan ja tahdostaan.
Jos luet edellisen viestini uudelleen lävitse, huomannet minun kirjoittavan syntiinlankeemuskertomuksen olevan paras "historiallinen" teksti lankeemuksesta. En tiedä, mitä silloin tapahtui ja milloin, mutta se on tapahtunut joskus, Jumalan ja ihmisen välinen suhde on rikkoutunut ja ihminen on yksinkertaisesti paha olento. Katsopa historiaa, niin huomaat ettei muutosta ole vuosituhansien aikana tapahtunut. Syntiinlankeemuskertomus kertoo sen totuuden ihmisestä, että ihminen tuntee houkutusta vääryyteen, haluaa rikkoa käskyjä, häpeää tekojaan ja pakenee niitä auktoriteetin edessä, syyttää toisia tekemästään ja haluaa välttää kaikinpuolin rangaistusta sekä peitellä tekoaan. Mikä on luotettavaa Raamatussa? Sisältö on edelleen ajankohtainen, vaikkakin se on kirjoitettu myyttisellä kielellä. Teksti puhuu edelleen ihmisille ja se kertoo ihmisille millaisia olemme.
Mikä sitten otetaan tosiseikaksi? Raamatun teksti on paljon vakavammin otettavissa kuin ajatteletkaan. Arvelen sinun olevan ateisti, mutta jos olisit uskova kristitty, ymmärtäisit mikä tekee Raamatusta luotettavan. Tiede ei takaa sen luotettavuutta. Mikä sinulle on tarua ja satua, on minulle sisällöltään totta, ei välttämättä historiallisesti, mutta toisella tavalla.
Raamatun luotettavuus muuten? Arkeologia ainakin osin tukee Raamatussa kerrottuja historian tapahtumia... Esim. Israelin kuninkaiden sinettejä on löydetty, 1200-luvulla eKr. tuli jokin kanssa Palestiinan alueelle ja ryhtyi asuttamaan sitä (sianluut katoavat tunkioista), liiton solmimistavat vastaavat aikakautensa vastaavia, pukeutuminen ja elämäntyyli vastaa aikakauttaan... Siellä on paljon enemmän historiaa pohjalla kuin alkuun ymmärtääkään.
ei voi päätellä, että ihmisellä ja jumalalla olisi joskus ollut jokin erityinen suhde joka on rikkoutunut.
Se on satusetien myssystä vedety väite, jota ei tue tosiasiat, eikä logiikka.
Eipä kai voi. Evolutiivisesti voi sitten sanoa, että onpa kehitys mennyt pahasti perseelleen, kun tuollaisen omaa lajiaan ympäristöään tuhoavan laji on ilmaantunut.
Niin kauan kuin jumalauskoa ei ole, pysyy selitys ihmisen pahuudelle ja Jumalan olemassaololle ns. "satusetien myssystä vetämänä väitteenä". Mutta, Jumala on olemassa, halusit tai et, saati uskoit tai et, Jumala on ja pysyy ja lankeemus täytenä totena.
Edustat osaltasi tyypillistä nykypäivän ateismia, joka turvautuu tunnekieleen ja vähättelyyn, jos asia on jonkun toisen mielestä toisin. No, omapa on ongelmasi siinä.
minä luotan hyvin perusteltuihin tosiasioihin ja niistä loogisesti tehtäviin johtopäätöksiin, kannattajien haaliminen tunnekielellä on teikäläisten juttuja.
Kumpikin käyttää tunnekieltä asiansa viemiseksi eteenpäin, joten puolin ja toisin on sama juttu. Tekstin ja puheiden kautta luodaan mielikuvia ja tunteita. Esim. nykyateistien, uusateistien, käyttämä kieli luo tunteita ja mielikuvia uskonnoista naurettavina ja huuhaana, sepustuksina ja taruina ynnä satuina. Eikö tämä ole mielikuvien luomista? Kun on tietyt mielikuvat luotu, oma katsomus esitellään toisenlaisena vastapuoleen suhteutettuna, järkevänä, älyllisenä, reaalisena. Positiiviset väitteet, seurauksena positiivisia tunteita ja mielikuvia.
Esim. sanot suoraan millaisiin perusteluihin omassa uskomuksessa luotat: Perustellut tosiasiat ja niistä loogisesti tehdyt johtopäätökset. Selvä, mutta samalla suljet toisenlaisen näkemyksen ulkopuolelle ja viestität, etteivät ne ole perusteltuja, saatikka tosiasioita. Teet siinä olettamuksen, jonka uskot todeksi.
Oletatko, etteivät kristityt luota perusteltuihin tosiasioihin? Sanonpahan vain sen, että erehdyt jos näin ajattelet. Usko tarvitsee itselleen tietopohjan, joka toimii tiedollisena aineksena ja totuutena syntyvälle luottamukselle. Uskot tosiasioiden olevan totta, minä uskon yhtäläisesti uskoni perusteltujen tosiasioiden olevan totta. Mutta, tiedollinen aines on erilainen.
noille todella hurjille asioille mitä tuossa maalailet.
Raamattu.
mitään Kalevala-tasoa vakuuttavampaa todistusaineistoa, ja silti mustamaalaat ja uhkailet kunnollista elämää viettäviäkin ei-uskovia ihmisiä.
Aivan totaalisen sairasta touhua!
Mustamaalaan? Kalevalan tasoinen lähde?
Onko kai rehellistä sanoa kysyttäessä oikea vastaus kuin lähteä sellaista siloittelemaan. Kristikunta on tuon jutun uskonut pari tuhatta vuotta, joten kyse ei ole uudesta asiasta ja luulin, että ateistit tuntisivat joitakin perusasioita kristillisestä uskosta.
Raamattu ei ole lähellekään Kalevalan tasoinen lähde. Jos haluat ottaa haasteen, niin perehdy Raamattuun ja Raamatuntutkimukseen. Wikipediaa en suosittele, vaan kirjallisuutta. Lukiokirjoista on hyvä aloittaa ja sitten lainata kirjastosta isompia teoksia. Tai käväise avoimen yliopiston kurssilla. Tulet huomaamaan, että kyse on aivan muunlaisesta teoksesta.
Hyvää yötä.
oikeata yliopistoa ja lukenut koko joukon filosofian ja uskontotieteen kurssikirjoja.
Kristinuskon pohja on taruissa ja taikauskossa, kuten kaikkien muidenkin uskontojen.
Jo tuo luomiskertomus, johon uskot, on kopioitu ja muunneltu vanhemmista mesopotamialaisista taruista.
Hyvä homma, niin olen minäkin, mutta oletko perehtynyt eksegetiikan teoksiin? Uskontotiede ei ole erityisesti Raamatun akateemiseen tutkimukseen spesifioitunut tieteenala.
todistusvoimaa, kun kyse on tuomion ja kadotuksen kaltaisista asioista, vaan niistä tulisi olla tarkistettavissa olevia havaintoja, jotta olisi perusteltua pitää niitä todellisina.
Ei niitä havaintoja ole sinun edellyttämilläsi tavoilla. Raamatun suhteen on vain kysyttävä, etteikö todistajanlausunnot riitä?
tai ainakin jotakin siihen viittaavaa. On muistettava, että ei ihmisen ole tarkoitus eikä mahdollistakaan olla yhtä hyvin perillä tuomiosta kuin Jumala. Viime kädessä se pitää jättää Jumalan haltuun. Raamatussa sanotaan, että Jumala on oikeudenmukainen tuomari ja se on tärkeintä.
Room. 2:12-16
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Et taida olla ihan täysipäinen!!!
Et kertonut perusteita.
niille jotka kadotukseen kulkevat,mutte me jotka uskomme,meille se on Jumalan voima.
Luterilaisuuden mukaan on mahdotonta pelastua ilman Kristusta. Tämä pätee myös pikku saarten ihmisiin. Jos Jumala tuomitsee heidät helvettiin, niin se on täysin oikeudenmukaista, koska he ovat rikkoneet Jumalaa vastaan ja tietävät sen itsekin omassatunoossan.
Mekin, jotka olemme kuulleet evankeliumin ansaitsemme itsessämme helvetin, mutta Jumala on suuressa armossaan antanut pelastussanomansa tulla julistetuksi ja joka siihen turvaa pelastuu
joka ilmaisee ihmisvihaansa kertomalla, että kaikki ovat ansainneet helvettituomion, on samalla aina keksinyt itselleen porsaanreiän, mistä hän itse muka livahtaa taivaan puolelle.
hauskaa, että epäuskovainen haluaa pettää itseään ylioptimistisella ihmiskäsityksellään
kärisemään, on ne niin saastasia ja syntisiä.
sinulla ei ole mitään objektiivista perustaa arvioida yhtään mitään. Siksi en jaksa oikein välittää kommentistasi
"ateistina sinulla ei ole mitään objektiivista perustaa arvioida yhtään mitään."
LOL
ainoa oletettava reaktio. Et pysty asialliseen keskusteluun tästä aiheesta. Mielestäni esittämäni pointti kumoaa ateismin.
helvettiin!
Siihen teidän oppinne perustuu!
vääräksi väitteen, että jumalaa ei ole olemassa.
Niitä todisteita ei ole sinulla eikä kenelläkään muullakaan, sillä olematonta on mahdoton todistaa olevaksi.
Eikä edes jonkinlaisen jumalan löytyminen todistaisi, että hän on kristinuskon jumala.
et voi sanoa mitään arvoihin viittaavaa ilman Jumalaa, joten olen hyvin kauhuissani kritiikistäsi
hyvät arvot.
Mikään ihmisyhteisö ei kauan säily, jollei siellä arvosteta tiettyjä pelisääntöjä. On asioita jotka jo pikkulapset kokevat pahoiksi ja vääriksi, kuten huijaamisen ja lelun ryöstämisen väkivalloin toiselta. Normaalilla ihmisellä on synnynnäinen taipumus moraalisuuteen.