sellaisessa henkilössä näkee parhaiten mitä Jeesus saa aikaiseksi. Eli siinä sivullinenkin jo huomaa, että muutos on tapahtunut. Kun ihan tavallinen rehellinen henkilö tulee uskoon, niin sitä ei välttämättä sivulliset edes huomaa, paitsi siitä kun hän alkaa todistamaan uskostaan. Monasti on nii, etteivät toiset hanki uskoakkaan että kyseinen henkilö on tullut uskoon. Eli tarkoitan, että jos on ollut hyvä ja auttavainen muut huomioon ottanut henkilö, ja tulee uskoon, niin hänestä sitä uskoontuloa on vaikeampi huomata. Mutta sellainen rikollisella tiellä ja aina vilppi mielessä kulkeva kun tulee uskoon, niin hänessä se uskoontulo näkyy heti. Samoin on alkoholistienkin laita, kun tulevat uskoon, alkavat kulkemaan selvin päin. Moni kysyy sellaiselta ihmiseltä helposti, että oletko tullut uskoon, kun selvinpäin kuljet.
Kun "suuri" rikollinen pelastuu
AskoT.
6280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ilmaisussa huomaa
helposti kuka on istunut
pitemmän kakun.
Tai juonut aivonsa pellolle!
Nimittäin tällaisen ihmisen
kielenkäyttö
uskomattomia kohtaan
on brutaalia
ja tuomitsevaa!!
Eli sanasta miestä
sarvesta härkää...
johtopäätöksen, ettei tavallisen kunnon ihmisen kannata uskoon tullakaan, kun mitään muutosta ei tapahdu.
Helluntailiikkeen kannalta on paljon komeampaa, kun alkoholisti julkkis tulee uskoon. Siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Lööpit kirkuvat kuin lokit. Pisteitä ropisee helluntailaisten haaviin. Saattaapi ropista silkkaa setelirahaakin.
Mitä niistä tavallisista kunnon kansalaisista. Joutavat luterilaisiksi. Mokomat hyvikset.
muutos, mutta se tapahtuu sisäisesti niin, ettei sitä välttämättä ulospäin huomaa. Tarkoitan nyt sellaista "kunnon" ihmistä, joka on ollut ystävällinen ja niinsanotusti mukava ihminen, josta kaikki ovat pitäneet. Sellaisessa ihmisessä ei kovin suuria tapahdu ulkoisesti, kun kaikki on muutenkin ollut hyvin. Sellaisen ihmisen omassa elämässä se muutos on sisäinen, kun saa syntinsä anteeksi ja tulee Jumalan lapseksi.
huomannut niin, että sellaisen henkilön jolla on kaikki hyvin, on vaikeampi tulla uskoon, kuin henkilön joka on niinsanotusti pohjalla. Jolla on vähän niinkuin kaikenlaisia ongelmia, on helpompi antaa itsensä Jeesuksen kannettavaksi. Kait sellaiset ihmiset joilla on kaikki hyvin, ovat senverran ylpeitä itsestään että eivät voi tunnustaa syntisyyttään. Mutta monesti on niin, ettkä kun tulee esimerkiksi vakavanpi sairaus, niin silloin jo Jeesuksenkin apu kelpaa. Tämä on tosi asia, olen se huomannut monet kerrat.
On sitten myöskin sellaisia henkilöitä, jotka eivät parannusta tee, vaikka mikä tulisi eteen. Mutta hehän ovat sitten jo paaduttaneet sydämensä, eivätkä kuule enää Jumalan ääntä.
Eiköhän totuus ole kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että kun on painuttu niin pohjalle, ettei enää usko omiin voimiinsa nousta, keksitään alkaa uskoa taivaalliseen voimaan, joka on luonnollisesti asuinpaikasta riippuva (yksikään suomalainen spurgu ei ala uskoa Allahiin, eikä yksikään israelilainen Jeesukseen).
Sama asia luonnollisesti vaikean sairauden kanssa.
Ne ihmiset jotka ei tule uskoon, ovat riittävän vahvoja kantamaan itse oman taakkansa, eivätkä siksi tarvitse mitään "taikaolentoja" avukseen.
menee.