Suomen kenttätykistön tuli-iskussa 90% Ihantalan 21 patteriston kranaateista iskee 6 hehtaarin alueelle, missä räjähtää minuutissa 950 kevyttä ja 720 raskasta kranaattia. Keskimäärin räjähtää yksi kevyt tai raskas kranaatti 36 m2 kohti. Koko räjähdysmäärä painaa 9 tonnia ja räjähdyksessä sirpaloituva teräsmäärä 31,3 tonnia. Minuutin rysäys tuhoaa kaiken elollisen ja purkaa romuksi elottoman, myös panssarit. Hyvältä tähystyspaikalta tapahtumia seurannut Lauri Harvilasta:
"Jos joku taistelija säilyisi kuin ihmeen kautta hengissä, hän on henkisesti täysin luhistunut."
----------------------------------------
Joukko-osastoissa syntynyttä taistelutahdollista ongelmaa ei voitu puna-armeijan puolella helposti korjata väliaikaisilla keinoilla, viinan jakamisella ja propagandapuheilla. Kerran pakokauhun saanut joukko hajosi helposti uudestaan. Pakokauhun kieltäminen ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että "sotilaat henkisesti raskaissa monoissaan ja upseerit hajoavissa korvikenahkasaappaissan olivat helppoa riistaa" pakokauhun uusiutuville kokemuksille.
Pataljoonien kokoaminen ja majoittaminen, komentajien joukoilleen pitämät puhuttelut, joukkojen yhdistäminen komppanioiden sisällä, suoritettu ase- ja varushuolto, mitkään näistä seikoista eivät korjaa lyhyellä aikavälillä henkisiä puutteita, joita ankarat tykistökeskitykset, ilmapommitukset, linjojen sisään murtautuneet suomalaiset, pelko mottiin joutumisesta ja naapurilohkojen miesten pakeneminen saivat aikaan.
Neuvostosotavangeista monet saatiin heidän ensimmäisinä taistelupäivinään, jolloin myös pakokauhun oireiden ilmenemismuodot näkyivät rohkeuden merkkejä paremmin: esimiehen toimien tarkka seuraaminen, keskustelut mottiin joutumisen mahdollisuudesta, pyrkimys taakse, hillitön ampuminen, ilmeen käyminen älyttömäksi ja pelokkaaksi, käskyn puutteellinen tajuaminen, vastahakoisuus, yksittäisten miesten pakoyritykset, tahtonsa menettäneiden sulloutuminen yhteen, huudot.
-------------------------------------------------
Kapteeni Kuzjmin kuulee jv.rykmentti 602:n II ja III pataljoonan komentajien sanovan:
"Todellisuudessa Jv.rykmentti 602 ei ole miehittänyt minkäänlaista puolustuslinjaa, koska sillä ei siihen riitä miehiä. Kertovat että edessä on kylläkin pieniä ryhmiä, joiden luo on mahdoton pääst, koska ne ovat suomalaisten tykistö- ja krhtulen alaisina.III pataljoonan komentaja sanoo, että jos hän saa kerätyksi 10-15 miestä omasta pataljoonastaan, niin se on hyvä. I pataljoonan komentaja sanoo, että tilanne hänen pataljoonallaan samanlainen. II pataljoonan miehistöä ei ole olemassakaan ja sen rippeet on liitetty I ja III pataljoonaan".
------------------------------------------------
Suomalainen sotilas kertoo Pyörökankaan suunnalta 3.7.44 seuraavaa:
"Kynnyksellä lojuu neljä vihollista, kunniamerkkirivit rintamuksillaan. Perältä kuuluu: 'Finskie granaati durnie'. Ääni tulee heinäkasan alta. Esille vedettynä mies osoittautuu vain lievästi haavoittuneeksi. Henkisesti näyttää olevan heikommassa kunnossa. 'Finskie granaati durnie' ovat ainoat sanat, joita vihollinen pystyy puhumaan. Sotamies Babojev, se on 'granaati durnieta' huutelevan nimi, kertoo että etulinjassa olevan jvrykmentti 191:n pitää vallata Vakkilan kylä. Sitä he 6.komppanian miehet ovat yrittämässä. Mutta suomalaiset kranaatit ovat pahoja, ovat olleet jo pitkän aikaa.Vanhan torpan aukiolla vetäytyviin iskee pelko ja mieltä hallitsee tarve päästä nopeasti turvaan, vähät siitä jos joku tallautuu jalkoihin. Sokea vietti kuljettaa vihollisia. Laitojaan myöten kuhisee aukio perääntyviä. Massansa voimasta he painautuvat karttapiste 33:n kukkulan laitamaa vasten. Viitosen (5.komppanian) ampumakuopista iskevät luotisuihkut tarjolle tulleeseen lihavaan maaliin. Sekasorto vain yltyy. Sotamies Konstantin Jantshuk antautuu vangiksi Pyörökankaalla. Hän sanaa olevansa 64.Kaartindivisioonan jvrykmentti 194:n 1.komppaniasta.."
------------------------------------------------
"Miehistön ja aliupseerien tappiot ovat 75% Viipurin valtaukseen mennessä. Upseerien tappiot vielä suuremmat. 75% tappioista on haavoittuneita. Yleistä on itsensä silpominen sekä "äänestäminen", jolloin mies kätkeytyy hyvin, mutta nostaa vasemman kätensä tai toisen jalkansa vihollisen tulelle alttiiksi haavoittuakseen lievästi. Taloudellisista syistä on 75% upseereista liittynyt kommunistiseen puolueeseen, sillä muuten ei ole juuri mitään mahdollisuuksia päästä kohoamaan. Aatteellisia kommunisteja on enää hyvin vähän.
---sotaväsymys on yleinen ja parhaiten huomaa sen juuri itsensäsilpomistapausten suuresta määrästä."
Jv.rykmentti 296:n 30-vuotiaan kersantin mukaan:
"useat rangaistuskomppanian miehet haavoittavat itseään jouduttuaan tulikosketukseen vihollisen kanssa päästen siten taaemmaksi."
-------------------------------------------------
Kaartinjv.rykmentti 190:n 26-vuotias ylikersantti totesi yliloikkaamistapausten huomattavasta lisääntymisestä rykmentissä, kun saadaan runsaasti täydennystä takaisinvallatuilta alueilta ja kuullaan kertomuksia hyvistä vankeusoloista (ovat saaneet vapaasti viljellä maitaan, mutta puna-armeijan saapuessa joutuvat takaisin armeijaan).
Väärien ilmoitusten määrä harhauttaa kokeneenkin esimiehen, puhumattakaan juuri koulutuskeskuksesta tulleista 20-vuotiaista upseereista ja aliupseereista. Hyvän esimiehen kaatuminen synnyttää voimakkaan turvattomuuden tunteen ja miehet, jotka toimivat ilman johtajaa, saavat nopeasti pakokauhun.
Lopulta päällystöön kuuluvatkin alkavat antautua. Jv.rykmentti 381:ssä 6.7.44 erään komppanian päällikkö pakenee taistelun aikana, ja melkein kaikki joukkueen johtajat lähtevät joukkosidontapaikalle jättäen komppaniansa. Komppaniaan jää päällystöstä yksi vääpeli, jolloin myös miehet hajaantuvat ja lähtevät pakoon etulinjoilta. Eräs joukkueenjohtaja ampuu ennen karkaamistaan yhden sotilaan tämän yrittäessä paeta suomalaisten kranaatinheittimistön keskityksestä.
"Jos joku taistelija säilyisi kuin ihmeen kautta hengissä, hän on henkisesti täysin luhistunut."
----------------------------------------
Joukko-osastoissa syntynyttä taistelutahdollista ongelmaa ei voitu puna-armeijan puolella helposti korjata väliaikaisilla keinoilla, viinan jakamisella ja propagandapuheilla. Kerran pakokauhun saanut joukko hajosi helposti uudestaan. Pakokauhun kieltäminen ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että "sotilaat henkisesti raskaissa monoissaan ja upseerit hajoavissa korvikenahkasaappaissan olivat helppoa riistaa" pakokauhun uusiutuville kokemuksille.
Pataljoonien kokoaminen ja majoittaminen, komentajien joukoilleen pitämät puhuttelut, joukkojen yhdistäminen komppanioiden sisällä, suoritettu ase- ja varushuolto, mitkään näistä seikoista eivät korjaa lyhyellä aikavälillä henkisiä puutteita, joita ankarat tykistökeskitykset, ilmapommitukset, linjojen sisään murtautuneet suomalaiset, pelko mottiin joutumisesta ja naapurilohkojen miesten pakeneminen saivat aikaan.
Neuvostosotavangeista monet saatiin heidän ensimmäisinä taistelupäivinään, jolloin myös pakokauhun oireiden ilmenemismuodot näkyivät rohkeuden merkkejä paremmin: esimiehen toimien tarkka seuraaminen, keskustelut mottiin joutumisen mahdollisuudesta, pyrkimys taakse, hillitön ampuminen, ilmeen käyminen älyttömäksi ja pelokkaaksi, käskyn puutteellinen tajuaminen, vastahakoisuus, yksittäisten miesten pakoyritykset, tahtonsa menettäneiden sulloutuminen yhteen, huudot.
-------------------------------------------------
Kapteeni Kuzjmin kuulee jv.rykmentti 602:n II ja III pataljoonan komentajien sanovan:
"Todellisuudessa Jv.rykmentti 602 ei ole miehittänyt minkäänlaista puolustuslinjaa, koska sillä ei siihen riitä miehiä. Kertovat että edessä on kylläkin pieniä ryhmiä, joiden luo on mahdoton pääst, koska ne ovat suomalaisten tykistö- ja krhtulen alaisina.III pataljoonan komentaja sanoo, että jos hän saa kerätyksi 10-15 miestä omasta pataljoonastaan, niin se on hyvä. I pataljoonan komentaja sanoo, että tilanne hänen pataljoonallaan samanlainen. II pataljoonan miehistöä ei ole olemassakaan ja sen rippeet on liitetty I ja III pataljoonaan".
------------------------------------------------
Suomalainen sotilas kertoo Pyörökankaan suunnalta 3.7.44 seuraavaa:
"Kynnyksellä lojuu neljä vihollista, kunniamerkkirivit rintamuksillaan. Perältä kuuluu: 'Finskie granaati durnie'. Ääni tulee heinäkasan alta. Esille vedettynä mies osoittautuu vain lievästi haavoittuneeksi. Henkisesti näyttää olevan heikommassa kunnossa. 'Finskie granaati durnie' ovat ainoat sanat, joita vihollinen pystyy puhumaan. Sotamies Babojev, se on 'granaati durnieta' huutelevan nimi, kertoo että etulinjassa olevan jvrykmentti 191:n pitää vallata Vakkilan kylä. Sitä he 6.komppanian miehet ovat yrittämässä. Mutta suomalaiset kranaatit ovat pahoja, ovat olleet jo pitkän aikaa.Vanhan torpan aukiolla vetäytyviin iskee pelko ja mieltä hallitsee tarve päästä nopeasti turvaan, vähät siitä jos joku tallautuu jalkoihin. Sokea vietti kuljettaa vihollisia. Laitojaan myöten kuhisee aukio perääntyviä. Massansa voimasta he painautuvat karttapiste 33:n kukkulan laitamaa vasten. Viitosen (5.komppanian) ampumakuopista iskevät luotisuihkut tarjolle tulleeseen lihavaan maaliin. Sekasorto vain yltyy. Sotamies Konstantin Jantshuk antautuu vangiksi Pyörökankaalla. Hän sanaa olevansa 64.Kaartindivisioonan jvrykmentti 194:n 1.komppaniasta.."
------------------------------------------------
"Miehistön ja aliupseerien tappiot ovat 75% Viipurin valtaukseen mennessä. Upseerien tappiot vielä suuremmat. 75% tappioista on haavoittuneita. Yleistä on itsensä silpominen sekä "äänestäminen", jolloin mies kätkeytyy hyvin, mutta nostaa vasemman kätensä tai toisen jalkansa vihollisen tulelle alttiiksi haavoittuakseen lievästi. Taloudellisista syistä on 75% upseereista liittynyt kommunistiseen puolueeseen, sillä muuten ei ole juuri mitään mahdollisuuksia päästä kohoamaan. Aatteellisia kommunisteja on enää hyvin vähän.
---sotaväsymys on yleinen ja parhaiten huomaa sen juuri itsensäsilpomistapausten suuresta määrästä."
Jv.rykmentti 296:n 30-vuotiaan kersantin mukaan:
"useat rangaistuskomppanian miehet haavoittavat itseään jouduttuaan tulikosketukseen vihollisen kanssa päästen siten taaemmaksi."
-------------------------------------------------
Kaartinjv.rykmentti 190:n 26-vuotias ylikersantti totesi yliloikkaamistapausten huomattavasta lisääntymisestä rykmentissä, kun saadaan runsaasti täydennystä takaisinvallatuilta alueilta ja kuullaan kertomuksia hyvistä vankeusoloista (ovat saaneet vapaasti viljellä maitaan, mutta puna-armeijan saapuessa joutuvat takaisin armeijaan).
Väärien ilmoitusten määrä harhauttaa kokeneenkin esimiehen, puhumattakaan juuri koulutuskeskuksesta tulleista 20-vuotiaista upseereista ja aliupseereista. Hyvän esimiehen kaatuminen synnyttää voimakkaan turvattomuuden tunteen ja miehet, jotka toimivat ilman johtajaa, saavat nopeasti pakokauhun.
Lopulta päällystöön kuuluvatkin alkavat antautua. Jv.rykmentti 381:ssä 6.7.44 erään komppanian päällikkö pakenee taistelun aikana, ja melkein kaikki joukkueen johtajat lähtevät joukkosidontapaikalle jättäen komppaniansa. Komppaniaan jää päällystöstä yksi vääpeli, jolloin myös miehet hajaantuvat ja lähtevät pakoon etulinjoilta. Eräs joukkueenjohtaja ampuu ennen karkaamistaan yhden sotilaan tämän yrittäessä paeta suomalaisten kranaatinheittimistön keskityksestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkasteltaessa Ihantalan vastamisteltujen maalialueesta otettua ilmavalokuvaa 1.7 nähtiin mm miten tykistön keskitetty käyttö oli myllertänyt "Matin" ympäristön:
"Useat lähtöasemiin ryhmittyneet pataljoonat hajosivat täysin. Näytti siltä kuin valtaisa halkopina olisi räjäytetty ja halot lennelleet sikin sokin. Kuvasta voitiin havaita useita kyljelleen tai poikittain heittäytyneitä panssareita".
Radiotiedutelu sieppasi 3.7.44 radiosanoman, jonka mukaan vihollisen suurhyökkäysen oli määrä alkaa seuraavana aamuna. Lisäksi suomalaisten käsiin joutui loikkari, esikuntavääpeli, joka selvensi suunnitteilla olevan hyökkäysen yksityiskohtia ja tulivalmistelun rakennetta. Tykistökomentaja laati vastavalmistelusuunnitelman, joka välitettiin nopeasti tuliyksiköille ja ilmavoimille. Tulitettaviin kohteisiin sisällytettiin mm. ilmakuvista havaitut ja loikkarin varmentamat raketinheitin ja krh-prikaatin tuliasemat sekä divisioonan komentopaikka.
Laadittu suunnitelma oli määrä panna toimeen siten, että H-20 oli tulen alla heitinryhtymä, H-10 raketinheittimien asemat, ja H-5 neuvostodivisioonan komentopaikka.Krh-heitin divisioonan asemiin 36 ha:n alueelle ammuttiin lyhyin porrastuksin tulipeitevyöry, 5 min myöhemmin kohdistettiin koko tykistövoiman peite samoin 36 ha:n alueen rakettiasemiin ja 5 minuuttia myöhemmin divisioonan komentopaikka sai niskaansa tuli-iskun. Sitten jäivät alle ryhmitysalueet ja lopuksi 2-3 pston ryhmissä ammuttiin todettuja tykistöasemia. Loppuvaiheen aikana kevyt tykistö oli kaiken varalta suunnattu sulkumaaleihin.
Onnitellessaan 5.7.44 Kevyt Psto 24:n kapteenia menestyksellisestä torjunnasta lohkon tykistökomentaja totesi 20 pston varsinaisesta päähyökkäyksesta seuraavaa:
"kun oli ammuttu, niin voidaan todeta, ettei [vihollisen] hyökkäyksestä tullut mitään. Ei laukaustakaan krh-divisioonasta ja urkupyssyprikaatista ja tykistötulikin oli hiljentynyt ja lakkasi vähitellen. Tämä tapahtuma tyrehdytti vihollisen hyökkäyshalut Ihantalan suunnalla --"
Viimeisen tykistövalmistelun jälkeen (5.6.44 klo 4.30) 30.Kaartinarmeijakunta vaihdettiin pois edestä. Sen tilalle tuli 109.AK:sta yksi divisioona, 109.D, ja lohkoa levitettiin Karisalmelle asti. Läpimurtojoukkojen painopistehyökkäykset olivat Ihantalassa loppuneet.
>Suomen kenttätykistön tuli-iskussa 90% Ihantalan 21 patteriston kranaateista<
Pannaan sinulle hieman jarruja noihin juttuihin. Montako patteristoa lienee ollut suurimmissa ammunnoissa kerrallaan mukana, siis samaan kohteeseen?
Patteristojen lukema vaihtelee riippuen käytetystä lähteestä. Tuo 21 patteristoa lienee ollut teoriassa mahdollista, mutta ammuttiinkohan kertaakaan noin monella? 18 patteristoa esiintyy myöskin usein patteristojen määränä.
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/4406-07KannasIhantalanTykist%F6keskitys.html
Otahan vielä huomioon suutarit. Talvisodassa suomalaisten ampumista kranaateista taisi pahimmillaan liki puolet olla suutareita, ainakin 30 % oli keskimäärin sellaisia, etenkin kovilla pakkasilla.
Tuossa patteristojen määrästä kerrotaan aika hyvin:
Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)
Tykistön miehiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
"Montako patteristoa lienee ollut suurimmissa ammunnoissa kerrallaan mukana, siis samaan kohteeseen? "
Minuutin rysäyksessä isketään ryhmitysalueelle 6 metrin päähän toisistaan kranaatteja puna-sotilaiden seisoessa odottamassa hyökkäyskäskyä on tulos joka tapauksessa varsin vaikuttava.
Ei ihme että eräät Kannaksella taistelleet puna-armeijan veteraanit ovat todenneet etteivät he missään muualla itärintamalla kokeneet vastaavia kauhunhetkiä kuin mitä nämä suomalaisten tuliryöpyt tarkkuudessaan, nopeudessaan ja oikea-aikaisuudessaan olivat.
Radiotiedustelu jota vahvistettiin loikkareiden yllättävän rehellisillä tiedoilla soi mahdollisuudet kymmenillä tämäntapaisille yllätyksille.
Ohto Mannisen tutkimuksen mukaan Govorovin joukot olivat menettäneet Viipuriin mennessä jo puolet hyökkäysvoimastaan (panssarit, hyökkäykseen tarkoitetut läpimurtoyksiköt, ilma-ase jne).
Tiihosen mukaan hyökkääjän tappiot ensimmäisen 12 päivän aikana oli vähintäin 60 000 mutta jopa yli 75 000. Kun tappiot keskittyivät hyvin pitkälle juuri rynnäkköön tarkoitettuihin rykmentteihin (tappiot 60%) on se samassa linjassa Mannisen havaintojen kanssa.
Tykistöiskuissa puna-armeijan taistelumoraali luhistuikin sitten lopullisesti. Nordbergin mukaan alun perin 605 000 miestä Suomea vastaan keskittäneellä sotavoimalla oli heinäkuun lopullä jäljellä enää elävää voimaa vain 130 000. Sillä porukalla ei Suomea voitu panna polvilleen.